tiistaina, 2. helmikuuta 2021 klo 11:28 infra kirjoitti::
Tässä ketjussa keskustellut asiat ovat ainakin minulle paino-ongelmien kovaa ydintä. Jos aivoissa olisi nappi, joka ilmoittaisi heti, kun kylläisyyteen vaadittu energiamäärä tulee täyteen, minä ainakaan en olisi koskaan ollut yhtään ylipainoinen. Tuskin kovin moni muukaan meistä. En ole koskaan harrastanut syömistä syömisen ilosta, en edes nauti mistään ylensyöntikekkereistä buffettien yms. muodossa. Ongelma on tiukasti juuri se, että kylläisyyden tunne on epämääräinen tai sitä ei ole, tai se tulee pitkällä viiveellä. Tuntuu väärältä lopettaa syöminen nälkäisenä, ja siksi syön aina liikaa, ja lihon vähitellen.

Oletko kokeillut sitä, että annoksessa jonka aterialla syöt, olisi selkeästi erillinen runsaskalorisempi osa ja sitten kevyt, kasvispitoinen osa? Siis esimerkiksi pari-kolmesataa grammaa jotain täyttävää pastaruokaa tai vastaavaa ja sitten lisänä reilu annos kasviksia? Minulla, jolla kylläisyyden tunne on lapsesta asti ollut hukassa syystä jonka tuolla kerroin, on tuolla tyylillä löytynyt.

En välttele myöskään esimerkiksi rasvaisempia liharuokia tai vastaavia, vaan annoskoko ratkaisee. Pehmeää rasvaa tulee muualta riittävästi Kiloklubin laatupallojenkin mukaan, joten en ole kovasta rasvasta tuossa huolissani.

Jos syön esimerkiksi kasvispitoista pataa tai laatikkoruokaa, kylläisyyttä ei samalla tavalla tule kuin saman kalorimäärän sisältävistä erillisistä osista. En tiedä miksi. Olisinpa tiennyt tämän jo vuosia sitten, pääruokien keventämisyritykset jo valmistusvaiheessa olisivat ehkä jääneet minulta vähemmälle.

tiistaina, 2. helmikuuta 2021 klo 16:30 Pape kirjoitti::


Oletko kokeillut sitä, että annoksessa jonka aterialla syöt, olisi selkeästi erillinen runsaskalorisempi osa ja sitten kevyt, kasvispitoinen osa? Siis esimerkiksi pari-kolmesataa grammaa jotain täyttävää pastaruokaa tai vastaavaa ja sitten lisänä reilu annos kasviksia? Minulla, jolla kylläisyyden tunne on lapsesta asti ollut hukassa syystä jonka tuolla kerroin, on tuolla tyylillä löytynyt.

En välttele myöskään esimerkiksi rasvaisempia liharuokia tai vastaavia, vaan annoskoko ratkaisee. Pehmeää rasvaa tulee muualta riittävästi Kiloklubin laatupallojenkin mukaan, joten en ole kovasta rasvasta tuossa huolissani.

Jos syön esimerkiksi kasvispitoista pataa tai laatikkoruokaa, kylläisyyttä ei samalla tavalla tule kuin saman kalorimäärän sisältävistä erillisistä osista. En tiedä miksi. Olisinpa tiennyt tämän jo vuosia sitten, pääruokien keventämisyritykset jo valmistusvaiheessa olisivat ehkä jääneet minulta vähemmälle.

En ole tietoisesti kokeillut tuollaista, mutta noin kyllä pitkälle syön. Se on ihan varma juttu, että samat ruokaa-aineet yhdeksi ruokalajiksi kokattuna ja kuumana syötynä tekevät 10 kertaa paremman ja täyttävämmän aterian kuin kylminä ja erikseen. Ja käytän mielelläni vihanneksia myös raakoina. Aterioissani onkin siis yleensä korkeaenergisempi lämmin osa ja vihannespitoinen kylmä salaatti.

