Onko muita jotka on käyneet lihavuusleikkauksessa tai ovat sillä polulla? Olis mukava vaihtaa kuulumisia. Mä kävin kesäkuussa 2021 Terveystalossa ja mahasta napattiin sellaset 75-80% pois. Jäljelle jäi söpö pikku massu joka kyllä ilmoittaa jos teen jotain väärin, syön liian nopeasti tai teen muuten vääriä valintoja. Halusin lopettaa ainaisen laihduttamisen koska se ei johtanut pysyviin tuloksiin. Leikkauksen jälkeen painoa lähtenyt 28kg josta viitisen kiloa on tullut takaisin. Kaksi vuotta leikkauksesta onkin se hetki, jolloin pitää vähän skarpata... 

Sipsitär, lähetin juuri sinulle yksityisviestin.

Leikkaus ei yksistään ole mikään ratkaisu.. pitää käsitellä omat demonit syömisten kanssa. Kahden vuoden jälkeen alkoi se pahin vaihe - ainakin mun kohdalla - kun painonlasku oli tasaantunut, ei liikkunut mihinkään. Sitä syö aika vapaasti samaa kuin ennen leikkaustakin. Ravintolapitsa nyt sentään ei mee kokonaan, 2-3 siivua täytteistä riippuen. Kun ohje on syödä vähän ja usein niin kovin helposti se luiskahtaa siihen että huomaa syövänsä jatkuvasti. 3 tunnin välein on ihan hyvä ohje, ehtii päivän aikana syömään sen viisi kertaa. 

Nyt pitää vähän skarpata koska huomaan että paino lähteekin noususuuntaan! Leikkauksella tavoittelin pois ikuisen laihduttamisen kierteestä, nyt pitäis löytää se järkevä syöminen. Ja sehän se on haasteellisinta jos syöminen on ollut korviketoiminto... eli kevyin perustein ei kannata lähteä leikkaukseen, ei se yksistään mitään ratkaise.

Hei,
Uutena opettelen vielä ohjelman käyttöä ja kiinnostaisi tämä vertaistukiryhmä.
Mutta vieläkö olet jaksanut olla aktiivinen yli vuoden odottelun jälkeen?

Kyllä mä täällä roikun  Sleeve-leikkauksesta nyt kolme vuotta. Ylipainosta "luvataan" leikkauksen avulla häipyvän puolet eli loput 50% on sitten ihan kiinni omista valinnoista leikkauksen jälkeen. 3kk leikkauksesta kiloja oli lähtenyt 19,8kg, eli puolet siitä, mitä tavoittelinkin. Sit vähän pysähtyi kun huomasi että aikalailla voi syödä vapaasti mitä vaan.... vaikkakin vähän kerrallaan. Seuraavan vuoden aikana painoa lähti 9kg, vuoristoratamaisesti... eli välillä alas, välillä ylös. Sit jäi liikkuminen tauolle ja kävin lonkan tekonivel leikkauksessa. Siitä toipuminen kesti aikansa eli liikkumiseen tuli totaalitauko eli kulutus oli aika pientä mutta syödä pitää.

Vaikka maksimipudotuksesta on tullut takaisin kiloja, olen edelleen 20kg kevyempi. Se, että saa painon nousemisen pysähtymään, on jo saavutus. Tunnesyöminen ei leikkauksessa häviä eli jos joku kuvittelee, että leikkaus olis joku helppo oikotie, on väärässä. Se on vain apuväline ja auttaa alkuun. Itse pitää tehdä oikeanlaisia valintoja syömisessä leikkauksen jälkeen. Kyllä sen sitten huomaa mikä sopii ja mikä ei sovi. Mistään ei tarvitse luopua mutta kannattaa kuitenkin välillä "tarkistaa" esim. Keventäjien ruokapäiväkirjan avulla, että tekee järkeviä valintoja. 

