IL valmistautuu Thaimaan matkalle, mutta missä te kaikki muut olette, kun foorumilla on niin hiljaista?

IL, tosi jännittävää lähteä ihan uuteen kohteeseen! Ymmärsin, että majoitutte Justuksen tyttären perheen lomahuoneistoon. Toivotan teille ihanaa lomaa - sen olette totisesti ansainneet kaiken raadannan ja sairauksista toipumisten jälkeen!

Kävin perjantaina hammaslääkärissä, maanantaina silmälääkärillä ja tilasin uudet lasit. Siihen se kuukauden eläke sitten menikin. Näköni oli sama kuin kolme ja puoli vuotta sitten. Alkava kaihikaan ei ollut kasvanut. Tilasin kuitenkin uudet silmälasit, koska nykyisten linssit ovat jo vähän naarmuntuneet ja kehykset saaneet kolhuja.. Instrussa olisi saanut toiset lasit samaan hintaan, mutta nykyiset lähilasit ja aurinkolasit ovat vielä ihan hyvät eikä vain yksistä laseista saanut alennusta. Sellossa sattui olemaan Sembalot (alerieha), ja Silmäasemalla oli tarjouksena kehykset + linssit -50%. En tiedä mikä mielenhäiriö minulle tuli, kun tilasin vihreät pokat! Nyt vähän kiemurtelen päätökseni kanssa. Oikeastaan ne näyttivät kauempaa katsoen mustilta tai tumman harmailta, mutta lähellä valossa ne ovat tumman vihreät. Toistakin mallia (kapeat mustat metallikehykset) harkitsin, mutta se oli niin tavallinen - siitä puuttui se jokin.

Tiistai oli kiireinen päivä. Aamupäivällä oli ”viihdekuoron” harjoitukset ja iltapäivällä kirkkokuoron harjoitukset Kauniaisissa yhdessä paikallisen kirkkokuoron kanssa. Esiinnymme sunnuntaina Kauniaisten kirkon seniorimessussa. Kuljetus Kauniaisiin tuotti ongelmia, sillä mieheni oli maalla, mutta sain pojanpoikani suostutelluksi kuljettajaksi. Keräsimme matkan varrelta kolme kuorokaveria kyytiin.

Harmikseni kurkkuni tuntuu karhealta, päätä on särkenyt tiistaista asti ja omituinen väsymys vaivaa. Äänikään ei ole kunnossa. Olen lääkinnyt itseäni erilaisilla kurkkutableteilla, sinkillä, C-vitamiinilla, Echinaforcella, suolasuihkeilla, kuumalla teellä ja hunajalla. Toistaiseksi ei yskitä eikä nenäkään vuoda normaalia enempää.

Lauantai-iltana on vihdoin kahdesti aiemmin peruttu Petrus Schroderuksen konsertti, jonka liput sain tyttäreltä lahjaksi jo toista vuotta sitten. Oli jo mennä usko koko konsertin toteutumiseen.
Toivottavasti en nyt sairastu!

Sunnuntaina pitäisi lähteä jo klo 8 Kauniaisia kohti viime hetken harjoituksiin, ja nuo kolme kuorolaista odottavat minun järjestävän taas kyydin. Mies onneksi lupautui, mutta jos minä nyt sairastun, niin miten he pääsevät sinne?

En viettänyt eilisiä synttäreitäni, kun mieskin oli pois. Tyttäreltä sain lipun Book of Mormon -musikaaliin Lontoon matkallemme. Pojan perheeltä Nanson lahjakortin ja kukkakimpun. Ensi vuonna täytän pyöreitä vuosia, joten pitää ehkä vähän juhlia.

Koettakaa te muut välttää liikkeellä olevia flunssia! Voikaa hyvin!

Pikseli, toivottavasti et sairastu, mutta älä myöskään sure kuorokavereiden kyytiä, sillä taksit on keksitty ja kun kuorolaisia on kolme, ei kyytikään tule kohtuuttoman kalliiksi jaettuna!

Tuli mieleen tuosta Petrus Schroderuksesta. Hän oli aikoinaan puoliseitsemässä ja siinä tuli ilmi, että hän on kääntynyt lestadiolaiseksi ja kertoi vastustavansa tiukasti aborttia. Siihen saakka haastattelu oli sujunut iloisissa merkeissä, mutta muistan miten Ella Kannisen olemus jäykistyi ja ilme muuttui tiukaksi, kun hän toi esiin naisten oikeuden omaan kehoonsa. Schroderus vain korosti kantaansa ja haastattelu päättyi sangen hyisissä tunnelmissa.

