Hei vaan kaikillensa tasavertaisesti!

Het alkuunsa huomasin Kittn:n viestin puntarin palautuksesta... ostokuitti helpottaa aina palautuksen kanssa, mutta se ei ole pakollinen.

Ja sitten yleiseen jaapatukseen. Elikäs vajaa 3-kymppinen tyttö ja tämän ryhmän tavoite vastaa tämän hetkisiä tavoitteitani. Nykyään painan 90 kg:n paikkeilla ja haaveissa on painaa 70-75 kg (175 cm). KK:n jäsenenä oon pyöriny aika monta vuotta, mutta innostus pallojen kanssa on riittänyt korkeintaan pariksi kuukaudeksi kerrallaan. Nyt kaipaan lisää motivointia ja pitkäjänteisyyttä.

Urheilen kohtalaisen paljon (n. 4 x/vko salia ja jumppia ja työnikin on fyysistä). Ongelman on pakko siis löytyä ruokavaliosta ja ruokailutottumuksista. Kiireisen työn takia ruokailu on usein epäsäännöllistä ja töistä päästyä syön, mitä ensimmäisenä käteen sattuu. Not good, not good....

Monesti laihdutusinspiksen saan, kun on tiedossa esim. lomareissu (kuten nyt 2 kk:n päästä! ) ja etenkin luettuani onnistujien tarinoita. Sitä iskee sisu, notta "kyllä minäkin siihen pystyn!!" Mutta enpä ole pystynyt... Itseinho osaa olla valtaisa. Eikä asiaa auta, että puoliso kieltää mun ylipainon ja ystävätkin sanoo, et oon lihaksikas ja sopusuhtainen. Siinähän se ongelma onkin! Mulla ne kaikki ylimääräset kilot on levinny tasasesti kroppaan. Onni sikäli, mutta ei se sitä tarkota, että ne ylimääräset kilot saa salamatkustaa enää yhtään päivää mun kropassa. Nyt on tapahduttava muutos! Ikinä en oo ollu hoikka, mutta sisäinen hoikempi ihminen huutaa ulospääsyä. Lihakset voin pitää, mut läski saa lähteä.

Mielelläni luen teidän tarinoita. Tää viestiketju tosin oon niiiiiin pitkä, et vaikeaa bongata kertaalleen kerrottuja asioita... Minkälaisia motivaattoreita vaa'an lisäksi käytätte? Kuinka skarppaatte itteäni heikkoina hetkinä?

Hilkulla mennään ja toivottavasti pian pääsen ryhmän vaihtoon... 80,1 kg vaakalukema

Tänään hyvä aamu. Vaaka näytti tasan 84 kg. Motivaatio kohosi ja vanha juhlamekkokin meni eilen sujuvasti päälle sovitellessani vaatteita lauantain juhlia varten. Täti juhlii kummipoikansa ylppäreitä erittäin tyytyväisenä vanhassa mekossa.

Heipparallaa,

tulin käymään tässä ketjussa, kun minullakin välitavoitteena aika lähelläkin on tuo 80 kiloa. Aloitin eilen kevään tauon jälkeen kiloklubeilun uudelleen ja perustin jopa päiväkirjan. Runsas kymmenen kilon rutistus on tavoitteena.

Nyt on paino 81, joten parin viikon kuluttua toivon jo tavoittelevani 75 kiloa vai minkälaisilla väleillä nuo tavoitteet kulkevat. Olin jouluna jo alle 80, mutta kevät toi matkoineen muutaman kilon takapakkia. Niin tuttua menneiltä laihdutusvuosiltani....

Nyt mietin, josko vihdoin, yli viiskymppisenä oppisin tämän homman niin, ettei aina tarvitsisi aloittaa alusta. Kirjaan oppimistuloksia päiväkirjaan, tervetuloa vierailemaan ja mukaan pohtimaan.

Loistava idea tämä kiloklubi! Erityisesti olen mieltynyt ajatukseen rennosta painonhallinnasta, sitä opiskelen nyt Patrik Borgin uusimman kirjan avulla.

Tavoite lähenee 80,2 kg. Jos pääsisi ensi viikolla seuraavaan

Hienoa Lyyli!

Kiitos kannustuksesta Islawisla!

Vuoden päästä siirryn minäkin sinne ikäketjuun. 8 kiloa olisi sinne tavoitteena. Noin 4 vuoden saldo on noin -16 kiloa. Kiloklubissa vasta 2 kk. Tämä tuntuu nyt hyvälle.

Mutta kyllä se tällä iällä tuntuu olevan hidasta, muttei kuitenkaan toivotonta!

Tsemppiä kaikille ja SISUA!

Heipä hei!! Zoan..

