Heips!

Tämä seuraa Olivia Omenan vanavedessä ysivitosista tänne ysikymppisiin... Paino junnas ikuisuudelta tuntuvan ajan 95kg:ssa, mutta nytkähti eilen sit viimein alaspäin Tuntuu et tuon 95:n alle pääseminen oli isoin haaste tähän mennessä kun paino muuten pudonnut tasaisesti... Mutta nyt sen alle ja toivottavasti pysyykin!

Tuosta jokapäiväisestä punnituksesta niin täällä myös punnitaan joka päivä. Jotenkin ajattelen hassusti että jos punnitsisin esim. kerran viikossa niin saatan punnituspäivän jälkeen ajatella et no nyt saa syödä ihan mitä vaan kun seuraavaan punnitukseen on vielä viikko et kerkee viel ottaa itteään niskasta kiinni. Ja sit paastottais kaks viimistä päivää hullun lailla ennen punnitusta... Tunnen itseni liian hyvin! Ja muutenkin merkkaan heti edistymisosioon jos paino pudonnut, jos junnaa, en merkkaa mitään... Joten viiva näyttää aina alaspäin, joskin lievästi

Sellainen kysymys mulla heräs eilen mieleen kun eräs työkaveri tokas et oon laihtunu ihan hirveesti, et oonko jollain dieetillä. Mulla ensinäkin nous karvat pystyyn sanasta dieetti ja vastasin että en todellakaan. Mutta siis se mistä halusin kysyä, että miten itse reagoitte kun joku kommentoi painon pudotustanne? Mä meen ihan hirveen vaikeeks ja noloks enkä osaa sanoa mitään, naurahdan vaan hermostuneesti ja liukenen äkkiä paikalta. Ahdistavaa.


Mutta ihanaa sunnuntaipäivää kaikille ja nauttikaahan ihanasta säästä...

Kyllä on tuo +/-95kg nyt jumahtanu. Vaikka eipä kai se siitä muuksi muutu, jos ei tosissaan yritä. Aamupäivä menee ok ja illalla msyö vaikka seinät jääkaapista. Eikä todellakaan ole kiinni siitä, että olis nälkä.

Vaihdoin tickerin, jos se vaikka kannustais. Tuo merkittävästä ylipainosta ylipainon puolelle siirtyminen kun olis aika makee juttu. Ja näkyy muutos nopeammin kun yli 20kg tavoitteessa.

On muuten harvassa ne kerrat, jolloin voi sanoa viikonlopun aikana keventyneensä. Vaaka oli edelleen uskollisesti lukemassa 94,7 kiloa, vaikka pelkäsin, että se eilinen oli jotain vaa'an vinoilua.

Pallontallaaja itselleni on myös seuraava iso etappi oikeastaan tuo painoindeksin muutos. Itse vasta tavoittelen tuota merkittävää, tällä hetkellä kun mennään kategoriassa vaikea. Merkittävään olisi vielä matkaa melkoisesti, minulla lievään lihavuuteen on matkaa melkein 20 kiloa... Onneksi siinä välissä on monta henkistä rajapyykkiä, joten matka ei tunnu niin pitkälle.

Hassua miten oma vartalonkuva on niin vääristynyt. Jos en paremmin tietäisi, laittaisin itseni tuohon lievän lihavuuden katergoriaan, en koe olevani vaikeasti lihava kun tämä paino ei juuri haittaa kun vaatekaupoilla ja merkittäväkin tuntuisi hiukan liioitellulta...

Tänä aamuna 93.3 kg, eli kyllä se hitaasti mutta varmasti laskee

Tänään 96,2 kg. Paino menee vielä suht helposti alaspäin. Imetyksellä lienee vaikutusta asiaan Toivottavasti motivaatio kestää myös tulevat jumitukset...

Olen kotia pikkuhiljaa varustellut erilaisilla kotikuntoiluvälineillä. Pikkuisen kanssa ei noin vain lähdetä muualle kuin vaunukävelyille. Joten kotona on treenattava ja se onnistuu kyllä. Punteilla ja jumppapallolla pystyy tekemään yllättävän monipuolista treeniä. Viimeisin ostos on kahvakuulat; isompi ja pienempi. Niillä voi sitten treenailla kesällä ulkonakin. Gymstickin hulavanne on myös kovassa käytössä. Sen verran uusi tuttavuus se on, että kyljet on vielä komeilla mustelmilla. Mutta hulailu on ihan älyttömän hauskaa! Sitä ja zumbaa vuoropäivinä, niin enköhän minäkin vielä jossain vaiheessa ole normaalipainossa - ja vielä hauskalla tavalla.

92.4 tänään Ehkäpä mä vielä jossain vaiheessa pääsen sen alle 90kg

96,2kg tänään.
Voi että osaa tupakanpolton lopettaminen olla rassaavaa...
Olin jo 92kg:ssa Ei oo kivaa tämmönen!!Noh, en kuitenkaan ala polttamaan enää!!Ja osa tuosta on oltava nestettä, kun vielä pe painoin 94kg!

Nyt sitä SISUA taas tarvitaan!! Tsemppiä kaikille!!

maanantaina, 18. huhtikuuta 2011 klo 10:14 Olivia Omena kirjoitti::


Pallontallaaja itselleni on myös seuraava iso etappi oikeastaan tuo painoindeksin muutos. Itse vasta tavoittelen tuota merkittävää, tällä hetkellä kun mennään kategoriassa vaikea. Merkittävään olisi vielä matkaa melkoisesti, minulla lievään lihavuuteen on matkaa melkein 20 kiloa... Onneksi siinä välissä on monta henkistä rajapyykkiä, joten matka ei tunnu niin pitkälle.

tämä kolahti. Kovasti olen miettinyt kun katselin vanhoja ja tuoreempia valokuvia tuossa eräänä päivänä, että mikä naisesta sitten tekee loppujen lopuksi kauniin? En halua ajatella että "SITKU" mun paino on jotain tiettyä tms tms niin sitten elämä on paremmin. Vaikka pienikin laihtuminen on tuntunut oikein mukavalta!

Mielialakin on tärkeä asia omassa itsessä viihtymisessä, ja kärsivällisyyttä tarvitsen ainakin itse kun pudotettavaa on paljon.... et jaksaisi tuota ruokapuolta ajatella muttei liikaa ja vähitellen edistyis, ja matkan varrellakin pitänee joskus katsoa peiliin... sekava selitys mut

kevätiloa kaikille & jaksamista

Mulla paino käväisi jo 95,5 kilossa, mutta nyt se on sairastelun jälkeen jämähtänyt 96,5 kiloon. Eikä laske millään. No neljässä viikossa on laskenut yhteensä 4 kiloa, mutta pelkään, että tässä sitten jumitaan viikkokausia.

Iltaisin on vaikea saada syötyä, kun ei tee mitään mieli. Siksi paino ei varmaan laskekaan, kun kalorit on alakantissa.

Alusta asti hyvinkin maltillisena pysynyt painonlasku on lähtenyt oikein syöksyyn. Tänä aamuna vaaka ilmoitti lukemaksi 93,9 kiloa, eli eilisestä -800 grammaa. En oikein usko, että asiantila voi olla pysyvä, mutta periaatteenani on, että kaikki alaspäin menevä lasketaan, niin otetaan nyt tuo sitten viralliseksi lukemaksi.