Tervetuloa Irakus! Ja martta_79 onnea uudesta kymmenluvusta ja tervemenoa alempiin lukuihin

Mulla on ollut repsahteluvkonloppu, ei niinkään se syöminen vaan se juominen, pitkästä aikaa olin humpalla perjantaina... no eilen ei sitten mikään oikein maittanut ja tänään maittais senkin edestä. Käyn toooosi harvoin viihteellä, mut näemmäs kerran vuodessa pitää repäistä....Vaakalla näin eilenaamuna jo uuden kymmenluvun minäkin (sen 13-alkuisen) mutta käytännössä aihetta pitää työstää varmaan muutama päivä, että siihen oikeasti ja pysyvästi päästään.

Tsemppiä kaikille uuteen viikkoon!

Mitäs tänne kuuluu? Joko kaikki on saavuttaneet tuon maagisen 130kg rajan?

No voih! Alle ko pääsis ni olis sitte taas uus tavote saavutettavana..
Onneks alkaa olla kesäset ilmat et pääsee pihalle harrastaan hyötyliikuntaa haravan varressa..

Katsotaan onko täällä enää ketään tai alkaako tänne ilmestyä uusia kasvoja; olisi kiva kun olisi joku jonka kanssa saisi kamppailla 130 kg tavoitetta kohden. Esittelen pätkän itseäni 15.4.2013 lähtöpainoni oli 152.6 kg; nyt tänään punnitsin itseni niin vaaka näytti 138.2 kg; virallinen punnituspäivä maanantai mutta merkkaan ylös välillä näitä muitakin lukemia...esim. Nyt kun lauantaina söin normaalia enemmän. Itse olen tiukalla dietillä eli en noudata kiloklubin ohjeita...tyräleikkaus on tulossa joten yritän saada ripeästi painoni turvallisemmalle leikkaus painolle; lääkäri sanoi tämän olevan 100 kg; olin arvannutkin tämän jo valmiiksi joten ei tullut yllätyksenä. Jaan tavoitteitani pienempiin osiin jotta tuntuu mielekkäämmältä tämä urakka. Toivon että täällä olisi tai tulisi muitakin jotka tavoittelevat 130 kg.


Kait sitä on jaettava palasiksi tätä matkaa; jotta jaksaa paremmin jatkaa tätä matkaa

Kyllä tuntuu niin kaukaiselta tuo 130 kg saavuttaa. Haluaaisin päästä nopeasti eteenpäin; mutta ei nuo kilot tipu sen nopeampaa mitä tippuu kun ei tuosta syömisestäkään juuri voi enää bähentää kun syön sen 600kcal;ria maximissaan. Liikuntaa voisi tietysti lisätä kun antas vaan nuo kivut paremmin myötä. Kävin kirran polilla ja pieni on kuulemma tuo tyrä aukko mistä on pullistunut tuo tyrä. Nukutuslääkäri arvioi seuraavaksi leikkaukseni. Sain lääkäriltä kehoituksen jatkaa painon pudotuksen ja niinhän minä teenkin....päivä kerrallaan. Ja vapaansyömisen päivä on noin kerran kuussa seuraava joskus juhannuksen tienoilla.

Kait sitä on jaettava palasiksi tätä matkaa; jotta jaksaa paremmin jatkaa tätä matkaa

Ajattelin kirjoittaa taas tänne vaikka täällä ei muita näy jos vaikka joku muukin tulisi tavoittelemaa samaa kuin minä;se olisi paljon mukavampaa kun olisi rinnalla kulkia. Eilisen syömiset meni sallituissa rajoissa mutta ruokarytmi oli sieltä ja syvältä; söin vain 2 x ja iltapainotteisesti...ei yhtään hyvä;pitää nyt ruveta kamppailemaan että sais tuon ruokarytmin paremmalle tolalle ja syötyä sen 5 x päivässä; ilmeisesti nopeuttaa laihtumistakin. Maanantaina punnituspäivä jospa silloin vaaka olisi suosiollinen minulle tiettyjä tavoitteita olisi sille päivälle mutta eihän sille mitään voi jos tavoitteet ei toteudu. No nyt mennään päivä kerrallaan eteenpäin ja toivotaan että paino tekisi jonakin päivänä taas kunnonlaskun ja rupeaisi tippumaan ripeämmin.....on tää vaan aikaamoinen kitudietti mutta ei tässä kuitenkaan nälkää tarvitse nähdä kun asettaa ruokailut oikein. Nyt mennään eikä meinata. Toivon nyt myös oppivani uuden terveellisen ruokailutavan jotta kilot eivät tulisi takaisin...en halua niitä...viimeksikin sanoin että en enää missään tapauksessa liho takaisin mutta niin ne rytkähti kaikki takaisin ja vähän enemmänkin. Nyt tarvitsisin apua että tällä kertaa ei kävisi niin. On kuitenkin varmaan tän tyräleikkauksen jälkeen tulossa toinenkin leikkaus ja sitä varten pitäisi noi tiputetut kilot pysyä alhaalla eikä jojo laihduttelu ole elimistölle terveellistä. Aikoinaan ennenkuin menin naimisiin painoin noin 80-85 kiloa mutta sitten rupesin lihomaan ja suurin muutos mikä siinä vaiheessa tuli ruokailuun oli roskaruuan jatkuva syöminen niin ja myös aikausein lohtusyöminen; syöminen iloon ja suruun ja keljutukseen. Nyt yritänkin oppia eroon siitä että syön tunteisiin ; olen tänäkin aikana havainnut sen että olisin halunnut syödä johonkin ketutukseen ja päässä on käynyt ajatus onko sen väliä mutta onneksi en ole sortunut. Jospa minä pääsisin siitä tavasta eroon kun sen niin tarkasti tiedostan. Miten lie muilla onko tietoa mikä on lihomisenne syy ?

