Tulin katselemaan mitä tänne kuuluu. Uskomattomalta itsestä tuntuu se miten olen saanut kilojani alaspäin. Tähän painon alenemiseen on auttanut motivaatio joka sai alkunsa siitä että tyräleikkaus tulossa. Tyrä leikattiin kesällä ja nyt sitten edessä kilpirauhasen ja lisäkilpirauhasen tai ainakin kahden lisäkilpirauhasen leikkaus. Aikoinaan sanottiin että 100kg on turvallinen leikkausraja minulle 168 cm pitkälle...pituus viime mittauksessa sairaalassa oli 168.5 cm; mutta lienenkö saanut kantapohjat tarkasti maahan. Eli siinäkin mielessä jos joudun vaikka onnettomuuteen on turvallisempaa olla alemmissa kiloissa tai jos tulevaisuudessa saan vaikka jostakin syystä jonkun sairaskohtauksen.
.
Tämän lisäksi voin sanoa liikkumiseni parantuneen,saaneeni kuulla ihmisten suusta olevani kaunis, vaatteita löytynyt hieman parmmin ja jopa sellaisia mistä tykkään...pitäiskin kaivaa jostakin t-paita esille jonka.ostin jokin aika sitten ja kokeilla onko jo paremman kokoinen päälläni: aikaisemmin oli liian pieni; mutta ostin kun tykästyin. Ostin myös itselleni tavoite mekon joka roikkuu näkyvillä ja toivon sen keväällä mahtuvan päälle ja jos ois kesällä jo iso niin olisin varsin otettu; tosin on niin pientä kokoa että ei välttämättä käy ikinä isoksi...mutta en voi tietää. Ukkokin on erehtynyt lepertelemään enemmän.
.
Eli elämäni muuttuu. Nuorentuneenkin minun on sanottu ja entinen luokkakaverini ei meinannut tunnistaa ja toinen sanoi minun muuttuneen edukseni.
.
Haluan myös yllättää ihmisiä joita en ole nähnyt pitkään aikaan; menemällä käymään paikoissa joissa nään heitä; mutta sitä ennen toivon laihtuvani vielä reilusti lisää; eli haaveissa päästä 70 kg tienoille ainakin.
.
Tosin on pelkojakin;.toivon että kasvoni ei rupea.roikkumaan; ihon roikkumisia pystyy piilottelemaan vaatteilla ja kuntosalilla käyntikin olisi minun syytä aloittaa. Eli siinäpä mietteitä.
.
On ihanaa kun saa ihmisiltä kehuja ja se saa motivoitumaan lisää.
.
Lähdin itse liikenteeseen painosta 152.6kg 15.4.2013 ja nyt lähestyn pikkuhiljaa 100kg ja toivon painoni tekevän ison nytkähdyksen viimeistään ensiperjantaihin mennessä että pääsisin lähemmäksi 100kg tai jopa alle; tosin saattaa olla.mahdoton haave; kun ei tiedä miten.tuo painoni nyt käyttäytyy. Taisteluistani kilija vastaan löytyy päiväkirjastani jos jotakin kiinnostaa. Soutanut olen edestakaisin ja voin sanoa ei ole ollut helppoa vaan on saanut taistella. Pystytte kyllä saamaan painonne alas kun vaan saatte itsellenne kerättyä tarpeeksi motivaatiota ja jos repsahduksia tulee päätätte milloin viimeistään olette taas ruodussa ja sinnikkäästi pyritte pääsemään ruotuun. Etsitte itsellenne syyn/syitä jotka ovat niin tärkeitä että haluatte laihtua. Paljon vaatii paino. Pudotus mutta itseäni myös palkitsee. Ostin itselleni myös korsetin jonka toivoin jo ostaessani mahtuvan päälle; mutta ei mahtunut...sovittelin sitä vasta ja vielä pitäisi hoikentua ehkä noin 15 cm vatsan alueelta että mahtuisi...mutta en tiedä onko sitten jo yläosasta liian iso ? No aika.näyttää. Haluan myös löytää itselleni oman tyylin pukeutua että ei tavitse ostaa aina sellaisia vaatteita jotka mahtuu päälle ja on pakko pukea jotakin mitä vaan löytää kaupasta.
.
Tsemppiä kaikille; kerätkää tahdonvoimaa ja jos paino ei putoa niin tutkikaan mistä johtuu ja ruvetkaa tekemään jotakin sen eteen; kaloreisen tarkkailu ja liikunta ; jonka oltav kuitenkin sellaista että ette säre paikkoja. Eli nyt vaan miettimään missä mättää. Laihtumisesta saa niin suuria etuja itselleen että suosittelen taistelemaan kilija vastaan. Vaikuttaa myös psyykeen ja itsetuntoon.
.
.
.

