Meidän toinen poika ei nukkunut. Ensimmäiset pari kuukautta kahdella tunnin päiväunilla ja 7 tunnin yöunilla. Torkutteli sitten sylissä minkä torkutteli. Kahden kuukauden jälkeen yöunet piteni mutta päiväunet ei oikeastaan. No sillä mentiin.
Oppi kyllä nukkumaan myöhemmin ja teininä ei ylös enää tahtonut saada.
Ensimmäinen poika kun nukkui oppikirjojen mukaan. 

Tuli vain mieleen Kipan kirjoituksesta. Lapsenlapset ovat kyllä sellaisia ihanuuksia. 

Heräsin aikaisin. Jännittääköhän päivän reissu. No toivottavasti pysyn hereillä, toisaalta tässä porukassa siitä ei taida olla epäilystäkään. 😁

Mulla on kyllä unirytmi niiiiin sekaisin. Erinäisten asioiden vuoksi olen nukkunut keskimäärin neljän tunnin yöunia jo useamman viikon, jossain tässä vikalla viikolla oli yksi yö, kun nukuin putkeen 5 tuntia. Se tuntui luksukselta. Muutenkin olen kyllä huono nukkuja, mutta nyt ongelmana on se, että kun herään yöllä pissalle (yleensä 4 tunnin unien jälkeen), en saa enää udestaan unen päästä kiinni. Viimeisen kuukauden aikana on kipujen lisäksi valvottanut huoli. Äiti on äiti, vaikka voissa paistais. Näinhän se on. No nyt oon oikeesti kuin zombi. Jos menisin muistitesteihin tänään, en varmaan läpäisisi mitään testiä. Nyt täällä kaupunkikodissa häiritsee myös monelaiset äänet. Siihen en nyt mene sen enempää.



Eilen illallakin sattui niin, että minä puuhailin salaattia ja siippani kuori perunat ja laittoi kattilan hellalle. Sitten jossain vaiheessa siinä laitoin hellan päälle. Ilmeisesti kuitenkin siippani oli jo laittanut levyn päälle ja pikalevy lämpenee nopeasti, joten (ja taas ilmeisesti) olin laittanut levyn ihan ajatuksissani kakkoselle... koska kohta katsoin, että kas kun levy ei olekaan päällä ja laitoin levyn kuutoselle. Hetken päässä tunsin tiettyä hajua ja tiesin heti, mistä johtuu. Olinkin laittanut uuden levyn päälle ja sen päällä oli kaunis levynkansi, joka kuumentuessaan aiheuttaa tietynlaista hajua. Ja vielä fiksuna nappasin salamana paljain käsin kiinni kuumasta levvn kannesta ja tottakai poltin näppini. Onneksi ei sen suurempaa vahinkoa käynyt. IL:n kanssa vaihdeltiin viestejä liesistä. Me muutimme tähän reilut 30 vuotta sitten samasta talosta kolmiosta tähän suurempaan. Teimme silloin aivan täydellisen rempan. Seiniäkin muutettiin ja tietty keittiö, kuten kaikki muukin meni uusiksi. Silloin oli jo keraamisia tasoja ja mietin sellaistakin vaihtoehtoa, mutta mulle sanottiin, että se on hankalaa pitää puhtaana, joten tyydyin sitten tuollaiseen perinteiseen vanhanaikaiseen. Keittiötä on kyllä rempattu ihan kokonaan, mutta hella on se reilut 30 v. vanha. Ehkä pitäisi alkaa katsella tarjouksia induktioliesistä - jos ei muuten, niin sitten ihan turvallisuussyistä, kun ei tässä enää nuorenekaan.



Meidän vanhempi lapsi, joka on poika, ei nukkunut vauvana kuin puolen tunnin pätkissä päiväunet . Aika ei riittänyt mihinkään. Meillä oli silloin vielä saksanpaimenkoirakin. Pikkuhiljaa, kun unet parani - varsinkin yöunet, niin sitten nukkui kuin tukki. Jos olimme vaikka kylässä, niin hänet saattoi laittaa siellä nukkumaan oikeaan aikaan ja kantaa nukkuvana autoon ja autosta omaan sänkyyn.



