Kiitos Menna, täytyy lisätä meidät Matkapoikien listoille. Jos "jouduttais vaikka samalle matkalle"!

Mustikkaposki, olisipa ollut kiva tavata, mutta sulla taisi olla aika kiireinen päivä.

Moi! 

Olisipa ollut lystiä, jos olisi osuttu Mennan kanssa samalle Gotlannin/Visbyn risteilylle. Me tosin emme olisi matkustaneet Elohopeakerhon seurassa, vaan ihan ikiomassa pienessä sukulaisporukassa. UK:n silmäleikkaus aiheutti sen, että reissu oli pakko peruuttaa. Tai siis sukulaiset kyllä matkustivat, emme me. Ehkä sitten ensi kesänä? (Omalla veneellä ei ole oikein uskallettu Gotlantiin yrittää. Vaikka s/y Edda oli ja on edelleen erittäin merikelpoinen, kovin suurille ulapoille sillä ei ole koskaan haluttu mennä. Gotlant Runt -purjehduskilpailua sanotaan pohjoismaiden vaativimmaksi, saaren läheisyydessä aallot ovat kuulemma isoja ja niitä on paljon. )

Silmäleikkaus on aiheuttanut senkin, että pienen perheemme elämä on melko hiljaista ja suorastaan tapahtumaköyhää. Neljän tunnin välein tiputellaan silmätippoja, kahtakin eri laatua, ja potilas voi mainiosti joskin autolla ajo ja vaativammat urheilusuoritukset on kielletty. Kävellä saa, ja pitääkin, mistä Lyyti on tietysti erityisen mielissään.
 
Mä jatkan kodinraivausta, vaikka työn tulokset eivät juurikaan näy. Poistetut kirjat menevät kirjaston kierrätyshyllyyn, osa paperitavarasta tietoturvasyistä silppuriin, osa kokonaisina arkkeina keräykseen. Vaatteitakin on poistunut kaapista, mutta arvatkaapa ilahduinko kun parinkymmenen vuoden takainen pellavajakku, jonka olemassaoloa en edes muistanut, mahtui edelleen päälle! Ihan kuin olisi käynyt vaatekaupassa vaikka kävinkin vain putsaamassa ylähyllyn.
 
Lisää löytöjä on odotettavissa, sillä sängyn alla piileskelee pari laatikkoa, joissa muistamani mukaan on ainakin neulelankoja. Tänä syksynä ei kylläkään näytä villapaitaa tarvittavan.
 
Hyvää syksynjatkoa kaikille, kirjoitelkaahan kuulumisia!

Tiinuliinu, terveisiä Ukkokullalle!

Mä olin eilen omalla lääkärilläni, käytiin koko TIA-kohtaus ja siihen liittyvät toimenpiteet tarkasti läpi. Tohtori keksi, että nyt on eteisvärinääkin lisäksi ja vaikka yritin vikistä, ettei oo ikinä ollut rytmihäiriöitä tai muutakaan, niin beetasalpaajaa hän kirjoitti. Ja soittaa parin viikon päästä tuntemuksista ja puhui jotain sydänultrasta.

Voivottelin myös pahasta kolesteroliarvostani (joka on siis hyvä), että miten ihmeessä saan sen alennettua 1,6:sta 1,4:ään. No se onnistuu lääkkeillä. Verenpaineeseen tuli pari lääkettä lisää ja mittailua pitää jatkaa, hän kyselee niistäkin parin viikon päästä.

Kävin samalla hakemassa apteekista kolmen kuukauden satsini ja kun kannoin isoa kassillista tallista kotiin, väkisinkin alkoi sekä suututtaa että masentaa. Mun pitää päivittäin huiskaista naamaan 14 eri pilleriä, piti ostaa isompi dosettikin, kun eivät mahdu normaaliin.

Kiukuttelin kotona sen verran, että Justus talutti minut autoon ja vei ulos syömään. Ihmettelin moista aikani, kunnes selvisi, että hän halusi käydä ostamassa Bauhausista pokaran. Että se siitä ihanasta eleestä!