Samalla viivalla olen kanssasi.. painan 92kg ja liikun tällähetkellä kohtalaisesti ainakin sen 4x viikossa eri liikunta muotoja sauvakävelyä, pyöräilyä ja kuntosalia.. eikä tuo paino ole mihinkään tippunut.. joten olen myös kallistunut sille kannalle, että se ruokavalio pitäisi saada kuntoon..

En edes uskalla miettiä monesko kerta tämä on kun yritän ihan tosissani laihduttaa kun taas minä ole jo 40 perheen äiti.. Lapset jo isoja ja nyt olisi aikaa sitten laittaa itseäni kuntoon... myös sairauteni reuman takia..

Se tässä onkin kun muutaman kuukauden jaksaa ja sitten taas repsahtaa tai alkaa laiskottamaan jonka takia minullakin on sitten tullut muutama kilotakaisin.. Mutta josko sitä nyt vielä viimeisin kerran yrittäisi yhdessä muiden kanssa joilla on sama ongelma kuin minulla

Nyt olen päättänyt ihan tosissani että tämä on viimeinen kerta kun yritän ruokailu tottumuksiani muuttaa parempaan suuntaan ja sitten 4 viikon päästä kun menen takaisin töihin niin osaan jo syödä oikein ja vaikka töissäni olenkin ruokien kanssa tekemisissä ei sitä napostelua siellä enään tapahtuisi ei muutakuin niskasta kiinni!! huomenna on uusi päivä aloittaa kirjaaminen tänne kiloklubiin kaikki mitä suuhunsa laittaa.. ja se että kädessä olisi aina se vesipullo. Tähän asti se on ollut aika vaikeaa mutta nyt päätökseni pitää ja toivon että sinäkin tartut tilaisuuteen.. Toki niitä repsahduksi sattuu ja niistä on osattava päästä eteenpäin..

Lähdetään muiden mukana pudottamaan painoa muutaman kilon tavoitteella ja pitkällä tähtäimellä.. VUODEN PÄÄSTÄ KESÄLLÄ 15KG HOIKEMPI se on mun unelmani ja sitä lähden tavoittelemaan lähde sinäkin

yritetään yhdessä

lähenee lähenee..ei kaukana enää häämötä tuo maaginen 80 alitus
paino aamulla 81,4kg kaksviikkoa ja sen pitäis olla siinä!matka toki jatkuu sen jälkeenki mutta tuntuu tosi tärkeeltä tämä 80 rikkominen..
tsemppiä kaikille!kyllä se vielä selätetään!

Kiitos sirpa69 tsemeistä!
Täältä tullaan ja kovasti sinnitellään ja palluroita maalataan vihreiksi.

Ikävä kuulla, että joudut kamppailemaan reuman kanssa. Mutta hienoa, että pystyt liikkumaan. Ja tietysti toivotaan, että saat liikkua jatkossakin! Perheellisenä aika on varmasti ollut kortilla ja itseensä panostaminen ei välttämättä ole aina etusijalla. Itse taas olen lapseton, ellei lapsellista miestä lasketa. Liikkuminen ja urheilu on aina ollut osa elämää, joten siihen puoleen koitan keskittyä tavalliseen tapaan ja saada jatkossa tehokkaammin treeneistä hyöty irti.

Ymmärrän niin hyvin, miltä tuntuu olla ruokien kanssa tekemisissä työelämässä. Kahvilassa työskennellessäni leivokset ja munkit houkutteli puoleensa, kunnes jossain vaiheessa tuli aivan hillitön stoppi. Urheilin mielipuolisena, kirjasin kk:n sivuille päivän murkinat jo etukäteen, ettei lipsahduksia päässy tuleen. Paino putosi kuukaudessa viitisen kiloa. Silloin paiskin laihduttamisen eteen hommia mielipuolena ja tuntu jotenkin vastenmieliseltä, et tällasta rääkkiäkö sen pitää olla hamaan loppuun asti. Urheilu jatkui, mutta epäsäännöllinen ja epämääränen ruokailu palas, kuin myös ne viitisen kiloa, damn...

Mutta kuka tätä helpoksi koskaan on väittänytkään? Eipä olisi ylipainoisia ihmisiä, jos laihduttaminen olisi yhtä helppoa kuin lihominen... Mutta tie ylöspäin ja kohti unelmia. Kyllä me, suvi69, tästä muiden tavoin päästään haavelukemiin! Minkäslaisilla kalorimäärillä ootte ollu? Itellä on kuitujen riittävä saaminen ongelma. Leipää en juuri pysty syömään. Mokoma pistää masun kipeeks. Ja vaaleeta leipää on aika turha vetää...

Jaksamisia päivään seuraavaan!