Ai niin, unohtui kertoa, että paino nousi kesäloman aikana 200 gr. 😄
Ensimmäinen kesä, kun näin vähillä "vaurioilla" selvittiin.

Sorjatar, voimia sinne ❤️, oon ihan samanlainen, että murehdin kaikkien muidenkin asioita hirveästi. 

Mulla on ollut liikuntaa viimeisten neljän kuukauden aikana enemmän kuin kymmeniin vuosiin yhtäjaksoisesti. Jos on vapaapäivä töistä niin sitten mökkityömaalla rehkimistä. Töiden jälkeen en kotona jaksa yhtään mitään. Ja kun on ollut niin kuivaa niin ei nurmikkokaan kasva, joten ei sekään rehoita tuolla 😄. Syömiset on huonoa, kun yksin oon enimmäkseen ja helposti tulee karkkia ostettua. Vaa'alla en ole käynyt aikoihin. Jotenkin ajattelen, että kun syyskuussa oon taas työtön, todennäköisesti, niin sitten ryhdistäydyn...

Hienoa Vohveli!!

Ompa mukavaa, kun olette palailleet lomailun  jälkeen. Hyvinhän kaikilla näyttää menneen. Itsekkin pääsin jälleen raiteille,kun käväisin täällä valittamassa.

Ruoka ja liikuntapäiväkirja ovat taas ohjelmassa ja heti tuntuu paremmalta vaakanlukematkin lähtivät heti alaspäin. Tänään vielä aloitan ne rentoutumisharjoitukset niin eiköhän se 70 ole jossain kohtaa totta.

Luulen,että tämä on vähän kuin kilpaurheilijoilla eili kun uskoo itseensä kaikki on paljon helpompaa.

Mukavaa pikkiulauantaita. Voikaa hyvin 😘

Paino 74,6 kg. Elämä on taas / edelleen rankan ja hyvän välillä tasapainoilua (päikyssä lisää). 

Kiinteyttä kaipaan. 

Adalmiina sama täällä. Mieli menee vuoristorataa. Ollaan isojen päätösten edessä ja raskainta on se ettei osaa päättää. Teet niin tai näin niin pelottaa,että väärin teit eikä kuitenkaan huomisesta tiedä. Jatkuvasti muistutan itseäni ettei ole kuin tämä hetki tässä ja nyt.

Paino heittelee 74,5 ja 76 välillä. Vaikuttaa siltä,että välillä teen niin fyysisiä pitkiä päiviä ettei jaksa edes syödä ja palautus päivinä puputan ettei vaan jää vajetta.

Näillä mennään pian ollaan syksyssä ja ehkä on taas helpompi saada rytmistä kiinni.

Vielä on kesää jäjellä nautitaan 😘

Nyt on elämä taas hiukan tasaisempaa, mutta paino on jäänyt junnaamaan 75 kilon päälle. Tänäänkin vaaka näytti 75 kiloa. 

En tajua. Säännöllisesti vajetta, joka päivä jotain liikuntaa. Jos en muistaisi nähneeni nuoruudessani vaa'an näyttävän 65 - 72 kiloa, en uskoisi, että tämä jumi hellittää. Nyt on vedetty 10 kk luvuilla 74,7 - 75,7 kg. Pieni nykäys alaspäin alkuvuodesta (73 kg) ja sitten takaisin. Mitään käsitystä ei ole siitä, mistä jumi tai tuo notkahdus johtuu. Ruokapäiväkirjan täyttöä olen jatkanut enemmän tai vähemmän säännöllisesti tuon samat 10 kg. 

Adalmiina sama täällä sillä erolla,että syyn tiedän. Tullee liian usein lipsuttua rytmistä ja välillä menee alakulon piikkiin etten saa itseäni liikkeelle.

Aamulehdessä oli juttu Kangasalalaisesta kaverista joka neljässä vuodessa laihdutti sata kiloa välillä oli jumittanut kuukausi kaupalla ja joutunut kävelemään satoja kilometrejä,että vaaka liikahti miinukselle 100gr.
Jutussa oli,että jos alkaa pitkään jumittamaan täytyy tehdä totaallista muutosta puoleen tai toiseen.

En tiedä....luulen, että itse pääsisin hyvin raiteille,jos vain malttaisin pysyä näillä sivuilla,mutta jotenkin se unohtuu,kun alkaa lipsumaan.

Taas kerran tästä on hyvä jatkaa vaikka ei juuri siltä tunnu. Flunssan poikasta pukkaa ja tietenkin askaruttaa mitä lajia.

Kaikkea kaikkea hyvää kaikille 😘

Mun varmaan pitäisi lisätä ihan hulluna liikuntaa. Yritän edetä sen kanssa edes hitusen. 

Paluu arkeen. Pidin vähän lomaa terveellisestä ruokavaliostani enkä ymmärrä, että miksi teen aina niin 🙄 Miksi terveellinen ja monipuolinen ruokavalio ei voi olla minun elämääni? Pidän siitä, että minulla on enemmän energiaa, ihoni voi paremmin, nukun syvää unta, rahaa säästyy, vaatteet eivät kiristä ja tunnen oloni hyväksi. Mutta silti palaan aina vanhaan.

Tämä on edelleen opettelua vanhasta pois. Tsemppiä meille kaikille! ❤️

Kroppani janoaa sokeria... Olen kiukkuinen, levoton, ahdistunut ja haaveilen siitä, että kävelen kaupan karkkihyllylle. En minä oikeasti sitä halua, mutta olen taas ehtinyt tottua siihen, että turrutan tunteeni sokerilla. Vaikeata 😢

Illasta alkoi helpottaa. Ehkä minä selviän ja ennen kaikkea opin.