Kyllä mä sitten illalla rauhoituin, ehkä just sen valtavan lääkekasan takia mulla on niin terve olo. Tänään kuntoilin jo salilla normaalisti ja polskin vesijumpassa sen jälkeen ja vielä kävelin kotiin.

Lupaan, etten enää näistä sairauksista kerro, paitsi jos ensi tiistaina pään aivosähkökäyrän kuvauksessa löytyy jotain kiinnostavaa. Ai niin, siitä vielä marisen, että tilasin tänään Justukselle ajat sekä korona- että influenssarokotukseen, mutta itselleni en vielä sitä saa. Älytöntä, kun ei voi käydä samalla kerralla.

Muutoin olo on hyvä ja nyt menen syömään armaani valmistamia täytettyjä suippopaprikoita!

Missä naiset luuraa? Oletteko kaikki sienimetsässä ja säilöntäpuuhissa? Toivottavasti ette ainakaan sairaina!

Olemme nyt käyneet kaksi kertaa venyttelyissä ja kuntosalilla. Kuntosali on jo tuttu juttu, mutta kesän laiskottelu tuntuu kyllä lihaksissa eikä tunnilla ole jaksanut ihan niin intensiivisesti suorittaa. Venyttelytunti on erittäin hyvä. Toki lattialle meno ja sieltä ylösnousu ovat hieman haastavia, mutta kyllä siitäkin on selvitty. Tunnin aikana käydään aika tehokkaasti läpi kaikki lihakset ja lopuksi tehtävä rentoutuminen rauhoittaa kropan kivasti. Meitä on toistaiseksi ollut siellä vain kymmenkunta, mutta osa lienee vielä mökeillä.

Kuntosalitunti on ihan täynnä, vaikka entuudesta on selvinnyt, että joku on aina pois syystä tai toisesta. Kuntoilukaverit ovat mukavaa väkeä ja uudetkin ovat solahtaneet mukaan hyvin. Ohjaajamme Liisa, joka vetää myös venyttelyt, on keski-ikäinen ja rauhallinen, joten mukana on helppo pysyä. Aikaisemmalla kuntosalilla oli vakituisia ohjaajia välillä tuuraamassa ihan nuoria tyttöjä, joiden vauhdissa oli vaikea pysyä mukana. Se on myös tärkeää, että seisaalla tehtävät harjoitteet tehdään yhteen menoon, jottei sitten lattialta tarvitse könytä välillä ylös ja sitten taas alas. Sellaisestakin on kyllä kokemusta!

Viime viikon kuntosalitunnin jälkeen menimme vanhan tavan mukaan taas syömään La Famigliaan, jossa meidät otettiin vastaan kuin kauan kaivatut ystävät. Eilen eräs treenikaveri kyseli ravintolasta ja kun kehuin sitä kovasti, hän tuli sinne myös miehensä kanssa. Poislähtiessään he olivat tosi tyytyväisiä ja kiittelivät vinkistä. He olivat myös maininneet tarjoilijalle, että me olimme suositelleet paikkaa ja tarjoilija puolestaan kiitteli meitä suosittelusta ja me kaikki olimme ihastuksesta piukeina 😄

Kävimme tiistaina ottamassa koronarokotukset ja varasimme samalla ajan influenssarokotukseen marraskuun alussa. Olen joskus miettinyt, pitäisikö ottaa vyöruusurokotus, kun sitä on jossain suositeltu. Kälyni poti vyöruusua hartiassa ja niskassa vähän aikaa sitten ja se kuulemma oli tosi kipeä. Ilmeisesti vaiva yleistyy iän myötä, joten ehkäpä kyselen asiasta sitten marraskuussa.

Saapas nähdä minkälaisia kaatosateita on tulossa, kun eilen ennusteltiin paikoin jopa 50 milliä! Meillä tihkutti vähän tänä aamuna, mutta mitään pahempaa ei ole vielä esiintynyt.