Sen sijaan tytär nukkui paremmin päiväunia. Yöunetkin kohtuulliset sen jälkeen, kun illan koliikki-itkut oli itketty. Mutta kun hänet laittoi nukkumaan jossain muualla kuin kotona, niin satavarmasti heräsi aina liikuteltaessa.



No, jokainen on oma yksilönsä.



Mä olen tässä vähän puuhailussa mukana, kun isälläni on joulukuussa 90-vuotis syntymäpäivät. Kutsuttuja ehkä noin 60 henkeä. On ollut isot juhlat 10 vuoden välein alkaen 50 v. juhlista. Itse pidin aikanaan isot 40-vuotis bileet, mutta sen jälkeen tasavuosia on juhlittu pienellä porukalla . Siippani ei ole kertaakaan halunnut isoja kemuja. Aikanaan tein isälleni 70-vuotisjuhlaan laulun sanat, jotka menevät "väliaikaista kaikki on vaan" -sävelellä. 80-vuotisjuhlaan lisäsin muutaman sanan viimeisiltä kymmeniltä vuosilta ja nyt olisi tarkoitus taas lisätä muutama säkeistö lisää menneeltä 10:ltä vuodelta. Viime yönä valvoessani niitä mietin ja käytin vähän Whatsappin ääniviestiä hyväkseni, kun siinähän voi lähettää viestin itselleen. En kyllä ole vielä ehtinyt kuuntelemaan, kuuluko hiljaisesta äänestä mitään. Puhetta olisi paljon vaikeampaa pitää, kun liikutun niin helposti ja alkaa sitten itkettää. Nyt on vieraslistalta pois kaikki isän sisarukset, jotka ovat jo nukkueet ikiuneen. Isäni on nuorin suuresta sisaruskatraasta.



Juhlatila on sama kuin 10 vuotta sitten. Silloin isäni kutsui kaikki läsnäolijat uudelleen tervetulleiksi 10 vuoden päästä ja kaikki nauroivat. Nyt näyttää hyvinkin siltä, että juhlat toteutuvat.



Jos jäi virheitä, niin antakaa anteeksi, En ole lukenut tekstiä uudestaan enkä lue. Muuten varmaan poistaisin kaiken. Varmaan on sekava. Vieläkin kuljen vähän kuin usvan keskellä ja menneet lähiviikot ovat todella sumuverhon takana.



Ihanaa pitkää ja antoisaa lounasta. Minä sitten olen varmasti ensi kerralla mukana. Nythän reissaamme vapaa-ajan asunnon ja pk-seudun asunnon väliä tiheään ja tulemme olemaan täällä paljon uuden perheenjäsenen vuoksi. Myös isäni tarvitsee entistä enemmän apua eikä kaikkea voi jättää poikamme harteille.



Aurinkoista päivää, sellaiseksi sen pitäisi muuttua.

Huomenta kamut.
Liekö eilinen tapaaminen rentouttanut niin että nukuin kuin tukki viime yön. Oli tosi rentouttavaa viettää päivä iloisten ladyjen seurassa. Huono kuuloni ei toivottavasti aiheuttanut kovin suuria väärinymmärryksiä 
Harmi kun niin moni joutui jättämään tapaamisen väliin eri syistä.
Kiitos Tiinuliinulle tapaamisen  järjestämisestä.

Junamatka Helsinkiin sujui  mukavasti kun räpläsin puhelimella viestejä ja sähköposteja. Sainkin yhden yhdistyksen loppuvuoden tehtäväni pääosin hoidettua.
Ensi vuonna en ole enää ko. yhdistyksen hallituksessa koska siellä on fiksut säännöt joissa sama henkilö voi olla hallituksessa korkeintaan kuusi vuotta putkeen.
Paluumatkalla muistelin tapaamista ja rentouduin, taisin naurahdellakin itsekseni.

