IL tosi hurjaa tuollaiset kohtaukset Tosin meinasin tukehtua nauruun lukiessani noista avokadoista

Minä nukuin viime yön kuin tukki. Innostuin syömään teinilikan kanssa perunalastuja. Ole ennenkin huomannut että kunnollinen hiilaripläjäys ennen unta vie tajun kankaalle. Ei edes pissattanut kun oli suolaa.

Tänään pihalle muutama valo, listat siitä mitä milloinkin teen esim. laatikot, leivonnaiset jne.
Pakastimet siivoan myös tänään. Kinkut pitäisi ostaa. Juu kaksin kappalein tänä vuonna kun jouluaattona ruokapöydässä 20-22 henkeä, eikä pahemmin vähenny päivänä. Meillä joulupäivänä tarjotaan sama ruoka kuin aattona, kinkut paistan toisen aattoa vastaisena yönä, toisen joulupäivää vastaisena.

Oikein mukavaa 1. adventtia.

Hoosianna
Joulunpyhien ihanin ja itkettävin päivä. Senverran tuli pikkulikkana laulettua tuota ylistystä, joka vieläkin menee ytimiin.
Mallikselle lämpöhalaukset.
Joulukoristeet on tuotu esiin. Nukenvaunut saavat jouluisia asukkaita. Vanhat romut perkaantuvat samoin tein konmarille.
Liikunta tekee hyvää, vaikka ikääntyminen tekee vallan muuta. Sokerit sun muut ei kiusaa, kun pitää kiinni arkitassutuksesta koirulin kanssa. Mennään metsässä päivittäin 4-5 km. Koiruli saa olla vapaana osan reitistä ja sille kertyy vähän enemmänkin.
Lenkin jälkeen askeleita onkin turha mitata
Muut jumpat pumpat on lisukkeena ja kalenterin täytteenä. Marraskuu on selätetty. Siksi tämä päivä on minulle uuden alku enemmän kuin vuoden ensimmäinen aamu.

Kaikki tuntuvat valmistelevan joulua, niin minäkin. Perjantai-iltana olin konsertissa, mutta kiireesti lauantaiaamuna suuntasin maalle. Siivousinto oli pakko löytyä, koska joulukoristeita ei viitsi pölyiseen kotiin laittaa.

Mieheni eläessä meillä oli kaupungissa elegantti kuusi, mutta jo silloin aloitimme mökillä rennomman perinteen. Kuusi on tekoainetta, mutta aidonoloinen. Olen kerännyt matkoiltani muistoja, jotka viettävät aikansa laatikoissa, paperipusseissa ja jokaisen päälle olen kirjoittanut, mistä, milloin ja kenen seurassa olen kunkin koristeen ostanut. No nythän en ole vuosiin laittanut kuusta, kun olemme olleet Espanjassa. Ihan kuin olisin joululahjoja availlut, kun paperikääröistä paljastui esineitä, joita en muistanutkaan. Samalla muistelin niitä matkoja: tuo kameli Egyptistä, joka oli äitini viimeinen matka, tuo bobby Lontoosta äiti-tytär -reissusta, tuo raitiovaunu San Franciscosta, tuo lunnitaulu Alaskasta... Vei koko illan, mutta oli niin hauskaa muistella niitä monia matkoja.

Tänään tein asetelmia. Joka huoneessa (vessoissakin) on jouluista ja silti vintissä on vielä monta laatikollista. Mutta mitään en voi heittää pois, mitäs jos ensi jouluna minulla onkin sininen kausi?

Muistin, että ajoleikkurin akku pitää irrottaa talveksi. Voi sitä ähinää ja puhinaa ja valitusta. Asento pahin selälleni, joka kirkui kipuaan. Ja ne mutterit olivat niin tiukassa ja kädet vähissä, kun toiselta puolelta piti pitää yhtä mutteria kiinni ja toiselta puolelta avata. Ja tietenkin yksi mutteri tipahti johonkin koneen uumeniin, toivottavasti ei ollut tonttuja lähellä kuuntelemassa vähemmän kaunista kielenkäyttöäni. Mutta sainhan minä sen akun irti,kannoin lämpimään.