Täytynee tästä pukea päälle ja lähteä kauppaan, kun jääkaapissa ei ole paljoa muuta kuin valo 🙄  Oikein mukavaa viikonloppua teille kaikille ja olisi tosi kiva kuulla taas kuulumisiakin, kunhan ehditte 🙂

Tässä tulee, Menna ja muut, mun kuulumisia. 
Viime viikon torstaina ajelimme Asikkalaan, Lehmonkärki Resortiin ja siellä majoituimme Haasiin, joka on aidattu alue ja jossa on neljä peililasitaloa Päijänteen päällä. Se oli upeasti sisustettu, jopa naulakot designia, sisällä odotti ruusukimppu, hedelmälautanen ja suklaata ja jääkaapissa sampanjaa. Jopa kylpyhuoneessa oli eläviä ruusuja. Vietimme iltapäivää porealtaassa ja omalla terassilla, josta oli portaat järveen.
Justushan on esteetikko ja hän ihastui talomme nojatuoleihin, kyseli niiden valmistajaa respastakin, vaan eivät tienneet. Päivällinen tuotiin taloon, alkuruokina kaikenlaisia tavallaan tapaksia. Pääruoka pienoinen pettymys, vaikkakin ihan hyvää. Justus laittaa niin maukasta ruokaa, että muualla syödessä toivoisi jonkinlaista ahaa-elämystä, jotta se voittaisi kotiruoan.
Aamiainenkin tuotiin ja se oli todella hyvä, suuri osa tilan omista tuotteista ja emännän leipomaa. Voin suositella paikkaa, joskaan en kyllä itse raaskisi maksaa, oli se sen verran kallis. Respa kertoi, että kaikki viikonloput jouluun asti on varattu.

Perjantaina paluu arkeen ja Justuksen saareen, mihin saapuivat myös tyttären ja pojan perheet. Lauantaina suuret klapitalkoot, sää suosi ja kaikki ahkeroivat. Tytär ja minä valmistimme ruokaa ja juttelimme. Pojat tekivät kunnon hommat ja sitten rakensivat pölleistä mainion taideteoksen. Kaiversivat siihen saaren nimen ja täyttivät urat puolukoilla. Söimme terassilla ja huomasimme vasta puoli yhdeksältä siirtyä sisälle, jossa jatkettiin maailman parantamista. Sunnuntainakin tehtiin vielä täysi päivä, mutta vielä sinne jäi hommeleita.

Maanantaina kävimme kuntosalilla ja minä vesijumpassa ja sitten kiirehdittiin mun mökille. Justus leikkasi ruohoa ja minä huoltomaalasin vierastalon seinää. Jatkoin sitä tiistainkin, koska en osaa lopettaa, ennen kuin maali loppuu. Keskiviikkona könkkäsin sitten fyssarille, joka antoi ensiapua särkevään käsivarteen ja selkään ja polviinkin, jotka ärsyyntyivät saaren epätasaisilla poluilla tepastelusta.

Torstaina menin Meilahden sairaalaan, jossa päähän pantiin myssy, josta lähti monia elektrodeja tms. Makoilin noin tunnin, piti avata ja sulkea silmiä, purra hampaita yhteen ja avata leukoja. Neurologi soittaa muutaman viikon päästä.

Tämän päivän vietimme Habitaressa. Justus oli etsinyt netistäkin niitä Haasissa ihailemiaan nojatuoleja ja voitten arvata miehen innostuksen, kun hän näki vähän sen tapaisia tuoleja. Ne olivat norjalaista designia ja pian Justukselle oli räätälöity hänen haluamansa tuolit. Konjakinväristä nahkaa, istujan mukaan muotoutuva selkänoja, mustaa terästä pyörivä jalka. Toimitusaika tosi pitkä, mutta mitä siitä. Minä ostin punaisen pipon ja yhden bonuslapsenlapsen tupareihin lyhdyn 

Tarkoitus oli lähteä vielä tänään mun mökille, mutta mä aloin lakkoilla. En vaan jaksa pakata, kantaa ja purkaa perillä ja kun sadettakin on ennustettu koko viikonlopuksi. Me ollaan koko ajan menossa ja tulossa ja välillä en yöllä herätessäni tiedä, missä olen ja mihin päin mennä vessaan.

