Heippatirallaa taas!

Olipa aivan järkyttävän kamala ja kiireinen viikko tuo viime viikko. En ehtinyt tänne laisinkaan, en edes kirjaamaan ruokiani ylös. Koko ajan oli huoli päällä, että osaanko nyt suurin piirtein syödä niinkus pitää, jotta paino tippuis, vaikkei pallukoita pääse vahtaamaan.

No sitten päälle sairastuin vielä nuhakuumeeseen ja mahatautiin ja siinä meni yksi vrk ihan syömättä. Oli pakko käydä punnitsemassa itsensä, kun oli aivan "vatsanahka selkärangassa kiinni". Puntari näytti 74,4kg. Se tuntui niiiiin hyvältä.

Nyt olen sunnuntaista saakka voinut taas syödä normaalisti ja tänään kävin vaa'alla tarkistamassa, mikä olisi todellinen tilanne tuon painon suhteen. Vaaka näytti vain 74,6kg ja se kyllä lämmitti. Ilmeisesti olen tuon kiireviikon aikana kuitenkin suurin piirtein pysynyt Kk:n suosituksissa, kun paino on tippunut.

Noista levite-ideoista kiitokset! Rahkalevitettä ja Hummusta haluan kokeilla, jahka kerkiän. Hummusta näkyi olleen valmiina pikku purkissa myytävänä lähi Alepassa. Pitäisi tutkia purkki tarkemmin prillien kanssa, paljonko kaloreita ja hiilareita ja rasvoja.
Ja Creme Bonjour Cuisine, joka lähinnä kai on ruuanlaittoon tarkoitettu, on itse asiassa sellaisenaankin ihan jees leivänpäällä. Teelusikallisesta ei montaa kaloria tule, mutta luistaapa leipä vähän liukkaammin kurkusta alas.

Sitten olen kokeillut jotakin Mätitahnatuorejuustoa, ei kovin kummoista ja ihan Mätitahnaa itseään, siitä tykkään. Siinä vaan on hiilareita suhteessa aíka paljon ja rasvaakin. Tosin sitä ei montaa grammaa leivälle tule, eikä siis kaloreita tai hiilareitakaan näin ollen.

Juusto-ostoksilla päädyin 5% Polar-juustoon. Siinä on kyllä Polarin maku, mutta koostumus nyt on mitä on ...

Ja tuosta stressistä, josta lueskelin teidän aiempia kommentteja; samaa mieltä siitä, että parempi kun yrittää keskittyä enimmäkseen muihin asioihin, ettei tästä laihtumisesta ja laihduttamisesta ja syömisistä paisu liian iso asia elämään. Minulla on siinä opettelemista, mutta huomaan, että jos ruoka-asiat pyörii liiaksi mielessä, niin stressikin iskee. Yritän nyt vain luottaa siihen, että kun syön Kk:n suositusten mukaan, kilot väkisinkin tippuu aikanaan. Tärkeämmäksi näkisin itselleni sen, miten sisäistän nuo suositukset ja osaan valita ruokani ja määrät, silloinkin kun ei ehdi ruokapäiväkirjaa täyttelemään tai joutuu arvioimaan määriä vain silmämääräisesti. Siten olisi mahdollista tehdä hyvistä ruokatottumuksista elämäntapa, eikä vain kuuri.

Tänään on ärräpää-päivä. Kävin sitten kuitenkin puntarilla, vaikka vannoin etten käy. Ei ois pitänyt. Onko se OIKEASTI liikaa vaadittu että kesään mennessä, kuudessa kuukaudessa, ois saanut 4kiloa pois?!?! Olen syönyt tosi hyvälaatuista ruokaa 1500-1700kcal päivässä ja liikkunut ahkerasti ja paino vain kipuaa. Edelleenkään en oo periksi antamassa, mutta nää on näitä päiviä kun aina hetkellisesti kilahtaa. Ehkä sitten JohannaÄffän kuvailemalla tavalla eritän jotain juupelin stressihormonia tietämättäni joka blokkaa laihtumisen. Mä veikkaan että jos mä joskus osallistuisin Selviytyjien kaltaisiin ohjelmiin, mä lihoisin 10kg kun muut kuihtuis tikuiksi.