Tuo onkin muuten kylläisyyden minulle tärkeää, että jaksaa kokata kunnolla ja rakentaa annoksen lautaselle, vaikka tekisi vain itselleen. Opin sen kymmenisen vuotta sitten, ja se kyllä parantaa elämänlaatua muutenkin.

Havaitsin itsessäni tällaisen reaktion, kun olin syönyt lounaaksi metsäsienikeiton, puolikkaan sämpylän (+tuorejuusto +broilerileikkele) ja juonut kupillisen kahvia, yhteensä 291 kcal. Tottakai tällaisesta annoksesta tulee kylläinen olo, mutta tunsin siltikin stressiä ja pelkoa lihomisesta. Järki sanoo, että kaikki on hyvin, kunhan päivittäinen kaloriraja pysyy aisoissa, mutta kroppa panikoi. Onko muilla ollut tällaista ja mitä ajatuksia herättää? T. vähän pidemmässä kuusessa tämä mun "projekti" / milloinpa minä en olisi jollakin dieetillä....

Tavallaan tunnistan tuon fiiliksen, tosin mulla sitä ei tule tuollaisen maltillisen syömisen jälkeen, vaan lähinnä silloin, kun olen oikeasti syönyt liikaa. Joskus olen joidenkin juhlien tai muun ylensyömissession jälkeisenä yönä herännyt kamalaan ahdistukseen ja sellaiseen "voi ei mitä olen mennyt tekemään!" -paniikkiin. Järki sanoo, että yksi juhlapäivä ja vähän enempi syöminen ei vielä mitään kaada, mutta tunteen tasolla en mahda mitään sille, että ahdistaa.

Hei Phoenicz!

Mikäli koet tällaisia ahdistuksen tunteita useamminkin, niin on hyvä ottaa yhteyttä esimerkiksi ravitsemusterapeuttiin. On totta, että jokainen joskus kokee epäonnistumisen tunnetta tai ahdistusta, varsinkin kun on syönyt runsaammin herkkuja (kuten Hilppikin kuvasi). Se, että ahdistuu normaalista ja näin ravitsemusterapeutin silmiin hieman turhan pienestäkin lounaasta, herättää huolestusta. 

Olisi tärkeää, että opit ajattelemaan painonhallintaasi pidemmällä aikavälillä eikä vain hetkellisenä projektina. Voit pohtia ajatusleikkinä, että mikäli tänään söisit aivan liikaa mikä on sen merkitys painoon viikon aikana? Entäpä kuukauden aikana? Ja onko ahdistuksesi taustalla epäonnistumisen pelko, sillä noin kevyenkin lounaan jälkeen tunnet stressiä?

Lihomisen pelko on toki myös luontaista, mutta mikäli se hallitsee päivittäin ajatuksia, kannattaa siitä käydä juttelemassa asiantuntijan kanssa. Toiset ovat geneettisesti alttiimpia sairastumaan syömishäiriöön kuin toiset. Joillakin syömishäiriö saattaa aktivoitua juuri liian kovan kalorirajoituksen myötä. Mutta erityisen tärkeää on, että mikäli syömishäiriöajatuksia tulee toistuvasti, niin apua on hyvä hakea mahdollisimman aikaisin. 

Pohdin myös, että oletko koskaan yrittänyt pudottaa painoa todella hitaasti? Esimerkiksi 10 kiloa vuoden aikana, joka siis tarkoittaa alle kiloa kuussa? Tiedän, että alkuun tämä ei tunnu palkitsevalle ajatukselle lainkaan. Mutta entäpä, jos olisit ottanut tämän kokeiluun vuosi sitten ja painaisit nyt 10 kg vähemmän kuin vuosi sitten? Olisitko nyt tyytyväisempi itseesi ja saavutukseesi verrattuna nykyiseen tilanteeseesi?