Kuvittelen inventoivani huomenna vaatekaappejani, koskapa ne pursuilevat. Olen hankkinut muuttolaatikoita, joihin laitan kirpparille menevät, kierrätykseen menevät jne. Enkä todellakaan tarvitse noin neljääkymmentä käsilaukkua, joten joistakin on luovuttava. Keskiviikkona kävimme tyttäreni luona, me tilaamme aina yhdessä luottokaupastamme kenkiä ja nyt lähetys oli tullut. Yhdet mustat nilkkurit, joissa on punainen pohja ja harmaat loaferit. Jos haluatte googlata, niin Vivaia-merkkiset ovat tosi hyviä jalassa ja hintakin suht edullinen. Joten kenkäkaappikin on inventoitava, siellä on korkkareita, joilla en voi enää kävellä.

Zappa ja vävy esittelivät meille uusia taitojaan, vävy hallitsee koiran hienosti ja koira palvoo isäntäänsä. Ja sitten me leikittiin ja halattiin ja iso koira mönki taas mun syliin ja lepäsi siinä, vaikka siitä valui suurin osa lattialle. 

Hyvää viikonloppua kaikille.

Mukavaa perjantai-iltaa kaikille. 
IL oli sitten samoilla huudeilla mökkeilemässä kuin mekin. Oikeastaan nuoremman tyttären ansiosta mekin löysimme mökin Lehmonkärjestä  kun hän oli miehensä kanssa myös ollut tuommoisessa haasissa. Meidän mökki oli perinteinen hirsimökki järven rannalla lähellä sitä rantaravintolaa. Eihän meidän kymmenen hengen sakki olisi mahtunutkaan muuta kuin tavalliseen mökkiin. Vaikka ei se kyllä meille mikään tavallinen ollut. 😃 Ihanat muistot kyllä jäi Lehmonkärjestä. Menisin mieluusti uudelleen. 

Meidän pohjoisen reissukin meni mukavasti. Sää oli kaunis ja suht lämminkin. Oulun juhlien jälkeen lähdimme Kemijärven suuntaan ja yövyimme Raajärvellä nuoremman veljen vapaa-ajan asunnolla. Oli kiva tavata heidän perhettäänkin pitkästä aikaa. Veljeni kyllä tapasin sillä hautajaisreissulla, mutta muu perhe ei ollut siellä. 
Toinen yö oltiin Pellossa leirintäalueella ja kolmas yö Ruotsin puolella Tören leirintäalueella. Paikka oli kaunis kuten oli kyllä Pellonkin leirialue Torniojoen varressa.
Minä sain luultavasti flunssan nuoremmalta pikku Muruselta Oulussa. Loppumatkan niiskutin ja aivastelin. Kotona sitten olo olikin jo surkea ja alkoi öinen yskiminen. Tein koronatestinkin, mutta ei ainakaan sen mukaan koronaa ollut. Nuha hellitti melko nopeasti, mutta jouduin aloittaa astmalääkkeen taas kun ei yöllä saanut nukuttua yskimisen takia. Kesän olin ilman lääkettä kun ei tuntunut missään mitään, eikä ollut vinkumista eikä rohinaa. 

Tänään minulla oli astmahoitajan tapaaminen ja hän sanoi, että heti, jos alkaa tuntua flunssaiselta kannattaa aloittaa lääke uudelleen. Astmaisella kuulemma flunssa menee lähes aina keuhkoihin. Minun pitää tehdä taas ne puhallustestit kunhan tää flunssa on varmasti ensin parantunut. Luulen, että maanantaina voin aloittaa. Spirometriahan näytti ihan normaalia tulosta, mutta astmana ne nyt kuitenkin pitävät sen talvisen puhallustestin perusteella. Nyt nämä puhallukset pitää tehdä varmistukseksi, että lääkäri voi tehdä B lausunnon ja sitten saisin lääkkeet halvemmalla. Lisäksi lääkäri sitten tarkistaisi vielä annostuksen. 