Hei,

Taidan liittyä tänne seuraksenne tavoittelemaan 70 kiloa (ja sen alitusta, mutta helpompi ehkä ottaa osissa)

Painoa mulla on tällä hetkellä 76, tickeriin laitoin alimman painoni viime viikolta eli 75,2. Pituutta kun on vain 163, on tavoitteenani normaalipaino eli painoindeksi alle 25, mikä toteutuisi n. 66 kilossa. Siitä sitten katson, onko hyvä vai jatkanko vielä

Näiden tärkeimpien ( ) asioiden jälkeen voisin pari sanaa kertoa itsestäni.. Olen siis reilu 30-kymppinen kotiäiti ja kilot kertyivät raskauden aikana, sitä ennen olen ollut aikalailla normaalipainon ylärajoilla koko aikuis- ja teini-ikäni. Ja pitänyt itseäni tooosi isona. Noh, nyt olisin niihin mittoihin tyytyväinen.
Mun heikot kohdat on varmaankin laiskuus (tykkään terveellisestä ruoasta (sellaisesta joka menee hyvin kiloklubin suosituksiin), ja pallot pysyy helposti vihreinä jos ajattelen, mutta on vaan niin paljon helpompaa esim. laittaa leivän päälle vain margariiniä kuin alkaa pilkkomaan siihen lisäksi kurkkua jne. Tai vaikka lämmittää pelkkä eilinen ruoka eikä tehdä lisäksi ollenkaan salaattia ja sitten makeanhimo, mutta nyt olen taas alkanut löytää kohtuullisen makean syömisen taidon. (Kiloklubeilua on takana jo lähes vuosi, ja pudonneita kiloja tuona aikana 8, eli tosi hitaasti, mutta palstalle en ole ennen kirjoitellut) Mieheni kun on melko hoikka ja syö mielellään makeaa, on minulla ollut opettelemista, että ihan aina ei ole pakko syödä kun hän syö, jos ei edes tee mieli.

Ohhoh, kirjoitinpas pitkästi. Jatkossa sitten varmaan kommentoin muitakin

Paino pysyi viikkoja samana ja välillä jopa nousi. Tänään yllätyin että painoa olikin tippunut 800g vaikka eilen oli herkkupäivä ja söin leffassa karkkia ja suklaata. Ärsytän itseäni koska olen nyt tällä "loppusuoralla" ollut aivan järkyttävän pakkomielteinen ja halusinkin tietää paljonko herkut oli lihottanut. Mä yritän rentoutua mutta koska motivaatiota on niin paljon, tuntuu että en osaa. Haluan vaan tuloksia.

Liikunnasta olen saanut iloa elämääni ja tuntuu että se on usein ainoa asia joka pitää mut järjissäni. Ystävän ehdottamana aion 70 kiloon päästyäni lopettaa ruokapäiväkirjan pidon ja punnita saan itseni vain kerran kuussa. Enhän mä nytkään päivittäin punnitse mutta kerran viikkoon kyllä. Kyllähän mä jo tiedän miten syödä ja tuntuu että pelkästään katsomallakin tiedän ruuan kalorimäärän. Mun pitäisi nauttia ja olla ylpeä jo saamastani tuloksesta eikä vain katsoa vaakalukemia ja laskea montako kiloa vielä puuttuu tavoitteesta. Mä en oo ees tajunnut että olenkin oikeasti näin pakkomielteinen ja suorittaja. Olen aina pitänyt itseäni rentona ja hälläväliä-tyyppinä

Todella mahtavan hieno suoritus sulla jo takana conanwho! Nostan todellakin hattua! Ihana nähdä tommosia onnistumislukemia ihmisillä Tulee itsele aina ihan eri lailla motivaatiota! Tsemppiä loppuun ja kyytiä viimesille kiloille Niinhän se on että viimeset on ihan tiukimmassa aina... Mutta, sulla on takana jo painomuutoksen perusteella melkoinen taival, ole siitä ylpeä!