Espoon kaupunginjohtaja on kutsunut kaikki kuudesluokkalaiset vastaanotolle itsenäisyyspäivän kunniaksi. Heviteini on innoissaan. Lokakuisissa häissä hänellä oli vuokrapuku, jota nytkin ehdotettiin, mutta poika ilmoitti, että itsenäisyyspäivän juhlaan hän haluaa oman puvun. No se on hankittu, vaikkakin kasvaa siitä ulos viimeistään puolessa vuodessa. Meidän pojat ovat varmaankin perineet minulta innostuksen juhliin - mitä isommat pirskeet, sitä parempi!

Kohta on lähdettävä kaupunkiin. Huomenna tulee rakkaita ystäviä käymään, tiistaina menoa ja keskiviikkona mieheni keskimmäinen poika pitää perinteiset puurojuhlat. Minä järjestin ne aikaisemmin koko suvulle, mutta kun väsyin, poika jatkoi perinnettä. On ihanaa tavata kaikki mieheni pojat perheineen, kuulla bonuslastenlasten tapahtumat ja nauttia läheisistäni.

Hyvää alkanutta viikkoa kaikille!

Hei Ihanaiset,
viimein minullakin on jotain raportoitavaa . Saatiin kutsu 1 v synttäreille, päivänsankari on nuorimmaisen siskoni ensimmäinen lapsenlapsi ja kuten arvata saattaa, suunnaton ilon ja ihmetyksen aihe .

Lähdettiin matkaan aamupalan jälkeen, no melkein ainakin, poikettiin matkalla mökillä Motskun hiiri hulabaloon innoittamina mutta hiiriä ei näkynyt eikä niiden jätöksiäkään..... onneksi. Rotanmyrkky loppui meitä jo kesällä ja ihmeteltiin kun ei mistään kaupasta löytynyt myrkkyä, ei kaupungista eikä maalta. Lehdestä sitten luettiin ettei sitä enää myydä ... höh, miksi ei . Meilläkin on nyt sitten hiirenloukut käytössä, isäntä osti cheddarjuustoa pyydyksiin, mahtaakohan nämä maalaishiiret sellaisen päälle mitään ymmärtää .

Perillä oltiin reilusti myöhässä, kun piti kukkakauppa etsiä, en muistanut että oli sunnuntai ja usea kauppa kiinni. Päästiin heti kahvipöytään , siskoni on oikea jauhopeukalo ja pöytä notkui herkkuja ja kyllä me tarjoilusta nautimmekin. Päivänsankari parka sai vaan jugurttia vadelmialla ja toisella kattauksella vähän pullaa. Sukuunsa on tyttö tullut, suu täynnä mummun leipomaa pullaa, silmissä nautinnon säkenöitä ja naama onnesta soikeana . Todettiin yhteen ääneen, että paluuta entiseen ei enää ole.

Kotimatka meni muuten hyvin, mutta apukuljettajanakin on rankkaa pimeillä teillä matkustaa. Kummasti ryhti oikeni ja katse terävöityi, kun vähän matkaa ajettuamme tienposkessa oli pysäköitynä vanha jeeppi jonka etupuskurissa rötkötti joku pienehkö metsän eläin.

Minäkin olen taas nukkunut kehnonlaisesti ja unet ovat olleet sieltä järjettömästä päästä. Yhtenä yönä piti hihittää tyynyyn, kun muistin mitä olin viimeksi nähnyt. Enää en muista unesta kuin pikku pätkän jonka nyt jaan teidän kanssanne. Minä olin jostain kumman syystä päätynyt muuttumisleikkin tuomaristoon. Osallistujat oli arvottu pareiksi ja minun piti tuomaroivat parivaljakko jonka muodostivat Motsku ja Danny joista viimeksimainittu kieltämättä muuttumisleikkiä kaipaakin. Motskulle oli tehty ehta 60-luvun pöyheä tuperaus, hiukset otsalta taakse ja latvat hartioilta ylöspäin, Dannyllä oli, no, täysin samanlainen kampaus mutta, kun hiuksia ei oikein herralla moiseen riitä vaikka kuinka tupeeraisi niin lopputulos oli aika säälittävä. Minulla oli tuomarina tuskaiset hetket, paria ei saanut arvostella erikseen vaan yhdessä. Tuskan hiki valui selkäpiitä pitkin ja kiemurtelin penkissäni, hätäpäissäni en muuta sanottavaa keksinyt kuin:" ihan ok". Kaikkeen sitä joutuukin.

Älkää näänyttäkö itseänne joulutohinoissa, hissuksiin hyvää tulee ja joulu ihan varmasti.