Mun leikkauksesta on kohta 1 v 3 kk. Vielä paino putoaa hitaasti, viimeisen 2 kk aikana alle kilon. 
Itse olin pitkään leikkausprosessissa julkisella puolella mutta parin vuoden jälkeen kyllästyin jatkuvaan odottamiseen (korona, ylittyneet hoitotakuut ym.) ja kävin Tallinnassa.
Olen todella tyytyväinen, koen saaneeni itseni takaisin 🙂
Vihdoinkin vuosia vaivanneet jalkavaivani otetaan todesta ja pääsen suonikohjujen laserointiin syyskuussa. Lisäksi olen menossa tapaamaan plastiikkakirurgia liittyen alamaharoikkoon. Roikko on ollut minulla lihavanakin mutta sillehän ei tehdä mitään ellei painoindeksi täytä kriteereitä vaikka olisi mitä oireita. 
Kasvaneen fyysisen kunnon lisäksi leikkaus on laskenut hurjasti riskiä sukumme vitsauksiin, diabetekseen ja sydän- ja verisuonitauteihin. Verenpaine on matala (sen kanssa ei ole ollut ongelmia lihavanakaan) ja kolesteroli nyt 3,0, suhteet priimaa.

Mun leikkausmatka ja paljon muuta löytyy päikystäni Feenixin lailla lentoon. 

Odotukseni jatkossa ovat terveyden ja aktiivisuuden säilyttäminen. Asettamani painotavoite on ehkä saavutettavissa mutta toisaalta olen hyvin tyytyväinen nykyiseenkin oloon. Suhde ruokaan ja herkkuihin on muuttunut niin hurjasti tämän myötä, etten usko enää ikinä palaavani reilun vuoden takaisiin painolukemiin.
Leikkaus on ollut valtava apu terveyden ylläpitämiseksi.

Ei tää niin helppoa ole... Sleevestä 3,5v. Vanhat tavat aika lailla tulleet takaisin, sitä kuuluisaa elämäntapamuutosta en ole onnistunut tekemään enkä enää yritäkään. Ei niissä kauheesti mitään vikaa ole alunperinkään ollut... Työpäivät sujuu hyvin, pitäis vaan saada iltoihin joku korjausliike. Painoa tullut noin 6kg takaisin, pikkuhiljaa... Jotenkin vaikeeta ryhtyä taas laskemaan kaloreita kun siitä halusi eroon. 

Aikaisemmin en ole oikeastaan edes miettinyt mitään lääkettä laihduttamisen tukena. Tiedän mitä pitäisi syödä ja kylläisyyttäkin tunnen kun syön ja harvemmin on nälkä. Pyrin välttämään nälän tunnetta koska tulee huono olo. Tarkoittaako se sitten verensokerin heilahtelua, en tiedä.... 

Syön lähes kaikkiin olotiloihin... juhlaan tai tylsyyteen. Mulle tulee mielitekoja, halu syödä vaikkei ole nälkä ja siitä pitäisi päästä eroon! Halu herkutella on ihan liian voimakas... En pysty syömään isoa annosta kunnon ruokaa mutta pussillinen sipsejä kyllä menee.. ne kun sulaa nopeesti eivätkä vie tilaa. Täyslihapihvi sulaa hitaasti, tulee täysinäinen olo pienestä määrästä. Sitten kun on se ruoka sulanut, alkaa tehdä mieli jotain muuta ja sitten taas sinne mahaan mahtuukin taas. Järki sanoo ettei tarvii syödä enää mitään mutta kun halu napostella voittaa. Tietynlainen syömishäiriö sekin. Ahmimista ilman tyhjennystä. 

Iltaisin voi mennä tunteja siihen että istuu katsomassa telkkaria ja koko ajan mussuttaa jotain eikä tietenkään mitään järkevää, porkkanaa tms vaan tietenkin se on niitä sipsejä. Ihan turha ehdottaa mitään korviketta niille, eihän alkoholistikaan vaihda sitä olutta limonaadiin...