Jumbojet, 
Täällä 9 kk ikäiset tuplapolvet, enkä voisi tyytyväisempi olla. Eivät ne polvet itsekseen parane, joten sinne vaan. Ihmeen äkkiä pääsit nykyisten jonojen aikana. 

Moi!
Ihan ensimmäiseksi on toivotettava Jumbojetille tsemppiä leikkaukseen ja tietenkin myös toipumiseen! Kuten tuossa asiasta enemmän ymmärtävät jo todistavatkin, polvileikkaus parantaa merkittävästi elämänlaatua (ja niin tietysti myös sen kipeän polven).

Meillä on ollut pari päivää melkoista huisketta. Kuten tuossa edellä jo joku vihjailikin (kiitos onnitteluista Pikseli ja Jumbojet sekä Merelle joka onnitteli tuolla kävelyketjussa) niin meillä on nyt perheessä tuore tohtori. Tai oikeastaan tytär tohtoroituu vasta tiedekuntaneuvoston kokouksen jälkeen kuten yliopistosäädöksiin kirjoitettu on, mutta isoin urakka väitös ja sitä edeltävä tutkimus- ja kirjoitushomma on nyt onnellisesti ohi.

Perjantaina seurattiin eräänlaista akateemista näytelmää, ensin Naistenklinikan luentosalissa jossa keskustelivat iloinen itävaltalaisprofessori ja tyttäreni. Vastaväittäjä oli tosiaan veikeä ilmestys, puhui vuolaasti, viittoili käsillään ja hymyili, taisipa naurahtaakin ja muutaman kerran nauratti myös kuulijoita vaikka asia, raskaudenaikainen ylipaino, oli tietysti mitä vakavin. Sanoisin että tunnelma oli lämpimänrento mutta silti ihan riittävän asiallinen.

Illalla sitten juhlittiin perinteiseen tapaan perinteisessä mestassa eli Ostrobotnialla. Puheita, maljoja, hyvää ruokaa, loppuillasta tanssiakin. Me Ukkokullan kanssa jouduimme kyllä lähtemään parin ensimmäisen biisin jälkeen, sillä olimme luvanneet toimia koirienhoitajina. Kotona vaikutti kyllä siltä, että myös spanielilla ja snautserilla oli ollut varsin hauskaa, sillä muutama matto oli kasassa mutta muita kamaluuksia nämä kiltit kotikoirat eivät olleet aikaansaaneet.

Viikonloppu on sitten mennyt valokuvia muokatessa ja vierailevaa koiraa kotiin saattaessa. Ja pitihän meidän tyttären kanssa vertailla tunnelmia ja tuntemuksia, ensin puhelimessa ja sitten ihan livenä. Tyttärentyttären villapaitakin valmistui tänä aamuna, mikä tietysti tämänhetkisen räntäsateen huomioiden on ihan kiva. Neito kävi jo noutamassa neuleen; se oli hänen synttärilahjansa jonka mami älysi aloittaa vasta kyseisen merkkipäivän jälkeen. 🤩

Nyt pitää kaivaa matkalaukku ja ryhtyä miettimään, mitä kuuden viikon Espanjan-matkalla mahdollisesti tarvitaan. Sikäläisen säätiedotuksen mukaan tulvavaaraa ei pitäisi olla, joten kumisaappaat jätän, toppatakin ehkä otan.

Voikaa hyvin! Mukavaa marraskuuta!

Kiitoksia kirjoituksistanne. Niitä on aina ilo lukea, onpa aiheena melkein ihan mikä tahansa. 

JJ voimia toipumiseen. Itse leikkaus sujuu varmasti hyvin. Vaikka meillä sote-uudistus tökkii ja terveyskeskukseen on vaikeaa yleensä päästä, niin kyllä täällä on ensiluokkainen terveydenhoito kun noin pitkälle asti pääsee - eli leikkaukseen. Pieni jännitys on normaalia. Täällä on ainakin paljon tuoretta vertaistukea. Onpa ihanaa kuulla, että miehesi on nyt hyvässä kunnossa. 

