lauantaina, 17. maaliskuuta 2012 klo 22:27 karmale kirjoitti::

lauantaina, 17. maaliskuuta 2012 klo 22:05 tinde.n kirjoitti::
-
- filmstar kakkumaskara, harjaan sylkäistiin

En malta olla kommentoimatta. Mä en muuten koskaan sylkässy Muut kyllä, mut en tiä miksen minä. Ihmettelin aina sitä käytäntöä

Paras ripsari, jota ikinä olen käyttänyt, oli Ricilsin kakku - minäkään en koskaan sylkäissyt harjaan, kylppärissä kun meikkasin, niin hanastahan siinä sai kätevästi tipan vettä pudotettua harjalle Ripset näyttivät upean pitkiltä, tuuheilta, eikä sillä saanut paakkuja aikaan sitten millään, vaikka laittoi kuinka monta kerrosta. Ainoa miinus oli että ei ollut vedenkestävä. Vielä 80-luvun lopussa tuota oli saatavilla. Sen jälkeen onkin täydellisen ripsivärin metsästys ollut jatkuva projekti...

Mahtava ketju tämä, täytyy lukea tarkemmin läpi kunhan ehättää ja lisäillä omat nostalgiapläjäykset kehiin

Ja siis täähän oli jossain vaiheessa elämää söpöintä mitä voi olla:

https://www.youtube.com/watch?v=6S0Tne1B-IU

En ollutkaan muistanut tuota iso föönaus + panta + verkka/tuulipuku + hapsusaappaat -yhdistelmää... Oh My God, kertakaikkiaan

maanantaina, 26. maaliskuuta 2012 klo 18:03 japena kirjoitti::
Itse muistan 70-luvulta limupullot joissa oli sellainen kiiltävä korkki joka piti repäistä kieputtamalla varovasti auki, jos katkesi limun juonti hankaloitui. Lisäksi niistä korkeista sai hienot "kynnet"

Lisäksi jouduin ajamaan Jopolla ja kavereilla oli sellaiset hienommat pyörät. Mitä antaisinkaan jos saisin joponi takaisin.
Interreilaus oli suurta huutoa.

Tytöt laittoi itselleen hienot kynnet niistä limsapullon korkeista, pojilla ne kimalteli polkupyörän pinnoihin kiedottuna.

Joku pitkäkyntinen varasti minun kullanvärisen jopon - ei ollut itku kaukana. Siis pitkäkyntinen, jos luet tätä, niin kerro heti mitä teit aarteelleni?

Interreilaus oli upeaa, sitä vapautta kaipaan. Rinkka vain selkään ja kohti seikkailua. Reissuja ei koskaan suunniteltu kovin tarkkaan. Senhän sitten näki minne jouduttiin. Kotiväelle lähetettiin jostain kortti, jotta eivät huolestuisi ja ihmettelisi missä ollaan, kun kuitenkin koko kuukausi oltiin reissussa.

Ylläpitäjä on poistanut tästä rikkinäisen linkin

Minusta tämä kuva kiteyttää koko 80-luvun...

Minusta tämä kuva kiteyttää koko 80-luvun...

Kyllä, valitettavasti...

Laskettelusta tuli mieleen kun pantaa pipon tilalla käytettiin, niin kukaanhan ei käyttänyt laskettelukypärää, paitsi tosi pujotteluharrastajat.

Ja sifonkihuiveista: Dingo-kuumeen iskiessä luulin sifonkihuivia kuumimmaksi uudeksi muotikeksinnöksi, kunnes selvisi että niitähän on käytetty ennen papiljottien päällä, kuten Kevyeksi mainitsi. Ja meiltäkin niitä sitten löytyi vaatehuoneen kätköistä, just näitä likaisen ruskeita ja keltaisia kuviollisia...

ja vielä vaatteista: hienoja rock-vaatteita, kuten mustavalkoraidallisia housuja ei saanut muualta kuin Dekadenz-nimisestä liikkeestä Helsingistä. Jokaisessa Suosikissa oli mainos ja tilauslipuke, joka sitten leikattiin ja postitettiin jos jotain mieli saada. Nuo vaatteet olivat kalliita, joten monet ompelivat raitahousunsa itse (tai äiti ompeli), minä myös.

Lehdet meni Aku Ankan kautta Suosikkiin, sitten Sinä Minä jossa oli "romanssijuttuja" ja lopuksi Regina jossa jutut menivät vielä astetta rohkeammiksi. Suosikissa oli joka lehdessä "askartelua" sai leikellä ja tehdä sellaisen" pikkuvihon" ajankohtaisesta bändistä.

Bändeistä tulee vielä mieleen Kiss maskeineen ja Gene Simmonsin pitkine kielineen, jota luokan pojat sitten imitoivatkin ahkerasti. Wayne Gretzky ja Jari Kurri tulevat myös poikien idoleina mieleen.

Täällähän on tullut tosi hyviä muistoja, suurimman osan niistä minäkin muistan.
Joku kertoi tykänneensä Rymd-mehusta, siis siitä jauheesta joka sekoitettiin veteen, että saatiin mehujuomaa. Muistan itse inhonneeni sitä sen keinotekoisen maun vuoksi.