Muistan kertoneeni meidän wifi-ongelmistamme ja nyt se toimii moitteettomasti. Soitin wifi-asiakaspalveluun ja siellä hyvin kärsivällinen kaveri neuvoi laitteen kytkennässä ja onnistuihan se lopulta. Siinä oli yksi nieppi, jota en olisi itse millään keksinyt, joten hyvä kun on saatavilla asiantuntija-apua. Nyt sitten vain mietin, kun kyseessä on vuokra-laite, josta kahden ilmaisen kuukauden jälkeen veloitetaan 6,90 e/kk, jotta kannattaisikohan ostaa ihan oma laite. Elisa myy tätä kyseistä laitetta 79 eurolla ja kk-veloitus vuodessa tekee 82,80 e ellei sitten enemmänkin, kun ALV kallistuu. Markkinoilla on kyllä edullisempiakin laitteita, mutta ovatko ne hyviä, onkin sitten eri juttu. Täytyy nyt miettiä ja keskustella vähän meirämmiähenkin kanssa.

Tapaaminen kyllä houkuttelisi kovasti ja teitä on aina niin kiva tavata, mutta mietin kuitenkin vielä vähän. Kerron sitten viimeistään viikkoa ennen.

Tänään me syömme paistettuja ahvenfileitä 😋 Huomasin kyllä, ettei perunoita ole kuin neljä ja kaapissa pitkään ollut kukkakaali on hieman mennyt pahaksi, mutta ehkä saan siitä vielä osan pelastettua. Meirämmiäs lupasi paistaa kalat ja on meillä ruokakaupan valkkariakin, joten eiköpähän siitä saada oivallinen ateria.

Toivottelen teille hyvää viikonlopun loppua ja mukavaa alkavaa uutta viikkoa. Matkustavaisille toivotan erinomaisen nautinnollista matkaa ja toivottavasti pysytte kaikki terveinä 🙂

Moi mimmit! Takana ohjelmatäyteinen viikko. Nyt voin olla iltapäivän kotona ja pitäisi keräillä matkatavarat kasaan. Pikseli, olen ehkä kirjoittanut sekavasti, mutta Hua Hinissä majoitumme hotelliin eikä Justuksen tyttärellä ole siellä lomataloa. Hotellimme on Cape Nidhra, jos joku haluaa googlata. Tyttären perheellä on 200 neliön sviitti kattokerroksessa, jossa 14-metrinen allas ja sviittiin saa halutessaan kokin. Meillä on "vaatimattomampi" 80-neliöinen huoneisto, jonka terassilla on oma allas. Jännää lähteä minulle uuteen paikkaan.

Torstaina ajelimme ystäväpariskunnan kanssa Tampereelle ja majoituimme remontoituun hotelli Rosendahliin. Vävyni isä tuli hakemaan meidät ja tehtiin sight seeing kaupungilla, sitten Pispalaan iltaa nauttimaan. Vävyn vanhemmat olivat kokanneet edellisen päivän ja tuloksena herkullinen neliosainen päivällinen, pöydässä hopeat jne. Myöhemmin illalla leikimme Elämäni biisiä ja arvuuttelimme kappaleita, syntyi mielenkiintoisia keskusteluita ja muisteloita. Välillä ihailimme auringonlaskua Pyhäjärveen, koti on Pispalanharjulla ja kaikista ikkunoista aukeaa upea järvinäköala, varsinkin vilpolasta, jossa kaksi seinää lasia.

Perjantaina mökille takaisin, jonne Heviteini ja Juniori saapuivat. Esittelin työlistan hommista, joita emme pysty tai jaksa Justuksen kanssa tehdä. Olin arvioinut niihin menevän koko lauantain ja osan sunnuntaita. Vaan vielä mitä, pojat ahkeroivat lauantain ja tekivät kaiken toivotun, vielä enemmänkin. Lauantai-iltana istutiin ja juteltiin, sain ilokseni taas tietää kaikenlaista nuorten miesten elämästä.

Sunnuntaina kaupunkiin ja japanilaiseen syömään ja juhlistamaan Juniorin 16-vuotispäivää. Olimme kutsuneet koko viisikon sekä Juniorin tyttöystävän ja nuorisolla riitti juttua. Tytär ja vävy lähtivät perjantaiaamuna ajamaan Espanjaan, joten pojat olisivat kaksistaan. Sanoin ihan pokkana, että me tullaan Justuksen kanssa teille yöksi, että heräätte maanantaiaamuna kouluun. Pojilla oli mielenkiintoiset ilmeet. Vanhempi oli sopinut menevänsä kaverin luo ja nuorempi taas suunnitellut kahdenkeskistä aikaa tyttöystävänsä kanssa! Vakuuttelivat siinä sitten pärjäävänsä oikein hyvin keskenään.

