Mulla ei ole vielä ikinä ollut kuitupalleron kanssa ongelmaa, vaikka ruisleivän syönti ajoittain tökkii mullakin. Vaaleissakin leivissä on niitä kuitupitoisempia (esim. kaurapalat, täysjyväleivät) ja kun syö muuten kuitupitoisesti ja riittävästi kasviksia, niin kyllä nuo helposti vihreälle saa, vaikka sinne päivään pari vaaleaakin leipää tulisi.

Ruista ei kestä minun massuni, ikävä kyllä enää ollenkaan. Närästämään alkaa välittömästi. Siis ainakin tuore ruisleipä, mutta ah! Löysin itselleni maistuvan näkkileivän auringonkukan siemenillä varustetun sellaisen. Toinen suosikkini - ei ihan niin kuitupitoinen mutta hyvää seesaminsiemen näkkäri. - Niin ja syön sitä/niitä useamman viipaleen kerrallaan! =) Ja kuitupallero vihertää!

Ne vaasan pyöreet seesamnäkkärit on kyllä ihan tajuttoman hyviä! Joutuu itsekuri koetukselle, kun paketin kotiin ostaa

i kuidun tarvi olla kuin keltainen,jos syö vähän viljaa tai vastaavaa,mulla se on usein punainen kun syön viljaa niin olemattomasti,kasviksista muutamat on erittäin kuitupitoisia kuten parsa ja kukkakaali ja esim omenat kuorineen pitää harajalla vaan pestä!
Mutta tärkein pallo on energia ja kasvis!

Mulle on oikeastaan ihan sama, mitä kuitupallo näyttää. Jos syön kuituja KK:n suositusten mukaan, mulla menee vatsa sekaisin. Kuidut tulee pääosin kasviksista.

Leipää syön tosi vähän. Pari kertaa viikossa syön viipaleen tai kaksi grahampaahtoleipää, ja silloin pallo on väistämättä punainen, koska tuo paahtoleipä muodostaa 100 % päivän viljatuotteista. Punaisuus ei mua haittaa, koska tiedän, mistä se johtuu.

Jos sitä vaaleaa leipää syö oikeasti vain silloin tällöin, onko sillä nyt mitään väliä, jos kuitupallo on niinä harvoina päivinä väärän värinen?

No ei sillä minulle ainakaan kovin suurta henk.koht. merkitystä ole, mutta tuollainen aiemmin mainitsemani epäloogisuus kyllä ihmetyttää. Toki itse tiedän saavani tarpeeksi kuituja, vaikka pallo loistaakin punaisena sen yhden leipäviipaleen takia

Itse olen muuttanut leivänsyöntitottumuksiani paljon. Arkisin syön paljon ruisleipää, mutta vaihtelun vuoksi kauraleivistä löytyy myös paljon runsaskuituisia vaihtoehtoja, ja paahtoleipien kuituarvoissa on isoja eroja, niissäkin parhaimmillaan lähemmäs 8% kuitua. Edelleen pidän kovasti myös vaaleasta leivästä, ja herkkuhetkinä tulee syötyä sitäkin, mutta arkitottumusten muuttaminen on sujunut hyvin.

Olen Keltanokkainen samaa mieltä kanssasi. Olisi vain psyykkisesti kivempi, jos pallukka olisi edes keltainen, kun kuitua kuitenkin on riittävästi. Olen huomannut saman, kokonaismäärä huitelee 30 grammaa, vihreänä ja tyytyväisenä pallukka. Sitten kun erehdyn salaatin seuraksi viipaleen patonkia ottamaan, pallukka muuttuu samantien punaiseksi, jos ei aikaisemmin päivällä siis ole syötynä useampaa viipaletta tosi runsaskuituista leipää tai kaurapuuroa. Minäkin saan suurimman osan kuiduista vihanneksista, ja se yksi viipale patonkia saattaa sitten olla lähes 100% viljatuotteista. Ja periaatteessa se on ärsyttävää. Täällä moni ei nyt oikein tajunnut kai pointtia, kun kauheasti tuli kuidunlisäys-vinkkejä. Eihän tässä siitä kyse ollutkaan, etteikö niitä oikeasti oisi tarpeeksi. Vain periaatteesta. Olisi kiva, jos kuitupallo oisi hieman armeliaampi, kiittäisi edes määrästä sitten, jos ei laadusta millään pysty.

Päärynä (kuorineen) sisältää paljon kuitua. Pellava siemenissä myös huikeasti kuitua. Itse en niinkään tykkää syödä leipää, joten lisään pellavan siemen rouhetta smoothieisiin tai rahkaan. Hyviä kuidun lähteitä, eikä kuitupallo enää kiusaa.

Ja kyllä kuitupallo huomioi kasviksista tulleet kuidut. Ainakin sillä päärynällä saan usein kuitupallon vihreäksi.