Kunnon lenkin juoksit Mandi! Mulla on niin ikävä juoksemista. Oli niin helppoa vaan vetää juoksulenkkarit jalkaan ja lähteä ovesta ulos lenkille. Toki saman voi tehdä myös kävellen, mutta ei siitä tule samanlaista endorfiinipurkausta.
Aion yrittää juoksemista taas, kun saan pudotettua pari kiloa lisää. Viime yritys päättyi hirveään ketutukseen (paino oli noin 81), kun alkoi jalkoihin sattumaan jo parin juoksuaskeleen jälkeen. Eniten sattui polven sisäsyrjän alapuolelle. Mulla on vasen polvi jatkuvasti vähän turvonnut varmaan nivelrikon takia. Kävellessä ja salilla se ei haittaa, mutta juoksu tai kyykistyminen ei onnistu kivun takia. 

Joo, kivun kanssa liikkuminen ja säätäminen on kyllä oma taiteenlajinsa 🙄  Mä pyysin keväällä lääkäriltä reseptit vahvempiin kipulääkkeisiin. 

Mullahan polvet on oireilleet (kipu ja turvotus) parikymppisestä lähtien. Jotenkin oli suuri helpotus lukea sellainen artikkeli kivusta ja liikkumisesta, joka kannusti nivelrikkoista liikkumaan kivusta huolimatta.

Ai niin, kävin vaa'alla lauantaina:
Kuusi päivää putkeen vajetta toimii: tänään 81,4 kg, kun psri päivää sitten vaaka näytti 81,7 kg, ja lihasprosentti suurempi kuin isompien painojen aikaan.

Ja tänään siis kahdeksan päivää putkeen vajetta 💪

Paino tänään 79,6! Jippii. Se tarkoittaa sitä, että saavutin lomalle asettamani viiden kilon tavoitteen. Nyt vielä täytyy saada pudotettua toiset viisi kiloa, niin toivottavasti alkaa olo kohentua.
On se kyllä jännä, miten sitä alkaa ”sopeutua” läskeihin. Olen viettänyt noin kolme vuotta yli 80-kiloisena ja siitä on tullut uusi normaali mulle. Olen tottunut siihen, että jotkut vaatteet eivät enää mahdu päälle ja jotkut näyttävät kamalilta. Olen myös käytännössä joutunut lopettamaan suuren osan liikuntaharrastuksistani. Mutta silti olen vaan jotenkin sopeutunut tilanteeseen. Miksi en saanut aikaiseksi tehdä jotain aiemmin?

Upeaa, prampusher 💚💪  Sulla on nyt hyvä suunta ja meininki 👏🙌 

Kävin tänään (tosi iso hallintotyö tehtävänä, näköjään yritän vältellä sitä 😅 ) lukemassa prampusher sun kirjoitukset foorumille ja täytyy sanoa, että sinäkin olet sitkeä, kuljet muutamista harha-askelista huolimatta kohti maalia. Nyt vaan samalla tsempillä eteenpäin! Ja sillä asenteella, että kyseessä on loppu elämän hyvinvoinnin saavuttaminen, ei pikaprojekti. Se jotenkin auttaa jaksamaan takapakkien yli. 

Se mun piti sanoa, että mulle yksi keventäjien ruokapäiväkirjan hyöty on proteiinin ja rasvan määrän seuraaminen. Mulla ei ole ongelmaa saada päivittäin kasaan 600 grammaa heviä, mutta en enää ikinä halua syödä liian pientä määrää rasvaa. (Pudotin esikoisen imetyksen aikaan painonvartijoiden pisteillä 18 kg, varmaan liki rasvattomalla ruokavaliolla. Puolen vuoden päästä siitä diagnosoitiin kilpirauhasen vajaatoiminta.)

Tsemppiä kaikille! Vedän vesimelonia, vähän kahvia ja jatkan hallintotyöni maaliin 💪

Onnittelut prampusher! Ja toivottavasti mahdollisimman pian tulee se parempi, "omantuntoinen" olo!
Tuli tuosta kirjoittamastasi mieleen, että ainakin itse olen tietoisesti päättänyt olla ottamatta stressiä painosta/syömisistä, kun elämässä on ollut niin paljon kaikkea muuta kuormittavaa. "Valitse taistelusi". Silloin ei tuntunut hyvältä hetkeltä alkaa pitää ruokapäiväkirjaa, rampata vaa'alla jne., vaan päätin panostaa siihen, että koetan syödä perusjärkevästi, priorisoin nyrkkeilytreeneihin menemisen töiden edelle ja yritän pitää huolen nukkumisesta. Nyt tuntuu siltä, että on energiaa ja kaistaa panostaa enemmän tähän painopuoleen.

Viikko alkoi taas mukavasti, kun pääsi treeneihin. Tuuraava valmentaja veti kevyemmät treenit kuin vakkarikoutsi (kulutus "vain" 450 kcal, yleensä on 550-600 kcal) mutta kivaa oli tälläkin kertaa. 😄 Sään puolesta oli aivan kauhean huono päivä, mutta sain ajoitettua koiranlenkityksen sateettomaan hetkeen. Parvekeprojektikin eteni, sain kaksi köynnöstä kolmesta istutettua. Päädyin tuliköynnöskuusamaan, siinä pitäisi kehittyä oranssit kukat. Lisäksi laitoin täytettyjä paprikoita, joihin käytin 2 kg paprikaa, eli seuraavina päivinä on helppoa ja nopeaa ruokaa valmiina lounaaksi/päivälliseksi. 