Mustikkaposki,  rakas siippani kutsui sinua tässä mansikkaposkeksi - oiskohan ollut meidän puhelun jälkeen. Se tuli niin vilpittömän vahingossa, että nauroin niin, että melkein oli pissat housussa. 

Tiinuliinu milloin matkanne alkaakaan. Ja onnittelut vielä tätä kauttakin. Olin tässä menneellä viikolla ensimmäistä kertaa ehkä neljään viikkoon Facen sivuilla. 

Pikseli  kyllä on harmi, että tuollaisen taudin sain. Olen kuullut todella monelta taholta useista mykoplasmatapauksista ja myös useammasta, jotka ovat sen jälkeen sairastuneet keuhkokuumeeseen. Niin, että nyt sitten vaan lepoa, lepoa ja lepoa, että saat itsesi kuntoon. 

IL meillähän on täällä ykköskodissa keraaminen liesitaso, jossa on mm. itsepuhdistava uuni. En tiedä toiminnon hienompaa nimitystä, mutta pellille pitää laittaa vettä ja sitten uuni johonkin asteeseen päälle... Mutta olen jo tutkinut noita induktioliesiä kaupunkikotiin ja miettinyt, kun tulee BlackFriday -viikko, niin jospa sellainen pitäisi ihan turvallisuussyistä jo ostaa. Siippani yrittää kyllä hillitä ostoshalujani, jotka ovat olleet piilossa toooosi pitkään. Nyt viimeisellä kaupunkijaksolla vähän "villiinnyin", kun pesänrakentamisvaisto sai yliotteen.
Wifi-toiminto voisi olla kätevä, kun pitää tarkistaa jotain, mutta enpä tiedä, olisiko minusta siihen, että laittaisin uunin päälle, kun emme ole itse paikalla. Voin vain kuvitella Justuksen innostuksen. Ja tuossahan tuli Mummanalta vastaus siihen valurautapata -kysymykseeni, josta puhuimme. Toisaalta tytär sanoi ostaneensa valurauta paistinpannun, jota käyttää heidän induktio liedellään. Tutkiessani asiaa enemmän voisin kuvitella, että vanhat valurauta-astiat eivät sovi induktioliedelle, mutta ilmeisesti uudet. 

Meillä on täällä vanhassa mökissä induktiotaso ja myös kesäkeittiössä. Sitten on terassilla vielä yksinäinen vanhanaikainen levy hyötysyvennyksessä ja siihen ainakin käy kaikenlaiset kattilat ja pannut. Lisäksi mahdollisia sähkökatkoksia varten on kahden levyn kaasuliesi, joka tosin vielä on käyttämätön - olen siitä kiitollinen (sähköjohdot kyliltä tänne suuntaan maan alla noin 27 km:n verran). 

Mustikkaposki  päivämäärät Lappeenrannan tapaamista varten ovat allakassa ylhäällä. Toivon kovasti pääseväni mukaan. Tätä viimeistä edellinen taisi olla joulukuussa, jolloin minulla oli kolonoskopia seuraavana päivänä.... 

Mun oli oikeistaan tarkoitus kirjoittaa vasta huomenna, mutta kun luin tekstit, niin ryhdyin hommiin. 

Tulimme tiistaina tänne korpeen ja rauhaan. Lunta on tullut vähemmän kuin pk-seudulla. Tekemistä on riittänyt, vaikka kunto taas tuon tuoreimman tapaturman jäljiltä rajoittaa entisestään tekemisiä. Pientä suloista poikaa on kauhea ikävä. Onneksi kävimme vähän "varastoon" tervehtimässä häntä niin usein. Tytär laittaa päivittäin kuvia ja videoita - saatan niitä selailla välillä öisinkin, jos unet karkaavat. Isänpäiväksi menemme ensin oman isäni luo ja sieltä äitiä katsomaan. Sitten tyttären luo syömään. Poikamme on isäni luona myös. 

