No niin, ensimmäinen viikko takaan sadan päivän haasteesta. Miten meni?
Jätin aika paljon muitakin hiilareita pois, jotta sokerin jättäminen olis helpompaa. Ihan hyvin meni muuten, mutta se jatkuva napostelun tarve ei ole mihinkään kadonnut. Mikä ihme mun päässä oikein on viraa, kun aina tekee mieli syödä jotain? Miksi ihmeessä?
Mutta putosi se paino viikossa yhden kilon. Jatketaan siis matkaa eteenpäin.

Ihan hyvin on mennyt tähän saakka tämä viikko mutta nyt on ihme syöpötys menossa eikä johdu siitä etten olisi syönyt ruokaa. Ehkä hiilaria tullut tavanomaista enemmän ja myös energiaa kun paistoin aamulla sämpylät ja söin yhden aamupalaksi. Pitää panostaa seuraavaksi hedelmien syöntiin että saa vatsan täytettä mutta vähemmän energiapitoisesta lähteestä, kasviksia on tullut kyllä syötyä tänään. 
Kävin uimahallilla vesijumppaamassa, oli kylmä kun joutui menemään ulkokautta uimahallille suihkutiloista kun valtaosa hallia oli suljettu uimakisojen vuoksi, sen takia varmaan viluttaa niin että piti keittää mukillinen kuumaa teetä.

Hieno alku Vauhti-Viivi!
Mulla on mennyt karkittomuus ihan hyvin, mutta eilen sorruin juomaan viinä. Ja ehkä sen seurauksena syömään pussin linssisipsejä. Tänään jännittää, miten pysyy syömiset aisoissa, kun on juhlat. Täytyy vaan yrittää pitää määrät kohtuullisena. Ja välttää alkoholia. Se saa mut höveliksi syömisten suhteen. Jännittää jo etukäteen, miten vältän herkkujen ahmimisen.

Voi minua. Viikonloppuna sorruin kekseihin... otin yhden ja yhtäkkiä olikin koko paketti mennyt. Eli keksit on lisättävä tähän alkoholiton-karkiton-keksitön-sipsiton elämään mukaan. No, ei se paljoa painoon vaikuta, lähinnä henkiseen oloon.

Eilen tein tunnin juoksun ja sen päälle 50 min kävelyä. Vain siksi, kun tuli niin morkkis keksien syömisestä. Näinhän ei kannata olla, että syö ja sitten rankaisee itseään liikunnalla. Mutta tulipa sekin tehtyä.

Muuten ihan ok fiilis, menkkoja odottelen ja tiedostan, että kun ne alkavat niin helpottaa hetkeksi tämä ahdistus. On meitä naisia kyllä todell rankaistu näillä kerran kuukaudessa tulevilla vaivoilla....

Kävin vaa'alla, paino sama kuin viikko sitten. Ei ketuta niin paljon, koska lihasprosentti oli kasvanut ja rasvaprosentti pienentynyt.

Hemmetti, itse asiassa hiukan kyllä ketuttaa: facessa tuli vastaan muisto kolmen vuoden takaa (mummi 100 v.) Olen kuvassa mummin vanhassa mekossa. Katselin kuvaa miettien, että olen tuossa ihan normaalipainoisen näköinen. Ja jäin miettimään, olenko edelleen saman näköinen. 

06/2021 74,6 kg eli pari sataa grammaa normaalipainon rajan alle.
06/24 81,9 kg eli 7,3 kg enemmän kuin kolmen vuotta sitten. 

Ärsyttää.
Näytänkö nyt jälleen lihavalta? Saavutanko ikinä uudestaan painon, jossa olen normaalipainon puolella? 

Ketuttaa nuo täysin "turhat" Ozempicin jälkeen takaisin tulleet kilot.

Ps. Ainoa lohtu on, että kuntoutuksessa tehdyn pituuden tarkistusmittauksen ansiosta (174 cm) normaalipainon yläraja onkin 75,7 kg eikä 74,8 kg 😅

Adalmiina, mulla on ihan samat fiilikset aina kun näen itsestäni vanhoja kuvia, joissa näytän hyvältä/normaalipainoiselta. Tiedän, etten nytkään ole hirveän lihava, mutta kyllä naama on selvästi turpeampi kuin vaikka 5 vuotta sitten.
Mulla ei mennyt karkkilakko ihan putkeen juhannuksena. Sorruin syömään sipsejä ja karkkia (unohdin ihan kokonaan, että piti olla ilman) ja join vähän viiniäkin. En kyllä kovin paljoa, mutta sen verran että on ollut nyt pari päivää ihan hirveä turvotus.
No, eikun taas uusi aloitus. Loppuelämän projektihan tämä on!

Tärkeintä on, että "sortumisen" jälkeen ei heitä hanskoja tiskiin, vaan jatkaa siitä, mihin jäi ennen kompastusta 💚

Mulla on ihan timmin näköiset kasvot edelleen 😅  Säännölliset salikäynnit saivat leuan aluksen rasvaa vähentymään. Vyötärö ja reidet ovat suuremmat kuin kolme vuotta sitten. Eli jatketaan harjoituksia 😊 

Minä kävin juhannuspäivänä juoksemassa pitkästä aikaa. Joten suunta on oikea 💪

Nyt on onneksi pahin juhannuksen aikaansaama turvotus laskenut! Nyt pitäisi vaan jatkaa kevyellä linjalla. Mitenhän saisi itsensä motivoitua, kun iltaa kohden alkaa nälkä kaihertaa.

Liikkuminenkin on haastavaa, kun polveen sattuu koko ajan. Tekisi mieli käydä lenkillä yms, mutta ei kyllä millään onnistu. 

Ensimmäinen lomapäivä menossa, ilmat viileni ja ripsotteli vettä. Tulipahan mentyä uimahallille, nyt viluttaa eikä mikään määrä ruokaa tunnu riittävän. Mansikoilla olen herkutellut aika surutta, niitä voi syödä kunnon kulhollisen eikä tule paljon kaloreita kun jättää sen jäätelön annoksesta pois.

Mä mittasin ja punnitsin itseni loman alkamisen kunniaksi. Aika masentavat luvut tuli. En jaksa kaikkia luetella, mutta paino oli 84,6. Mä aloitan nyt projektin, kun on lomalla vihdoin aikaa. Painoa täytyy saada pois ja kroppa kuntoon. Tavoitteena on saada heinäkuun aikana 5 kiloa painoa pois ja polvikipu väistymään.