Toivottavasti kuvaamasi tilanne oli vain hetkellinen ahdistuksen ja stressin tunne, joka nyt yhdistyi vain syömistilanteeseen ja voit nyt paremmin.


Ravitsevin terveisin,

Hanna Partanen

TtM, laillisettu ravitsemusterapeutti

maanantaina, 30. elokuuta 2021 klo 10:38 Hanna Partanen kirjoitti:
Hei Phoenicz!

Mikäli koet tällaisia ahdistuksen tunteita useamminkin, niin on hyvä ottaa yhteyttä esimerkiksi ravitsemusterapeuttiin. On totta, että jokainen joskus kokee epäonnistumisen tunnetta tai ahdistusta, varsinkin kun on syönyt runsaammin herkkuja (kuten Hilppikin kuvasi). Se, että ahdistuu normaalista ja näin ravitsemusterapeutin silmiin hieman turhan pienestäkin lounaasta, herättää huolestusta.

Olisi tärkeää, että opit ajattelemaan painonhallintaasi pidemmällä aikavälillä eikä vain hetkellisenä projektina. Voit pohtia ajatusleikkinä, että mikäli tänään söisit aivan liikaa mikä on sen merkitys painoon viikon aikana? Entäpä kuukauden aikana? Ja onko ahdistuksesi taustalla epäonnistumisen pelko, sillä noin kevyenkin lounaan jälkeen tunnet stressiä?

Lihomisen pelko on toki myös luontaista, mutta mikäli se hallitsee päivittäin ajatuksia, kannattaa siitä käydä juttelemassa asiantuntijan kanssa. Toiset ovat geneettisesti alttiimpia sairastumaan syömishäiriöön kuin toiset. Joillakin syömishäiriö saattaa aktivoitua juuri liian kovan kalorirajoituksen myötä. Mutta erityisen tärkeää on, että mikäli syömishäiriöajatuksia tulee toistuvasti, niin apua on hyvä hakea mahdollisimman aikaisin. 

Pohdin myös, että oletko koskaan yrittänyt pudottaa painoa todella hitaasti? Esimerkiksi 10 kiloa vuoden aikana, joka siis tarkoittaa alle kiloa kuussa? Tiedän, että alkuun tämä ei tunnu palkitsevalle ajatukselle lainkaan. Mutta entäpä, jos olisit ottanut tämän kokeiluun vuosi sitten ja painaisit nyt 10 kg vähemmän kuin vuosi sitten? Olisitko nyt tyytyväisempi itseesi ja saavutukseesi verrattuna nykyiseen tilanteeseesi?

Toivottavasti kuvaamasi tilanne oli vain hetkellinen ahdistuksen ja stressin tunne, joka nyt yhdistyi vain syömistilanteeseen ja voit nyt paremmin.


Ravitsevin terveisin,

Hanna Partanen

TtM, laillisettu ravitsemusterapeutti

Aloitin tämän "projektin" helmikuussa Noom-palvelussa, joka perustuu myös kaloreiden laskentaan, energiatiheyden huomioimiseen jne, ja lisäksi tarjolla oli päivittäin psykologista pureskeltavaa mm. tunnesyömisestä ja muista mahdollisista triggereistä. (koitin kesän sinnitellä näillä opeilla, mutta farkkujenostoreissu komensi takaisin ruotuun....) En ole käynyt vaa'alla vuosikausiin, vaan pyrin mahtumaan mieluisiin vaatteisiin ja tykkäämään siitä, mitä näen peilistä. 
Kalorirajoitus on kova - 1200-1300 kcal/vrk, mutta aiempi kokemus Kiloklubista osoitti, että jo 1500:lla paino ei inahdakaan. Liikunnallinen aktiivisuuteni oli tuolloin jotakuin samalla tasolla. Ja ei... en ole lähimainkaan anorektikko eikä bulimiakaan istu minulle... 42-kokoiset farkut jouduin edelleen ostamaan tälle 157-senttiselle kropalle. Yksi vaatekoko on tultu alaspäin keväästä =(

Suositushan on tosiaan, että kalorit nautittaisiin päiväpainotteisesti, mutta kyllä nämä kanssaeläjät täällä odottavat runsasta päivällistä, joten syön yleensä n. 600 kcal iltapäivään mennessä, iltapäivällä välipalana n. 100 ja loput päivällisellä ja iltapalalla, jos kaloreita jää "varastoon". 

