Mallikselle perheineen voimia. Toivottavasti kaikkien meidän tätä foorumia seuraavien ajatukset ja rukoukset kannattelee teitä!

Kipalle lämpimät onnittelut!

Hyvää itsenäisyyspäivän iltaa kaikille -ja rauhallista joulun odotusta!

Merelle kiitos vinkistä, jospa muistaisin katsoa.

Itsenäisyyspäivä on mennyt rauhallisesti asianmukaisin seremonioin. Lippu nostettiin ja laskettiin lasten kanssa. Mies vei muksut naapurikaupunkiin katsomaan ilotulitusta. Minä katsoin Tuntemattoman ja Lupauksen.
Syötiin lihapataa ja jälkkäriksi mustikkavalkosuklaajuustokakkua. Kynttilöitä poltettu jne.

Huomenna peruskoululaisille koulua, tosin yksi on taksvärkissä. Siivoaa miehen kanssa kellarin.

Mukavaa loppuviikkoa

Voi Mallis, miten huolestuttavia uutisia tyttäresi tilasta! Liitän teidät rukoukseeni, kuten varmaan meistä moni muukin. Voimia teille!

Huomenta!

Voi Mallis, toivon sydämestäni, että tyttärelläsi tilanne on jo paljon parempi. Vaiva löydetty ja osattu hoitaa. Sanoin kuvaamattoman kamala tilanne! Rakkauden ja rukouksien voimaa teille!

Kipalle vähän myöhästyneet, mutta sitäkin lämpimämmät onnittelut Ja ihanaa, että olet jo saanut nukuttuakin. Maailma näyttää virkeänä kauniimmat kasvonsa.

En minäkään joka vuosi jaksa/ehdi kortteja tehdä. Olen ajatellut sen niin, että en ota niistä sen suurempia paineita. Jonain vuonna on jopa jääneet koko kortit lähettämättä, kun on ollut niin kiirettä. Jotenkin ei tunnu kivalle ajatukselle lähettää joulutervehdystä hampaat irvessä. Vaikka eipä kai se vastaanottaja sitä tiedä, millä mielellä niitä lähettelen.

Suupaltin uni nauratti. Aika kovan valinnan eteen jouduit, hih.

Itsenäisyyspäivä meni, eikä sitten sinne elokuviinkaan ehditty. Meni niin pitkään iäkkäitä sukulaisia tervehtimässä. No hyvä niin, ehtiihän sitä elokuviin koska vaan. Linnan juhlat on minulle se jokavuotinen perinne, josta en halua tinkiä. Muutaman kaverin kanssa istutaan kukin kotonamme, ja viesteillä kommentoidaan pukuja. Nykyaikaista sosiaalisuutta kai tuo, heh. Jenni Haukion puku sai meidän raadilta aika jakaantuneita mielipiteitä. Itse tykkäsin.

Meinasin kirjoittaa, että Kivaa alkavaa viikkoa, mutta nythän onkin perjantai! Menee ihan sekaisin viikko kun on arkipyhiä! No siis, oikein hyvää viikonloppua kaikille!

Mimsella, minä olen samanlainen, nautin linnan juhlien seuraamisesta, pukujen lempeästä arvostelusta ja kauniiden koristeluiden ihastelemisesta. Tyttärenikin, joka tänä vuonna oli kotonaan ja minä mökillä. Niinpä whatsApit lentelivät, kunnes tytär soitti ja vaihdoimme puhelimessa mielipiteitä koko kättelyn ajan. Vävy halusi myös osallistua, joten kaiuttimet auki!

Tyttären sydänystävä vain vilahti ruudussa, mutta saimme kuvia hänen merenneitopuvustaan. Kun hänellä oli viime vuonna tuhansien eurojen huippusuunnittelijan puku (johon kaatui punaviiniä, jota ei koskaan kokonaan saatu pois), nyt hän oli löytänyt Amerikasta yhdeksän dollarin koltun alennusmyynnistä! Tosin siinä oli niin kovia paljetteja yltympäriinsä, ettei hän voinut ollenkaan istua, käveli hotellista ja pysyi seisaallaan vielä jatkoillakin! Mutta eikös Maria Melinkin aikoinaan tullut pakettiautossa seisten Linnaan, kun ruusuryöppy pepun päällä esti istumisen!

Oli upeita värejä, kampauksia ja meikkejä. Oli myös niitä, joille korsetti puvun alla olisi ollut tarpeellista ja jotka luottivat oman kamman kykyyn. Tärkein asuste juhlassa on mielestäni iloinen hymy. Kun juhlija vaikuttaa nauttivan juhlassa, on melkein ihan sama, mitä hänellä on päällä. Yhtä en ymmärrä - miksi aikuiset naiset niiata niksauttavat presidenttiparille, se on minusta aina yhtä koomista. Mitä mieltä olette?