Kait sitä on jaettava palasiksi tätä matkaa; jotta jaksaa paremmin jatkaa tätä matkaa

No jos minäki tänne taas riipustelen, vaikka matkaa vieläki on..

mopopoika nyt vaan kunnon niskalenkki ittestä ja läskeille kyytiä! Vaikka Tappara ja Leijonat häviski, niin ei sun silti tartte!

Jaa.. lihomisen syy.. ruoka.. Aina oon ollu lihava.. Tai siinä 1-4 ikävuoden tietämillä liianki laiha allergioiden takia, mut sitte ko rupesin syömään, niin siittä se sitte lähti. En voi sanoo ikinä olleeni normaalipainonen. Mieheni kun tapasin, niin paino oli siinä 80 kilon tietämillä. Siitä se sitten alko se nousukausi. Herkutteluja, leffailtoja.. eikä tarvinnu teinin enää kattoo mitä suuhunsa pistää ko oma kulta on jo kainalossa. Pah! Naimisiin mennessä painoa oli jo 110 tietämillä. Ja vuosien mittaan, vähän varkainkin, se vaan on noussu. Gramman kerrallaan ja aina vaan jotenki siirtäny sen pois ajatuksista. Kunnes vuodenvaihteessa sitte jotku rattaat kloksahti kohdalleen.

Ja ai että nyt on jo niin hyvä olo! Odotan oikein innolla sitä olotilaa, mikä on vielä edessä, kun kiloja tippuu. Tosiaankin KUN! Olen mielestäni hyvällä mallilla tässä elämäntaparemontissani. En ole laihdutuskuurilla, koska ne ei pidä eikä tulokset kestä. Enkä ikinä aio palata edes näihin mittoihin, saati niihin mistä lähdin liikkeelle! Ystävä just kyseli tällä viikolla, että olenko miettiny nahkaa.. Siis kun aina oon ollu iso, niin en oikein jaksa uskoa sen palautumiseen. Ja kyllä, olen miettiny. En meinaa mistään nahkalätkästä kärsiä, jos se ei palaudu niin sitten tarvitaan puukkoo. Mutta se on sen ajan murhe. Siihen on vielä piiiitkä matka.

Työpäivä ohi. Nyt oilisi pitänyt vielä illalla syödä; menen nyt liian alhaisilla kaloreilla. Mutta en jaksa syödä ainakaan heti eikä ole oikein nälkäkään; olen vaan älyttömän poikki...en jaksa. Huomenna aamuvuoro. Niin mopopoika nyt eikun vaan uutta yritystä; on nimittäin aika tuskaa kiskoa nyt näitä kiloja alaspäin terveyden takia kun ois leikkaus ja pitäisi päästä 100 kiloon että olisi turvallisempi leikata. En halua kellekään muulle tätä tilannetta ja toivon että kukaan muuvei oo niin tyhmä kun minä; laihduttelin edelliseen leikkaukseenkin ja kaikki on tullut korkojen kera takaisin. Nyt pitäisi jostakin saada voimaa ja viisautta ja pitkäjänteisyyttä siihen että saisi kilot mitkä putoavat pidettyä myös poissa. Olen laihdutuskuurilla mutta toivon oppivani tässä matkanvarrella myös terveellisen ja hyvän ruokailurytmin ja määrän millä en liho enkä laihdukaan ja toivon löytäväni sellaisen määrän jonka takia ei tarvitse liikunnalla kuluttaa energiaa jotta ei lihoisi. Toki haluan nostaa myös kuntoa mutta en halua pakkomielteistä liikuntaa...vaikka saattaahan siihenkin tulla himo ja riippuvuus.

Kait sitä on jaettava palasiksi tätä matkaa; jotta jaksaa paremmin jatkaa tätä matkaa

Kyllä nää työvuorot on jänniä; taas olisi helppo olla syömättä. Mutta pakko syödä että kalorit nousevat yli 500 kcal; in. No onhan tämä toisaalta hyvä; ei ole ainakaan nälkä. Huomenna on vaa-alla käynti päivä...saa nähdä mihin suuntaan heittää kiloja.....No toivon että ois reippaasti pudonnut; niinkuin aina toivon. Tsemppiä kanssakulkioille.

Kait sitä on jaettava palasiksi tätä matkaa; jotta jaksaa paremmin jatkaa tätä matkaa

Ensimmäinen -10 % saavutettu ja painosta lähtenyt yli 15 kiloa pois 6- viikossa. Nyt tavoite jatkuu - 20 kg ja 130 kilon alitukseen.

Kait sitä on palasiksi jaettava tätä matkaa jotta jaksaa paremmin jatkaa matkaa