Tänään vietin aamupäivän Meilahden sairaalassa vielä tutkimuksissa. Huomenna on vielä jalkahoito ja sitten asennoidutaan matkaan. 11 tuntia 20 min arvioitu lentoaika ja Bangkokista vielä kolmen tunnin taksimatka. Kaikkeen mäkin lähden! En ota läppäriä mukaan, joten päivityksiä tulee vaan faceen.

Hyvää matkaa ja mukavaa lomaa, IL! Tekee mieli sanoa samaan hengenvetoon että rispektiä - melkoinen matka teillä edessä. Mutta kohde on varmaan vaivan arvoinen! Matkakertomusta odotellaan - vaikka sitten jälkeenpäin.

Kaikenlaista mukavaa teille muillekin - Pikselin tavoin minäkin olen päässyt taas kuoroharrastukseen kiinni. Tosin joudun irrottamaan otteeni tuotapikaa, sillä marraskuun alussa lähdetään Espanjaan, enkä taida ehtiä edes Kauneimpiin joululauluihin. 

Muuten tänne kuuluu ihan tavallista. Koiranhoitoa, ja hiukan miehenkin, sillä UK oli kaihileikkauksessa. Silmiin pitää tiputella neljän tunnin välein pariakin erilaista nestettä. No hyvää harjoitusta mulle, koska silmälääkärin arvion mukaan tuo sama on edessä lähivuosina.

Teekkarineitonen on kuluttanut lukiovuosina saamaansa muhkeaa villapaitaa niin ahkerasti, että arvioi olevansa uuden tarpeessa. Tyttö valitsi langat ja mallin, mami lupasi neuloskella. Muhkea tästäkin on tulossa, patenttineule pyöröpuikoilla vain edistyy niin sikahitaasti 🤨

Terveyttä, hyvää mieltä ja muita mukavia asioita teille kaikille!  

Kiitoksia kirjoituksistanne. IL on saanut hyvän matkan toivotukset puhelimitse.



Enempää en nyt pysty kommentoimaan mitään mihinkään.



Voi sitten ihan hyvin lopettaa lukemisen tähän, koska ei ole tulossa mitään iloisia uutisia - paitsi, että saimme mukavasti kalaa järvestä. Pitkästä aikaa saimme 2,6 kg painavan taimenen.



Huoli tyttärestä ja samalla vauvasta on ollut kova. Tyttärellä alkoi kaikkien mahdollisten harvinaisten raskausoireiden lisäksi parisen viikkoa sitten aivan hirvittävä kutina masussa. Aluksi epäili, että johtui raskausarvista, joita tuli paljon lyhyen ajan sisällä, kun masu kasvoi edelleen harvinaisen nopeaa vauhtia.  Sitten selvisi, että raskausarvet eivät olleet "normaaleja". Hyvä ystävänsä, joka on terveyden hoitaja, sanoi kuvien perusteella, että näyttävät ihan tulehtuneilta.  Kutina vain paheni, tytär ei pystynyt enää nukkumaan kuin noin kaksi tuntia yössä. Lopulta selvisi, että kyseessä on todella harvinainen laaja-alainen raskausajan ihottuma. Viime viikolla ihottuma levisi vatsasta kaikkialle muualle paitsi päänahkaan ja kasvoille. Aluksi kuvaili vatsan kutinaa niin kovaksi, että haluasi repiä koko vatsanahan pois. Myöhemmin kuvaili jo levinnyttä ihottumaa, että on kuin olisi happoa tiputettu koko kroppaan. Mikään rasva ei auta, ei mikään muukaan tarjottu "lääkevaihtoehto". On vain koitettava kestää ja voima tsemppejä sai terveydenhuollosta.



Nyt nuokin tuntuvat pieniltä asioilta. Viime perjantaina oli kontrollikäynti sairaalassa ennenaikaisen syntymän riskin vuoksi ja ultrassa todettiin, että toinen munuainen on epänormaalin suuri. Ja lapsivettä oli todella paljon. Siitä lähetettiin eteenpäin tiedot naikkarille ja soitettiin jo samana päivänä naikkarilta, että lääkäri katsoo kuvat ja tiedot maanantaina.  Olimme perjantaina jo murheen murtamia. Rakas siippani ja minä olimme vielä Mikkelissä, kun mulla oli kaksi eri "lääkärijuttua". Jotain tuloksia pitäisi saada vielä lokakuun aikana. Rankka päivä kaiken kaikkiaan ja odottavan aika on todella pitkä. Tällä nyt viittaan tyttären ja vävyn vauvaan. Omat vaivat ja sairaudet ovat nyt ihan sivuroolissa. Toki, jos tulee uusia tutkimuksia tai toimenpiteitä, niin niihin pitää sitten mennä.