Keskiviikkona oli mieheni keskimmäisen pojan järjestämissä, perinteisissä puurojuhlissa. Meitä oli 12 ison pöydän ympärillä, iloinen tunnelma, puhuttiin ristiin rastiin ja naurettiin. Innostuimme leikkimään seuraleikkejä ja kaikki olivat mukana. Vanhimmat näilstä bonuslastenlapsista ovat jo 25 vuotiaita ja olen ollut heidän elämässään heidän syntymästään saakka. He ovat kaikki rakkaita ja sydäntä lämmittää, kun tiedän minunkin olevan rakas heille. Mieheni olisi ylpeä näistä jälkeläisistään, avoimia, elämässään selviytyviä nuoria. Nuorin bonuslapsista kirjoitti nyt syksyllä monta yo-ainetta, joista kaikista tuli eximia, joten toivottavasti keväällä saadaan juhlat.

Herkistyin, kun tyttäreni sanoi jälkeen päin seuranneensa minua ja ihaili, kun otin aikaa jokaisen nuoren kanssa muutaman hetken kuullakseni juuri hänen tärkeimmät asiansa. Tosin hän tekee itsekin niin ja on hyvin läheinen näiden bonusveljiensä kanssa. He alkoivat nimittää häntä alusta asti pikkusiskokseen, kohtelu on ollut aina sisarellista nälvimistä kuten pitääkin.

Vaan Junioria alkoi kai rasittaa, kun mamman huomio oli koko ajan muualla, hän veti minut sohvalle,nosti käteni hartioilleen ja painoi päänsä kainalooni. En aina muista, että hän on kuitenkin vielä pieni poika, vaikka uhoilee.

Mallisin tytär on ajatuksissani. Toivottavasti hän tästäkin toipuu.

Hei,

luin vasta nyt tätä foorumia. Mallis voimia tyttärellesi ja teille koko perheelle. Olette rukouksissa En voi edes kuvitella tuntemuksiasia.

Japenan kirjoittama värssy kertoi paljon

Meillä oli vielä eilen kaksi pariskuntaa synttäreitä juhlimassa. Nyt on kilistelty neljä päivää peräkkäin enkä huolisi enää pisaraakaan skumppaa. Kiitos vielä tännekin onnittelijoille.

Eilisen illan minäkin katselin Linnan juhlia. Jotenkin se kuuluu itsenäisyyspäivän perinteisiin.

Tässä vähän siivousta ja imurointia (vaikka melko turhaa - hauvavauvalla varmaan pahin karvanlähtöaika juuri nyt ) Sitten lähdemme vanhempieni luokse. Siippani ottaa taas motskun mukaan ja minä olen luvannut pestä äidin.

Kyllä tässä meinaa päivät vähän sekaisin mennä - vaikea käsittää, että nyt on perjantai.

Toivottelen viikonloppuja kaikille Malliksen perheelle erityistä siunausta ja voimia.

Kiitos lämpimistä ajatuksista ja rukouksista! Tyttäremme kuoli tänä aamuna rauhalisesti ja ilman kipuja. Teholla tehtiin kaikki mahdollinen, mutta se ei enää auttanut.
Onneksi ehdimme tavata ja hyvästellä. Pikkuprinsessan äitikin ehti käydä siskonsa luona ja viedä hänen vuoteensa viereen pikkuprinsessan piirtämän kissakortin, johon pikkuprinsesa oli kirjoittanut ’tervetuloa Nannijalaan’. Se tarkoittaa Veljeni Leijonamielen Nangijalaa, kuolemanjälkeistä paikkaa, jonka ruusulaaksoon pikkuprinsessa ajatteli tätinsä päätyvän. Veljeni Leijonamieli on pienen lempikirjoja.

Minulla on yllättävän tyyni olo. Nyt lapsemme on maallisten murheiden ulottumattomissa. Ei joutunut sairastamaan pitkään eikä kärsimään kipuja tietäen, mitä on odotettavissa.
Ehkä suurin suru on vasta edessä, kun menetyksen lopullisuus päääsee tajuntaan. Nyt on paljon käytännön asioita hoidettavana.

Mukava asia on, että pikkuprinsessa tulee sunnuntaina tänne koko perheen kanssa. Saamme pitkästä aikaa olla yhdessä.

Mallis, ota vastaan syvin osanottoni. Voimia ja jaksamista sinulle ja läheisillesi.

Mallis,
otan koko sydämestäni osaa suruusi. Teen sen Mika Waltarin sanoin:

"Elämä on kuuma päivä,
kenties kuolema on viileä yö,
elämä on matala poukama,
kenties kuolema on
kirkas, syvä vesi."

Pikkuprinsessa on varmaan osunut asian ytimeen. Voimia sinulle ja koko lähipiirillesi!

Mallis, osanotot. En ymmärtänyt että kyse oli noin vakavasta.
Jaksamista sulle ja muille läheisille!