Täällä tuskailen painoni kanssa, vaikka olenkin keväällä painanut 20 kiloa enemmän kuin nyt ja elokuun alusta on lähtenyt jo 17 kiloa. Tottakai olen tähän kaikkeen todella tyytyväinen, sillä olen jo saanut ostaa kokoa pienemmät farkut, jotka nekin alkaa jo valumaan. Lisäksi olen voinut kaivaa vaatehuoneesta entisiä suosikkivaatteitani takaisin vaatekaappiin, koska mahdun niihin jälleen. Lisäksi kaupassa eräs mies kehui minua kauniiksi -Ja vielä selvinpäin! Häkellyin niin, että en osannut sanoa mitään, hymyilin vain Ei edes huvittanut alkaa miettimään kehujen syytä, sillä niitä ei kuitenkaan liian usein satele. Laihtuminen on myös tehnyt hyvää pääkopalle, sillä tunnen itseni itsevarmemmaksi ja kauniimmaksi. En kuitenkaan siinä määrin, että kehtaisin kuntosalille mennä. Toivoin pääseväni tavoitepainooni (110 kg) ensi kesään mennessä, mutta nyt laskeskelin, että se ei taida onnistua. Rehkimällä enemmän se toki todennäköisemmin onnistuisi, mutta en halua tehdä painonpudotuksesta itselleni pakkopullaa, sillä aikaisemmat yritykseni ovat kaatuneet juuri siihen.

Tuskailuni syy saattaa olla mieheni. Se ryökäle on laihduttanut jo 30 kiloa siitä, mitä painoi enimmillään. Tottakai olen tosi iloinen hänen puolestaan ja kannustaa se itseäkin. Olen myös tietoinen, että miehiltä tämä homma sujuu helpommin. Mutta täytyy myöntää, että luoja miten olen kateellinen! Mieheni on lähempänä minun tavoitepainoani kuin minä ja minä taas painan nyt sen, minkä hän painoi enimmillään. Lisäksi hän kertoo, kuinka työkaverit ovat kehuneet hänen saavutustaan ja kuinka hyvältä se tuntuu. Kukaan ei ole minulle sanonut mitään! Toisaalta olen tämän selittänyt sillä, että naiselle on ehkä vaikeampi tulla mainitsemaan painosta, edes sen putoamisesta. Toivon kuitenkin, että joskus päästään siihenkin asetelmaan, että olen kevyempi kuin itseäni 15 cm pidempi mieheni

Kiitos kun sain avautua Hauskaa viikonloppua kaikille!

Laskin just, et tän vuoden jojoilun takia painoa ei ole pudonnut kaikkiaan kuin 3,5 kiloa... vähäkö ärsyttää, ehkä tulevana vuotena menestys on parempi. Muutenkin on pakko harrastaa enemmän liikuntaa, kun selkä on niin huonossa kunnossa, että syviä lihaksia on pakko alkaa vahvistamaan treenillä.

Oon reilut pari vuotta asunut LPR:ssa ja koko ajan olen suunnitellut meneväni tutustumaan paikalliseen uimahalliin, mutta kummasti sitä aina on tullut mukamas jotain muuta etten ole ehtinyt/viitsinyt... Huomenna menen! Nyt se päätetty, etenkin nyt motivoi tuo surkea painonpudotus tulos tältä vuodelta, jospa sitä yli viiden kilon vielä pääsisi, ennen vuoden vaihetta, eihän 1,5 kilon pudotus luulisi olevan kovin vaikeaa joulun pyhistä ja ruuista huolimatta.

Hei kaikki!

Hyppään mukaan tähän ketjuun hakemaan lisää tsemppiä painonpudotukseen! Vielä kaksi vuotta sitten painoin 163 kiloa, tänä aamuna vaaka näytti 138,4 kg.

Muutosta on siis jo jonkin verran, mutta suurin osa noista lähteneistä kiloista on pudonnut viime vuonna, tämä vuosi on ollut sellaista edestakaisin seilaamista välillä 136-142 kg. Vuosi on ollut monella tavalla raskas ja stressaava, välillä ajattelen että on jo saavutus sinänsä etten ole siitä huolimatta antanut kokonaan periksi tämän painoasian kanssa ja lihonut menettämiäni kiloja takaisin vaan onnistunut pysymään näillä luvuissa ja vakiinnuttamaan samalla ensimmäistä kertaa aikuisiällä liikkumisen luontevaksi osaksi elämääni. Välillä taas olen totaalisen turhautunut muutoksen hitaudesta.

