Heippa, AK. Onnittelut mustikoista ja mansikoistakin.

Ollaan siinä "samiksia" että minuakaan eivät käsityöt ole koskaan kiinnostaneet. Niin paljon kuin ne (kuorolaulun tavoin) edistäisivätkin aivoterveyttä.

(Lisään, että käsityöt ja laulu ovat varmasti ennen muuta ilon lähteitä, ja parhaiten kaikkea terveyttä edistäneekin se ilo, joka tulee itse tekemisestä, ei välineellisenä toimintana?)
Ensimmäisen kansakoulun käsitöissä vaaditun lapasen peukalotkin ja kavennukset teki puolestani salaa mummo.
Olen sisäisesti yhä se pieni tuhti tyttö, joka mieluiten kuljeksii, humputtelee kaupungeissa, lorvii mieluiten  ulkona tai lukee ullakolla. Ja ihan missa muualla tahansa.
 
Kunnoitan suuresti käsityöaktiiveja ja muitakin käytännön taitojen mestareita. Kautta aikain  he ovat tehneet sekä hyödyllistä että kaunista, suorastaan taidetta.
 
Loppuelämäksi, ainakin ensi vuodeksi, minulla riittää hanketta siinä, että kunnostan mökin akkunanpokat. 
Yritysten ja erehdysten jälkeen ajattelen niistä kuten monitaitoinen äitini joskus nuorena kirjoitti kirjeessä: "Ihmiset sen ovat oppineet tekemään niin että kyllä minäkin onnistun".

Heviaiheesta. Ostin paljon mustikoita ja huomasin, että jää liian vähän tilaa muulle pakkaseen. Siksi olen joka päivä syönyt niitä tuoreeltaan ja  paljon. Taidan huomenna ostaa lisää. Olisi niitä metsissäkin, mutta olen hyönteismagneetti, ja ostan "koska voin".

"Mummo rukittaa niin, että perunatkin paleltuu kellarissa."
Olin aika pieni, kun olin sanonut noin, kun yläkerrassa asuva isoäitini kehräsi lampaanvillasta vanttuulankaa. Opin itsekin silloin kehräämään jollain lailla, ja isoäidin rikkoutuneen rukin ostin sukulaisilta muistoksi mökin ulolakolle muutama vuosi sitten.
Minullakin on toinen oma rukki...mutta villalepere putosi kauas puusta.

Enon vaimo oli vaatturin tytär. Täti teki herraskäsitöitä, virkkasi pitsejä ja maalasi posliinia. Ei mitään aidosti hyödyllistä käyttötavaraa maalaisnäkökulmasta.
Perheen tytär ei ole koskaan tehnyt mitään käsitöitä, mutta valmistelee retrospektiivistä taidenäyttelyä yhdeksänkymppisenä.
Kädentaitoa ja värisilmää sekin! Äidille ja mummolle sanoin aina heidän kutomistaan (niin) kalastajan tupatöppösistä, etä mallit ja värit niin kauniisti sommiteltu, että laitan seinälle kehyksiin.

Katselin vanhoja tekstejäni eri someryhmistä vuosien varrelta; aikaisin lienee yli 10 vuoden takaa. Muistot saivat ajattelemaan jälleen muutoksia, muutosten virta on loppumaton. Joskus peruuttamattomankin muutoksen, lopullisen. Näin on JOKAISEN kohdalla. 
Aika mennyt ei koskaan enää palaa, muistot jäävät 💜 Näiden palstojen teemaan liittyen: yhdestä muutoksestani iloitsen, eli siitä, etteivät vuosituhannen vaihteessa paikkareissa pudottamani noin 15 kg ole tulleet takaisin. Työtä ja paneutumista se on todellakin vaatinut, mutta olen iloinen, että olen siihen kyennyt.

Nyt lähden kävelemään tuonne luontoon. Ehkä poimin marjoja ja kantarellejakin. Ehkä istun vain kannonpäässä haaveilemassa, pakkoa ei ole yhtään mihinkään. On ihanan rauhallista ja hiljaista. 

Tänään täällä mökkimaisemissamme paistaa aurinko ja on lämmintä. Tätä(kin) kaunista ja aurinkoista päivää on mukavaa muistella, kun pakkanen paukkuu, tie on liukas tai kun räntää sataa 💛 🌞 🥰

MERELLE poistin puheena olleen viestini ja muokkasin sen jälkeisestä viestistäni tähän aihepiiriin kuulumattomat pois. Tuossa ensin mainitussa viestissäni oli itselleni aika surullisia lapsuusmuistoja (joku voisi sanoa että lähes traagisia, jos heijastevaikutus on kerran tänne asti). Pahoittelen että niistä kirjoitin. Tulee vain aina silloin tällöin tänne kirjoiteltua, jokin vanha tapa kai. Eivätkä todellakaan edes  liity heviin, painonhallintaan tai edes liikuntaan tai muihin terveisiin elämäntapoihin. 
Oli se sitten herkkähipiäisyyttä tai ei, kirjoitin tänne joskus aiemmin, siitä on tosin jo aikaa,  että harvoin kirjoitan mitään niin humoristista, että niin ollen nuo röhönauruhymiöt - mmmm. Jos joku tykkää, voi tietty laittaa sydämen, peukun tai jopa taputuksen. Kiitos niistä 💗

Sain metsästä litran verran kantarelleja ja hieman mustikoita. Huomista ruokaa varten kaapissa on parsakaalia, Muu-jauhista ja kesäkurpitsaa. Maistuvat molemmille. Omalta tontilta keräiltiin villivadelmia. Mies osti myös rasiallisen mansikoita. Elämä on siis mallillaan mitä HEVIIN tulee 👍💚👏 Vaakalukemakin vakiintunut, eli se hieman alle 67.