Tässä on kaiken keskellä (mm. putkirempan 2.-vaiheen takuukorjaukset - meillä wc-pöntön vaihto) suunniteltu isäni 90-vuotisjuhlia, joita juhlitaan joulukuussa. Tänään sain uuden kutsun valmiiksi ja lähetin sen eteenpäin pojallemme. Yli 60 vierasta on kutsuttu. Mukavaa, että isä tykkää juhlia ja jaksaa vielä olla järjestelyissä mukana. 

Seuraavan kaupunkireissun (siis pk-seudun) pituudesta en ole vielä päivälleen varma, mutta emme kovin pitkään ole, kun on taas täällä lääkärikäyntejä ja tutkimuksia.

Huomenna labrat ja influenssarokotus. Koronarokotuksen olen saanut jo aiemmin. Pikkuisen vuoksi käytän hengityssuojainta ja joutuu siippanikin käyttämään ainakin terkkarilla asioidessa. Meidän isänpäiväsuunnitelmat menevät uusiksi, jos flunssaan sairastutaan. 

Olen kiitollinen ja onnellinen. En tosiaan osannut odottaa, että isovanhemmuus tuntuisi NÄIN ihanalta. 

Toivotan mukavaa uutta viikkoa ja terveyttä itse kullekin ja läheisillenne. 

Tiinuliinulle vielä näinkin onnitteluja viisaasta tohtorityttärestä. Melkein näen, kuinka Tiinuliinun sydän paisuu onnesta ja ilosta. Ja hyvän matkan toivotukset myös, kuten eilen puhelimessa räntäsadetta katsellessamme todettiin, hyvä aika lähteä aurinkoon.
Olette varmaankin lukeneet Espanjan ja etenkin Valencian maakunnan kauheista tulvista. Altea säästyi pitkään, mutta eilen sain videota, kuinka usein alittamamme sillan alla tulvehtii. Onneksi kukaan meistä ei ole siellä nyt, kun vuoristoteillä saattaa yhtäkkiä vieriä auton eteen kivenmurikoita, etkä näe mutkan taakse, onko vastaantulijoita.

JJlle paranemista tämänpäiväiseen leikkaukseen. Varmaan jännittää, mutta kohta itse leikkaus on ohi ja toipuminen voi alkaa.

Pikselille myös paranemista, miten kurjaa sairastaa.

Kipalle parempaa oloa. Ihanaa, kun sinäkin saat kokea nyt isovanhemmuuden iloa. Sanotaan, että omat lapset ovat rakkaita, mutta lapsenlapset ovat se elämän rakkain jälkiruoka! Tosin minun pikkupalleroni Heviteini täyttää tällä viikolla jo 19 vuotta, mutta muistan elävästi vieläkin hänen syntymänsä ihmeen. Kun tytär soitti keskellä yötä, että äiti mä olen tehnyt maailman ihmeellisimmän lapsen!

Minulla on ollut onni olla tyttärenpoikieni elämässä koko ajan ja paljon läsnä. Facen muistoissa tulee päivittäin joku hauska juttu Juniorista, hoidin häntä lähes vuoden, ennen kuin hän meni päiväkotiin. Sielläkin olin monena päivänä muutaman tunnin mukana, kunnes poika sanoi, että mee vaan mamma pois jo täältä. Mieheni kuoli ollessani 50-vuotias, firmamme myytiin enkä mennyt enää työelämään. Mutta minulle tulikin "työhommia", kun Heviteini syntyi! Tyttären ja vävyn ei tarvinnut koskaan olla lasten sairastamisen takia pois töistä, joskus lähdin mökiltäkin aamuvarhaisella ajamaan, kun tytär soitti, että nyt lapsella on kuumetta.

