-10kg!!

Jippii, eka kymppi meni rikki! Mulle tämä ollut sellainen isompi välitavoite. Aikaa meni reilu 3 kk. Tästä on hyvä jatkaa seuraavaan kymppiin.

Eka 10 kiloa pudotettu! Projekti alkoi tammikuussa ja 2/3 työstä on nyt tehty ja 11,5 kiloa pudotettu!

Jihuu! Ensimmäinen 10 kiloa rikki! Olen todella tyytyväinen! En meinannut aamulla uskoa silmiäni kun näin puntarissa luvut.

Lopultakin? ja Peikotar, yhdyn riemuunne!

19.4.15 aloitin elämäntaparemontin. Tänään -10.7kg! Eka kymppi rikki!!! Enää olisi toinen jäljellä

Viikon sairaalareissu Hyvinkäällä poiki 10 kilon painonpudotuksen, ei minun ollut nälkä eikä jano siinä turvatussa ympäristössä, missä lääkärit ja sairaanhoitajat auttoivat minua selviämään vaivoistani.

Saavutin -10 kg tuossa noin kuukausi sitten, ja se tuntuu ihan mahtavalta!

Täältä voitte käydä katsomassa kuvia muutoksesta:
Ylläpitäjä on poistanut tästä rikkinäisen linkin

Täytyypäs munkin elvistellä vähän täällä ekan kympin pudotuksesta. Toinen on jo kohtuullisella alulla, eli päivän saldo -11,8 kg. Yhdeksän viikon jälkeen oli se kymppi plakkarissa, joten ihmettelen oikein, miten tää on tällä kertaa näin helppoa ja nopeaa. No, varaudun edelleen siihen, että korttitalo voi kaatua päivänä minä hyvänsä ja nousujohteinen ura alkaa jälleen kerran.

Mullakin tuli -10 kg tänä kesänä täyteen. Ja viime kesänä mä painoin vielä 81.4 kg.

Tulen tänne juhlimaan ensimmäisen kympin pudotusta! 11,1kg ollaksemme tarkkoja. Toivottavasti pystyn antamaan kannustusta tai inspiraatiota jollekin. Kaikki lähti liikkeelle 3.6. kun lääkäri punnitsi minulle 102kg. En ollut vuoteen ollut vaa'alla ja kuvittelin olevani jotain 92kg joka sekin oli minulle paljon. Muistan vielä hyvin ne ensimmäiset 25-30 vuotta elämästäni jolloin olin helposti normaalipainoinen, söin mitä halusin, liikuin liikkumisen ilosta. Sellainenhan minä olen. No sitä minää olen kaipaillut tässä jo yli kymmenen vuotta takaisin. Sen sijaan liikunnat jäi hektiseen istumatyöhön mentyäni ja töiden jälkeen rösähdin sohvalle syömään kaikkea epäterveellistä. Valmisruokia, patonkia ja dippiä, herkkujakin. En ollut vierasnäky pikaruokaketjuissa. Tämä kaikki tapahtui asuessani ulkomailla missä on vielä suurempi ylipainoprobleema kuin Suomessa. Kaikki ruoat on kastettu mehevässä majoneesissa...no melkein. Siellä sain vauvan ja muutin Suomeen. Paino oli siinä 84kg hujakoilla. Muutin uraani niin, että otin liikkuvan työn johon kuului myös ruoanlaitto ja fyysisesti ihmisten avustaminen. Silti ei paino pudonnut. Nousi ysikympin hujakoille. Vuosi sitten aloin valmistaa ruoatkin reilusti maistuviksi, kermalla, voilla, juustoilla...nehän on niin muodissa. No..eivät sovi minulle. Siitä tuli kymmenen kiloa lisää. Sitten oli toi lääkärin punnauspäivä. Siis MINÄ yli 100 kiloinen!!! Minähän olen se joka joskus harrasti paljonkin liikuntaa ja söi terveellisesti. Parhaimmillani painoin 58kg ja jaksoin helposti 2h aerobista melkein ilman että hiki tuli pintaan. Nyt sata kiloinen ja yli. Olin jo ennen tätä paino uutista päättänyt, että nyt laihdutan. Työt olin päättänyt jättää tauolle ja keskittyä vain opiskelujen loppuun saattamiseen. Niin, olen siis tässä viime vuosina sekä opiskellut, että tehnyt töitä, että hoitanut totaali yh:na vilkasta pientä lastani. Hamstraan aina liikaa hommaa ja vastuuta itselleni. (Jo siellä ulkomailla asuessani usein opiskelin ja tein töitä, molempia muka täyspäiväisesti.) Nyt olin päättänyt yksinkertaistaa elämää ja muistaa, ettei liikaa saa venyttää itseään. Kesäkuun 7 pv liityin ensimmäistä kertaa elämässäni kiloklubiin. Laihdutuskuuri jojoilua ei pahemmin ole taustalla. Olen varmaan pari kolme kertaa elämässäni laihduttanut viitisen kiloa. Yleensä/aina kalorivajeella - tasapainoinen ruoka ja liikunta yhdistelmällä. Enpä osannut odotaa, että kk olisi näin sopiva menetelmä minulle. Tällaista laskurisysteemiä olin kaipaillut ja kysellyt ääneen niin eräs tyyppi mainitsi kiloklubin. Tämä on tosiaan sopinut minulle kuin nenä päähän. Pidän joka päivä ruokapäiväkirjaa. Vaikka tiesin jo paljon ravinnosta niin olen oppinut lisää. Nykyään päivän yritykset painottuu monipuolisemmin myös kasviksiin, rasvoihin ja kuituihin - eikä pelkästään kaloreihin. Ensimmäinen viikko tai pari oli ehdottomasti pahimpia. Jotain fyysisiä oireita, mutta henkinen puoli ennen kaikkea. Tahdonvoima oli vielä ohuen ohut. Kuukausi aloituksesta huomasin jo, että houkutuksia ei ole nimeksikään. Kaksi kuukautta aloituksesta huomasin, että kasviksia tekee jopa mieli rouskutella, kun ne jääkaapista kurkistelee. Olen optimistisella mielellä, että liikuntakin - joka nyt on satunnaista vaikka salikortti kaikkine herkkuine onkin - muuttuu vielä yhtälailla osaksi elämää. Ja että alan ihan tosissani kokkailemaan iloisin mielin terveellisiä ruokia. Tällä hetkellä vielä sellainen vaihe, että syön kyllä pallukat vihreiksi, mutta usein vaivattomimman kautta. Syön ikään kuin raaka-aineita, enkä tee aterioita/ruokia jos ymmärrätte. Nyt kun on noin 2,5kk aloituksesta niin olen vähän alkanut tekemään erilaisia sörsseleitä mieli raaka-aineistani. Olen huomannut, että nämä eri vaiheet tulevat luonnostaan. Mulle ainakin on parempi, kun ei suunnittele etukäteen että nyt keskityn liikuntaan ja kahden viikon päästä alan kokkaamaan terveellisiä välimeren reseptejä... Ei,, ei. Mulle sopii paremmin, että nämä alkaa vain luonnostaan, sitten kun alkaa. Haluan tsempata muita samassa tilanteessa aloittavia. Alku kärsimyksen jälkeen muuttuu helpommaksi! Yllättävän helposti lähtenyt nämä 11,1kg. Yllättävän hyvin sopeuduin ajatukseen, että tämä on pitkä projekti. Aluksi se tuntui kaamealta enkä olisi halunnut rajoittaa elämääni. Ei tunnu ollenkaan siltä enää. Tsemppiä kaikille!