Itse olen huomannut tässä laihdutuksen alkuvaiheessa sen että minä saan mielihyvää täydestä vatsasta. Ei ole väliä mitä syö, kunhan tuloksena on kaikin aistein havaittava täysi vatsa. Ja sehän tietenkin johtaa ylensyömiseen. Nälkä kyllä lähtee pienemmälläkin määrällä, mutta tyydytystä en saa ellen syö itseäni täyteen.
Nykyisin otan ruokaa kohtuullisen annoksen ja sen syötyäni juon paljon vettä ja odotan puoli tuntia. Jos vielä sen jälkeen on oikeasti nälkä niin voin santsata. Näin opetten tuntemaan oikean nälän ja väärän nälän.

Kyllä sinä niin viksuja puhut, yökyöpeli! ops: Ihan tässä nolottaa edes valittaa moisista turhanpäiväisistä ongelmista, senkun syö vaan, silloin kun nälättää! :wink:

Suurempi murhe taitaa olla se, että ärsyttää oma aikataulu, jonka on ylläri ylläri itse laatinut, että sekin vielä. Ja ettei riitä voimia miettiä syömisiä ja sitten mennään kuin zombiena ja syödään mitä sattuu.

Harmittaahan se, mutta oma vika. :roll: Elämän- ja syömisenhallintaahan tässä kuitenkin kaikki opetellaan, ei kai täällä laiheliinit pyöri? Ehkä tämä meni jo vähän sivuun siitä kylläisyysteemasta, mutta onhan se hyvä, että on paikka, missä saa valittaa, kun on huono päivä. Lupaan tuoda myös iloisempia asioita keskusteluun, kun on parempi päivä!

Mukavaa illanjatkoa ja tsemppiä meille kaikille!

Todella mielenkiintoinen ketju! Juuri sain luettua Patrikin kirjan 'Rentoa painonhallintaa' eilen loppuun. Siellä oli myös tuosta, että kannattaa valita itselleen mieluisia ruokia, ts. hyvänmakuista ruokaa laatukriteerejä unohtamatta. Älä tee mitään itsellesi epämieluista, se ei kanna pitkälle eikä johda pysyvään muutokseen.

Myös kirjan lopussa oleva mallitaulukko, miten pikkuhiljaa tehdään pysyviä muutoksia, oli tosi valaiseva. Yllätys itselleni oli salliva asenne herkkuihin, ts. niiden vähentämisen (huom. ei kokonaan lopettamisen) voi jättää ihan muutosten tekemisen hännille. Monihan ajattelee, että herkut pitää karsia ekaksi.

No, nyt eksyn aiheesta. Piti sanomani Johnalle, että kerrot, että esteenä kunnon välipalalle ennen laulutuntia oli, että maitotuotteet ja jotkut ruoat lisäävät limantuotantoa.

Itse en laula (onneksi ops: muille) mutta löytyykö ruokaa, joka ei tuottaisi limaa ja haittaisi laulua? Keksin erikoisen välipalan sulle: ota mukaan kanankoipi tai broilerin rintaleike, vaatii ehkä vähän kevyttä kastiketta lisäksi, liian kuivaa ihan sellaisenaan syötäväksi. Olisi proteiinia ja pitäisi nälkää. Voisi ainakin kokeilla :wink:

joo, piti vielä sanomani, että tuo Johnan "KUNNON RUOKAA" kyllä kolahti. Sepä se! Tajusin ihan just nyt, että näin se on, ei ne eväät ratkaise asiaa, vaan se, mitä se sisältää. Jotenkin leivät jogurtit yms ei vaan täytä sitä tarvetta, minkä lämmin ateria saa täytettyä. En tiiä miksi, tietääkö joku? Onko se vain opittu juttu, tai liittyykö esim. proteiineihin, kun lämpimässä ateriassa on yleensä jotain lihaa tai kalaa tai soijakökköjä tai vaikka papuja. Ainakin mun lautasella useimmiten. Että se näläntunne lähtee sillä roteiniilla, nymmäähokasin, jee vielä tälle´päivälle tämmöinen riemuvoitto! :lol:

Lettu:
Keksin erikoisen välipalan sulle: ota mukaan kanankoipi tai broilerin rintaleike, vaatii ehkä vähän kevyttä kastiketta lisäksi, liian kuivaa ihan sellaisenaan syötäväksi. Olisi proteiinia ja pitäisi nälkää. Voisi ainakin kokeilla :wink:

Totta, Lettu! Ehkäpä olen liian fiksoitunut siihen, että välipalan pitää olla pieni kiva mm. ruisleipää ja jogurttia eikä se saa viedä liikaa kaloreita illasta. Pitäisi kokeilla ennakkoluulottomammin!

Missis:
Jotenkin leivät jogurtit yms ei vaan täytä sitä tarvetta, minkä lämmin ateria saa täytettyä. En tiiä miksi, tietääkö joku?

En tiedä minäkään, mutta kun vertaan, paljonko 320-350 kalorin ruoka-annokseni vie lautaselta ja paljonko ruisleipäeväs ja jogurtti, veikkaan, että osa vaikutuksesta tulee puhtaasti fyysisestä täyttävyydestä. Toinen voi olla sitten myös tuo "kunnon ruuan" erilainen koostumus - usein enemmän proteiinia.