Minulla on kaksi hyvää ystävää, joista ei koskaan tullut äitejä toiveistaan huolimatta. Molemmat tuumivat, että se oman lapsen puuttuminen ei työaikana niinkään pahalta tuntunut, mutta nykyään lastenlasten puuttuminen särkee sydäntä. Kumpikin ihmettelee, mikä se elämän tarkoitus on, kun heillä jatkuvuutta ei ole, ei ole sisaruksiakaan eikä näin ollen heidänkään lapsia. Ei ketään, jolle rakkaita tavaroitaan tai omaisuuttaan jättäisi. Toinen muutti juuri testamenttiaan Helsinki Mission hyväksi.

Menipä vakavaksi. Nyt lähden kuntosalille ja vesijumppaan. Allaskaveri tuo pari pulloa omenamehua ja annan vastalahjaksi Desicon kynttilän, hauskaa!

Pitkästä aikaa avasin läppärin ja kerron tässä pikaisesti mitä mieleen juolahtaa.

Japena, hyvä kun leikkaus on takanapäin vaikka kompressiot kiristävätkin niin eiköhän lopputulos ole vaivan väärti.
Kysymykseesi mihin hävisin aseman edestä, huomasin puhelimesta että yhdestä paikasta oli soitettu monta kertaa ja siirryin ulkona sivummalle ruuhkasta soittamaan takaisin. Puhelu kestikin jonkun aikaa enkä heti löytänyt teitä, mentiin varmaan ristiin jossain vaiheessa niin lähdin hoitamaan muutaman ostoksen junaa odotellessa.

Kipa, Onnea täälläkin pikkuisesta vauvasta. Muistan kun en ensimmäisen lapsenlapsen syntyessä meinannut pysyä nahoissani. Aina piti keksiä jotain "asiaa" heille että pääsin pikkuista katsomaan. Olin lapsenlapsen syntyessä 45-vuotias ja jaksoin touhuta lastenlasten kanssa ihan eri tavoin kun nyt pystyisin.
Kyllä minä voisin mansikkaposkestakin käydä, maistuu ne mansikatkin mustikan lisäksi. 😃

Tiinuliinulle mukavia päiviä etelän lämmössä. Toivotaan että vältytte uusilta rankkasateilta. Tyttären väitöstilaisuus vaikutti leppoisalta juhlalta kuvien ja kertomasi perusteella. Olen ollut vain yhdessä väitöstilaisuudessa ja melkein suutuin kun vastaväittelijä uskalsi kyseenalaistaa jotain kohtaa väikkärissä. Hyvin uusi tohtori kuitenkin selvisi vastatessaan. Minun olisi pitänyt ennen tilaisuutta ottaa selvää tilaisuuden luonteesta. 

Minulla piti olla eilen kuulolaitteen sovitus, mutta se siirtyi sairaustapauksen vuoksi kolmen viikon päähän. Arvatkaa harmittiko. Eihän tässä ole kulunutkaan kuin reilu vuosi kun minulla todettiin kuulolaitteen tarve ja nyt vielä tämä viivytys. 

Tänään olin lähdössä paljon kehuttuun kenkäkauppaan sadan kilometrin päähän ystävän kanssa mutta reissu siirtyi ensi viikolle kun ystävä sai peruutusajan fyssarille. 

Lähdenkin sitten iltapäiväksi tiluksille järjestelemään ulkovarastoa jotta saan vasta tehdyt koivuklapit pinottua sisälle ennen talven tuloa. Samalla pidän puuliedessä tulta jotta kosteus pysyisi loitolla tuvasta.
Muuten päivät tahtovat karata käsistä kun en saa itseäni aamulla liikkeelle pimeinä päivinä ja aikainen illan pimeys estää ulkohommat. Niin ahne työlle en ole että otsalampun kanssa ulkona touhuaisin.

Hyvää syksyn jatkoa

Moikkelis Tampereelta!

JJ, leikkauksesi on jo takanapäin ja toivottavasti toipuminen on alkanut hyvissä merkeissä. Kaikki menee varmaan hyvin, kun vain noudatat saamiasi ohjeita.

