Meriz, mun "salaisuus" on cambridge. Tiedän, että se jakaa mielipiteitä, mutta itse olen kovin tyytyväinen. 10 vkossa painoa pudonnut tuo -16,7kg, tai itse asiassa melkein vain 8 vkossa, koska kaksi viimeistä viikkoa ovat olleet vähän vaikeita.... Mutta mukavasti on päässyt hiilaripöhöstä nopeasti eroon

Nopea pudotus kyllä motivoi, ja tarkotuksenahan cambridgessä on edetä taso tasolta normaaliin syömiseen ja itse ajattelin ainakin siinä vaiheessa alkaa käyttämään tosissaan tätä kiloklubia. Mutta tottahan se on, että todellinen taistelu onkin sitten se saavutetun painon ylläpitäminen

mirranda sellaista laihdutus keinoa ei olekkaan joka ei mielipiteitä sais puolesta ja vastaan (paitsi ehkä ihan virallisterveellinen, jos sekään).
Tärkeintä mun mielestä on että saa kiloja pois, tulee terveemmäksi ja on tyytyväinen itseensä. Oli keino mikä hyvänsä niin sitä on kuitenkin loppujen lopuks opeteltava erillainen tapa syödä ettei ne kilot tule takasin

Hei kaikki! Tässä on kuluneen kuukauden aikana taas vähitellen palattu ruotuun, yrityksen ja erehdysten kautta. Muutama lisäcm sinnetänne ja reilu kilo ehti tuossa alkuvuoden aikana jo tulla takaisin , mutta ne on nyt onneksi saatu karistettua ja vähän enemmänkin. Aamun viikkopunnituksen lukema antaa lisätsemppiä, seuraava välitavoite häämöttää 1,5kg päässä! Ja kun nyt ilmatkin tuosta muuttuvat kokoajan keväisemmiksi, niin "tämmöinen ei talvi-ihminenkin" voi taas aloittaa aktiivisemman ulkoilun, joten eiköhän tämä tästä taas... Mukavaa alkanutta viikkoa!

Hienoja tuloksia teillä ja kiva kun täällä on vertaisryhmä.
Itse olen 46 v nainen joka yrittää hankkiutua vauvakiloista eroon ennen kuin 'vauvat' pääsevät ripille

Kiloklubi on minulle suhteellisen uusi tuttavuus sillä luulin tietäväni jo kaiken tietämisen arvoisen ruokailutavoista ja muusta painonhallinnassa oleellisesta asiasta. Silti lähes jokailtaiset viinilasilliset (tai parit) kuuluivat oleellisesti iltarutiineihini, en juurikaan napostele ylimääräisiä. Olo oli turvonnut, vetelä ja olin kiukkuinen koko ajan.

Elokuussa 2012 marssin kuntosalille kehonkoostumusmittaukseen, ostin salijäsenyyden ja aloitin samalla viikolla myös 5 km:n juoksukoulun.

Vaikka nyt, 8 kk:n kuluttua kroppa on tiivistynyt, liikunta on tullut osaksi elämää ja olo on parempi kuin koskaan, paino ei putoa tai putoaa tuskastuttavan hitaasti. Olen päässyt särkylääkekoukusta irti, vähentänyt viininlitkimisen pariin viikottaiseen saunailtalasilliseen ja nukun hyvin.

Lähtöpaino elokuussa 71 kg, nyt nytkytetään 65 lukemissa. Tavoite on normaalipainon rajoissa 58 kg.

Liikuntamääräni viikkotasolla on 2-3 hölkkälenkkiä (kulutus 330-390 Kcal), 3-4 salikäyntiä jossa treenaan kaksijakoisella ohjelmalla ja seuranta tapahtuu tallennusavaimen avulla. Ohjelma laskee kuormitukset ja toistot, omaohjaaja opastaa ohjelman vaihtuessa uudet laitteet ja tekniikat.

Hyötyliikuntaa tulee jonkin verran mutta esimerkiksi tallitöitä ja hevosenhoitoa en laske urheiluksi vaan sisällytän sen päivittäiseen normaalikulutukseeni ja hyötyliikuntaan. Olen nyt miettinyt onko tämä painon hidas putoaminen iästä johtuva asia jolle ei voi mitään? Lähes kaikkina päivinä olen päässyt ruokapäiväkirjan mukaan pikkuisen miinuskaloreille. Suositus olisi -450 mutta minulla se vaihtelee -200 ja -300 välillä.

Merkkasin aktiivisuustasokseni 2, mitä se teillä muilla, suunnilleen samoissa mitoissa olevilla on?

Taitaa vaaka olla ihan turha kapistus, peili ja omat entiset vaatteet kertovat paljon paremmin, että kroppa on todellakin tiivistynyt ja kiristynytkin. Tavoitteena on myös vähän lihaksikkaampi olemus, en ole millään tavoin hento heinänkorsi rakenteeltani muutenkaan. Enkä sellaiseksi tule.

Ehkä tämä tästä. Tsemppiä teille kaikille

En ole laihduttanut elämässäni, kuin kerran 2000 lopetin kaikki ns kotimaiset viljat pitkällisen vatsavaivajakson päätteeksi Nutrilet-kuurilla.
Painosta en tiedä mutta vaatekoko muuttui 50 42-44 jossa se on ollut aina ennen lapsia ja sen jälkeen ja edelleen.
5/2012 minulle laitettin hormonikierukka vuosikausien anemian vuoksi, paino nousi 10 kg vaikka mikään muu ei ole muuttunut, ei edes vaatekoko.
Olen täällä kiloklubissa selvittämässä paljonko syön ja liikun ... Ja saamassa vinkkejä maistuvista safkoista.