Kiitos onnitteluista. Tänään oli paino 79,8. En enää koskaan halua painon nousevan yli 80:n. Täytyy kyllä sanoa, että ainakaan vielä ei ole tapahtunut mitään ihmeparanemista polvikivun suhteen. Toivottavasti se alkaa helpottaa, kun painoa lähtee lisää.
Mä olen noudattanut aika tarkkaa dieettiä kuukauden verran. Olen todennut, että pieniä muutoksia ruokavalioon tekemällä mä en laihdu. On pakko vähentää syömistä ihan radikaalisti. Ruokien punnitseminen on varmaan nyt ollut se ratkaiseva juttu. Sitä kautta olen saanut vähennettyä syömistä riittävästi. Olen aiemmin yrittänyt esim laskea kaloreita, mutta se ei ole toiminut. Ehkä juuri siksi, etten ole punninnut ruokia. Nyt kyllä vähän jännittää, miten saan töissä käydessä pidettyä kiinni näin pienistä annoksista. 

prampusher, luulen, että kun päivästä ja viikosta toiseen punnitsee kotona ruokia, alkaa vähitellen oppia arvioimaan määriä myös ilman vaakaa. 

Muuta: sain juuri valmiiksi ison hallintotyön, jonka kanssa märehdin ja säädin monta päivää. Liikkumiset jäivät minimiin. Vaikken käyttänytkään kaikkea aikaa työhön, en osannut tai uskaltanut irrottautua kunnolla mihinkään suurempaan.

Olen nyt pitänyt putkeen ruokapäiväkirjaa jo useamman viikon, viimeiset 8 päivää selvillä vajeilla. Nyt on hieman nälkä ja jos menen nälän perässä keittiöön, tämän päivän vajeille saa sanoa hyvästit. Nyt siis vettä, kuitukapseleita ja päivän toinen koiralenkki 💚

Ps. Koiravanhus oli ihana ja onhan sitä ikävä, mutta kyllä on koiralenkkien pituus ja vauhti lisääntynyt roimasti toukokuun lopusta lähtien 🤎 Nyt on siis jälleen kaksi koiraa, toinen on kyllä jo 10-vuotias, mutta on entinen aktiiviurheilija / australiankelpie. Toinen on meillä nyt kuukauden ollut nuori keskikokoinen rescuekoira. Vauhtia riittää 😁

Kävin aamulla vaa'alla, paino 80,8 kg 💪💪💪
Edellisen kerran alle 81 kiloa maaliskuun lopussa. Josko nyt olisi selätetty nousukausi ja käännös pudotukseen olisi alkanut 💚

Ruokapäiväkirja, liikunta, kuitu, proteiinin riittävä saanti, kilpirauhasen toimintaa tukeva seleeni, rasvanpolttoa tukevat kapselit, stressiä purkavat hengitysharjoitukset ja nyt myös soijalesitiini käytössä 😅

Ai niin, vyötärön ympärys oli näköjään viime vuoden lopulla 84 cm, mutta eilen 82 cm. 

Hienoa Adalmiina! Kyllä se nousukausi nyt kääntyy taas laskuun. 💃 Ja vyötärön ympärys on pienentynyt myös tosi hyvin! Munkin täytyy huomenna mitata, onko lähtenyt senttejä.
Mä söin tänään lounassalaatin töissä ja olin suorastaan ähkynä sen jälkeen. Oli aika paljon isompi annos kuin mihin olen nyt kesällä tottunut. Saas nähdä, mihin suuntaan mun paino lähtee, kun joudun taas alkaa syödä töissä lounaita…

Adalmiinalla kuulostaa tulevan onnistumisia jokaisella rintamalla! 😄
Kelpiet ❤️

Meillä on töissä vain lounassetelietu, mutta harvoin tulee käytettyä, kun teen pääasiassa etänä ja syön useimmiten lounaana jotain raaka-aineista valmistettua (silloin, kun teamsmaratoniltani ehdin syömään...). Onneksi meillä on nykyisin niin, että ravintoetuvähennys tehdään vasta seuraavan kuun palkasta toteuman mukaan! Ei jää saldoa pantiksi kortille.

Tällä viikolla on ollut jostain syystä todella paljon vaikeuksia nukkumisen kanssa. Ensinnäkin olen alkanut olla millään tavalla valmis menemään nukkumaan joskus klo 4-5 aikaan ja silti olen siinä klo 8-9 herännyt ensimmäisen kerran omia aikojani (kello ollut soimassa klo 12) ja yleensä siinä klo 11 sitten uudestaan, jolloin olen noussut ihan virkeänä. Päikkäreilläkään en ole unirytmiäni tähän malliin sotkenut. 🤔 Olisikohan sitten näistä säistä tai vaikka kuusta johtuvaa.

Viikon toiset treenit olivat todella kyykkypitoiset, kun teimme pääasiassa väistöjä (painonvaihdoilla, kyykkäämällä jne.). Huomenna pääsen treenaamaan jalkoja hieman toisella tavalla, kun ystävä houkutteli, että menisimme vesijuoksemaan. Laji on hänelle hyvin rakas ja käy parikin kertaa viikossa, mutta mullahan ei ollut edes uimapukua olemassa valmiina. 😁 Ostin sitten todella nätin fiftarimallisen kokouikkarin: orkideatyylisiä kukkia 🌸, sweetheart-kaula-aukko, halterneck ja vielä koristeryppyjä keskivartalossa. Meillä olisi taloyhtiössäkin allas, mutta se on sellainen saunaosaston jäähdyttelysoikko (ehkä 12 m pitkä), niin ei ole tullut polskittua siellä. Itse asiassa olen tainnut uida viimeksi yli kymmenen vuotta sitten.... Ja vesijuoksua olen kokeillut täsmälleen kerran peruskoulussa. Mutta ainakin näytän söpöltä räpiköidessäni!

Paino äsken näin iltasella 83,1 kg, eli sunnuntaipunnituksessa ilmeisesti miinusta odotettavissa!