Ensi vuodelle suunniteltiin tapaamista retken muodossa Lappeenrantaan jossa oltaisiin yötä. Yritän löytää tilan jossa voidaan olla omassa porukassa muiden häiritsemättä ja ennen kaikkea häiritsemättä muita naurullamme, tai ties mitä muuta äänekästä toimintaa vielä keksitään.
Retkipäiviksi suunniteltiin joko 5.-6.6. tai 12.-13.6., joista viime mainittu on saanut jo kannatusta. Toivottavasti saamme ison porukan kasaan, merkitkääpä jo allakkaan nämä päivät ja ilmoitelkaa ohjelmatoiveita sun muuta.
Tunnen kaupungin melko hyvin mutta se on niin lähellä että majapaikan tarvetta siellä käydessä ei ole joten nyt alan tutustua majoitusmahdollisuuksiin tarkemmin.

Kipalle ja koko perheelle onnittelut uudesta perheenjäsenestä. Nythän tilanne näyttää jo valoisalta ja kun pojalle vielä maistuu ruokakin mainiosti niin hän saa siitä voimia tulevaan leikkaukseen. 

Nyt täytyy alkaa valmistelemaan aamupalaa sillä tunnin päästä lähden tallustelemaan kohti kuntosalia jossa on eläkeläisten kuntopiiri hyvän ohjaajan johdolla.

Hyvää syksyn jatkoa.

Kiitos kaikille kivasta lounaasta joka venyi miltei päivälliseksi. On niin virkistävää olla hyvässä iloisessa seurassa. 

Mustikkaposki mihin ihmeeseen katosit. Luultiin Kesäheinän kanssa, että tulet meidän kanssa asemalle eikä edes hyvästelty. Palattiin oikein ulos katsomaan näkyykö sinua.

Minullekin ehkä parempi tuo jälkimmäinen. Jos/ kun eläkkeelle jään siinä kesäkuun alussa voi se eka viikko olla kiireinen jos muksut siinä lähtevät, kun en yhtään vielä tiedä miten menee. 

Junamatka kotiin meni rattoisasti Maiccon ja kesäheinän kanssa. Poikkesin vielä kaupassa ja kello olikin jo kahdeksan ennen kuin kotioven avasin. Lähes 12 tuntia tuli reissulle pituutta. 

Tänään onkin vain asioiden hoitoa ihan kotona, mies hoitaa parin muksun harrastukset.

Hei huomenta!

Kiitoksia kaikille eilisestä, ja kiitos erityisesti Mustikkaposki kun otit Lappeenranta-tapaamisen hoitaaksesi. Ainakin mä olen innolla tulossa, ja ohjelmaa varmasti keksitään. Kaupunki lienee meistä monelle tuntematon, siellä on kiva kierrellä, ja eikös Lappeenrannan torilla myydä niitä hyviä liha- ja hillopiirakoitakin?

Totta joo, oikein tul suu hyvänmakuseks kun sai teiän kans haastella (tään sanonnan olen oppinut Laila Hirvisaarelta ent. Hietamies).

Mulla varmaan jäi useampikin henkilö halaamatta lähtiessä kun riensin kiireesti Eurokankaaseen ostamaan joululiinaa. Kas kun meille on su 22.12. tulossa hyvinkin parikymmentä henkeä joulupuurolle = kevyt lounas sukulaisten kesken. Tavallisesti tuo on ollut aattoaamuna, mutta siinä on jokaisella omia kiireitään ja osa on jo häipynyt joulunviettoon muualle niin nyt ehdotin pikku ennakkoa.