Heippa

Nyt minäkin kuulun sitten virallisesti ikäni puolesta tähän ketjuun. IL lähetti eilen hauskan whatsappiviestin, jossa kehotettiin nauttimaan lasi viiniä sen kunniaksi, kun ikä alkaa viimeistä päivää vielä viitosella Toteutin tuon, kun entinen naapuri ja hyvä ystävä piipahti illan suussa ja olin varannut muiden kuohuvaisten lisäksi yhden pienen pikkolopullon.

Japena, kyllä teillä on iso porukka joulupöydässä. Ei ihme, että kaksi kinkkua tarvitaan.

IL, olet kyllä sitkeä sissi noissa "miesten töissä". Ihanalta kuulosti joulun teko mökillä.

Kiitos kaikille myötätunnosta ja kanssaelämisestä huonounisuuden kanssa. Olen ollut tänään niiiin kiitollinen, että viime yönä sain harvinaisen hyvät yöunet, joten olo on tänään vallan mainio. Voi että olen kiitollinen.

Muori, mukavaa, että saat vaatehuoneen järjestettyä. Meidänkin pitäisi....

Likka47, Hoosianna-laulusta tulee minullekin paljon muistoja mieleen.

Mimsella, ihanaa, että teet käsilläsi jouluun niin paljon itse. Ymmärsin, että myös joulukorttisi ovat omatekemiä. Minä joudun ostamaan valmiina. Lähetettäviä on niin paljon. En pysty nivelrikon ja selän vuoksi kaikkia edes kerralla kirjoittamaan, vaan homma pitää jakaa useammalle päivälle. Kuvittelin, että tänään ehtisin aloittaa, mutta saattaa olla että en ehdi.

Suupaltti, kiitos ihanista nauruista Purskahdin kyllä aika kovaan nauruun lukiessani untasi Motskusta ja Dannysta.

Minä aloitan kilistelyn jo iltapäivällä, kun pari naapurin rouvaa tulevat käymään. Meno jatkuu sitten illalla perheen ja hyvän ruuan parissa.

Oikein mukavaa viikon jatketta kaikille.

Kipa oikein paljon onnea.
Toivottavasti unet paranee.

Suupaltin uni kyllä toi hymyn huulille.

Minä olen aloittanut joulusiivot. Mies onneksi jeesasi tuolla vieraspuolella ja saatiin se siivottua.
Kuusi piti sinne koristella mutta olin ostanut jotkut kummalliset valot, ei siis ollut ketju. En päässyt kärryille minkä valosysteemi ostamani oli, mutta meni laatikkonsa odottelemaan. Joku toinen päivä sitten.

Piti arkkupakastin sulattaa, mutta pari astetta plussalla niin olkoot toistaiseksi.

Aloitin kutomaan bonustyttärille (kaksoset) todella pitkiä yli polven sukkia, joten saa puikoilla tovin suihkia ennen kuin valmistuvat, onneksi helppo pitsimalli niin voi telkkaria katsoessakin tehdä.

Mukavaa tiistaita

Kipalle vielä tälläkin foorumilla onnittelut ja tervetuloa 6-kymppiseksi!

Allasjumpan jälkeen sutaisin vähän ripsiväriä ja lähdin kaupungille. Löysin tyttärelle ihanan pehmoisen aaamutakin (edellisen ostin 20 vuotta sitten ja esitteli viimeksi, että tämä on käytössä jo aika kulunut). Vaeltelin ihmettelemässä tavaroita, joita en tarvitse. Nivelrikkokipuinen selkäni ei anna kävellä lujaa, joten katselin näyteikkunoita kaikessa rauhassa. Etenin Suurkirkon luo Tuomaan torille, josta löysin ystävälle jotain pientä kivaa.

Vaan sitten alkoi sade. Ei ole helppoa kulkea sateenvarjon kanssa, kun on käsilaukku, iso aamutakkikassi ja pari muuta pussukkaa. Joulumieli virtasi sadeveden mukana viemäreihin ja suuntasin apteekkiin noutamaan vuoden viimeistä lääkearsenaalia. Lohtua toi pieni lasku (17,-), joka ilman lääkekattoa olisi ollut lähes 600 euroa.

Ratikkapysäkillä sain ihmetellä joko huumeissa tai humalassa hilluvaa nuorta naista, joka totisesti osasi monenkirjavia kirosanoja.