Aloittelin taas 29.10 uutta projektia ja latasin tämän kiloklubin sovelluksen puhelimeen.

Olen nyt kaksi päivää syönyt melko säännöllisesti ja ohjeiden mukaan. Sellainen ongelma vain tulee eteen, että ei ole nälkä.

Tänään söin aamupalan 8.30 ja lounaan klo 12. Lounaalla ei yhtään nälkä, mutta jos olisin jättänyt syömättä, niin sitten menee laukalle herkkujen yms suhteen.

Onko tämä hyvä vai huono juttu että nälkä ei ole? ja olisiko pitänyt lounasta siirtää?

Onkohan sillä jotain tekemistä ozempicin pistoksen kanssa, jota joudun pistämään kerran viikossa?

Heips, minulla oli viime vuonna käytössä Ozempic ja se vaikutti hiukan ruokahaluun. Mutta kuten itsekin totesit: jos ei syö kunnon ruokaa, alkavat herkut houkutella. Ei ehkä ole vaarallista lykätä vaikka puolella tunnilla seuraavaa ateriaa, mutta sitä kannattaa välttää, että jättää aterian kokonaan pois ja hiipii seuraavassa hetkessä herkkukaapille 😉  

Hei!

Sanoit, että jos lounas jää väliin, herkkujen kanssa lähtee laukalle. Se kertoo usein siitä, että nälkä on, mutta sitä ei tunnisteta näläksi. Nälkä on muutakin kuin vatsan täyttymistä, eli sitä että saat energiaa riittävästi. Lounasta ei kannata siirtää (3-4 tuntia on hyvä ateriaväli), vaan kannattaa totutella sen syömiseen nostamalla sen kalorimäärää ilman, että annoksen koko kasvaa. Jos lounaalla on vaikea syödä, ota hiukan pienempi annos kasviksia ja pidä pääruoan määrä ennallaan. Silloin annoskoko pienenee mutta sen kalorimäärä ei. Tällä totutat itsesi syömään lounasaikaan, vielä riittävän lähellä aamiaista.

Tavoitteena tällä on se, että saat lounaalla suunnilleen ohjelman sinulle suositteleman kalorimäärän. Minä jouduin joskus kauan sitten totuttelemaan riittävän ison aamiaisen syömiseen tällä samalla tavalla, pelkkä hedelmä ja kahvi kun oli johtanut vain siihen, että loppupäivän teki mieli herkkuja. Kasvatin sitä vähitellen noin 400 kcal asti, ja nykyisin en pienempää aamupalaa haluakaan syödä.

Kiitos vinkeistä

Tämä uusi projektini lähti liikkeelle siinä vaiheessa kun apteekissa sain tiedon että lääkekattoni on ylittynyt tälle vuodelle.
Juu, joidenkin mielestä varmaan todella hieno juttu, että ei tarvitse maksaa lääkkeistä liikaa loppuvuoden ajan, mutta ei minulle. Menee lähinnä jo häpeän puolelle ja se että ei ole osannut pitää itsestään huolta.

Siksi latasin nyt kiloklubin uudelleen käyttöön ja tämä on 3. päivä kohti terveellisiä elämäntapoja ja yritys siihen että ensi vuonna lääkekatto menisi umpeen vasta ihan joulukuun vikoina päivinä.

Ja haaste tosiaan on se, että ei ole nälkä. Mutta yritän nyt askel kerrallaan mennä eteenpäin.