RoadRunner:

Polly:
Mun mielestä tää on tosi tärkee pointti!
Tarpeeks proteiinia (n.1.5g/kg) ja TASASESTI PITKIN PÄIVÄÄ, mieluiten jokaisella aterialla.
Mulla toimii tämä. Kilot karisee ja ei ole illalla mitään tarvetta enää puputtaa
ylettömästi ruokaa.

Eli mitä protskulähteitä siis käytännössä ?

No aamulla saan proteiinit, profeel maidosta 2-3dl + kananmuna.
Välipalana, (treenin jälkeen palautusjuoma jossa 20g proteiinia)
rahkaa, jojurttia, leipää jossa kalkkunaleikettä, kananmunaa.
Lounaalla ja illallisella kalaa, kanaa, raejuustoa, profeel maitoa, siis ainakin jotain noista.
Usein syön samalla aterialla useita proteiinin lähteitä.
Iltapalana yleensä rasvaton/sokeriton jogurtti pellavansiemenien kanssa.

Syön tosiaan päivässä proteiinia vähintään 1,5g/kg
Senkin takia että liikun paljon enkä halua menettää yhtään lihasta vaan kiva olis saada lisääkin.

Polly:

jatkan vielä.. jos sen kaiken päivän proteiinin vetää kerralla, ei elimistö pysty sitä käyttämään ja se muuttuu rasvaksi. Siks on tärkeetä että sen saa pitkin päivää.

Joo. Kerralla vedettynä hurja proteiinimäärä voi tosiaan kaiketi osittain muuttua glukoosiksi (tjsp.). Insuliinia alkaa erittyä ja ylimääräinen glukoosi, jota ei maksaan ja lihaksiin saada varastoitua, varastoidaan rasvana. Ja jos kyytipoikana tällöin on vielä hiilihydraatteja ja rasvaa, niin rasvavarastoon puikahtaa vielä enemmän tavaraa.

Hm, kun syö joka tapauksessa vähemmän kuin kuluttaa, veikkaan, että kerralla saadun ison proteiinimäärän vaikutus tässä tapauksessa on minimaalinen.

Ai niin Carlos, mitä enemmän painaa (ja/tai kuluttaa), sitä suurempaa vajetta ohjelma ehdottaa. Siksi minulla on tuo 800 kaloria tällä hetkellä. Ihan hyvä olisi, jos saisi tuon vajeen pidettyä, sillä vaikka kuinka teen elämäntapamuutosta ja keskityn aina vain seuraavaan kiloon ja jo saavutettuihin tuloksiin lopputuloksen haikailemisen sijaan, tämän projektin laihdutusosa voisi mielellään päättyä kohtuullisessa ajassa.

Johna:

Ai niin Carlos, mitä enemmän painaa (ja/tai kuluttaa), sitä suurempaa vajetta ohjelma ehdottaa.

Juu. Mulla on tainnut jonkin verran pienentyä se kalorivaje, kun vertaa ihan alkuun. Tuota "alkuvajetta" ei vaan oikein enää yli puolen vuoden jälkeen tahdo muistaa. ops:

Olisi mielenkiintoista kuulla yleisesti tuntemuksia kylläisyydestä. Missä vaiheessa syömistä tunnet olevasi kylläinen? Miltä silloin tuntuu?

kylläinen = ei tee enää mieli syödä, on hyvä, rauhallisen raukea olo, on jopa täysi. ajatukset saa pois ruoasta.

mutta täysi ei ole aina yhtä kuin kylläinen.

kohtalaisen liikunnan jälkeen syötyäni olen usein täysi, mutta en kylläinen. on jotenkin ontto olo, vaikka maha on täysi. vasta, kun jonkin ajan perästä syön ns. jälkiruoan, esim marjarahkaa (jotakin proteiinipitoista kuitenkin), niin tunnen olevani kylläinen ja saan ajatukset pois ruoasta.

onpa tämä vaikeaa.