Kuten tunnettua, jokainen ratkaisu tuo uusia ongelmia. Me kotiudutaan Espanjasta su 15.12. joten mulla on viikko aikaa pistää koti joulukuntoon, hankkia lahjat (niitä tosin saavat vain lapset) ja mitäpä muuta nyt jouluun tarvitaankaan. Onneksi virtuaalinen joulukalenterini on valmis, se alkaa ilmestyä FB-kavereiden riesaksi joulukuun alussa ja saattaa olla että pistän viestipalvelu X:äänkin kun siellä muutoin on niin kovin totista touhua. 

Nyt hernesoppaa tulille ja sämpylätaikinaa nousemaan! Kukaties ehditään piipahtaa taidemuseossakin, viime viikonvaihteen Turun-matkalla se jäi kun juututtiin juttelemaan sikäläisten sukulaisten kanssa. Tyttären perjantainen väitöstilaisuus työllistää vähän äitiäkin, ainakin karonkkapuhe pitää kirjoittaa.

Touhukasta/rauhallista/aurinkoista/flunssatonta/muutenkin mutkatonta (tarpeeton yliviivataan) viikkoa teille kaikille!

Oli kyllä hauska tavata ja päivittää! Ja niin helposti hurahti lähes neljä tuntia, että kyllä varmaan Lappeenrannassa menee koko yökin! Tulossa olen ja kalenterivaraus tehty!
Kympin ratikka ei tietöiden takia kulje, joten palasin bussilla kotiin. Pysäkkiä lähestyttäessä seisoin bussin ovien edessä ja tunsin kevyen kosketuksen olkapäässäni ja nuorehko mies kysyi:
- anteeksi, mutta ootsä se Mirja Pyykkö?
- en ole
- ai, anteeksi

Kun laskeuduin bussista, kuulin miehen sanovan kaverilleen:
- oli se se Mirja Pyykkö.

Naureskelin itsekseni kotiin kävellessäni.

Moi mimmit, tässä Mirja Pyykkö!
Keskiviikkona kävi nokisutari. Saunan piipunhattu on uusittava. Tajuttiin vasta jälkeen päin, että se on mitattava, ettei hankita vääränkokoista. No ei meistä kummastakaan ole kiipeämään katolle, vaikka siellä onkin kulkusillat ja muut. Vävyn pitäisi tulla parin viikon päästä, joten hän hoitaa homman ja sitten toisen kerran käy kiinnittämässä sen hatun.
Torstaina tuttu kaveri ja sähkömies toivat uunin ja lieden. Kaveri oli asentanut muutama kuukausi sitten pesukoneenkin ja naureskeli, että kyllä toi jääkaappi ja pakastinkin kohta ratkee, kodinkoneilla on taipumus toimia kimpassa. Liesi mahtui tasan entisen koloon ja uuni omaansa, olin vähän jännännyt niitä. Veivät kaikki roskat mukanaan.

Liedessä on ääretön induktiotoiminto, mutta emmeköhän opi sen käytön. Uuni sen sijaan aiheutti yllätyksen, kun siinä on wifi-toiminto. En tiennyt ostaneeni sellaista. Justuksen nuorin neropatti tulee ensi viikonloppuna, hän saa ottaa sen wifin käyttöön ja opettaa meitä. En kylläkään osaa kuvitella sitä tarvitsevani, mutta tytär sanoi, että voin laittaa uunin etänä päälle ja sitten puhelin ilmoittaa, kun ruoka on valmis?
Uuniin tulee valo, kun avaan luukuun ja näyttö kertoo koko ajan, missä vaiheessa mennään. Sillä voi höyrykypsentää ja valikossa on monta kymmentä ruokaa, niistä kun valitsee, niin uuni neuvoo, miten kypsennetään. Kyllä on merkillisiä uuden ajan uunit! Niin ja siinä on pyrolyysitoiminto, minä kun inhoan uunin pesua. Pitää se silti pyyhkäistä ja pellin ritilät saa helposti nostettua pois.

Tulipa asiaa uunista! Eilen käytiin ostamassa sellaisia ruokia, että päästään valmistamaan uudella liedellä, Justus on ihan innoissaan.

