Tuli vielä mieleen jonkun ruisleipien syömisestä, syön aina vaan päälipuolet ruisleivistä. Poika, joka tykkää syödä molemmat puolet päällekkäin, totesi kerran, jahas, kaupassa on taas myyty vaan alapuolia.

Tajuton ketju!

Ihanaa että meitä itsekseen höpisijöitä on näin paljon -- olen kyllä tiennyt, etten ole ainoa, mutta en ilmeisesti edes kovin harvinainen... Ja minäkin paitsi höpisen (tykkään kertoa ja selostaa itselleni kaikenlaisia juttuja, myös kielillä) myös hymyilen ja naureskelen itsekseni.

Entä onko kellään muulla luonnottoman huono kasvomuisti? Minä en tunnista aina edes sukulaisiani, ja harva se viikko tulee moikkaamaan joku, joka ilmeisesti tuntee minut mutta jonka naama ei minussa herätä mitään mielikuvia. Tai toisinpäin, mikä vielä nolompaa: menen iloisesti tervehtimään jotain kaverin kaveriksi tai konferenssissa tavatuksi kollegaksi kuvittelemaani ihmistä, ja se onkin ihan oikeasti uppo-outo. Tai kaikkein vaikeinta: jään miettimään, pitäisikö tuo vastaan tuleva tyyppi tuntea ja sitä tervehtiä vai ei, ja tilanteen ohi mentyä mietin loppupäivän ajan, oliko tuo oikeasti tuttu ja loukkaantuiko se nyt, kun en tervehtinyt...

Muoks. Huono kasvomuisti pilaa myös elokuvien katselun. Kun leffassa aluksi välähtänyt näyttelijä ilmestyy erilaiset releet yllä seuraavaan kohtaukseen, minä olen ainoa, joka en tajua, että tämän on tarkoitus olla se sama tyyppi. Tai jos joku esiintyy jonain toisena, minä en tajua, että tämä samannäköiseksi kammattu ja meikattu onkin eri ihminen... Legendaarisimpia mönkäänmenneitä leffaelämyksiä tällä linjalla tietenkin Vertigo .

Euroopan Keuhko, mulla on tuo sama kasvomuistin suhteen. Sen lisäksi että välillä joutuu keskustelemaan/moikkaamaan ihmisten kanssa kenestä ei ole käsitystä kuka se on niin minulla itselläni on kuulema naama joka muistuttaa vähän kaikkia. Viimeisen vuoden sisällä olen kuullut, että näytän mm. kaverin kaverilta, pojan tyttöystävältä, missikisojen joltain osallistujalta, muuten vaan tosi tutulta ja joltain julkkikselta jonka nimeä ei muisteta.

Viikonloppuna meni elokuva pilalle kun luulin pitkään, että siinä oli vain yksi miespääosan esittäjä -niitä olikin kaksi, jotka minusta näytti ihan samalta. Sotki hieman sitä juonen seuraamista...

Heh, en ehdi luetella kaikkia ominaisuuksia (töissä kun olen!), mutta nuo kissojen luonteet olivat kyllä hauskoja. Minullakin oli taksikuskina työskentelevä pehmoapina! Se näytti ihan sellaiselta, jolle sopii tummansininen baskeri vinoon, sikari suuhun ja ammatikseen se ajelisi keltaista taksia Nykissä. Olisi cool, kyynärpää lepäisi rennosti avonaisen ikkunan päällä. Voi meitä kaikkia. Jotenkin alkaa tuntea olonsa ihan normaaliksi.

Heh, täytyy kompata edellisiä ja kehua hauskaksi tämä ketju.

Paljon samoja outouksia on muillakin, ja niistä tunnisti heti itsensä. Enkö olekaan yksin

Tässä omani:
Autolla ajo koskematta jarruihin, ja ennakoiva ajo niin, että ei tarvitse pysähtyä.

Ihmisten WC-pöntön pesu, jos se on likainen. Teen sen samalla kun käyn WC:ssä ja yritän olla jäämättä kiinni. Se on jotenkin yököttävää, jos pönttö on likainen.

Ennen nukkumaan menoa, pelaan aina matkapuhelimella muutaman erän pasianssia, ja joskus pakkomielteeksi tulee, että yksi peli on saatava läpi.

Lasken lenkillä askelien määriä valotolppien välillä. Lisäksi lasken rappusten määriä, ja osaan vaikka pilkkopimeässä tai silmät peitettynä kulkea rappuni alas. Ehkä tämä on jokin turvallisuuskikka?

Suljen käsienpesun jälkeen hanan aina vasta kuivattua kädet ja käytän sulkemiseen sitä käyttämääni paperia, jotta kädet eivät enää kosketa hanaan.

Nenän kaivaminen, josta olen kovasti yrittämässä eroon.

Syön makeisia, jos mahdollista, niin aina niin, että otan suuhuni yhtä aikaa sekä salmiakkia, että hedelmäkarkkia.

Muistan kasvot, mutta en nimiä, enkä missä yhteydessä kasvot ovat tulleet tutuiksi.