Hei Johna
parempi kun ei pohdita viimeistä kuukautta vaan sitä edeltävää aikaa. Tuossa on monta tunnusmerkkiä joiden perusteella arvioisin että iltaisin kysymyksessä on ihan ehtaa nälkää mutta tilannetta on pahentamassa liian myöhäinen ja väärä kylläisyys, johon olet tottunut ja varmaan tietyllä tavalla saat (lyhytaikaista) nautintoakin vatsan täyttymisen tunteesta. Tuosta voisi erotella kolme eri asiaa ja pohtia niitä: illan oikea nälkä, väärä kylläisyys ja mahdollinen hyvänolon tunne vatsan fyysisestä täyttymisestä.
Lähtökohtaisesti kuvailusi illan syömisestä menee aivan yksiin sen kanssa että olet kerryttänyt jossakin kohtaa nälkää – kerätty nälkä toimii juuri noin eli syödään ehkä reippaastikin ja pian sen jälkeen on uusi nälkä. Ja voi olla että vaikka syödään toistamiseen reippaastikin niin pitää herärä vielä yöllä syömään. Ydinkysymys on enemmänkin se onko nälkä seurausta epätasaisesta ateriarytmistä vai liian isosta kalorivajeesta. Viikoittaiset painonlaskusi ovat olleet verrattain suuria että voi olettaa että jonkinasteinen hiipivä nälkä on jatkuvasti seuralaisena vaikka et olekaan saanut ohjelman ehdottaia vajeita niin painonlaskusi ovat joka tapauksessa viikkotasolla sitä luokkaa, että jos olet verensokeriherkkä, niin vauhti on keskimäärin liian kova. Jatkuvan (mutta pienen tai jopa piilevän) nälän eräs tunnusmerkki on se, että nälkää ei ehkä tunneta muuten mutta sitten kun syödään niin keho herää pyytämään ruokaa enemmänkin – ja siksi ylisyöminen on mahdollista missä tahansa kohtaa päivää. Kuten sinulla sekä lounaalla ja iltaisin – ja varsinkin kuvailusi siitä, että pieni syöminen tyhjään vatsaan herättää syömishimon. Se on varma merkki, ettei kyseessä ole kohdallasi mikään yksittäinen verensokeriheilahdus vaan nälkä. Siinä missä päivän aikainen vähäisempi syöminen kohdistaa liikasyömisen vaikutusta tyypillisesti iltaan, niin pitempään jatkunut liian vähäinen syöminen tuo saman efektin päivän kaikille aterioille. Toisaalta jos tiedät, että valtaosa liiasta syömisestä tapahtuu vain iltaisin että tunnista lounaalla ylisyömisen riskiä, niin sitten ongelmana lienee tuo pitkä väli syömisessä. Eli tuolta pohjalta voisit arvioida onko ongelma enemmän energiavajeessa vai ateriarytmissä. Veikkaisin itse että molemmissa – eli hieman maltillisempi painonlaskutahti ja pidä huoli klo 16 säännöstä.

Laadullisesti syömisessä, ei tosiaan varmaan haittaisi jos proteiinin jakautuisi tasaisemmin päivälle ja saisit enemmän rasvaa. Nuo kannattaa hoitaa kuntoon, mutta pääsääntöisesti syömisen laatuasiat eivät ole ongelma jos pallukkasi vihertävät enimmäkseen.