Olen laitellut pihalle kausivaloja ja yritän pitää homman kurissa. Kuusien alla vartioi koiriemme hautoja pajusta punottu iso kauris. Asettelin lyhtyjen sisälle led-kynttilöiden seuraksi pieniä havuja ja pihlajanmarjaterttuja. Justus asentaa ajastimia sitä mukaa, kun minä kieputtelen tuikkuketjuja. 

Eilen satoi koko päivän ja siivosimme mökin perin pohjin. Kaivoin kaapeista led-kynttilöitä ja Justus vaihtoi niihin pattereita. En sentään vielä hakenut joulukoristeita vintistä, vaikka mieli tekisi tutkia, mitä mulla niissä laatikoissa oikein onkaan. En laita tänä vuonna joulukuusta, kun ollaan aatto muualla. Mutta kukka-asetelmia ja muutama rakas joulukoriste täytyy olla. Ja sohtatyynyjen päälliset tummanvihreää samettia.

Tänään ehkä rupean askartelemaan joulukortteja. Olen päättänyt karsia postituslistaa, saa nähdä miten onnistun.

Hyvää Pyhäinpäivää kaikille!

Iloinen Lemmitty.  Onnea uusille kodinkoneille. Induktio on ihan paras, pois en antaisi!.  Toimiiko sinun kaikki kattilasi ja pannusi induktiolla? Minulla ei vanhimmat kattilat toimineet eikä valurautapata eikä -pannu. Muistaakseni joku uudempiin  paistinpannu teki tenän.
Pyrolyysi on myös ihan ehdoton. Niin helppo putsia uuni. Ainakin minulla ilmoittaa milloin olisi tarpeen. Minun vermeet on hankittu v 2016 remontin yhteydessä. Wifiä niissä ei onneksi ole.

Flunssa sen kun jatkuu. Luulin, että olisin jo toipunut tapaamiseen. Torstaiaamuna olin aikeissa lähteä kirkkokuoroon, koska oli tulossa uusi ohjelmisto. Heräsin yskänpuuskaan ja mies kielsi lähdön. Hän vei sinne kuitenkin alttokaverini, koska niin oli illalla sovittu. Minä varasin ajan lääkärille.

Tämä on kai se ”nuorten urheilijoiden tauti” eli Mycoplasma, ainakin kummassakin keuhkossa oli rahinaa. Sain 10 päivän Doximycin-kuurin. Olo on vetämätön, vaikkei ole kuumetta. Harmittaa, kun pitäisi ehtiä niin moneen. Tiistaina olin ajatellut mennä kuuntelemaan Mozartin Requiéme’ä. Uskaltaisiko hengityssuojaimen kanssa?

Torstai-iltapäivänä alkoi ”karkki tai kepponen” -rumba ovella. Emme olleet varautuneet lainkaan, sillä luulin, että oikea päivä olisi ollut perjantai ja olimme vasta kauppaan menossa. Ostin varmaan lähes kilon erilaisia karkkeja, mutta sitten lapsia ei enää tullutkaan ovelle. Nyt on suuri vaara, että joudun syömään nuo karkit itse - vähän jo maistelin.😋

IL, keraaminen liesi on oikein kätevä, mutta meille se tuotti aluksi meille hupaisia ongelmia. Kerran yöllä minulta läikkyi liedelle vettä ja se alkoi piippaamaan. Joskus siihen on vahingossa tullut lapsilukko päälle, jolloin on pitänyt kaivaa ohjekirja esiin. Noin hienoa pyrolyysi-ominaisuudella saati sitten Wifi:llä varustettua uunia meillä ei ole.

Kipan unelma lapsenlapsesta on monen huolen jälkeen käynyt toteen. Miten paljon tuota pientä voikaan rakastaa 😍! Toivottavasti tuleva leikkaus onnistuu hyvin - ja miksipä ei onnistuisi - ja vauva saa elää terveenä.

