Ostin puuvillaiset shortsit ja caprit kokoa 40. Eivät olisi kyllä ennen menneet päälle, ainakin pepun kohdalta olisi takuuvarmasti kiristänyt niin paljon ettei nappi olisi mennyt kiinni..

Ostin myös kaksi hupparia kokoa S! En olis koskaan uskonut enää voivani ostaa noin "pieniä" vaatteita!

Vastoittain ostamani stretch-pillit aitavat olla jo reilut. Menin vessaan ja nykäisin housut kinttuihin. Vasta sitten muistin että niissähän oli napit ja vetskarikin...

Wow! Nyt on pakko tulla hehkuttamaan, että valloitin eilen elämäni ensimmäisen vuoren! Reilu puolentoista kilometrin korkuisen vuoren kapuamiseen meni 3 tuntia 17 minuuttia!

Yövuoron ratoksi lukaisin koko ketjun läpi Yksi asia pisti silmään; vaikka me osaamme iloita kadonneista kiloista ja senteistä ynnä muista onnistumisen kokemuksista, paistaa teksteistä se MUTTA... "olen pudottanut x kiloa, onhan se hyvin, MUTTA..." Miksi emme osaa puhtaasti iloita siitä, mitä olemme saavuttaneet?
Itse pidin -10kg-BILEET viime kesänä, seuraavaksi vuorossa, toivottavasti pian -20kg-bileet
Lisäksi olen päättänyt ottaa kaikki kehut vastaan kauniisti hymyillen, niiaten ja kiittäen, enkä suinkaan itseäni tai saavutustani vähätellen! Tekemistä siinä on ollut
Iloitaan kaikesta saavuttamastamme, olemme sen ansainneet!

Musta yksi aivan ihana huomio itestäni on se, että saan jalkani istuessani sillä lailla ristiin Jos kukaan tajuaa.. Ennen tämä ei onnistunut, mutta nyt huomaan istuvani joka paikassa toinen jalka toisen päällä. Se tuntuu ihanalta

Tämä on niiiin suosikkiketjuni! Aina kun lukee tätä läpi niin tulee sellainen "myötäilo" menestyksestä.

Keep on rockin!

Hihii, suht vähäpätöinen ilonaihe, mutta oon nyt onnistunu muutaman viikon pitään painon 5 alkavana!! Joka päivä käyn puntarissa, yhtenäkään päivänä ei oo kutosta näkyny ekana numerona, lähellä kyllä, mutta eipä oo kuitenkaan Jospa se paino vakiintuisikin tälle kymmenluvulle.....

Kävin eilen äidin luona kylässä. Siellä oli kaikki sen siskotkin kylässä ja tarjolla oli jos jonkinlaista naposteltavaa MUTTA söinkin vain yhden kasvispiirakan, pienen palan jätskiä isolla kasalla mansikoita, lusikallisen juustokakkua että tietäisin miltä se maistus ja tulitikkuaskia pienemmän palan pannaria. Ennen olisin vetänyt pari tarjolla olleista croisanteista (ne lähti mulle kotiin mukaan koirille tuliaisiksi ) , pari pannaria jäätelöllä, pari palaa juustokakkua jne... you got my point. Mä oon niin ylpee ittestäni että pystyin maisteleen sitä sun tätä mutta oikeesti vaan todella vähän Äiti ihmetteli, mut mä vaan pyysin lisää mansikoita

Itselläni on ihan itsetuntoa koskeva ilonaihe, olen nimittäin uskaltautunut uimaan jo viidesti tänä kesänä ihan yleisellä uimarannalle ja milloin kenenkin kaverin tai serkun kanssa. Pari vuotta sitten ei olisi tullut kysymykseenkään.

Äitienpäivälahjaksi saamani ulkoilutakki, joka silloin meni kyllä kiinni, mutta oli epämiellyttävän pinkeä, on nyt sopivan väljä!!!JESS!!