Niin helppo se paha olo tai tunne on hukuttaakin päiväksi ja tehdä jotain muuta, mutta entä illalla kun ei ole muuta kun ne omat ajatukset joita ei valitettavasti pääse karkuun? Sillon ei voi tehdä mitään noista asioista, ja minä ainakin kaipaisin jostain (mieluiten menisin ihan terapiaan mutta kun en pääse, siis rahaa ei oo ja muuhun oon liian "terve") jotain neuvoja siihen MITEN niitä tunteita pitäisi käsitellä. Ja se ei ainakaan minua auta että antaa vaan tunteiden tulla, oon yrittänyt sitäkin mutta ei ne tunteet siitä mihinkään häviä ja sitten jossain vaiheessa luovutan ja syön siihen pettymykseen/suruun/ihan mihin tahansa.

lauantaina, 5. helmikuuta 2011 klo 21:15 Viltsu84 kirjoitti::
Niin helppo se paha olo tai tunne on hukuttaakin päiväksi ja tehdä jotain muuta, mutta entä illalla kun ei ole muuta kun ne omat ajatukset joita ei valitettavasti pääse karkuun? Sillon ei voi tehdä mitään noista asioista, ja minä ainakin kaipaisin jostain (mieluiten menisin ihan terapiaan mutta kun en pääse, siis rahaa ei oo ja muuhun oon liian "terve") jotain neuvoja siihen MITEN niitä tunteita pitäisi käsitellä. Ja se ei ainakaan minua auta että antaa vaan tunteiden tulla, oon yrittänyt sitäkin mutta ei ne tunteet siitä mihinkään häviä ja sitten jossain vaiheessa luovutan ja syön siihen pettymykseen/suruun/ihan mihin tahansa.

No eiväthän ne tunteet mihinkään häviä, mutta tulevat ja menevät. Mitä enemmän niitä yrittää tukahduttaa, sitä rankemmilta ja pelottavammilta ne tuntuvat. Mikä niissä tunteissa on sellaista mikä pitää tukahduttaa? Ilmeisesti jokin niissä pelottaa, mutta mikä? Ne omat ajatukset on VAIN ajatuksia, ei muuta.

Suosittelen lämpimästi sulle Arto Pietikäisen kirjaa "Joustava mieli", siellä on erilaisia harjoituksia "kohti oman itsen näköistä, mielekästä elämää" (sanoo takakansi). Oon ainakin itse saanut monia oivalluksia tosta kirjasta. Toinen mullistava silmienavaus oli Steven C. Hayesin "Vapaudu mielesi vallasta ja ala elää". Jos sijaitset jossain Helsingin lähellä niin voit saada noita vaikka lainaksi multa

BTW, vaikka opinkin noiden kirjojen avulla kokemaan erilaiset tunteeni sellaisina kuin ne on, ei mun syöpöttelyni kadonnut mihinkään ennenkuin aloin korjata ruokailurytmiäni

lauantaina, 5. helmikuuta 2011 klo 20:51 ruskeapapu kirjoitti::

lauantaina, 5. helmikuuta 2011 klo 19:37 Nnetta1 kirjoitti::
Johonki se paha olo on hukutettava :/

Voisiko sinulle löytyä jokin muu pahe? Kun potuttaa tai surettaa, voi lähteä (ikkuna)ostoksille, katsomaan elokuvan, uimahallille tai muuta vastaavaa pikkuluksusta, mistä nyt kukin tykkää. Sellaista mitä ehkä muutoin pitäisi ajan/rahanhukkana arkikiireiden keskellä.

Yleensä siinä vaiheessa ei kiinnosta lähtee mihään, vaan hakee kaupasta iso mässypussi ja menoks...

Tää on ja tunne syöppö. Mulla on takana erittäin vaikea lapsuus. Ruokaa ei kotona ollut ja sitä keksi keksimällä mitä söis, usein päivän ainoa ateria oli kouluruoka. Suhteeni ruokaan on aina ollut ongelmallinen. Mun lohduke, ystävä, kun ystäviä ei ole ollut (sen lisäksi, että äitini oli alkoholisti ja käytti fyysistä ja henkistä väkivaltaa minua kiusattiin koulussa todella pahasti). Lapsena kun ei ruokaa kotona ollut minusta nivoutui taitava näpistelijä ja kaupasta lähti matkaan Geishapatukoita, suklaata..kaikkea mitä ikinä mieleen tulee. Sipsejä oli hankalampi anastaa, mutta kyllä nekin onnistui tiensä löytämään. Näpistely loppui, kun pääsimme lastenkotiin, mutta kieroutunut suhde ruokaan oli syntynyt. Mulle ei riittänyt yksi pala suklaata, mun oli pakko saada levy tai pari. Dominokeksejä rakastin. Vedin niitä kaksin käsin. Saimme lastenkodissa viikkorahaa ja viikkorahan käyttö meni aivan överiksi, suklaata, suklaata ja suklaata. Tämä sama tunnesyöminen on jatkunut mulla aikuis-ikään asti. Nykyäänkin saan ahdistuskohtauksia jolloin ennen muinoin olisin mennyt kauppaan ostamaan paketin dominoa tai suklaata ja ahminut sen yhdellä tai kahdella hotkaisulla naamaan, mutta nykyisin puran sen tehokkaasti liikuntaan. Järjestän ahdistukseeni ja suruuni paljon tekemistä. Välillä läheiseni ovat huolissaankin, että "mitä sä nyt pakenet", mutta yksinkertaisesti mielummin poljen crosstraineria, käyn tallilla, menen salille tai jumppaan, kun menen ja ostan sen suklaalevyn jos toisenkin ja suren sitten lisää voiden lisäksi pahoin.