Mutta aaah....laupias taivas....ne merkkarit ja muut irtokarkit R-kioskilta.
Maksoivat 10 penniä kpl, joten markallahan sai kymmenen. Niitä sitten pitkin päivää koulussa imeskeltiin salaa, ettei opet huomaa.
Ei tartte ihmetellä miksi hampaat ovat huonot.
Oli joitain 5 penninkin namuja, niitäkin oli kiva ostaa kun sai niin paljon markalla.

70-luvulta erityisesti musiikki on jäänyt mieleeni. Mahtavaa musaa silloin!
Tykkäsin diskomusasta, esim. Boney M. Myös esim. Abba ja Bee Gees olivat tosi suosittuja. En saanut mennä katsomaan Saturday Night Feveriä, olin liian nuori vanhempieni mielestä. (12 v.)

Mutta seuraavana syksynä ilmestyneen Greasen pääsin katsomaan, kun oikein jallitin.
Aah, Travolta! Viime aikoina ei tosin enää kovin kivoja uutisia ole Travoltasta kuulunut.....

Merkkifarkut tietysti piti olla, esim. Wranglerit, Beaversit, Leet, Lee Cooperit jne...

_,Olin murrosikäinen ja loppu seitkytluvusta,yh-äiti,mutta kuitenkin parasta aikaa,kuten-60luvun loppukin!
Musiikki oli hyvää ja monipuolista,sieltä on kaikki älämölö kotoisin,raskas rokki nousi valtaan ja niitä bändejä oli valtava määrä,veljellä oli paljon levyjä ,sit ex-miehelläni on varmaan vieläkin,yli 600 LP-levyä!
Hyvää aikaa sillon muinoin!

tiistaina, 27. maaliskuuta 2012 klo 14:52 Lapu kirjoitti::
Ja siis täähän oli jossain vaiheessa elämää söpöintä mitä voi olla:

https://www.youtube.com/watch?v=6S0Tne1B-IU

En ollutkaan muistanut tuota iso föönaus + panta + verkka/tuulipuku + hapsusaappaat -yhdistelmää... Oh My God, kertakaikkiaan

VAU! Kreppiraudat taisivat tulla siinä 80 luvun lopulla, vai muistanko väärin? Kaverilla oli semmoinen, meillä ei Se kreppas koko päänsä sillä, itseasiassa, mä en oikein digannut semmosesta silloinkaan

sunnuntaina, 25. maaliskuuta 2012 klo 14:52 kevyeksi kirjoitti::
Mutta 80-luvulla oli jännitystä sitäkin enemmän. Muistatteko Triffidit? Piti oikein googlettaa, että löytyi tietoa. Sitä kyllä jännättiin.

Ja nyt triffidit jatko-räpellys tulee taas telkkarista. Ei muuten pärjää alkuperäiselle

Pakko tunnustaa, että eilen lueskelin tätä ketjua vähän epäsopivassa seurassa ja piti tosi kovaa pidellä, etten olis tyrskiny ääneen!!

Muistelin niitä lapsuudenkodin kauniita, -75 rempattuja maalaistalon lastulevyseiniä, jotka oli samassa huoneessa kolmenkin eri värisiä: raikas tipunkeltainen, valeanpunainen ja hailu vihreä.
Ja vintin rappusiin oli kätevästi liimattu kokolattiamattoa ja koko komea kahden kerroksen korkuinen seinä maalattu viehkeän myrkynvihreällä.
Makuuhuoneessa tiilenpunainen kokolattiamatto ja muualla fantsu muovimatto ja olohuoneen koivuparketti.
Vessanpöntön kansikin oli myrkynvihreä.

Keittiössä meillä oli kirkkaan keltaiset, kiiltävällä maalilla maalatut kaapinovet, mummulla ja paapalla kirkkaan vihreät ovet. Kaikissa kakunpuhalluskuvissakin iloiseen tummanruskeaan, lilaan tai violettiin ja myrkynvihreään puetut lapset jää kirkuvien kaapinovien varjoon.

Ruohonleikkuri oli järkyttävän painava, valurautarunkoinen leikkuri, jossa oli moderni ja nykyaikainen toiminto: itsestään vetävät pyörät, joista kyllä ei ollut kauheasti apua muuta kun tasamaalla, missä muutenkin olis pärjänny.

Pöytäpuhelin muuttui ensin näppäinpuhelimeksi, jossa oli kaijutin, niin että koko perhe saatiin luuriin yhtäaikaa ja sitten ihan langattomaksi puhelimeksi, että pystyi vaihtamaan huonetta, jos joku kuunteli. Harmi vain, että 2h puhelut ei onnistuneet, koska akku loppui tuosta retaleesta niin äkkiä!

Rahakkaissa perheissä lapset lämmitti ateriansa koulun jälkeen mikrossa, josta varmaan sai säteilyä kaikki alle 3m päässä olevat ihmiset! Leipäkonekin naapurin rouvalle hankittiin, mutta hyvää se ei sillä kyllä osannut tehdä.

Voi että! Olin hurjan iloinen, kun kauppoihin tuli nämä tosisalmiakkilakritsaiset jätskit, lapsuuden herkkuihin kun kuului isän kanssa reissatessa huoltsikalta ostettu kiekko-jätski, jonka päällinen oli niin hyvää!
Huoltsikat oli ihan ruskeana tupakansavusta ja sielä sai nököttää kaikki kersatkin aikuisten keskellä. Isäni oli lahjakas flipperin ja pajatson pelaaja, me vierestä katseltiin kun isä pelasi.