Raportoin taas vaihteeksi. Paino on nyt 101,9 kg. Ihan älyttömän hienolta tuntuu - tämä ei ole missään vaiheessa tuntunut miltään laihdutukselta ja sen vuoksi tuntuukin omituiselta, että olen laihtunut. Ei ole mielitekoja, olo on hyvä. Olen mä syönyt kyllä toisinaan namiakin, mutta se ei meni mihinkään mahdottomuuksiin. En ole koskaan sanonut tiukasti "ei" oikein millekään, olen syönyt vain säännöllisesti ja hyvin.

Eniten opettelua vieläkin vaatii poispääsy ultravähärasvaisista tuotteista. Rasvapallukan vihreäksi saaminen on ollut kaikkein suurin ongelma tässä aikojen myötä. Minut on viimeiset 25 vuotta opetettu siihen, että rasva on ihan kiellettyä ja kaikki mistä vaan voi nipistää rasvaa pois, on tehtävä. Niinpä sitten taas sen oppiminen, että rasva on hyvää ja terveellistä sekin, jopa pakollista hyvinvoinnin kannalta, on ollut aika iso juttu mulle. Mutta mä uskon, että sekin on ainakin pinnallisella tasolla opittu. Sen selkärangasta tulevaksi toiminnaksi saaminen onkin sitten pidemmän ajan kysymys, mutta eiköhän sekin pitkällisellä opettelulla tule sieltä.

Ihan mieletöntä on tämä matkanteko! Nautin tästä. Jopa ennen pelkoa, vihaa ja ahdistusta aiheuttanut vaaka on muuttunut ystäväkseni.

keskiviikkona, 16. maaliskuuta 2011 klo 05:20 tynnä kirjoitti::
Huomenta kaikille. suset Älä sure, kyllä tässä on tullut takapakkia itsekullekin, mutta kun vaan rohkeasti tunnustaa sen, että vika on niissä omissa tavoissa, niin silloin se on aina eteenpäin Niitä tapoja voi korjata. Älä missään vaiheessa jätä merkkaamatta ja kommentoimatta, meni kuinka syvälle tahansa tuo syöminen Kyllä täältä tukea löytyy. Olen aina pitänyt LDn motosta : Asenne ratkaisee, aina. Ja näin se on tässä pudottamisessa ja uusien tapojen opettelussakin
Eilen sitten avautui kahvila. Päivä oli ihanan järkyttävä, aamu viidestä ilta kahdeksaan ja 250 kävijää Kaikki paikat on täynnä kukkia ja kortteja, hyllyt ammottaa tyhjyyttään ( tänään tulee tietenkin tuoreet) ja kaikkein ihaninta oli se, että ihmisillä oli ollut ikävä minua. Vuosi pois mummojen ja mammojen parista oli tuonut molemminpuolisen ikävän. Höpötystä ja puhetta piisasi ja uskon kyllä että jatkossakin. Päiväkotikin kävi, ja niin hienosti ne lapset osasivat käyttäytyä, vaikka joka puolella oli hälinää, eikä istumaan päässyt. Eli kaikki meni nappiin, kiitos vielä kerran kaikista toivotuksista.
Todellista ei varmaan ole kilon painonlasku , eli aamulla 104. Söin kyllä, mutta maanantaina uskon olevan vasta todellisia lukuja. Makeaa ei tehnyt mieli yhtään

Lämpimäiset onnittelut kahvilan avauksen johdosta!

Ja onnittelut kaikille pudottaneille ja tsemppä ihan kaikille!

Tervetuloa Jemu!

Sama vika noiden kevyttuotteiden ja rasvan kanssa, Junia. Minä luulin ihan tosissani että mullahan nyt ei mitään rasvapelkoja ole mutta auta armias kun piti oikeasti alkaa sitä lisäillä -löytyihän se peikko ja iso olikin!

Ei se mittää Laura, punainen on niin nätti väri

Minulla alkoi turvotus lähteä, keskellä yötäkin heräsin vessahätään. Vaa'assa ei vielä aamulla näkynyt mutta nyt lonksuu sormukset. Kyllä tää tästä!

Tervetuloa Jemu meidän seuraan.
Mä sain eilen töissä kehuja: oot laihtunut ihan kauheasti! Sä oot varmasti rakastunut, kun säteilet noin.
Heh, viimeinen kommentti pitää tavallaan paikkansa olen pikkuhiljaa taas hyväksymässä itseni ja se ilmeisesti näkyy. On myös kiva kuulla että muut näkevät pienentyneen olemukseni, sillä itse olen tullut sille peilissä sokeaksi. Näen itseni vain pullerona, mieli raahaa selvästi perässä.

Hienoja kehuja Supuli Varmasti kannustaa eteenpäin, ja piristää -ja sehän näkyy ulospäin. Sanontahan on että kaunein koristus naisella on hyvä itseluottamus

Mieli on kyllä jännä epeli, itse alan vasta nyt käsittää miten suuuuuuuri oikeasti olenkaan, peilistä näen parikymmentä kiloa vähemmän mutta pari hyvin suunnattua valokuvaa on nyt viime aikoina kertonut enemmän kuin -öh- tuhat peiliä En malta odottaa että pääsen tuohon samaan, nyt vasta mies ja paras ystävä ovat huomauttaneet kiinteytymisestä, eikä noita kiloja nyt kyllä kauheasti ole vielä lähtenytkään.

LD, nauti matkasta! Mä olen samanlainen, ainakin puolet nautinnosta tulee jonkun kivan tapahtuman etukäteen ajattelusta ja valmisteluista, se moninkertaistaa ilon. Tätä asiaa mun ex ei koskaan tajunnut, ikinä ei olisi saanut suunnitella/ miettiä etukäteen tulevaa matkaa/lomaa ja niiden organisointia, vaikka juuri siitä se nauttiminen alkaa. niin ja 200g on aina 200g pois.