Ai niin, vielä on kerrottava tositarina tietokone-elämästäni. Tiinuliinun Ukkokultahan oli auttanut minua läppärin ja printterin kanssa. Vaan häipyivät Malagaan ja printteri ei tulostanut mitään. Eilen tulivat sitten tutkimaan tilannetta ja Ukkokulta huomasi, että läppärini oli päättänyt ehdottaa ilmeisesti jonkun naapurini printteriä. En minä ollut tajunnut sellaista edes tarkistaa! En suostunut häpeilemään tyhmyyttäni mitenkään, kuumensin vaan suklaa-mokkaglögiä ja höpöttelin ihan muita juttuja.

Oli niin hauskaa tavata Tiinuliinu taas monen viikon jälkeen! Sovimme lähtevämme kirjaostoksille, pitää löytää heviteinille kirja ja tyttärelle ja vävylle ja ja ja... Juniorille löysin jo mahtavan teoksen "1000 kamalaa asiaa, jota et tiennyt" alaotsikkona "vertahyytävää kauhua" ja sivuille kerrotaan 10-vuotiasta takuulla kiinnostavia asioita, kuten "miksi pieru haisee". (Taidan lukea koko kirjan ennen paketoimista).

Hyvää Itsenäisyyspäivää kaikille!

Halitulijallaa, kotona ollaan!

Itse asiassa on oltukin jo jokunen päivä, mutta kun ne mennä vilistävät niin hirveällä vauhdilla. ”Olen tullut ikään, jolloin joka viikossa on kaksi perjantaita”, määritti muuan FB-kaveri tässä taannoin.

Mitä ikään tulee, niin Kipalle lämpimät onnentoivotukset!

Ja mitä taas FB-kavereihin, niin eräs heistä totesi tänä aamuna kymmenen maissa olleen niin pimeää, että hän päätti avata sälekaihtimet. Ikkunan ääressä hän havaitsi että nepä olikin jo nostettu.

Mä olen ilmeisesti saanut marraskuun aikana sen verran valohoitoa, että pimeys tuntuu pelkästään eksoottiselta. Samoin se, että vettä voi juoda suoraan hanasta. Vieläpä sekin, että tomaatit maksavat lähikaupassa viisi euroa kilo eikä suinkaan kaksi kuten vielä viime viikolla.

Täällä on näköjään keskusteltu jouluvalmisteluista (ja tehtykin niitä ihan kiitettävästi). Meillä päätettiin viettää tänä vuonna ns. poikkeusjoulua, eli ei mitään kovin isoja koristeluja, vain valoja parvekkeelle, josta leikkasin viikonvaihteessa viimeiset pelargonit pois. Osa niistä oli vielä ihan kunnossa! Edes kuusta ei tule, koska heti joulun jälkeen lähdemme tyttären perheen kanssa Kanarialle.

Minun merkittävin joulunvalmistelupuuhani on FB:ssä avattu joulukalenteri, johon keräilen edes jollakin tapaa jouluisia valokuvia; Costa del Solin reissulla silmiin osui kaikenlaista pientä hassua. Nyt läiskin sinne kavereiden iloksi (ja ehkä hieman riesaksikin) yhden kuvan ynnä puujalkavitsin päivittäin.

IL:ää on syytä kiittää herkullisesta glögistä! Suklaalta se tosiaan maistui! Eikä siinä ole mitään häpeämistä jos läppäri on sillälailla sosiaalinen että ottaa kontaktia myös naapurin printteriin.

Mutta astmakohtauksesi kuulosti sekä kirjoitettuna että puhuttuna pelottavalta. Hyvä kun itse osaat varautua - ja ehkä sun pitäisi myös valistaa lähipiiriä että jos tapahtuu tätä ja tätä, niin sitten teette näin ja näin…

Kumma kyllä, vaikka astma on aika yleinen sairaus, taitaa olla niin että potilas itse on oma ensihoitajansa. Olen nimittäin käynyt parikin erilaista ensiapukurssia (ja tuoreuttanut tietoja parin kolmen vuoden välein vai miten se menee) mutta muistaakseni kummassakaan ei puhuttu astmakohtauksista. Epilepsiakohtauksen ensiapu meille kyllä opetettiin.

Mutta nyt on pantava nuotit nippuun ja kiiruhdettava kuoroharjoituksiin. Iloista itsenäisyyspäivää, ihan kohtahan sekin jo on!

Onnittelut Kipa❤️

Onnittelut Kipa!
Anin kanssa tiiviisti. Ilmoitti, että kirjoitat muuten sen väikkärisi valmiiksi ja hän tukee. On itse väitellyt.