Putikka Kiitos rohkaisevista sanoista. ja jaksamista ärräpää päivien keskelle sinne niin Itelle tuli hyvä olo tänään fysioterapaissa kun, huomasi oman kunnon nousseen selvästi viimeisen kuukauden aikana. Kävelykin onnnistuu jo niin, ettei kukaan huomaisi, et reisiluu oli ihan rikki poikki viime heinäkuussa.
Että mie olen opetellut kävelemään ihan uudelleen ja nyt pystyn jo juoksemaan vähän matkaa! ja kyllä olen sitä samaa mieltä että siitä tulee hyvä olo ja olen itse jäänyt koukkuun raikkaaseen ulkoilmaan
Ennen vihasin kaikkee urheilua, mut sit sen onnettomuuden takia kun ei pystyny liikkumaan, ni sit haluskin yhtääkkiä juosta ja nyt kun pystyy niin osaan olla siitä kyllä onnellinen. Vaikka juokseminen ei taida ihan miun laji ollakkaan
Mutta kyllä silti välillä masentaa ja on niitä ärräpää päiviä itsekullakin.
Ja sulla Putikka voi johtua siitä et, kun olet päässyt noin pitkälle tavoitteessasi, kehosi vaatii pientä paussia, eikä sen takia suostu pudottamaan enää painoa, tai sitten sulle on tullu lihasmassaa ni siks paino pysyy samana.
Mut kumpikaan ei ole paha, eikä maailmaa kaatava, vaan vaatii vain aikaa! Tsemppiä sinne!

ompahan taas ollut kiireinen viikko. Punnituspäivä onneks nyt antoi mulle pienoisen tekosyyn tulla tännekkin kirjottelemaan vaikka muka ei ois aikaa

Paino junnas pitkään pitkään siinä samassa 70,6 ja nyt sitten viimeviikolla se hyppäs vielä ylemmäskin, välillä vaaka näytti jopa 71,6 mutta on tuo nyt onneks laskenut taas vähän ja lukemat näytti 70,4kg. Ehkä tässä lopultakin alkaa päästä siirtymään tuonne kutosella alkavien lukujen puolelle? ..Mitenköhän se oli joskus aikaisemmalla jojokerralla niin paljon helpompaa

Täällä on tullu näköjään aivan huikeita onnistumisia, onnittelut kaikille

Kiitos AnaNa. Kyllähän mä monella tapaa olenkin ylpeä itsestäni kun monen monen lihavan vuoden jälkeen sain itseäni niskasta kiinni. Monia yrityksen alkuja takana jotka jämähti aina siihen minkä lie muotivillitysdieetin rajoittaviin ruoka-annoksiin ja määriin.
Tämä kk on kyllä ollut aivan täydellinen mulle siitäkin huolimatta vaikka onkin tuonut esille musta ärsyttävän suorittajan Esim tykkään käydä ulkona syömässä myös ns. ei herkkupäivinä ja voi sitä tarjoilijarukkaa joka mut saa asiakkaakseen
Tsemppiä sullekin, hienosti olet jo yli puolenvälin omassa tavoitteessasi!

Lepakk1 hatunnosto sinne, olet ilmeisen hyvin selvinnyt onnettomuudestasi henkisestikin, mahtavaa!!

Onnea minunkin puolestani kaikille onnistujille! Mä nitkutan tässä topiikissa varmaan vielä ensi vuonnakin.

Eilen kävin juoksemassa 8 kilometrin lenkin 52 minuuttiin ja olo oli kyllä autuas koko loppuillan. Ja uni maistui!

Noniin, neljä viikkoa tätä elämässäni kolmatta (ja viimoista) laihdutusta takana, ja paino on 2,3kiloa vähemmän ja vyötäröllä on 1,5cm vähemmän. Ihan hyvin on alkanut

Viime viikonloppuna tuli palattua turhan paljon vanhoihin tapoihin sipsipussin ja hamppareiden ääressä, mutta onneks se oli vaan yksi päivä. En kyllä sipsejä rajaa elämästäni kokonaan pois muutenkaan, mutta toivoisin oppivani vähän enemmän kohtuutta. Ehkä ens viikonloppuna voisi opetella

Ärsyttävä pikkunen flunssan yritys estää urheiluhommelit, ei kiva Mutta jospa tää tästä menis ohi.