Järjestelen hyllyjä kaupassa =)

edit: Yksi pääsi vielä unohtumaan, ja se on musiikin tahtiin kävely, siis kun olen lenkillä ja kuuntelen korvalappuradiota, niin on aivan pakko tahdittaa oma vauhti musiikin iskujen tahtiin

Oikeastaan aloitin tämän ketjun siksi, että on parempi osata nauraa omille omituisuuksilleen kuin etsiä niitä muista ihmisistä pahanilkisten juoruilujen aiheeksi. Itseironia on parasta huumoria

Helpotti kovasti kun en olekaan ainoa tarkkanenäinen nuuskija ja joukosta löytyy muitakin kirjahyllypoliiseja

Minulla on myös E.Keuhkon tavoin surkea kasvomuisti, ja siitä seuraa kaikenlaisia noloja tilanteita, joista ulos taiteilu saa kylmän hien valumaan otsalta En jotenkin osaa painaa ihmisten ulkoisia piirteitä muistiini. Jos esim alan miettiä miestuttavieni parran muotoa, en ole edes varma onko heillä ylipäätään partaa Täysi katastrofi seuraa siitä, jos joku ostaa uudet silmälasit, värjää tai lyhentää hiuksensa tai jopa jos laittaa pipon päähänsä

Pari viikkoa sittenkin tuli ystävällinen Sokoksen naismyyjä juttelemaan itselleni kysellen poikieni tapahtumia. Huomattuaan hämmennykseni hän kertoi olleensa aiemmin töissä eräässä toisessa kaupassa, jossa lähes päivittäin kuulemma asioimme ja hyvin tutustuimme. Tästä lisäinfosta huolimatta en tunnistanut juttukumppaniani, mutta pokerinaamaisena päivitin hänelle poikieni lähihistoriikin muutkin kuulumiset - ja hiki virtasi!

Täällä tuntuu olevan monia varpaitensa peittelijöitä, kun taas itselläni pitää jalkaterien oltava paljaana sängyn päädyn ulkopuolella. Tästä tietenkin seuraa se, että jalkapäädyllisessä sängyssä on tuskaista nukkua

Täällä tunnenkin itseni melko normaaliksi!

Omituisuuksiani:

Puhun itsekseni, mutta onneksi vain yksin ollessani.

Hymyilen aina, kun katson peiliin, mutta vain silloin, kun kukaan ei varmasti näe!

Kaivan nenääni ja korviani, enkä aina muista tarkistaa, etten tee sitä julkisesti.


No eivät nämä nyt taida ollakkan mitään omituisuuksia, varsinkaan tässä ketjussa!

Kekkasin oikeestaan muitakin omituisuuksia kuin tapoihini liittyviä asioita, tsadaa

Matkustan paljon bussissa ja silloin kuuntelen aina musiikkia. Mä aina musiikkia kuunnellessani kuvittelen värikuvioita jotka sopivat musiikkiin, tai joskus olen mielessäni valomiehenä jossain konsertissa jossa kyseinen biisi soi ja suunnittelen valot, sitten soitan biisin uudestaan ja teen "näytöksen"

Joskus laulan karaokessa tai olen kyseisen bändin artisti keikalla, olen myös todella pätevä spinning- tai body pump-tuntien vetäjä koska hyvä musiikkivalintani ja hyvä ohjaus tsemppaa tunnillaolijoita sekä itseäni

Lenkillä mun on mentävä musiikin tahtiin. Mulla on mp3-soittimessa ihan oma lenkkikansio, jossa on rauhallisempaa ja nopeempaa jumputusta ja mun treenit koostuu biisien järjestyksestä: pari ekaa on hitaampia ja niiden kohdalla lämmitellään, sitten alkaa ne parhaimmat adrealiinia ruokkivat jumputukset ja silloin hölkätään/juostaan!!

Voi jessus, mikä ketju! Kehtaakohan tänne mitään kirjoittaakaan? Noh, anonyymejähän tässä ollaan...

1. Kasvo- ja/tai nimimuistin kans on monilla ongelmia. Mulla myös; en nimittäin muista kasvoja, en niin millään! Se on aiheuttanut tosi monia noloja tilanteita...

2. Heilun, koko ajan, alituisesti ja joka paikassa. Yleensä jalat vispaa, ajoittain kädetki. Joskus jopa koko akka. Jotkut on joskus heitellyt ilmaan jotain adhd-vihjauksia. Mistä lie semmoisen keksineet.

3. Laulan kotona yksinollessani musiikin mukana kuuluvalla äänellä. Yleensä vielä niin, että etsin sanat netistä ja laulan kuin karaokessa ikään.

4. Puristelen mielelläni mustapäitä, etenkin mieheltäni. Etovaa.

5. Puhun puhelimessa lähes aina, kun käyn tupakalla. Tupakointi on tylsää yksin.

6. Luen AINA syödessäni kirjaa, paitsi jos on vieraita.

7. Olen koukussa Facebookiin.


Siinäpä niitä oli jo muutamia. Laitetaan sitte lisää, jos tulee mieleen.

No näitähän näköjään riittää muillakin

1. Ruokalautasella salaatti ja lämmin ruoka ei saa koskea toisiaan. (salaatti tulee lämpimäksi, yök)

2. Joku mainitsi autossa ollessaan lyhtypylväät. Kyseinen asia oli joskus suurempikin ongelma, nyt vähän päässyt eroon. ( Eli jokaisen tolpan kohdalla pitää varpaiden koskettaa maata juuri ennen tolppaa ja tolpan jälkeen. Samalla luonnollisesti lasketaan yks ja kaks, yks ja kaks...)

3. Karkkia syödessä (nykyään siis harvemmin) pitää aina ottaa parillinen määrä karkkeja suuhun. Samoin toimin, jos ostan irtokarkkeja. Tällöin voin siis olla varma, että syömisen alettua kaikkia laatuja on parillinen määrä.

4. Autoradiossa vol. näppäintä saa liikuttaa vain 5 pykälää kerrallaan. Kotona tällä asialla ei ole mitään väliä.

5. Nukkuessa pitää olla vähintään kolme tyynyä. Tällä hetkellä kotona 2 isoa ja 1 norm. kokoinen. Miehellä vain 1 norm. kokoinen ja väittää "varustukseni" vievän liikaa tilaa sängyssä

Nämä ehkä pahimmat, joista osasta saa kommentteja jopa päivittäin