Muuten on kaikki ihan ok. Ollaan nyt innostuttu käymään vähän varastoa ja autotallia läpi ja onkin jo ainakin neljä kuormaa viety lajittelupihaan roinaa. Vintin käyttötilaa raivattiin myös eikä siellä ole enää juuri mitään. Kunhan varasto ja autotalli saadaan järjestykseen jatketaan talon komeroista ja vaatehuoneista. Se on helpompaa kun voi ottaa pienen alueen kerrallaan. Autotalli varsinkin on aivan kauhea. Ei viittis edes ovea avata. 😑 Mutta olen tyytyväinen, että aloitettiin. On romuahdistus jo hieman helpottanut. Miksi ihminen on haalinut kaikenlaista ja miksi ihmeessä säilyttänyt ihan turhaa roinaa. Esim. vanhoja opiskeluaikaisia luentomonisteita ja papereita. Hohhoijaa. Mies kysyi, että en kai kadu kun heitän kaiken pois. Sanoin, että en varmasti kadu. Sitä kadun kun ne on tuolla laatikoissa lojuneet vuosikymmeniä. 😄

Onneksi sain siivottua huushollin tänään. En tykkää siitä hommastakaan. Siis imurointikin on minulle tympeää touhua. Huomenna aion leipoa vähän herkkua viikonlopuksi. Omenapiirakan ja kääretortun. Tein viime viikolla porkkanakakkuhilloa ja sitä aion laittaa kääretorttuun mascarbone-kermavaahdon kanssa. Pitäähän sitä jotain palkintoa saada tuon raivaushomman lomaan. 

Varattiin muuten lennot Portoon marraskuun alkupuolelle. Taas ihan sellainen päähänpisto mennä tutustumaan vähän millaista Portugalissa on. Kumpikaan meistä ei ole siellä ollut. Viikon reissu vaan. Majoitusta ei vielä ole varattu. Meinataan vuokrata autokin muutamaksi päiväksi. Toivottavasti ei ole hirveät säät ja myrskyt. Lämpötilalla ei niin väliä. Tuskin siellä kuitenkaan niin kylmä on kuin täällä marraskuussa. 

Että tämmöstä täällä. Pysykää terveinä ja iloisella mielellä.

Moi!
 
Ai että missä me luuhataan? Voin vastata vain omalta osaltani: koiralenkillä ja tietoverkoissa.
 
Meidän perheen meno on ollut melko eläimellistä. Etenkin viime viikonloppuna, jolloin kotikulmilla vastaan astelleet naapurit eivät olleet uskoa silmiään: Ai teillä on KOLME koiraa!
 
Kuten kaikkeen, myös tälle näylle oli luonnollinen selitys: Lyytin isosisko Justina oli otettu meille hoitoon noin kolmeksi viikoksi (omistajat matkoilla) ja samanaikaisesti vanha spanieliystävämme Muru tuli viikonloppukylään (omistajat matkoilla).

Koirat, joista kaksi (Muru+Justina) ei tuntenut toisiaan entuudestaan, tulivat toimeen suorastaan hämmästyttävän hyvin. Jyrsivät puruluitaan sulassa sovussa, nukkuivat välillä ihan vierekkäin. Nuoret snautserit nahistelivat rakkaudella keskenään, vanha spanieli sulki armollisesti silmänsä pikkuhäiriöiltä. Ilmeisesti tilanteessa oli kuitenkin koiralle kestämistä, koska se kuului kotiinpäästyään nukkuneen pari päivää putkeen.
 
No nyt koiria on enää kaksi. Tilanne jatkuu tällaisena viikon verran.
 
Tietoverkkoihin taas sekaannuin, kun Jyväskylän yliopiston avoimesta tarjonnasta löytyi kiintoisia kursseja. Ilmoittauduin ensin yhdelle, sitten toiselle ja kohta aukeaa kolmaskin. Tällainen opiskelu ja osallistuminen, jossa ei tarvitse oman pöydän äärestä poistua, sopii laiskalle luonteelleni oikein hyvin. 