Tällä hetkellä tahto ja motivaatio saada painoa alaspäin on taas kova, enkä malttaisi odottaa. Ei minulla toisaalta mikään hirveä kiire tämän asian kanssa ole, on selvää että näillä luvuilla prosessi ottaa aikansa, mutta haluan saada putoamisen taas käyntiin, nähdä niitä muutoksia ja pieneneviä lukuja enkä vain edestakaisin vaihtuvia lukuja. Ensin haluan päästä lukuun 134,3 kg, jolloin olen pudottanut 1/3 kaikista laskennallisista ylikiloistani, sitten alle 130 kg, sitten 125 kiloon jossa painoindeksini on alle 40 (viimeksi olin niissä luvuissa 1990-luvun lopulla lukioikäisenä!), sitten alle 120 kg...

Tulipa kirjoitettua vaakakeskeinen viesti. Tällä hetkellä vaan turhauttaa melko tavalla nuo vaa'an luvut, muutosta tilanteeseen vuoden alussa on -3,6 kg. No, ensi vuonna enemmän. Ja onhan tässä tätäkin vuotta vielä muutama viikko jäljellä, ehkä pääsen vielä viiteen kiloon.

Laitanpa minäkin tänne viestiä, jospa vähän lisätsemppiä liikenisi tännekin. Ikuinen laihduttaja ja jojoilija täällä siis. Joskus lienen ennenkin tässä ketjussa ollut, mutta en koskaan tavoitteeseen päässyt. Nyt syyskuun alussa painoin 145kg, ja pätkäpaastoilulla olen saanut hivutettua painoani alemmas, tänään vaakalukema 133,5kg. Olisin halunnu painoni alle 130kg:n vielä tässä ennen joulua, mutta eipä se taida onnistua millään. Eikä muuten ole niin kiirekään, mutta pelkään joulun aiheuttamaa painonnousua. Haluaisin nin kauas lukemista 14-jotain, ettei millään syömisellä voisi saada painoa sinne nousemaan enää. Koskaanikinä.

Mutta juu, jos täällä kohtalotovereita vielä on, niin kirjoitelkaa toki, on aina hyvä tietää ettei ole yksin!

130 kilon alitus tuntuu niin kaukaiselta Vaaka näytti tänään 135,8 kg (tickeriä en just pysty päivittää).

Täytän maaliskuun alussa 30-vuotta ja halusin olla reilusti alle 130 kilon. Oon hiukan tiukka itselleni ja olen miettinyt, et jos en saavuta tavoitettani, niin en ansaitse juhliakaan... En juuri vietä synttäreitäni muutenkaan, mut oon harkinnut, et jospa nyt tekis poikkeuksen, kun pyöreitä täytän...

Kilot tulee niin helposti, miks ei ne myös lähde helposti...

Hei liityin tänne kanssa koska pudotettavaa rittaa 8.1.2014 paino näytti 134kg nyt on aika alkaa tiputtaa oman terveyden takia ja että jaksaa peuhata lasten kanssa. Minulla on 4 lasta 13, 11, 8 ja tähti silmä 1,4kk, koira ja mies. Minulla todettiin raskauden alussa kohdun kaulan muutos suuri "paikallinen syöpä" jonka johdosta tuli paineita vuosi sitten leikattiin kohtu pois siellä ei onneksi mitään ollut ja nyt kaikki kunnoissa. annoin itselle luvan pahaan oloon syödä mikä kaduttaa nyt koska painoa tuli 10kg lisää vuodessa nyt päätin 30v täynnä ja pakko tehä jotain koska haluan olla viellä hoikka joskus. nyt otan itseäni niskasta kiinni ja annan elämän, liikunnnan ja hyvän olon viedä minua etiä päin =) eka tavoite on saada paino 130 alle sitten 120 ja niin etiä päin pienin askelin mutta varmasti ja päättäväisesti etiä päin. mitään en killlä mutta rajoitan 95% mitä laitan suuhun. ekaksi alkuun pieni dietti että saan makean himon ja maha laukkua pienemmäksi. kaikille muille myös kovasti onnea omiin tavotteisiin

Heissuli vei tutut ja tuntemattomat

Aikoihin en ole täällä kirjaillut, mutta josko taasen aloittaisi.