Elämässä on koko ajan muutoksia, toivottuja ja toivomattomia, mutta yksi on ja pysyy: painonvartiointi tai miksi sitä sitten nimittääkään 🍅

Luin viestisi. Sydän ja halaus.
Hienosti olet vakiinnuttanut olomuotosi, tuolla pelillä se onnistuukin.

Laitan yyveen.

Hei MERELLE, kiitos viestistäsi. Jälkimmäiseenkin viestiini on näköjään ilmestynyt tuo "naurava naama", vaikka juuri siinä viestissä pyysin, ettei niitä viesteihini laitettaisi. Eräänlaista nettikiusaamista tuokin, joskin aika erikoista, mutta saa nähdä, jos tuo sama naurava naama ilmestyy tähänkin viestiin tuolta samalta (jo taannoin niitä laittaneelta) henkilöltä. Voi voi. Olisiko eräänlaista vallankäytön tavoittelua tuollainenkin 🤔 Vaikeaa tietää. Erityisesti näillä palstoillahan pitäisi pikemminkin tukea toisiaan eikä ivailla tai muuta vastaavaa.
Ylläpito puuttuu kyllä useimmilla nettifoorumeilla tuollaiseen toimintaan.

Karavaani kulkee! Tunnussana parsakaali! 🐾
Kunnioitan pyyntöäsii, koska osaan myös kirjoittaa. Jos jokin viestissä huvittaa, voin ehkä kirjoittaa: Tuo lausumasi nauratti.
Halaus

Josko pitkästä aikaa muutama sana tännekin.
Näin kesällä minä elän lähinnä perunoilla, herneillä ja mansikoilla. Herneet ja mansikat, kuten myös (pikku)kurkut ja tomaatit  (ja nyt myös herukoita) syön pitkin päivää, joten ruuan kanssa en usein jaksa tehdä mitään salaattia erikseen. Muutenkin haluan nauttia varhaisperunoita (tai nyt ne taitavat olla jo uusia perunoita) jonkun hyvin yksinkertaisen proteiinin kanssa, että perunan oma maku ei pety. Kylmäsavutofu on ihan vaihtoehto nro 1 näin kesällä (tai oikeastaan pitkin vuotta). Kesäkurpitsa-paprika-sipuli-sekoitusta kyllä usein paistan perunoiden viereen.
Sunnuntaina satuin huomaamaan fb:n myyntipalstalla edullisesti mustaherukoita, vain 30 euroa ämpäri. Nappasin siitä ämpärillisen, vaikka olenkin sanonut että minä en halua itse pakastaa marjoja, vaan ostan kaupasta mitä tarvitsen. Noita herukoita syön kuitenkin päivittäin iltagurtin kanssa ja ilokseni totesin, että ne pysyivät kotonakin pakastettuna irrallisina, joten litran pussista on helppo ottaa vain sen verran kuin tarvitsee.
Herukoiden myyjä kysyi haluanko kaupan päälle myös kesäkurpitsaa ja tokihan halusin. Varmaan kg verran toi, joten nyt olen syönyt kurppalasagnea useamman kerran. Semmoinen helppo versio, turvotettua soijarouhetta ja tomaattipyreetä, kesäkurpitsaa ja juuston makuista kaurakermaa. Jos oikein nälkä, niin paloittelen joukkoon muutaman lasagnelevyn ja lisään vähän nestettä. 
Kantarelleja ja mustia torvisieniä tekisi mieli, mutta kun tuntuu hullulta ajaa vanhoille metsästysmaille pientä määrää varten, niin en ole saanut aikaiseksi. Mitään ämpärillistä en halua kerätä, koska en itse kuitenkaan säilö niitä mitenkään vaan syön vain heti tuoreeltaan. Pitää kysellä, jos joku kaveri haluaisi. Nyt kun sataa, niin sunnuntaina voisi löytyä uusia.
AnniKyllikki, tuosta emojista - tuohon on "iloitsin"-emoji, jota minä ainakin viljelen vähän joka paikkaan sen perushymyemojin  vaihtoehtona. Se on semmoinen ystävällinen hymy, niitä  ilkeitä röhönauruemojeja löytyy tuolta yläriviltä useampikin. Toki minäkin yritän muistaa välttää, jos sinun kirjoituksiasi kommentoin, mutta tulee tosiaan ihan selkärangasta sen käyttö. Jokaiseen lastenlastenkin viestiin vastaan aina sydämellä ja tuontyyppisellä emojilla 😄 Ja tähänkin kirjoitukseen saa mielihyvin laittaa sen, jos tämä iloisen mielen sai lukijassa aikaan

Tuskin tuota iloista hymynaamaa tuohon ovat laittaneet sillä, että sillä ivailtaisiin  ketään😂
Minusta on ainakin kivaa jos mun viesteihin hymynaama laitettais😀

TLH, tulen kohta sinnepäin rannikolle nimenomaan hakemaan vanhojen pensaiden mustia viinimarjoja. Ei siinä järkeä ole, taloudellisesti, mutta ovatpa sitten niin kovin omia. Jännitän, ovatko karviaiset vielä oksissa. Siinä olisi heviongelman lopullinen ratkaisu mökkipäiviksi - puoli kiloahan se oli? Kun ei pakastettuja syö susjkaan vinkumatta.
Aamulenkillä lähikaupan "hyvikki"-hyllystä ostin kaksi pussia valmiiksi pilkottuja sekasalaatteja, kaksi  200 gramman pussia, muutamalla kymmenellä eurosentillä.
Lusmuilen tässä kun oikeasti pitäisi naputella muuta..Päiväkahvinhan voi kuitata salaatilla, eikö vain?
Hei vaan!