Kuoroharjoitukset alkoivat viime viikolla, e-kirjapinossa on lukemattomia lukemattomia kirjoja ja syksyn viimoja vastaan suunnitellusta villapaidasta puuttuu enää toinen hiha. Paino on pudonnut pari kiloa ja ainakin toista mokomaa vielä tavoittelen. Sen jälkeen mahdun taas mukavasti muutamiin rakkaisiin vanhoihin vaatteisiin.
 
Tuota Kivikasan mainitsemaa porkkanakakkuhilloa minäkin kiehautin. Ehkä sitä voisikin kokeilla kääretortussa. Mascarponea mulla ei ole enkä kauppaan viitsi lähteä, kun jääkaappi pursuilee eilispäivän ostoskierroksen jäljiltä. Ehkä sieltä kermavaahtotarpeet löytyy. Kävelenkin tästä keittiöön.
 
Hyvää vointia ja iloista mieltä kaikille!

Tervehdys täältä pitkästä aikaa. 

Kiitoksia kirjoituksistanne. Niitä on ollut mukava lukea. Kynnys kirjoittaa näköjään kasvaa, kun olen tottunut kommentoimaan muiden kirjoituksia ja nyt kommentoitavaa olisi niin paljon, että kädet eivät kestä niin pitkään kirjoittaa. Kiitos matkakertomuksista ja muista jakamistanne kokemuksista. 

Hiljaiseloa täällä luonnon helmassa elämme. Ystäviä käynyt kesän mittaan yllättävän paljonkin, paitsi nyt ihan loppukesästä. Tytär ja vävy ovat olleet todella paljon tänä kesänä täällä. Hommasimme vanhaan mökkiin myös ilmalämpöpumpun, kun olo alkoi käydä tukalan kuumaksi siellä. Olemme yhdessä olleet metsässä - minä kerännyt lähinnä kanttarelleja ja rakas siippani ensin mustikkaa ja sitten puolukkaa. Viimeisestä "isommasta" sienireissusta taitaa tulla huomenna kaksi viikkoa. En ole eläessäni nähnyt yhdellä kertaa sellaista määrää kanttarelleja. Ja minähän olen sienestänyt jo kauan. Saalista siivosin terassilla kolmena päivänä - kahteen jaksoon aina jakaen tuon homman käsien kivun vuoksi. Siippani on siivonnut keräämänsä mustikat ja puolukat. Puolukat on survottu ja mustikat ovat pakastimessa. Kanttarellit olen kuivannut kuivurissa ja osa on tietysti pistetty poskeen. 

Täällä on viime ajat (lukuunottamatta paria viimeistä päivää) ollut niin kuivaa, että eipä enää kanttarellejakaan juurikaan näkynyt. Perjantaina, vähän eilen ja juuri nyt sataa oikein urakalla. Oli jotenkin erikoista, että vielä hetken aikaa sitten tässä vaiheessa syyskuuta oli voimassa metsäpalovaroitus. 

Toissapäivänä meillä oli vielä 20 astetta järviveden lämpötila. Enpä muista sellaista aiemmilta vuosilta, vaikka tämä on jo 45. vuosi, kun näillä poluilla samoilen ja järvenrantaa ihailen. 

Meillä oli tässä kuussa 40-vuotishääpäivä ja 41-vuotiskihlapäivä. Vielä osuu merkkipäiviä tälle kuulle, kun tulee kuluneeksi 46 vuotta siitä, kun tapasimme ja tasan 10 vuotta siitä, kun "muutimme" tähän uuteen taloon. 

Kesä on tuntunut pitkältä, kun helteet alkoivat jo toukokuussa ja jatkuivat  vielä syyskuussa niinkin pitkään. On tänne ensi viikollakin vielä luvattu yli 20 asteen lämpötiloja. Saa nähdä, totoutuuko. Sinänsä nuo helteet eivät välttämättä ole hyvä juttu, vaikka moni niistä nauttiikin, mutta kun ajatteleen ilmastonmuutosta, niin.... 