Väärä kylläisyydentunne on ongelmallisempi, koska sen poistuminen voi olla hitaampi prosessi – ja hitauden pääongelma se että kun tulokset ei ilmene parissa viikossa niin asian parannuksen kohdalla saatetaan heittää hanskat tiskiin ”kun ei tää tästä mihinkään muutu”. Pääsääntöisesti kylläisyyden tunteen pitäisi olla enemmän ”päässä” ja vähemmän vatsan täyteyden tuottama. Hienovaraisemmat fysiologiset nälän tuntemukset tuottavat kylläisyyden ”päässä” (”ei ole enää nälkä”), mutta jos tuo mekanismi on vaiennut niin kylläisyydeksi tuleekin vatsan täyteyden merkit, jotka ovat oikeasti kovin myöhäisiä kylläisyyden merkkejä. Painonhallinnassa käytännön ongelmaksi tulee se, että jos vatsan täyteys on olennainen kylläisyystekijä niin ihmisen pitää syödä enemmän ollakseen kylläinen. Jos tietää, että vatsan täyteys on kylläisyyden merkki – kuten Johnalla – niin ensin tulee pitää huoli, ettei syömisessä ole liiallisia näläntunteita tuottavia ominaisuuksia jotka ajavat suurta syömistä. Tässä tullaan taas usein listattuihin neljään asiaan: ei liian suuri energiavaje, tasaisen syöminen, syömisen laatu (joka ehkäisee verensokeriheilahteluja) ja kieltäymys. Kuten äsken totesin, niin vaikuttaa että sinulla on kaksi ekaa ehkä vähän pielessä. Niiden parantaminen on aluksi välttämätöntä, samoin laatupallikoita kuosiin. Ja sitten tulaan kieltäymyksen teemaan, sillä nimenomaan syömisen liiallinen kontrolli ja kieltäymys sammuttaa niitä herkempiä kylläisyyden tunteita ja ajaa syömistä kohti vatsan täyteyttä. Ja koska useimmissa tapauksissa nimenomaan tämä kieltäytyvä ajattelumalli ja kontrolli pitää väärää kylläisyyttä yllä, niin kyseessä on hidas prosessi. Nuo tekniset syömisen parannukset (energiavaje, ateriarytmi) voi tehdä nopeasti ja ne auttavat tilannetta, mutta kieltäytyvästä ajattelumallista luopumista opetellaan hyvä aikaa. Mutta summa summarum – tässä palataan taas niihin neljään keskeiseen syömisalueen tarkastamiseen ja tässä tapauksessa kieltäymyksen teemaan.

Jos koet saavasi hyvänolontunteen vatsan täyttymisestä, niin olet tavallaan koukussa mielihyvän kokemukseen joka saadaan kun nälän tunne saadaan hetkeksi poistumaan täyttämällä vatsa. Jos tämä tuntuu vieraalta, niin hyvä. Mutta tämä on aika yleistä ja se on ongelma, sillä tuo mielihyvä koetaan aitona ja se ylläpitää haluaa kiristää syömistä jossain muualla jotta saa illalla mielihyvää kun saa taas vatsan täyteen. Tämä ei ole välttämättä tietoinen prosessi, mutta se pitää yllä vääriä syömisrytmejä ja ajatuksia. Eli ihan ensiksi pitää miettiä kokeeko voimakasta (usein vain hetkellistä) hyvänolon tunnetta kun vatsa iltaisin täyttyy. Jos vastaus on kyllä, niin seuraavaksi kannattaa miettiä kompensoiko käytännössä tai ajatuksissaan syömistä päivän aikana alaspäin (jotta voi/kun kuitenkin illalla syödä paljon). Jos huomaa tällaista niin sitten pitää olla entistä tarkempi siinä, että syö päivällä kunnolla.
Vatsan täyteyteen koukuttuneelle hyvänolontunnetulee vaikka päivän aikana syömisessä olisi kaikki kunnossa. Siksi on tärkeää opetella irtautumaan tuosta hyvästä olosta, sillä se on pohjimmiltaan valheellinen. Henkilö, joka saa tuon hyvänolon tunteen kokee monesti että jos hän lopettaa täyteen syömisen, niin elämässä ei ole enää särmää vaan siitä tulee tasaisen tylsää syömistä. Se ei pidä käytännössä paikkaansa – kun henkilö jonkin aikaa kykenee vastustamaan tuota hyvänolon tunteen hakemista (niin ettei syö vastaansa täyteen) niin huomataan yleensä ettei sitä kaivatakaan.