Mulle on ehkä jäänyt päälle joku proteiinikammotus kasvissyöntiajoilta. Etten niinkuin muista syödä niitä, aina vaan se leivän puputus. Tämä on mulle uusi asia, ja nyt vähän huvitti, kun palasin tässä ketjussa taaksepäin (luin jo päivällä kerran nämä) , niin vasta nyt huomasin, että tästä protoniasiasta oli juttua jo vaiks kuin pal! :lol:

Johna, meillä on laulamisen lisäksi muutakin yhteístä näköjään, noin minäkin ajattelen välipaloista, mutta tuo kanankoipi/rintapala-juttu oli tosi raikas ehdotus! Kiitos ehdottajalle! Limakalvotaiteilijat (=laulajat) rulettaa kanankoivella kolmiviivaiseen oktaaviin, vai hä!

Olipa mielenkiintoista ja täyttä asiaa tämä ketju. Nyt pitkän päivän päätteeksi ehdin vain pikasilmäilyllä lukemaan läpi. Tähän pitää syventyä vielä uudemman kerran paremmalla ajalla. Niin paljon oli hyviä ajatuksia ja myös sellaisia ajatuksia, joita itekin oon miettinyt :lol:

Huikkaanpa tämän ketjun kautta, että loppuviikko työmatkoineen on sen verran hektistä, että tuskin ehdin kovinkaan pulinoimaan. Mukavaa loppuviikkoa kaikille kiloklubilaisille. :lol:

Itsekin yritän toteuttaa tuota rennon syömisen ajatusta ja kylläisyyden tuntemisen opettelua tulevana loppuviikkona, kun en pääse kirjaamaan syömisiäni kk:iin. Pyrin säännölliseen syömisrytmiin ja lautasmalliin. Eiköhän sillä pääse jo melko pitkälle tuossa rentouden opettelussa :wink:
Sunnuntaina sitten nähdään, millä tavalla kävi :shock:

Missis:
Limakalvotaiteilijat (=laulajat) rulettaa kanankoivella kolmiviivaiseen oktaaviin, vai hä!

Ehdottomasti!

Olisipa muuten hassua, jos tuntisimme toisemme... :wink:

Jaa-a,sitäpä ei tiedä, vaikka tunnetaankin, Johna! IIKS!

Tänään kävin ostamassa proteiinipatukkaa ja -jauhetta mahantäytteeksi. En tiiä, oliko mitään järkeä, hätävarana ajattelin. Sitten tosiaan vetelin kananrintaa salaatilla töissä kakkosaterialla. On vähän eri olo nyt illalla, kun jos olisin syönyt vain vähän jotain puuroa, korppua tai muta sellaista, tai jopa kuvitellut pärjääväni lounaan jälkeen yhdellä omenalla ja kupillisella kahvia. niin, siis lounaaksi söin vain proteiinipatukan, kun tuli kiire. Ja vettä palan painikkeeksi. Siinä oli aika lailla puputtamista, eikä se tuntunut miltään keinotekoiselta, kuten vähän pelkäsin.Tiedän, että samat roteiinit saisi kyllä ihan tavallisesta ruuasta halvemmalla, mutta joskus on näitä tilanteita. Jääkaapiton työhuone kannustaa pitämää kaapissa ennemmin patukkaa kuin kanankoipee!

Ehkä tuossa on jotain vitsiä tuossa proteiinin tuomassa kylläisyydessä. Enpä olis uskonut, aattelin että se on jotain bodareitten hommaa.

Olen saanut hieman lisäoivalluksia tästä kylläisyyden tunteesta hiljalleen. Toivon ainakin, että nämä "muutokset" ovat pysyviä eikä nyt ole vain "se kuukauden ainut hyvä viikko".

Ensinnäkin on ollut ilahduttavaa tajuta, etten enää kaipaa ruuan jälkeen sitä ylitäyden tunnetta niin kuin ennen. Luulin, etten ole vieläkään oppinut siitä pois mutta olenhan minä! Kyllä minä jonkinlaista vatsan täyteyden tunnetta kaipaan, mutta luulen, että se on ihan ok. Se on kuitenkin sellainen olo, jota kutsun "kevyesti täydeksi". Taidan alkaa taas kokea kylläisyyden aivoissa. (Milloinkohan viimeksi? Ei mitään käsitystä.) Usein nimittäin koen itseni kylläiseksi ja vasta sitten huomaan, että myös vatsa on täynnä. Luulen, että tämä on hyvä järjestys.

Päätin myös antaa päivän tavoitekaloreille (vähän) huutia. Jos syödyt kalorit eivät kohtaa, sitten eivät. Ei tuo haittaa. Tämän myötä syömiseeni on tullut rentoutta: syön itseni kunnolla kylläiseksi illalla (liian pitkäksi venyneen ruokavälin jälkeen - sille vain en voi mitään) miettimättä, paljonko kaloreita on jäljellä. Kun illallinen on runsaampi, iltapala on noin joka toinen päivä aikaisempaa kevyempi, koska kylläisyyden tunne kestää pidemmälle. Tai en minä tiedä, kestääkö se yhtään entistä pidemmälle, mutten stressaa siitä enää, sillä jos tulee nälkä, sitten tulee ja sitten syön.

Yritän myös syödä iltapäivällä tarvittaessa vähän enemmän, jos siltä tuntuu - ja ennen kaikkea ajoissa. Olen koko Klubin ajan varmistellut sitä, että selviän eväiden avulla kotiin asti tajuamatta, että olen siinäkin kohdassa kerryttänyt nälkää: olen yrittänyt syödä eväät mahdollisimman myöhään. Siis minä, joka olen muka tajunnut, ettei nälkää kannata kerryttää... Hoh, kyllä ihminen voi olla sokea omille tekemisilleen! :roll: Viime viikolla söin eväät jonain päivänä vähän normaalia aikaisemmin ja seuraava nälkä tulikin - yllätys, yllätys - paljon normaalia myöhemmin!