Pikseli, toivottavasti mykoplasmasi alkaa olla jo voitettu eikä mitään pahempaa ole seurannut. Olen lukenut lehdistä, mitä kaikkea nyt onkaan liikkeellä ihmisten riesaksi ja olen tyytyväinen, kun olen itse ainakin toistaiseksi välttynyt taudeilta. Kävimme koronarokotuksessa jo syyskuussa ja kuluvan viikon tiistaina saimme influenssapiikin.

Tiinuliinulle onnittelut tohtoristyttärestä ja leppoisaa oleskelua Espanjassa. Toivottavasti vältytte tulvilta sun muilta ongelmilta.

Kipa kertoi isovanhemmuusonnessaan ystävistään, jotka miettivät elämän tarkoitusta, kun he eivät toiveistaan huolimatta lapsia ole saaneet. Olen kertonutkin, että minulla ei lapsia ole enkä niitä ole koskaan halunnutkaan ja siitä varmaan johtuu, etten ole ajatellut elämän tarkoitusta tai jatkuvuutta lasten kautta. Samasta syystä myöskään lapsenlapset eivät ole ajatuksissani olleet. Facessa olen välillä lueskellut keskusteluja lapsettomuudesta ja olen ihmetellyt, miten kärkevästi siellä suhtaudutaan vapaaehtoisesti lapsettomiin. Meitä syytetään itsekkyydestä, kun emme muka ole halunneet luopua vapaudesta ja huvituksista lasten takia. Jotkut myös ehkä hieman vahingoniloisina kysyvät, että kuka meitä sitten vanhoina auttaa, kun ei lapsia ole. No, saahan sitä ajatella mitä vaan ja tokihan sitä on saanut elää elämäänsä täysin omin ehdoin, mutta varmaan minullakin olisi lapsia, jos niitä olisin oikeasti halunnut. Toisaalta, eihän lapsia tehdä sen vuoksi, että heistä saisi sitten vanhana hoitajan itselleen. Mielestäni sellainen vasta itsekästä olisikin!

Nyt meilläkin on autossa nastarenkaat alla, vaikka talvea ei sitten vielä tullutkaan. En saanut vaihtoaikaa sieltä, missä viime aikoina olemme renkaat vaihdattaneet ja kun guuglasin "renkaanvaihto Tampere", löysin sellaisen kuin Tilaustalkkarit. Heillä on hallipaikka tällä puolella Tamperetta, mutta he tulevat myös kotipihalle vaihtamaan, joten tietenkin tilasin sellaisen. Tänään sitten vähän yli klo 10 pihaan kaartoi auto, jossa oli kaikki tarvittavat välineet renkaanvaihtoa varten ja vartissa oli nastat alla sekä ilmanpaineet tarkastettu ja lasku on vain 45 euroa. Se meidän vakkarivaihtaja on ottanut 40 euroa, joten 5 euroa on pieni hinta sille, ettei tarvinnut peräsuoli pitkällä nostella renkaita autoon. Tästä lähtien aiomme käyttää vain Tilaustalkkareita ja taitavat he saada tulevaisuudessa asiakkaan myös naapurinrouvasta, kun hän kävi ottamassa puhelinnumeron ylös! He tekevät myös muitakin talonmiehen hommia, joten kun eteen saattaa tulla muutakin avuntarvetta, niin tämä oli hyvä päänavaus asiakkuudelle.

Lauantaina menemme katsomaan Tampereen Työväenteatteriin Agatha Christien dekkaria Neiti Marple ja tuijottava katse. Kälyni Järvenpäästä tulee mukaan ja totesin, että vaikka meille tulee ensi viikolla siivooja, niin minun on huomenna pakko vähän kohennella paikkoja. Onneksi hän ei  mikään himosiivooja ole itsekään, joten hän tuskin huomaa, jos pölyä on vähän huonekaluilla. Vessoja meinaan vähän hutaista, imaista muruset ruokapöydän alta, pyöräyttää tiskikoneen ja katsella vähän ylimääräisiä tavaroita pois olohuoneen pöydältä. Se varmaan sitten riittääkin 😄

Kävin eilen permanentissa ja leikkautin hiukseni huomattavasti lyhyemmiksi. Olin sitä miettinyt jo pitkään ja hyvältä se näyttää, vaikka vähän oudolta tuntuukin, kun niska on taas lyhyt ja korvatkin ovat näkösällä. Hoitaminen on kuitenkin helpompaa ja ainahan vaihtelu vähän virkistää!