Itseeni liittyen onnistuin taas "telomaan" itseni. Sunnuntaina olin menossa siivoamaan ylämökin ja vierasmökin kompostikäymälää, kun olin jossain vaiheessa oven avannut ja huomannut, että rakkaan siippani jäljiltä (teki puuhommia ja klapeja ihan vieressä) huussi oli tosi sotkuisen näköinen. Poikamme on menossa/tulossa (en tiedä missä milloinkin olemme) muutaman ystävänsä kanssa kalaan, niin ihan sitä varten lähdin sitä huussia siivoamaan (ja että tajuisivat siivota sen lähtiessään). Siitä minä onnistuin liukastumaan märillä ja lehdellisillä portailla kurkottaessani sellaista ovistopparia, että löysin itseni makaamasta polun toiselta puolen - onneksi niin - että "hyvän kokoinen" kivi oli vasemmalla puolellani ja pikku mänty oikealla puolellani. Puhelin oli kyllä taskussa - varalla ja aina - mutta onneksi onnistuin pääsemään siitä ylös. Oloni oli kuin mukiloitu  (vaikka ei ole ikinä sitä tehty, tuo oli vain kuvitelma), pahiten loukkasin vasemman koipeni, itseasiassa lonkan. Mistään murtumasta en usko olevan kyse, koska minun luustoni on vahva, vaikka kaikki muu näyttää prakaavan. Tänään olin lääkärissä ja magneettikuvauksessa. Nyt odottelen tuloksia. Tuokin tuntuu ihan mitättömältä.



Eilen tytär ja vävy olivat sitten heti naikkarilla ja selvisi, että vauvalla on toisessa munuaisessa kasvain. Näyttää siltä, että olisi hyvänlaatuinen, mutta siitä ei voi olla varma ennen tutkimuksia, sanottiin suoraan, että voi olla pahanlaatuinen.  Se on varmaa, että pikkuinen joutuu heti kohta syntymänsä jälkeen suureen leikkaukseen ja vähintään toinen munuainen joudutaan poistamaan.



Elämme shokissa, järki ei kulje, huoli on suurempi kuin on olemassa sanoja sen kuvailemiseen. Huoleni vauvasta on valtava, sen lisäksi sydämeni on särkyä nähdessäni tyttären ja vävyn huolen. Nyt on vaan odotettava ja rukoiltava. Muuta ei voi tehdä. Taivaan Isälle kiitos, että meillä on tyttären kanssa niin läheiset välit. Taivaan Isälle kiitos siitä, että hänellä on niin ihana aviopuoliso.



Askel kerrallaan, päivä kerrallaan, ei tässä muutakaan voi. Ehkä noin kahden viikon kuluttua tiedämme asiasta enemmän. Tällaista tuskaa, epävarmuutta ja surua ei kellekään soisi. Tietty - lyö kuin lekalla päähän, kun on kyseessä oma tytär. Mutta on muitakin, jotka käyvät saman läpi. Kaikilla ei ole niin hyvää tukiverkostoa. Kunhan järki tässä alkaa joskus juosta, olen ajatellut tutkailla, millaisia järjestöjä on auttamassa vastaavanlaisessa tilanteessa olevia äitejä.



Tässä tämä tällä kertaa. Voi olla, että häviää teksti kuin Taivaan tuuliin.

Ei hävinnyt ja hyvä että sait vähän purettua huolia tänne. Raastava tilanne. Voimia kaikille. Jos nyt yhtään mitään toiveikasta uskaltaisi kirjoittaa, niin ehkä sen, että onneksi elin on munuainen, joita on kuitenkin kaksi. Ihan ihmeitähän terveydenhuolto tekee, joten toivokaamme, että tämäkin vastoinkäyminen vielä kääntyisi parempaan suuntaan. Jaksamista kaikille❤️

Voi miten ikävää, itku tuli.
Rukoilen että on hyvänlaatuinen ja onneksi on toinen munuainen. 
Voimia teille kaikille.

Kipa, olipa nyt todella ikäviä uutisia. Miten voikin yhteen raskauteen sattua.
Ei tähän ole sanoja mutta ajatuksissa olette.❤️

Kipa-kulta, puhelimessa jo itkettiin tätä vaikeaa tilannetta. Sydämestäni rukoilen teille kaikille voimia ja vauvalle kaikkea hyvää niin nyt kuin sitten, kun hän syntyy.

Olipa pysäyttäviä kuulumisia Kipalla. Voimia sulle ja lähipiirillesi! Kuten joku jo tuossa edellä sanoi, niin nykylääketiede pystyy kyllä ihmeisiinkin. Niitä odotellessa: rohkeaa mieltä ja tulevaisuudenuskoa!