Onnea Tiinuliinulle, saat olla ylpeä tyttärestäsi!

En päässyt Hietaniemeen viemään kynttilöitä äidin ja isän haudoille. Täytyy tehdä se käynti myöhemmin.

Haluaisin kommentoida jokaisen juttuja, mutta tänään en osaa. Sanon vaan, että on täällä upeaa porukkaa. Tiinuliinulle kuitenkin onnentoivotus. Viisaalla, osaavalla äidillä on viisas, osaava tytär.

Olen huomenna menossa polven tekonivelleikkaukseen. Lähete tehtiin tammikuun alussa, joten eihän tässä ole joutunut odottamaan edes vuotta leikkaukseen pääsyä.

Tunnelmani ovat hieman epämääräiset. Kovaa kipua polvessa on viimeksi ollut joskus keväällä. Koko kesä ja syksy on mennyt melkein kivutta. Tuntuu siis hieman tyhmältä mennä leikkaukseen. Ortopedi kuitenkin totesi, että polven kulumat ovat melkoiset ja lonkassakin jo näkyy kulumia. Sitten hän lisäsi, että kulumat eivät parane, mutta päätös leikkaukseen menosta on tietysti minun.

No, sinne nyt sitten menen, vaikka tiedän vanhastaan miten pitkä, hankala toipumisaika on edessä. Minullehan on tehty toiseen polveen tekonivelleikkaus 14 vuotta sitten ja nyt olen aika lailla vanhempi eikä kuntokaan ole mitään parasta A-luokkaa. Kuntopyörällä olen polkenut 4-5 kertaa viikossa ja se ilmeisesti on pitänyt polven aika hyvässä kunnossa, ainakin kuvittelen niin.

Tytär kyllä auttaa kaikissa reissuissa, joissa auto on tarpeen (miehellänihän ei ole korttia), samoin ihanat naapurimme, jotka jo nyt ovat ilmoittaneet hoitavansa oman kauppareissunsa yhteydessä meidänkin kauppa-asiat. Ja vanhin lapsenlapsi on luvannut käydä tarvittaessa siivoamassa ja auttamassa kaikessa missä apua tarvitaan. Onneksi mieheni on juuri nyt hyvässä kunnossa, joten hän tietysti hoitaa kaiken tarvittavan täällä kotona eli ei minulla kyllä ole mitään syytä valittaa.

Kirjoja olemme ostaneet meille mieheni kanssa näin etukäteen joululahjoiksi ja kun ne olen lukenut voin valita muutaman tuhannen kirjan kirjahyllyistämme jonkun, jota en vähään aikaan ole lukenut.

Minua on aika paljon leikelty sieltä täältä enkä koskaan ole erityisemmin jännittänyt leikkauksia. Jostain syystä tämä kerta on erilainen ja se hieman hämmästyttää minua. Mistä tämä pelko siitä, että homma ei mene hyvin, tulee. En tiedä. Yritän olla uskomatta ennakkoaavistuksiin, vaikka toisaalta aika lailla niihin uskonkin.

Ihana, viikon päästä 11 vuotta täyttävä, lapsenlapseni kävi eilen minua ja pappaa moikkaamassa uintitreeneistä tullessaan. Hän halasi minua lämpimästi  ja sanoi:  - ”Mummu. Kyllä kaikki menee hyvin. Älä jännitä. Sä olet sellainen hymy-mummu, jolle kukaan ei halua olla paha ja josta kaikki tykkäävät. Varmaan se lääkärikin, joka sut leikkaa, joten sun ei tartte yhtään pelätä."

Katselen ikkunasta ulos. Maassa on lunta ja pieniä lumihiutaleita leijailee ilmassa nytkin. Mieheni tekee keittiössä ruokaa. Kohta alkaa valioliigan futismatseja telkkarista. Kuntopyörä odottaa polkijaansa. Juuri nyt kaikki on hyvin. Miksei siis huomennakin.

Mukavaa tätä päivää itse kullekin.