Olen ongelmasyöjä, en tykkää ruuasta, en tahdo saada syötyä kuin tiettyjä ruokia. (normaalielämässäni)
Inhoan kaikkea mistä naiset normaalisti tykkäävät...en syö makeita
Lempiruokani on makkara, mutta syön sitä vain parin kuukauden välein kun se on epäterveellistä.
Tattari-perunaleipä maistuu, syön yhden sämpylän päivässä.
Nyt maistuu itsetehty guacamole ja Lifestä ostettu 100% heraprotsku.

Vietän Espanjassa pari kuukautta vuodessa ja sinä aikana syön ihan kaikkea ja aika runsaasti -ja laihdun siten että vaatteet roikkuvat.
Sitten palaan Suomeen, eikä ruoka maita menee pakkosyömiseksi ja jossain kohtaa vaatteet muuttuvat sopiviksi.

Muutaman viikon jälkeen se mitä epäilin on näkynyt täälläkin. Liian vähän ruokaa, liian yksipuolisesti.
Kaloritavoite jää jatkuvasti 400-500 vajaaksi.
Liikunta on minimitasolta nostoyrityksessa, hankalan perussairauden vuoksi (olen kuntoutustuella)...katsotaan miten sujuu.

Minulla on takana opintoja ravitsemustieteistä, olen vetänyt laihdutus ja kunnonkohotusryhmiä...suutarin lapsista sanottiin jotain?

Tosi mielenkiintoinen tarina AngelDeAmor. Ja saman voi sanoa EL-66:nkin tarinasta.
Juuri nyt tekee mieli väittää, että kilot ei lähde keski-ikäisiltä - olen lupaavan alun (ensimmäisen viikon aikana lähti 1,4 kg) jumittunut pahasti, ja paino pyörii 94-95 kilon tietämillä. Toivottavasti jumi helpottaa kohta. Ainakin liikkumisen puutteesta ei pitäisi olla kyse, mutta ruokatavoissa on vielä opettelemista.

Kaikkein keljuinta on kun liikunta on muuttunut kammottavaksi. Ennen vein lapset metsään, on menty rämeikössä erityisrattaiden kanssakin kun tyttö ei pystynyt epilepsiakohtausten vuoksi kävelemään. Olen aina tanssinut, treenannut...
Nyt lihakset tekevät (kuuluu taudinkuvaan) stopin ja liikunnan jälkeen tulee kammottava olo...kylmä ja vaivun kuin horrokseen. Lihakset jumpittelevat ja kramppaavat. Ennen tuli aina hiki liikatessa ja lämmin kesti pitkään. Nyt olen umpijäässä ja unessa viisikin tuntia kevyestä treenistä...liikunta antaa energiaa...jep.

Voi harmi AngelDeAmor (lyhennän ADA jatkossa jos sopii?) sinun tilannettasi. Levittelen käsiäni ja toivon, että saat edes yhden asian kerrallaan iloa tuottavaksi. Tai edes parempaan suuntaan.
Hurjasti tsemppiä sinulle.

Muksuliina, meissä keskiäkäisissä pysyvät tiukassa niin elämän myötä kertyneet kilot kuin väärät asenteet ja tavatkin.

Minäkin luulin tietäväni paljon oikeaoppisesta ravinnosta mutta tuo ruokapäiväkirja on armoton. Tänään oli ensimmäinen päivä kun sain pallukat vihreiksi ja pääsin lähelle suositeltavia miinuskaloreita.

Orastavan flunssan ja pienen lämmönnousun takia jätin sekä salitreenin, että juoksulenkin väliin. Ne ovat toistensa vaihtoehtoja, jomman kumman teen päivittäin. Ja hevoslinimenttiä kuluu, kintut sinisenä kuin kahlaajalinnulla.

Tsemppistä teille muillekin, pysykää kaukana flunssapöpöistä.

Kiitos EL-66!
Kovasti tsemppiä sinullekin...onneksi on porukka jossa voi olla, olemme erilaisia, mutta kaikilla meillä on yhteinen päämäärä -pärjätä taistelussa kiloja ja niiden tuomia harmeja vastaan.
Elämässä pitää yrittää jaksaa, kuitenkin voi aina kokea olevansa onnekas johonkun toiseen verrattuna.
AdA on itseasiassa kovastikin käytetty lyhenne!

Niinpä EL-66, väärät ruokailutottumukset tai "tiedot" istuvat lujaa. Huomaan, että minun on vaikeaa saada erityisesti riittävästi rasvaa ja nimenomaan pehmeitä rasvoja. Tämä on ollut vaikeaa opetella, koska aina on sanottu, että on pitänyt välttää rasvaa. Tosin syön mielelläni sitten kovia rasvoja, eli juustoa ja maitotuotteita.
Saattaa olla, että tällä hetkellä en saa riittävästi energiaa, eli vajetta tulee liikaa. En tiedä johtuuko tämä jumi siitä.

AdA, tilanteesi kuulostaa hankalalta. Kovasti tsemppiä. Jos ei liikkuminen onnistu, niin luontaisesti painonhallinnassa on pakko keskittyä ravintoon.