Hei,

aineenvaihdunta hidastuu iän myötä ja sillä on vaikutus, mutta se on niin kovin vähäinen
ettei sen niskoille voi lopulta kasata oikein mitään. Puhtaasti ikääntymisestä
johtuvan energiankulutuksen laskun arviointi on vaikeaa, koska ikääntyessä tapahtuu
samanaikaisesti monia muitakin asioita, jotka pienentävät kulutusta. Muun muassa
liikkuminen yleensä on vähäisempää kuin ennen, ja siten lihasmassakin vähenee.
Molemmilla on olennainen vaikutus kulutukseen.

Todennäköistä on, että jos
ikääntyessä pysyttäisiin liikkuvana ja lihasmassaa pidettäisiin yllä, niin ainakin
tuonne 50-60 ikävuoden väliin aineenvaihdunnan hidastuminen on marginaalista -
arviot vaihtelevat, mutta vain noin 1-2 kcal vuodessa eli 10 vuoden aikana 10-20
kcal. Se ei ole juuri mitään.

Tosiasia kuitenkin on, että ikääntyessään
suurin osa meistä ei kykene ylläpitämään lihasmassaa, joten energiankulutuksen
lasku on suurempi.

Tämän pitkän sepustuksen tarkoitus oli siis hahmottaa,
että ikääntyessä tapahtuu aineenvaihdunnan hidastumista, mutta sekin pääasiassa
elintavoista johtuvaa - eli kuten Ninallekin oli todettu.

Kokemus on, että
ikääntyminen ei keskimäärin vaikuta elintapamuutosten ja siten laihdutuksen
onnistumiseen, mutta toki se tuo omat vaikeutensa ja toisaalta etunsa.

Vaikeutena
on, että iän myötä on keretty enemmän tottumaan tiettyihin tapoihin, ja niiden
muuttaminen voi olla sitkeässä. Samoin nuoremmille mahdollinen liikunta alkaa iän
myötä olla utopistinen tavoite sekä fyysisen kunnon että arjen mahdollisuuksien
osalta.

Toisaalta ikä tuo etuja: usein tottumus edes jonkinlaiseen ateriarytmiin (mikä
nuoremmilta voi puuttua).

Yksi hiukan karumpi iän tuoma "etu" on jo
realisoituneista terveysriskeistä johtuva suurempi motivaatio ja terveyden korostuminen
laihdutuksessa - se tuo usein kaivattua "järkeä" laihdutustapaan. Nuoremmilla
terveysriskejä ei ehkä vielä näy eikä niistä osata huolehtia.

Sukupuolietuna on
miehillä huomattavasti parempi verensokerin kontrolli, joka antaa miehillä anteeksi
syömisen heikkouksia ja epärytmikkyyksiä. Se monesti luetaan miehillä paremmaksi
itsekuriominaisuudeksi, jossa "mies vain päättää" laihtua - tosiasiassa miehen on helppo pitää
vähän huonoistakin päätöksistä kiinni, kun verensokeri ei jatkuvasti hortoile
nälkärajoille ja makeanhimon alueelle. Miehillä on siis fysiologinen etu laihdutuksessa,
mutta verrattuna naisiin etu monesti nollaantuu miesten turhankin huolettomalla
asenteella. Eli tässäkin suhteessa miehillä ja naisilla on lopulta fifty-fifty
onnistumismahdollisuudet, mutta eri syistä.

Iästä ja sukupuolesta riippumatta kaikilla on
tasapuolinen mahdollisuus onnistua - edut ja vaikeudet vain vaihtelevat.