Tämä on monimutkainen kokonaisuus, mutta toivottavasti se hahmottui pääosin. Sanoisin, että ensin pitäisi tarkistaa kaikki muut asiat (määrät, rytmit, laadut, kieltäymys) ja ne yleensä korjaavat tuota jatkuvan iltasyömisen ongelmaa. Jos niidenkin jälkeen iltasyöminen jatkuu, niin vasta sitten kannattaa alkaa pohtia tuota täyteyden hyvänolon tunteen tematiikkaa ja siitä irtautumista – siitä ei voi irtautua jos syömisen muut osa-alueet ovat pielessä, koska nuo muiden osa-alueiden heikkoudet ajavat liikasyömistä enemmän kuin tahdonvoima yleensä riittää.

Nämä on monisyisiä asiota ja tämä vastaus herätti ehkä vain lisää kysymyksiä. Joita toivonkin tulevan jotta jokainen voisi kokeilla ja löytää omat keinonsa. Kohtuullinen kylläisyys on kuitenkin välttämätön painonhallinnassa, joten asiasta on syytäkin turista.

Kiitos, Patrick! Täytyy lukea pitkä vastauksesi vähän pirteämmillä aivoilla ja miettiä sitten, mistä kiikastaa eniten. Liian pitkät ruokavälit vaikuttavat aivan varmasti ongelmaan - ainakin pahentavasti, vaikka eivät olisi pääsyy.

Vähän kyllä mietin, etteivät nuo marraskuun pudotukseni oikein edusta keskimääräistä, sillä jos laskee koko ajan keskimääräisen pudotuksen ja vaikka jättäisi joulukuun pois, en pääse sen korkeammalle kuin puoleen kiloon viikossa. Mutta ehkäpä saatan olla herkkä verensokerin vaihteluille: olen tosi nälkäisenä lähes toimintakyvytön. Se tuntuisi herkkyyden seuraukselta näin nopeasti ajatellen.

Sen tunnistan heti, että koen täyden tunteen kylläisyytenä. Sille pitää tehdä jotain.

Minulla usein käy niin, että ensin on kovakin nälkä, mutta muutaman suupalan jälkeen nälkä lähtee, eikä teekkään enää mieli jatkaa syömistä (ellei ruoka ole tosi herkkua). Maha on mukamas ihan täysi ja tulee huono olo. Tiedän kuitenkin, että on pakko syödä, koska muuten sokerit menee liian alas ja toisaalta tiedän että hetken päästä on uudelleen nälkä.

Usein myös hyvän aterian jälkeen pitäisi saada jotain makeaa jälkiruuaksi. Kylläisyyttä ja tyytyväisyyden tunnetta ei tule ilman makeaa jälkiruokaa. Ja useinhan se on se suklaa tai pulla tai keksit, jotka toimii kuin häkä (verensokeri nousee kohisten ja voi lopettaa syömisen).

Onko tämä vain paha tapa vai onko jotain vikaa itse ruokailussa?

Periaatteessa syön terveellisesti useimmiten. Mutta kiloklubissa olen juuri suklaan ja pullan puputtamisen lihottamana karistamassa muutamia kiloja, koska vaatteet jo ahdistaa. Myös erityisen mausteisen ja suolaisen ruuan jälkeen on IHAN PAKKO saada jotain makeaa, mieluiten sitä suklaata. Ja kun suklaata ei voi syödä vain vähän, alle 100 g kerta-annokset on ihan turhia.

Eli pitäisikö vaan kestää se tyhjä olo ruokailun jälkeen vai voisiko jotain keksiä tuon suklaan tilalle?

Minulla toimii minijälkkärinä hedelmä tai keksi (kunnollisen kokoinen). Yksi suklaakonvehtikin riittäisi nykyään, mutta niitä ei saa ostaa kohtuuhinnalla yksittäin. :wink:

Olen muuten yrittänyt pohtia tuota Patrickin kirjoitusta. Siinä on tosi monta pointtia, joihin tarttua. Kun katselee omia toimiaan, on niin lähellä, ettei tahdo aina nähdä niitä kohtia, joissa menee metsään - varsinkin kun ei ole hirmuisen isoja ongelmia. Tänäänkin mietin, syönkö liikaa salaattia lounaalla, millainen olo lounaasta tulee, milloin olen kylläinen jne. Puuh, on tuossa työtä!