Mä muistan aikoinaan kuulleen ohjeen, että sokerin määrä päivittäisestä ruoasta saa olla korkeintaan kaksi reilua lusikallista, eli annos joka vastaa noin pikkupullan, iso keksin tai pannukakkusiivun sisältämää määrää ja sokeririippuvuudesta ollaan voitolla siinä vaiheessa, kun karamellit alkavat neljän-viiden syödyn namin jälkeen maistua pahalta.

tiistaina, 16. huhtikuuta 2013 klo 08:19:
sokeririippuvuudesta ollaan voitolla siinä vaiheessa, kun karamellit alkavat neljän-viiden syödyn namin jälkeen maistua pahalta.

Kuulostaa aika ankaralta kriteeriltä. Mä en ole ikinä pitänyt itseäni ainakaan sokeririippuvaisena vaikka minulla ei tosiaan ala karkki maistua pahalta neljän tai viiden namin jälkeen. Syön itse asiassa koko pussillisen sitten kun syön. Mutta aika harvoin tulee karkkia syötyä, ehkä pari kertaa kuussa.

En ole koskaan tykännyt syödä vähän herkkuja kerralla, itselle ei tuota mitään iloa syödä jotain yhtä suklaapatukkaa kerran pari viikossa. Itse olen normaalipainossa onnistunut pysymään sellaisella tekniikalla että herkuttelen 2-3 kertaa kuussa. Tämä yleensä tarkoittaa sitä että menee about puoli litraa jäätelöä, puoli pussia sipsejä ja karkkia, kaikki saman päivän aikana. Kaloreita en noista laske ja kompensoituuhan se silläkin ettei pariin päivään tule edes syötä paljon noiden jälkeen.

Hyvä ja itselle toimiva tekniikka, tärkeintähän on että on omaan järjestelyynsä tyytyväinen eikä ole morkkista jne =) Joillekin sopii vähän kerralla, joillekin ei. Joidenkin virallisten ohjeiden noudattaminen vastoin omaa onneahan on nyt typerintä mitä voi tehdä oikeestaan.

Mulle paljon herkkuja tarkoittaa isoa pussia suolapähkinöitä, iso karkkipussi, kolme suklaapatukkaa...

eilenki tuli mässäiltyä mutta tuli hyvä mieli kun sai mässäillä. Muiden nähden en ahmi herkkuja. Vaan silloin kun oon yksin kotona.

Mulla on herkuttelu satunnaista,mulle on herkku ja pelkästään hyvä ruoka,tosin ei ole pahemmin makean himoakaan,mutta kaloreita pitäis laskea vaikka herkuttelis yhden päivän,mä ole tehnyt niin samat kalorit vaan hiilihydraatti alhaalla,ei nosta hirveesti nesteitä,mitä mulle suola ja sokeri tekee!mutta niin mota mieltä kuin suutakin

Periaatteessa mulla olisi ok laihdutuslähtökohdat, koska en syö juuri koskaan karkkia tms. makeaa ja tykkään liikkua lähes päivittäin. Paheina sitten ovat juustohimo, etenkin brie ja chevre, sipsit ja pizzat sekä aineenvaihduntasairaus. Lisäksi olen huono juomaan vettä, vaikka sitä olisi vieressä kannussa. Kellään ideoita, miten saisi suolaisen- ja/tai juustonhimoa vähennettyä?

Hyve on se, että syön perusterveellisesti, juon paljon vettä, suosin puhtaita raaka-aineita ja proteiinia - tietämys on entisiltä urheilija ajoilta kohdallaan. Päättäväisyys ja sisu luetaan ehkä myös hyveisiin - jos päätän jotakin teen sen taatusti (oli kyse sitten liikkumisesta tai karkkilakosta)

Paheena on liiallinen armottomuus liikunnan suhteen - välillä voisi vähän löysätä liekaa.

Siinä se otsikko tulikin. Mitkä on keinosi selättää kun alkaa syöpötyttää "turhaan"? Kertokaa omia keinojanne, hölmöjä tai ei

Alkoi kaapin herkut houkuttamaan äsken TODELLA paljon, vaikka päivän olen syönyt terveellisesti, kaloreita 1400 ja pallot vihreinä. Söin neljä porkkanaa ja nyt on himo tiessään, vatsa on nimittäin ihan täynnä

Eräs toinen päivä tällä viikolla tein mielestäni hyvän liikkeen, kun painuin nukkumaan syömisen sijaan.

Välillä myös merkkaan herkut ruokiin, ja kun totean kuinka korkeaksi kalorit nousevat ja pallot muuttuvat punaisiksi, ei yhtäkkiä teekään enää mieli.

Hampaiden pesu auttaa. Ei tee mieli syödä, kun on suussa fressi olo. Varsinkin, kun se mättöhimo tulee usein iltaisin, niin hampaiden pesuun loppuu kaikki syöminen siltä päivältä.

Jonkun vanhan neuvon mukaan himo menee vartissa ohi, tiedä sitten onko totta vai ei. Muutaman kerran olen ihan kauppaan asti lähtenyt jotain hyvää hakemaan ja sinne päästyäni en mitään ostanutkaan kun ei enää tehnyt mieli. Ehkä siinä jotain perää on.

Toinen keino mulla on yrittää keksiä jotain "hyvää herkkua", niinkuin esim. just nuo porkkanat. Tai rahkaa ja hedelmiä. Ripaus sokeria sekaan. Vaje jää pienemmäksi mutta sitä se elämä joskus on.

Jos taas mulla tekee koko viikon mieli pizzaa niin syön viikonloppuna pizzaa. Pienen pakastepizzan tai puolikkaan ravintolapizzan. Tällainen lupaus itselle voi myös auttaa. Olen tosin niitä ihmisiä, jotka ei pysty mättämään sanan varsinaisella merkityksellä. Eli mulla ei oo mitään ns. mättöpäiviä jolloin vedän kaksin käsin herkkuja naamaan