MERELLE, kiitos. Zumbassa en käy joka viikko, vaan lähinnä silloin kun se sopii kalenteriini, kuten esim. tänään illalla. Pidän kuitenkin kiinni siitä, että joka viikko tulee vähintään se neljä tuntia ohjattua liikuntaa, monipuolisesti vaihdellen. Välimatkat sujuvat pääosin kävellen, joten siinä tulee haukattua happea. Aiemmin kuljin pyörällä, kun oli hieman pidempi matka. Nythän asutaan lähellä kaupungin toria, joten kävelymatkat ovat tosi lyhyet joka paikkaan. 

Täällä taisi olla kerran jokin tähän tapaan menevä mietelmä:
"Kylvä ajatus, niitä teko.
Kylvä teko, niitä tapa.
Kylvä tapa, niitä luonne.
Kylvä luonne, niitä kohtalo."

Liikunnallisesta elämäntavasta voi tehdä itselleen tavan, samoin kuin toisaalta voi tehdä esim. viinin kera istumisesta. Elämä on valintoja. Joku voi puhua "nautintoköyhästä" elämästäkin, mutta nautintoa voi saada muustakin kuin suun/kropan nautinnoista. On kulttuuria, taidetta jne. Joku voi nauttia myös liikunnasta, mm. luonnossa kävelystä. 
Itselläni vaakakuppi kallistuu eittämättä liikunnallisen elämän puolelle, vaikka se tiettyä kurinalaisuutta vaatiikin. Mullehan ei esim. klo 9.30 jumppaan lähtö tunnu läheskään aina houkuttelevalta, ei ainakaan huonolla säällä (tykkään hitaista aamuista nyt vapaalla ollessani) mutta kun siitä lähdöstä tekee tavan, niin kyllä se siitä.

Uskon että liikunnallisuus ja myös kehon "hyvänolon painoon" (mitä se sitten kullekin onkaan) pyrkiminen on hyvää omahoitoa. Itselläni ainakin niveliä kolotti, kun olin noin 15 kg painavampi. Näin kävi, vaikka olin silloin paljon nuorempikin. Kun sain tietyn diagnoosin, jotkut (onneksi harvat, ja korkeammin koulutetuista ei kukaan) ennustivat synkkää tulevaisuutta valtavine turvotuksineen. Sitähän ei kukaan tiedä, milloin se tulee, mutta ei ole ainakaan tullut vielä, kuuden vuoden jälkeen. Kaikkein erikoisin (lievä ilmaus) oli erään miekkosen lausahdus (minut nähtyäni) eräässä tapahtumassa muutama viikko sitten: "vieläkö se tuokin elää!". Ympärillä oleva seurue lievästi sanoen nolostui. Puheensorina lakkasi, kunnes jatkui niin, kuin miekkosen lausahdusta ei olisi kuultukaan. Ehkäpä miekkonen oli ällistynyt, että kuinka se vielä tuokin sellaisen diagnoosin saaneena on tuossa ja vieläpä reippaana ja hyvävoimaisena sekä myös ilman turvotuksia (hoikkanakin). Kaikenlaisia sammakoita sitä suusta sinkoilekaan 😖 Nettikirjoittelussa vastaavaa joskus kohtaa, mutta onneksi harvoin, ja ne olen pyrkinyt vain nopeasti hyppäämään yli.   

Summauksena tästä aiheesta se, tunnenko häpeää, kun kirjoitan, että ansio tämän hetkiseen hyvään tilanteeseeni on myös sitkeässä omahoidossa ja toki myös kumppanin tuessa. En tunne häpeää, vaikka joku sen kokisi kehuskeluksikin. Mitäpä sitä tuntemaan, koska niinhän asia on. Jos jäisin liikkumattomana lojumaan sohvalle alkoholit, tupakat ja notkuvat herkku(?)tarjottimet käden ulottuvilla, ei menisi uskoakseni kauankaan, kun terveystilanteeni olisi toinen. 
Toki tietyt lääkkeet ovat tukenani nytkin, mutta niidenkin määrissä on pyritty maltillisuuteen, ainakin jos asian oikein ymmärrän. Minulla ei ole oppiarvoihin liittyvää lääketieteellistä tmv. koulutusta, mutta kuuden vuoden ajan olen päivittänyt (maallikkona) tietojani tähän aihepiiriin liittyvistä tutkimuksista ym. 
Myös ne tukevat em. hyvien/terveellisten elämäntapojen hyödyllisyyttä omahoidossa ja mahdollisten uusien sairauksien ennaltaehkäisyssä / ennalta ehkäisyyn pyrkimisessä.  

Sunnuntaina virtuaaliavaruuteen kadonneessa viestissäni kirjoitin myös muista juureksista, joita olen ottanut käyttöön porkkanan ja perunan lisäksi, listassa oli palsternakka, selleri ja purjo, ne tulevat nyt ainakin mieleen. Tomaatista tykkään myös. Saattoi listassa olla myös Savon sukulaisilta saadut kuivatut chilit ja kuivatut sienet (sieniähän ei täällä kuivuuden vuoksi tänä syksynä lainkaan tullut). Puolukkaa ja mustikkaa tuli tännekin hyvin, ja niitä meneekin reilusti joka päivä.

Kokeilen päivittyykö tämä. Heippa!