Tyttären ja vävyn vauva kasvaa ja tyttären masu on todella iso. Vauva on kooltaan ihan käyrien yläpäässä. On tässä ollut huolta ja jännitystäkin monenlaista. Ensin oli veritulppaepäily, joka onneksi osoittautui vääräksi. Jalka vaan oli turvonnut aika muodottomaksi, kun vauva oli niin alhaalla ja todennäköiesti painoi laskimoa. Sen jälkeen alkoi huoli siitä, että vauva olisi tulossa maailmaan liian aikaisin, kun oli supistuksia, jotka lyhensivät jo kohdunkaulaa. Tytär saikin pari piikkiä, joiden tarkoituksena oli kehittää vauvan keuhkoja, kun ennenaikainen synnytys näytti uhkaavan. Toistaiseksi vauva on vielä onneksi masussa. Nyt on raskausviikkoja 33 +2, joten suurin uhka lienee ohitettu. Tytär oksentelee edelleen, samoin kuin kärsii migreenistä. Aika paljon yhdelle raskaudelle. Mieliala on onneksi pysynyt koko ajan positiivisena ja kun on rinnalla rakastava puoliso, niin jaksaa kaikki "epämukavuudetkin" paremmin. 

Olisi tässä tarkoitus käväistä pian pk-seudulla; ensin tyttären ja vävyn luona ihailemassa kaikkea "vauva kamaa", josta olen vain nähnyt kuvia. Sitten vanhempieni luona, jonne on taas tilattu äidille invataxi kotikäyntiä varten. Vielä on yhdet ristiäisetkin. Tulemme kyllä sitten vielä takaisin tänne vähän valmistamaan paikkoja siihen, että pakkasetkin tekevät tuloaan. Kun sitten seuraavaksi täältä lähdemme pk-seudulle, niin olisi tarkoitus olla yli sen ajan, että vauva syntyy. 

Saatan tässä kirjoitella vauvahöpinöitä, joten hypätkää yli, jos ette jaksa lukea. Innoissamme odotamme sitä, kun saamme tavata pienokaisen ensi kertaa. Tytär vähän mietiskelee, miten hauvavauva mahtaa suhtautua uuteen tulokkaaseen. Koiranhan on tarkoitus tulla meille hoitoon, kun vanhemmat ovat synnytyslaitoksella. Ja on aikomus viedä koira kotiin, niin että on siellä vastaanottamassa uutta perheenjäsentä. 

Tänään aamusta, kun menin ulos, tuli nenääni ensi kertaa syksyn tuoksu. Tuntuipa hyvältä. Rakastan syksyjä ja pimeneviä syysiltoja, kynttilöitä ja takkatulta. Syksyinen metsä tuo aina mieleeni sieniretket äitini kanssa. Koivut jo kellertävät aika lailla ja siippani on haravoinnut jo useamman kerran lehtiä ympäri tonttia. Jasmin-pensaat ovat vielä aivan vihreitä, samoin tammi ja vaahtera. Monet kesäkukatkin vielä kukkivat. Terassilla odottaa kassissa muutama galluuna istuttamista. 

Toivotan kaikille mukavia syyspäiviä, hyvää mieltä ja terveyttä. 🥰

Enpä ole taas pariin viikkoon kirjoitellut, kun mitään kummenpaa ei ole tapahtunut. Tasaista arkea vain, joka tuskin jaksaa ketään kiinnostaa.

Kipa, tyttäresi tuntuu olevan hyvässä hoidossa, vaikka muutenkin vaikeaan raskauteen on tullut ylimääräisiä huolen aiheita. Toivon kaikkea hyvää sinulle ja tulevalle äidille!

On niin hyvä, kun Menna ja miehensä käyvät yhdessä salilla, ja tuo venyttelytunti lihasharjoittelun  lisäksi on tosi hyödyllinen, varsinkin meille vanhuksille. Maan tasolta ylös könyäminen alkaa tosiaan olla hieman haastavaa.

IL:n vauhti jatkuu entiseen malliin, tosin nyt saitte myös kokea rentoa oleilua upealla loma-alueella. Ihana lahja tuollainen!