Toivottelen teille mukavaa viikonloppua ja paranemista poteville 🙂

Tervehdys 😊
Olisin varmaan myöhemmin tänään tänne jotain raapustanut ja saatan raapustaakin lisää, mutta nyt on pakko korjata Mennan kirjoitusta.

Luen yleensä aina aamulla tätä 60-foorumia samalla kun juon aamukahvia ja luen hesaria läppäriltä. Ihmettelin kovasti lukiessani Menna sun kirjoitustasi, että olenko nyt oikeasti vielä enemmän sekaisin kuin olen kuvitellut, kun en tunnistanut kirjoituksestasi "minun kirjoittamaani" tekstiä. No ei ihme, että en tunnistanut, koska se ei ollut minun kirjoituksessani. 

Elän kyllä todella isovanhemmuushuumassa ja -onnessa, mutta tuo kirjoittamasi teksti ei ollut minun kirjoituksessani, vaan IL:n enkä mitenkään usko hänen kirjoittaneen sitä siinä mielessä, että arvostelisi ihmisiä, jotka ovat omasta tahdostaan valinneet lapsettomuuden. Sinäkin tunnet IL:n niin pitkältä ajalta, että varmasti hän ei ole niitä, jotka kärkevästi suhtautuisi ihmisiin, jotka eivät syystä tai toisesta halua lapsia - puhumattakaan siitä että hän sen enenpää kuin minäkään ajattelisimme, että sellaiset ihmiset olisivat itsekkäitä tai ajattelisimme jotain vanhuuden hoivaa vahingoniloisesti.

Hienolta kuulosti teidän renkaiden vaihto. Vähän tuli mieleen verkkokaupan ruokatilaus, kun sai sen kotiin tilattuna. Kuulostaa suorastaan luksukselta.

Palaan asiaan myöhemmin. Nyt jatkan kahvin juontia, jotta saan yhden kupillisen kuumana. 

Mukavaa päivää kaikille, jos en nyt kiireiltäni ehtisikään enää tänne mitään laittaa (tarkoitus olisi kertoa upeasta Pietarin kalansaaliista mm.) ja erityisesti JJ:lle toivottaa voimia ja pikaista paranemista. Tiedän, että ei se paraneminen kyllä niiiiin pikaista ole toivotteluista huolimatta, mutta tilanne paranee kyllä parin ensimmäisen viikon jälkeen koko ajan. Voikaa hyvin. 

Halitulijallaa, Espanjassa ollaan!

Aivan aluksi haluaisin kiittää. Siispä kaunis ja lämmin kiitos kaikille jotka ovat tyttären saavutuksista onnitelleet. Mullahan ei niihin ole oikeastaan osaa, vaikka tytärkin karonkkapuheessaan muuta väitti. Lista äidiltä saaduista opetuksista oli pitkä, ja se alkoi toteamuksella että lapanen on otettava pois kädestä kun tervehditään ja loppui jonnekin lukemisen ylistämiseen. Muutkin puheet – sekä tyttären lähipiirin että ns. virallisen väen – olivat hauskoja kuten karonkkaperinteeseen kuuluu. Vahinko ettei videoitu niin olis voitu nauraa toisenkin kerran.

Matka tänne sujui mainiosti. Suosittelen koiran kanssa kulkemista, se nimittäin taitaa parantaa palvelua. 