Olin vielä puoli vuotta sitten aikamoinen tunnesyöjä. Nyt tuntuu että olen päässyt tasapainoon sen asian kanssa. Tosi hyvä juttu minulle, mutta...

En osaa vieläkään käsitellä tunteitani (en ole oikein koskaan osannut) vaan patoan ne helposti jonnekin syvälle. Sinne on tuntunut hyvin uppoavan tähän mennessä. Eipä tarvi minunkaan ihmetellä miksi olen viime vuosien varrella sairastellut niin paljon.

Yksi laihtumiseni motiveistakin on terveenä pysyminen. Näin ainakin uskottelen itselleni. Silloin kun sairastuin ensimmäisen kerran (sairaalakuntoon asti), olin lähellä normaalipainoa. Silloin minulle tuli sappikiviä, jonka myötä maksa tulehtui. Tunteilla ja tällä sairastumisella en usko olevan minkäänlaista yhteyttä toisiinsa. Toisaalta en myöskään usko, että (hyvin) lievä ylipainoni vaikutti myöskään sairastumiseeni. Myöhemmillä sairauksilla, jotka olivat jatkumoa tästä, uskon taas tunteilla olevan merkittäväkin vaikutus niiden puhkeamiseen, ja ainakin rajuuteen. Painolla uskoisin olevan taas hyvin pienoinen vaikutus.

Vähän sekava selostus, toivottavasti joku ymmärsi mitä ajoin takaa . Eli vaikka uskottelenkin itselleni, että yksi hyvä syy laihduttamiseen on terveys, niin paremmin uskoisin pysyväni terveenä (tai edes tulevani terveeksi), jos oppisin paremmin käsittelemään tunteitani.

Helpommin sanottu kuin tehty...

Olen itse tunteisiin syöjä, varsinkin pettymykseen ja suruun. Nyt sitten iski kova pettymys ekaa kertaa, tämän uuden elämän tavan aikana. Mitä nyt teen kun en voi syödä kasaa herkkuja? Olen nyt pyörinyt täällä kämpässä ympyrää ja harmitellut. Olo on levoton.. Mikäs tähän auttaisi?

Tajusin taas - ei ole ensimmäinen kerta - että syön rauhoittaakseni itseäni. Eli esim. kun tulen kotiin töitten jälkeen ja päässä pyörivät päivän tapahtumat, niin "tasaan" tilannetta syömällä. Harvoin mulla on nälkä, mulla on vain tarve rauhoittua.

Voisin lyödä vetoa, että mulle on taaperona annettu pulla käteen ja sanottu "Rauhotus nyt ja syä, maista kun on hyvvää".

Milloin sitä kasvaisi aikuiseksi

p.s. Ja tämän kirjoituksen jälkeen vasta luin koko ketjun ja huomasin, että yksikin kirjoittaja oli jo ruuan "rauhoittamispuolet" huomannut

Mun ongelmani tunteisiini syömisessä taitaa olla, että vaikka tunnistankin ne tunteet joihin syön, niin silti vaan syön, kun en ole löytänyt muutakaan tapaa hoitaa hätääntymistä/ahdistusta/ikävää/surua/yksinäisyyttä/pelkoa

Tämä on paha ongelma minulle.. Tänään on taas sellainen päivä että tekisi mieli lähteä mäkkäriin ja ostaa irtokarkkeja ja mässätä oikein kunnolla.. Johtuen siitä että olen huonolla tuulella ja mässäilystä tulee aina hyvä mieli.. Tiedän jopa mistä tämä huono tuulisuus johtuu, väsymyksestä suurimmaksi osaksi. Tällä helteellä kun täällä kämpässä ei nuku ketään. Sitten kaukosäädin hajos. Letku hajos ku yritin lapsille täyttää uima-allasta. Koko päivä siis on ollu todella hermoja kiristävä. Ja nyt sitten tekee mieli kaikkea hyvää ruokaa.

Onko muita?

On.

Minä syön väsymykseen, ketutukseen, surkeuteen, iloon, tyytyväisyyteen jne. jne. Ainoat tunteet mihin en syö on kunnon suuttumus, suru tai rakastuminen.

Mutta näköjään voin olla syömättäkin, kun olen päättänyt etten syö. Parhaiten saan väisteltyä tunnesyöppöyttäni sillä, että pidän ateriarytmistä kiinni. Jos verensokeri pääsee laskemaan liikaa, niin onpa vaikea hillitä tunnesyömistä.

Luitko jo nämä artikkelit:

https://uusi.keventajat.fi/artikkelit/Tunnesy%C3%B6minen-ja-makeanhimo-on-usein-n%C3%A4lk%C3%A4%C3%A4/910/

https://uusi.keventajat.fi/artikkelit/Sel%C3%A4t%C3%A4-lohtusy%C3%B6minen/1113/

Mä söin aiemmin tunteisiin. Söin kun ketutti,söin kun olin iloinen,söin kun oli suru puserossa...

Onneks en syö enää tunteisiin. Nykyisin tulee joskus syötyä ylimääräistä jos on tylsää. Sillon mulla rupee tekemään mieli karkkia ynnä muuta. Mut onneks en oo kuitenkaan mennyt ostamaan. Karkin sijasta oon syönyt pari leipäpalasta.

Sekin vie mässäilynhalua pois. Toimii ainakin mulla.Kokeile sinäkin. Jos tekee mieli epäterveellistä ruokaa, syö jotain leipää tms.