MERELLE peukku 👍

Mulla hedelmät ovat nyt jääneet melkein kokonaan pois, kun syön niin paljon tuoreita marjoja joka päivä. Luin joskus solunälästä, ja sen tyyppistä kuvittelen kokevani, kun suorastaan kaipaan suurta mustikka/puolukka-kekoa aamu- ja iltapalojeni oheen. Mies meillä syö kyllä myös hedelmiä, mutta hänellä on niin kurinalainen kasvisruokavalonsa, että nuo ulkomaiset rypäleet eivät ehkä ole kovin huono idea, sittenkään. Kotimaisia omenoita voisin kyllä syödä minäkin. Nehän ovat nyt hyvää tämän kauden ruokaa. 

MERELLE, ennen kuin poistun tästä pöytäkoneelta, kommentoin vielä tuota painoasiaa. On varmasti totta, että ikääntyneenä ei ole niin olennaista katsoa vaaka-lukemaa, ja siitä yleisimmin käytetystä painoindeksistä korkeampi lukema olisi jopa terveydelle hyödyllinenkin. Mittanauha varmaan kertoo paremmin esim. metabolisesta oireyhtymästä. Mittanauhaa olen laiska käyttämään, mutta voisin ottaa jälleen käyttöön sen Omronin erikoisvaakan, minkä mies kerran pyynnöstäni hankki minulle. Siinä on monia toimintoja, taisi olla rasvan ja lihaksen määrät jne. Hyvä että muistin nyt senkin nurkkaan pölyttymään jääneen välineen...

Tuosta punnitsemisesta olen tehnyt havainnon, että ne tutut (myös tietyn diagnoosin saaneet) jotka punnitsevat itsensä joka aamu, ja tekevät reivausta kurssiinsa jos lukema alkaa nousta, ovat hoikempia, terveempiä ja hyvävoimaisempia vielä iäkkäänäkin (+8-kymppisinä), kuin he, jotka eivät seuraa painoaan. Tämä havainto on omasta tuttavapiiristäni, ei ole tutkimustulos.  

Liikunnan kurinalaisuuteen/suunnitelmallisuuteenkin liittyvänä tuli vielä mieleen eräs muistiin kirjoittamani mietelmä:

Kun suunnitelmat laaditaan etukäteen,
on hämmästyttävää, miten usein
olosuhteet sopivat niihin. (Positiivarit 8.8.2019)

Niin totta. 

Kiitos ihanista maalaisjärkisistä jutuista, latasin tuon Borgin 10 askelta pysyvään painonhallintaan ja löysinpä yhden ilmaisen verkkokurssinkin Patrik Borg minivalmennus -nimellä. Näitäpä täytyy opiskella.
Itselleni tuo sohvalta nousu on se vaikein, kun siitä pääsen ylös niin askeleita kertyy kyllä. Kaksi viikottaista ohjattua (kahvakuula ja Nia) on nyt kalenterissa, arkiliikuntaa koirien ja omakotitalon kanssa lisäksi. tavoitteena päästä vielä kymmenestä ylikilosta irti, 6 on jo jäänyt matkalle tammikuusta alkaen. Sukurasitteita on paljon, joten nyt 57v on pakko tehdä se korjausliike kohti liikuntakykyistä vanhuutta.
Tuo joka-aamuinen punnitus myös keinoja, korjausliike heti eikä +5 kg päästä on helpompi.

Kasvikset, erityisesti kotimaiset juurekset, on suosikkejani, pitääpä käydä kaivelemassa punajuuret yms taas heviosastolta mukaan ruuanlaittoon.

Spagettikurpitsa kannattaa keittää kahteen palaan halkaistuna. Kypsänä sisustan voi sitten kaapia spagettimaisena rihmastona. Minä en kyllä mitenkään hirveästi ole siihen ihastunut, vaatii aika vahvat mausteet minusta. Mutta tiedän, että monet tykkäävät kovastikin.

Eikö kurpitsasta saa maukkainta uunissa paahtamalla? Teen uunissa myös spagettikurpitsan ja esivalmistelu kurpitsakeiton. 

Olen yrittänyt spagettikurpitsaa sekä uunissa että keittämällä ja minusta siinä ei ollut juurikaan eroa, ehkä siitä rakenteesta johtuen. Monet muut kurpitsalajit ovatkin parempia uunissa paahdettuna. Mistä tahansa sosekeitosta tulee herkullisempaa, jos jaksaa ensin paahtaa kasvikset uunissa. Harvoin vaan jaksaa

maanantaina, 30. syyskuuta 2024 klo 09:10 Merelle* kirjoitti:
Milloin spagettikurpitsa muuttuu spagetiksi Pilkoin ja keitin eilen kauan yhtä pientää kurpitsaa, ja kattilassa oli lopussakin vain keitettyjä palasia.
Saan niitä sitten illalla jonkin kanssa, kun tulen kotiin harrastuksista. Voin keittää vaikka makaroonia!
Terv hevileidi Merelle

Keitä niitä brittien suosimia valkoisia papuja tomaattikastikkeessa. Heinzin tai joku lukusista kopioista.

Ps mikähän puutostauti ihmisessä on, jos vain haluaisi niitä joka paikkaan. Niin, tokikin siis kaverin puolesta kyselen...😋

Midinetti, jos pidät mausteisesta, niin chilipaputölkki (esim. Lidlistä saa edullisesti) sopii myös erinomaisesti kasvissosekeiton joukkoon.