2008 vuonna syksyllä lähdin painosta 154,5 kg ja sain pois lähes 25 kiloa 2009 vuoden juhannukseen mennessä. Sitten karkasi mopo totaalisesti käsistä ja vuoden 2012 aloitin suurimmasta painosta ikinä 176,7 kg.

Sen jälkeen on seilattu ees taas, mutta onneksi koko ajan kuitenkin alaspäin. Tänä aamuna paino oli 155,9 kg elikä 20,4 kg tuli miinusta täyteen Josta tämän vuoden alusta -6,4 kg.

Lueskelin hieman tuossa aiempia kirjoituksia ja huomasin, että moni tuskaili salille lähdön kanssa.

Minä aloitin liikunan vuoden vaihteen jälkeen (6.1.) Ja kaksi viikkoa liikuttuani päätin, että nyt lähden salille. Tuntui puuduttavalta käydä pelkissä vesijumpissa uimalalla ja kävelyllä koiran kanssa.
Kyllä jännitti eka salille meno kerta, kun oli tapaaminen oma ohjaajan kanssa, joka laati mulle salitreenin. Mutta kun sen jälkeen kävin yksin ja tein ohjelman, niin sen jälkeen ei ole enään pelottanut salille mennä. Olen nyt kaksi viikkoa siellä käynyt ja nauttinut joka hetkestä, nyt olen jo koukussa!
Tänään uskaltauduin ekan kerran ohjattuun kiertosaliharjotteluun ja ihan sairaan hyvä ja voittaja fiilis, kun meni hienosti ja jaksoi tehdä kaikki laitteet siinä missä muutkin. Hämmästelin kyllä vatsalihasteni kuntoa...luulin, että niitä ei ole, mutta neljän kiekan jälkeen olin tehnyt varmaankin lähes 100 vatsalihas liikettä Perään menin vielä ohjattuun vesijumppaan elikä tuli yhteensä 1,5 tuntia treeniä ja kaloreita kului yhteensä 980!!!

Hiukka on eroa uimalan vesijumppaan ja sitten salin vesijumppaan...noin 100-200 kaloria kuluu enempi salilla, kun uimalassa. Ohjaajat on lempeitä, mutta vaativat parasta mitä voit antaa

Ja salilla on sekä niitä lihaskimppuja kuin myös ylipainoisia ihmisiä ja hyvin vähän siellä on kerrallaan harjottelemassa, 'pahimmillaan' olen kait nähnyt salin puolella noin 6 ihmistä, että aika rauhassa siellä saa olla!

huh, oliko tarpeeksi hyvä puhe salin puolesta Oli se oikeesti tän painoselle aika iso kynnys lähteä mukaan, mutta elämäni paras päätös! Ja nyt vaan kaduttaa, etten lähtenyt sinne aiemmin! Olo treenin jälkeen on jotain uskomatonta. Ja tuntuu, että alkoi pienentymään ihan huisisti, kun kaikki housut alkoi lököttää

Painavimmillani taistelin iskiaksen kanssa 1,5 vuotta ja se ei ollut kivaa...kun sain ekan kympin pois painoa, niin sen jälkeen ei ole juurikaan kipeä ollut ja nyt kun saa salilla vahvistettua lihaksia, niin en usko, että ihan helposti enään äityykään. *koputtaa puuta*

Oikein pirteää viikkoa kaikille ja uskaltakaan lähteä sinne salille, se on huisin kivaa

Heippa vaan kaikille

Vuosi koko lailla siitä kun viimeksi olen täälä kirjoitellut, joten varmasti olis jälleen aika. Vuosi meni tosi pian ja siihen on mahtunut kohdallani tosi paljon asiota niin hyviä kun hieman niitä ikäviäkin.
Nilkka vaivasi minua monta vuotta kunnes pääsin viime toukokuussa vihdoin leikkaukseen ja nyt kunnossa. Tosin tässä mennään vielä toipilas aikaa mut toki olen töissä jälleen .
Painon kanssa edelleen taistellaan ja nyt on lähtenyt tosi hyvin käyntiin.
Olen ilmeisesti pääkopassa tajunnut ettei ruoka mihinkään häviä vaikka ei kerralla kaikkia syö mitä näkee ja tekee.
Veden juontiin olen panostanut koska se minulta tahtoo unohtua jos en laita aamusella 1,5 litran pulloa täyteen ja sitä juo päivän aikana.
Jokohan se tästä taas alkaisi luistamaan nyt motivaationi on kohdallaan uskoisin .
Mukavaa päivän jatkoa kaiklle