Kivikasa on vieraillut pohjoisessa ja vähän muuallakin. Ikävää, että astmatyyppinen yskä on jälleen alkanut vaivata. Toivottavasti saat oireet lääkityksellä hallintaan!

Tiinuliinu on ikuinen oppija/tutkija. Jaksat osallistua yliopistokursseihin ja silti ehdit harrastaa koiria ja kuoroa ja ties mitä muuta. Respect!

Perjantaina aloitin kuntosalin pitkän kesätauon jälkeen. Tuntuipa raskaalta. Lihasvoimat olivat selvästi vähentyneet, paitsi jaloissa, mutta niissäkin reisien lähentäjä- ja loitontajalihasten harjoitus tuntuu vieläkin kipuna. Kyykyt 10 kg:n voimatangon kanssa ja jalkaprässi sujuivat hyvin.

Olin niin väsynyt lihaskuntotreenin jälkeen, että hädin tuskin jaksoin työntää vastaan haraavia ostoskärryjä marketissa, ja kun mieheni kotona pyysi minua tekemään katkarapusalaatin lounaaksi, nälkä- ja väsykiukku iski. Sanoin, että en rupea mihinkään salaatin tekoon, vaan nyt pannaan pakastepizzat uuniin, ja menin niitä odotellessa sängylle pitkäkseni.

Viime viikolla seikkailin taas metsäpoluilla. Lähetin what’s upin perheryhmään terveiset ”jostakin Espoon tai Vantaan metsistä”. Tyttärelle heräsi huoli, että olen mahdollisesti eksynyt ja hän lähetti minulle kuvakaappauksen sijainnistani, joka paljasti, että Vantaan metsässä olen. Ja kyllähän minä sieltä puhelimeni kartan avulla osaan suunnistaa kotiin. (Muutama vuosi sitten Lontoon matkallamme tyttäreni laittoi puhelimeni seurantaan siltä varalta, että eksyisin.) Hyvä vain, että joku tietää missä kuljen, jos sattuisi vaikkapa tapaturma. Tosin polkuja ei ole merkitty karttoihin, mutta ainakin alue selviää.

Ostin eilen polkukävelyyn sopivat, nilkkaa tukevat maastolenkkarit, sillä nilkkani nyrjähti hiukan viime viikonloppuna. Onnistuin saamaan viimeisen parin alle puolen hinnan. Nyt en ole sateiden takia päässyt niitä testaamaan. Ja muutenkaan en ehdi nyt joka päivä ainakaan pitkille lenkeille, kun kaksi kuoroa vievät oman aikansa.

Harmittaa nuo korona- ja influenssarokotukset. Varasin heti netistä miehelleni rokotuksen, kun se oli mahdollista tällä hyvinvointialueella, joten hän saa covid-rokotteen huomenna, mutta ei vielä influenssarokotusta, joka pitää varata myöhemmin. Minä, joka en ole vielä 80-vuotias, saan alkaa vasta 25.9. varaamaan niitä itselleni. Olisin niin ottanut rokotteen nyt, kun syyslomalla on Lontoon matka, ettei käy kuin viime vuonna, että sairastun koronaan ennen kuin ehdin saada rokotteen.
Mies jo ehdotteli, että koska hänen terveystiedoissaan lukee, että ”kävelee omin jaloin ja puhuu kokonaisia lauseita” niin hän voisi hyvin teeskennellä höperöä, jonka omaishoitaja minä olen. En kuitenkaan suostunut, että hänen tautiluokitukseensa lisättäisiin dementia ennen aikojaan.

On jotenkin surullista, että meidän 60+ joukkomme on supistunut siitä, mitä se oli, kun minäkin tänne liityin. Meillä on ollut monia kivoja yhteisiä tapaamisia ja ystävvyyssuhteita on syntynyt. Joka päivä katson toiveikkaana, josko joku olisi kirjoittanut tänne. Tulkaa ihmeessä muutkin vähän iäkkäämmät joukkoomme, jossa laihdutus ei ole se pääasia!