Aamulla näytti siltä, että selluliitti olisi reisistä vähän tasoittunut, vaikkei juuri mitään mittamuutoksia vielä oikein olekaan. Jospa tuo ruokavalio ja veden juominen jotain tekee. Tai sitten hämärä eteinen ja unihiekka tekivät tepposet

Ensimmäisen välitavoitteen asetin itselleni jo lähiajoiksi. Ostin keväällä reissusta ihanat farkkusortsit, jotka olivat sovitettaessa ihan passelit. Nyt kun ne kerran meinasin laittaa jalkaan, niin kummasti kiristivät, etenkin reisistä. Eli tänä kesänä ne vielä mulle mahtuu...

Käytiin ystäväisen kanssa aleshoppailemassa ja ostin henkkamaukasta kokeilematta vitosen maksavan mekon kokoa 36, katselin vain että täähän on tämmöinen malli että menee helposti päälle vaikka nuo hm:n vaatteet on yleensä olleet miulle vähän turhan pikkuisia. Kotona sitten kokeilin ja huomasin että se olikin oikeasti melko tyköistuva ja mie mahuin siihen! Ostin myös Seppälästä minimekon ( mie en ikinä ois kuvitellu ostavani minimekkoa edellisessä elämässäni) kokoa 38 ja se on oikeasti vähän löysä yläosasta eli joko vähän nippasen sivusaumoista sisään tai täytän rintaliivit sukilla ja vero modasta löysin taas mekkosen kokoa XS. Taustalla edelleen kummitelee pelko että oikeasti olen vain valas mikä ahtautuu liian pieniin vaatteisiin vaikka peili kertookin että kyllä ne isommat koot roikkuu rumasti päällä. En vaan ois ittestäni ikinä uskonut että näin pieniin vaatteisiin mahdun.

Onnittelut Karneoli, olet ansainnut jokaisen onnen ja onnistumisen tunteen ja esimerkkisi kannustaa, josko joskus pääsisi itsekin noin huolettomille mekko-ostoksille

Olen vasta aloittelemassa... Painoani en ole halunnut tietää moneen vuoteen ja noin kolme viikkoa sitten tein sen. Olin jo päättänyt aloittaa "uuden elämän" ja halusin lukeman mihin voin edistymistäni seurata. 97,4! Ehdin siis ajoissa ennen kuin olin saanut 100 kg:n rajan rikki, huh.
Kun kaksi viikkoa oli kulunut, paino oli pudonnut n. 2 kiloa. Tuli juhannus ja grilliruuat... pelkäsin, että kaikki saavutettu on menetetty. Tänään sitten menin puntarille ja huolimatta juhannuksen nautiskeluista painoa oli hävinny lähes kilo lisää viikon aikana. Eli saldoni on tällä hetkellä 3 viikkoa ja 2,9 kiloa Tästä on hyvä jatkaa

Mahtavia onnistumisia - niin nuo pienet kuin suuretkin!
Itselläni on ollut vähän hankalampi viikko, sairastamisia ja muuta, mutta rakas puoliso totesi toissa päivänä, että "on sulla tosiaan tuo paino ihan selväsi pudonnu, ihan mäkin huomaan, vaikka sua joka päivä kattelen".
Ja taas sai tsempin päälle!!! (Täällä toisten onnistumisia lukiessani se vain vahvistuu...)

Oma välitavoite on saavutettu! Tammikuun lopulla aloin karppaamaan, jolloin mitat:
paino 95kg
vyötärö 103cm
lantio ja rinnat molemmat noin 115
reisi 63cm
pohje 43cm

Nyt hyvää ruokaa syöneenä ja pitkin kyläteitä lähes euforisessa tilassa juosseena saatoin aamulla todeta, jotta:
paino 80kg
vyötärö 84
lantio ja rinnat noin 103
reisi 59cm
pohje 39,5-40cm

Laitoin ensin tavoitteeksi tuon 80 kiloa, ettei käy liian koville tavoitteeseen pyrkiminen. Mutta kas kummaa, siinä nyt ollaan ja mietin pitäisikö tavoite pudottaa 75 vai jopa 70 kiloon. Olen ollut 70 kiloa joskus 18 vuotta sitten, tuntuisi hurjalta olla saman painoinen vielä joku päivä. Mutta nyt sulattelen onnellisena tätä painoa ja ainakin pyrin pitämään sen siinä.

Hyvä minä, olen tehnyt jotain, mistä vain unelmoin nuo viimeiset 18 vuotta. Ja kuinka helposti kaikki kävikään... Suurin oivallus tällä matkalla on ollut, jotta herkuista ei tarvitse kieltäytyä ja syödä saa oikeata ruokaa, niin paljon kuin haluaa. Helppoa kaikenkaikkiaan. Ja mielekästä liikuntaa päälle, niin voikos elämä ihanampaa ollakaan

Näyttää vähän siltä, ett mun jumi on hellittämässä. näin varvasti hehkutan, ettei pain vain kuule ja pomppaa heti takaisin.

Mulla on nyt hirveästi ilon aiheita!

-vaaka näytti aamulla 58,5, mikä on vähiten sitten ala-asteen (ja kävin vaa'alla vasta aamupalan jälkeen. Tosin taitaa öiset hikoilot vaikuttaa aamupainoon..)

-vyötärö 66cm (lähtötilanne oli joskus kauan sitten 82cm)

-ostin eilen housut kokoa 36. Löysin ihanat vaalenpunaiset, joista olen haaveillut jo pitkään. Kun kävin kokoja läpi oli jäljellä enää 36 ja 42->. Meinasin sitten vaan kävellä ohi, kun ei kokoa 38 ollut, mutta onneksi uskalsin kokeilla 36:sta

-laitoin reissukuvia koneelle, ja pystyin vihdoin itsekin näkemään laitumiseni

Eli hyvät fiilikset! Hauskaa viikonalkua kaikille!

Täällähän on paljon hyvää fiilistä! Mahtavaa Hyvä tulla itsekin sitten jatkoksi. Pienet on ilot, mutta ilo on ilo, määrää ei pysty mittamaan

Olen nyt 6 viikkoa ollut kiloklubissa, lähtölukemat 85 kg (tosin iltapaino ja vaatteet päällä, aamulla 81,7 melkein nakkena). Vyötärön kyllä mittasin (85,5), mutta en muuta siis vaan voinu mennä mittaamaan, ettei iske syvä masis heti alkuunsa . Mutta. Sit 18.6 uskalsin ottaa ensimmäiset mitat ja vyätörö tuollon jo oli 84,3 alalöllö 99 ja lantio 102.

Tänään, kun painokin putoaa hitaasti, mutta varmasti, oli vyötärö jo tasan 84, alalöllö 97,3 ja lantio 101!!! Ei tää varmaan ketään pistä kiljumaan, mut mä huutelen jippiitä.

Tää oikeasti toimii!!!! Ja olen syönyt ihmisten oikeesti kunnolla- ja erityisesti: rasvaa! Ei uskois *hämmästelee ihmeissään*. Kunto paranee: KÄVELYLLÄ!! Siis ei tajuu: kilot palaa rasvalla ja syömisellä - vrt. siihen et veti yhden annoksen päivässä ja kunto kävelyllä kun ennen treenas hikipäässä puntilla. Ihan eri juttu nyt.

Loistavaa! Ihmeellistä - ja en valita!!!

Tänä aamuna vaaka näytti -15,1kg isoimmasta painosta Ja tämän vuoden puolellakin pudonnut sentään 6,5kg