Eläimen lähtöselvitystä ei voi tehdä netissä. Hki-Vantaalla meidät ohjattiin Special Assistance -tiskille, jossa ystävällinen virkailija totesi että onpa kiva koira. Soitti paikalle kollegansa joka rapsutti ensin tovin koiraa ja käveli sitten kanssamme jonnekin pikkuhuoneeseen turvatarkastuksen taakse. Siellä lentoboxin sisäpuoli tarkastettiin (ettei me olla kätketty sinne mitään laitonta), koira komennettiin boxiin (kun lentokenttävirkailijat olivat ensin rapsuttaneet sitä riittävästi) ja boxin ovi suljettiin oman lukitusmekanismin lisäksi nippusiteillä.

Seuraavan kerran snautseri nähtiin Malagan lentoasemalla, jossa se kiersi boxissaan matkatavarahihnalla. Olivat nostaneet koiran ensimmäisenä ulos koneesta. Häntäänsä heiluttaen se tervehti meitä, ja Pacosiin päästyä sulautui täkäläiseen elämänmenoon hetkessä. Ainoa murhe on se, että aiempien matkojen paras koirakaveri, naapurikorttelin beagle, on poissa. Pihalla ei ole edes koirankoppia.

Muuten menee mukavasti. Sää on sopivan puolipilvinen, joten hyvin jaksetaan kävellä. Nyt lähdetäänkin pitkälle perjantailenkille.

Voikaa hyvin!

Moi mimmit! Vielä hetki Kipan ja Mennan lapsi- ja isovanhemmuusasiassa. Eikö yksi tämän ryhmän viehätys olekin keskusteluissa ja mielipiteiden vaihdossa? Saamme uusia näkökantoja ja voimme tuulettaa omiamme? En usko, että Menna veti mitenkään hernettä nenäänsä mun isoäitiysasioista. Oma sisareni on valinnut lapsettomuuden eikä kanna minkäänlaista huolta siitä, miten hänen asiansa hoituvat sitten, kun ei enää itse pysty. Enkä minäkään oleta tyttäreni minua alkavan hoitaa, mutta varmastikin hän järjestää hoitoni ja asiani parhain tavoin.

Minun yöni oli repaleinen, kun pari asiaa valvotti. Kävimme eilen Kotkassa tervehtimässä Keinoemoani, joka on dementoitunut 94-vuotias. Asuu omassa kodissaan, kun hoitopaikkoja ei ole. Kotisairaanhoito käy kolmesti päivässä. Hän on edelleen luonteeltaan iloinen, nytkin nauroimme paljon, silittelin ja halasin, kun hänelle kosketus on selvästi tärkeää.

Kävimme parilla hautausmaalla jättämässä hämäräkytkinkynttilöitä.

Toinen ikävä asia oli kuulla hyvän ystäväni sairastuneen melanoomaan. Leikkaus on pian ja sitten vasta selviää, onko se levinnyt esim. sisäelimiin.

Kohta haemme Justuksen nuorimman lapsenlapsen ja menemme tyttäreni luo valmistelemaan Heviteinin 19-vuotissynttäreitä. Sieltä ajamme vielä iltamyöhällä mökille. Ja sunnuntaina viemme pojan kotiinsa, jossa meille on luvassa isänpäiväateria.
Hyvää viikonloppua kaikille!

Heipä hei. Leikkaus sujui hyvin maanantai iltapäivällä.  Keskiviikko aamupäivällä kotiuduin. Suuri määrä kipulääkkeitä vie kivun, mutta olo on muuten väsynyt ja hieman huonovointinen. Kotitreenejä olen tehnyt ohjeiden mukaan ja nukkunut paljon. Eniten harmittaa oma kyvyttömyys tehdä asioita. Seisomaan nouseminen vessan pöntöltä on jo huomattava suoritus. Kännykällä en viitsi nyt enempää kirjoitella. Kiitos teille tsemppiviesteistä. Tässä nyt sitten opettelen kiiruhtamaan hitaasti ja uskomaan, että kyllä tämä tästä. Mukavaa tätä päivää itse kullekin.