Joo kyllä 200 grammaa on kuitenkin viidesosa kokonaisesta kilosta, ja pudotettava se sekin joskus on! Ota meille pari fiilistelykuvaa Laura, olis niin ihanaa päästä johonkin reissuun mutta nyt ei ehdi eikä budjettikaan ole myötä.

Minulla meni koko nuoruus just noissa tunnelmissa että olin hoikka (172cm/58kg) mutta kuvittelin olevani tosi lihava. Se johtui varmaan siitä että täytteet kasaantuivat sinne minne ne naisella pitääkin, eli kurveissa löytyi. No, miehiltä tuli huomiota, vislauksia ja huuteluja perään yms. En koskaan käynyt uimarannoilla kun ahdisti niin pahasti, pukeuduin yleensä veljen isoihin t-paitoihin ja farkkuihin. Olen täysin sitä mieltä että kun kehityin fyysisesti paljon ennen kuin henkinen puoli seurasi mukana niin myöhemmin elämässä kun opin lihomaan niin lihoin jopa vähän tahallani saadakseni suojamuurin. Minulle siis kiloja alkoi kertyä vasta 26 -vuotiaana, muutama kuukausi esikoisen syntymän jälkeen kun olin aina yksin lapsen kanssa kotona -baby blues iski ja se oli menoa sitten.

Tänä aamuna paino olikin jo 104,1. Lähtikin sitten kerralla enemmän! Minulle kyllä käy useinkin noin, että paino junnaa ja sitten humpsahtaa yhtäkkiä alaspäin reippaasti.

Tänään olisi vuorossa opiskelua ja kuntosalia

Minä olen ollut ylipainoinen enemmän tai vähemmän ala-asteelta saakka. Nyt olen siis 25-vuotias ja painan vähemmän mitä 9 vuoteen. Muistan punnituksen lukiosta kun painon 106 ja rapiat päälle ja siitä paino kohosi pikkuhiljaa tuonne huippulukemiin.

Minulla paino on johtunut pitkälti kotoa opituista huonoista ruokailutottumuksista ja liiallisesta herkkujen syönnistä, johon myös mallin olen saanut kotoa. Nyt kun olen opetellut terveellistä ruokavaliota ja innostunut liikunnasta vielä enemmän (olen aina liikkunut kuitenkin onneksi, painoa olisi vielä enemmän muuten ) tuntuu siltä, että tästä en enää lipsu huonoihin ruokailutottumuksiin takaisin.

perjantaina, 18. maaliskuuta 2011 klo 10:07 Jemu kirjoitti::
Tänä aamuna paino olikin jo 104,1. Lähtikin sitten kerralla enemmän! Minulle kyllä käy useinkin noin, että paino junnaa ja sitten humpsahtaa yhtäkkiä alaspäin reippaasti.

Tänään olisi vuorossa opiskelua ja kuntosalia

Minä olen ollut ylipainoinen enemmän tai vähemmän ala-asteelta saakka. Nyt olen siis 25-vuotias ja painan vähemmän mitä 9 vuoteen. Muistan punnituksen lukiosta kun painon 106 ja rapiat päälle ja siitä paino kohosi pikkuhiljaa tuonne huippulukemiin.

Minulla paino on johtunut pitkälti kotoa opituista huonoista ruokailutottumuksista ja liiallisesta herkkujen syönnistä, johon myös mallin olen saanut kotoa. Nyt kun olen opetellut terveellistä ruokavaliota ja innostunut liikunnasta vielä enemmän (olen aina liikkunut kuitenkin onneksi, painoa olisi vielä enemmän muuten ) tuntuu siltä, että tästä en enää lipsu huonoihin ruokailutottumuksiin takaisin.

Samaistun kertomaasi:
Mulla myös oma järjetön lihomiseni on ollut omasta korvien välistä kiinni. Itse olen lihottanut itseni hullulla syömisellä.

Liikunta ja oikeanlainen syöminen, nämä Kiloklubin opit: Nämä auttavat!

Pahimmillani olen painanut 117kg, tänään oli punnitus:
103,5kg!

Yksi outo sivuvaikutus: Mitä enemmän kiloja lähtee, sitä enemmän olen alkanut pitämään itsestäni, viihtymään omassa ruhossani.

Olen nyt naputellut tänne ja miesten areenalle satasen tavoittelijoihin, toivottavasti ette pahastu...

Nyt alan tajuamaan omakohtaisesti, ettei viikon tai parin takapakki tai jumitus ole oikeasti yhtään mitään pidemmällä aikavälillä. Kärsivällisyys, aito motivaatio ja rakkaus tuovat toivottua hedelmää.

Tänään taas juoksin pitkää lenkkiä kuin nuori varsa! Ei olisi onnistunut 117kg ihrapallona. Työmaata vielä on, mutta hauska jatkaa eteenpäin.

Onnea ja tsemppistä jokaiselle, yhdessä tämä selätetään!

Saturn kyllä meidän sekaan mahtuu oikein hyvin kirjoittamaan.
Mulla ylipaino on kanssa ollut suojamuuri, suojamuuri narsististyyppistä ex vastaan. Mutta nyt kun ex on ex en tarvitse muuria ja mulla painonputoaminen on ollut kohtalaisen helppoa. Kamalaa kun nyt ajattelee mitä on itselleen tehnyt selviytyäkseen. Mutta onneksi on uudet tuulet, perjantain kunniaksi teen fajitasmaustetuilla broilerinsuikaleilla täytettyä paprikaa ja samalla kaupasta tarttui mukaan Out of Africa DVD ja naistenlehti. Aurinko paistaa ja lämmittää ihanasti.