Ehdotan, että syöt vielä iltapalan, ettei nälkä aamuksi kasva liian suureksi.
Voisit miettiä, miten estät jatkossa tallaisen tapahtumisen. Esim. jos nyt leffakarkkeja piti olla, niin jos niitä jää, laita lähteissa leffateatterin roskikseen. Ja syö ennenkuin menet kauppaan.

Olet vasta opettelemassa uutta elämäntapaa. Itse olen ollut tällä tiellä jo yli vuoden. Juuri tänään keskustelin ystäväni kanssa, että nyt tämä menee jo rutiinilla. Esim. tänään lapselle oli ranskalaisia ja makkaraa. Hän ei jaksanut syödä kaikkia. Maiston kaksi ranskalaista ja laitoin loput biojätteeseen. Reissaan myös työkseni ja syön huoltoasemilla. Mutta olen oppinut sielläkin tekemään hyviä valintoja.

Olet monta vuotta elänyt eri tavalla kuin nyt haluat elää. Ota pieniä askelia, anna itsellesi anteeksi, mutta mieti miten estätä tämän tapahtumasta enää uudelleen.

lauantaina, 25. toukokuuta 2013 klo 21:48 viherpeukalo85 kirjoitti::
Mun hyveeni on päivässä viisi ateriaa joissa on hyödynnetty mun ravitsemuksen tuntemustani, saan kaikki pallot vihreiksi syömälläni perusruoalla ilman kikkailua.

Tämä varmaan mullakin. Rakastan rahkaa, hedelmiä, salaatteja, keittoja... Leivistä tykkään vain tummasta.

Pahis on karkki. Olen uskomaton karkkihiiri Tai olin. Olin!

Ärsyttää myös lyhytpinnaisuus, sillä kaiken pitäisi tapahtua heti ja saatan masentua täysin ja ostaa kolme suklaalevyä jos en olekaan laihtunut kuten ajattelin. Tyhmää, tiedän. Siksi en halua vaa'alla hypätäkään jatkuvasti. Paras vain keskittyä omaan hyvään oloon, ja ajatella painonpudotusta ikäänkuin sivutuotteena...

Joo ja tästä ajatustavasta kannattaa myös yrittää päästä eroon, "söin jo suklaapatukan, pipariks meni, sama mättää kaksin käsin! ja aloitan sitten uudestaan maanantaina.."

Tiedän tuon tunteen, itse olin ennen samanlainen ja tunnustan, sorrun siihen joskus edelleen. Minulla on myös semmoinen paha tapa, että ne herkkupäivät sitten venyy jopa neljään päivään peräkkäin. Ja morkkishan siitä tulee, mutta ei pidä lannistua. Sitäpaitsi ei sitä takapakkia nyt yhden päivän syönneistä välttämättä tule ja korjaantuu sitten seuraavalla viikolla.

Mutta olen kuitenkin oppinut ajattelemaan niin, että jos nyt sen yhden pullan kahvipöydästä syön, tai jäätelön kaupasta ostan, niin ei se tarkoita sitä, että sama on sitten ahmia kaksin käsin.

Pääsääntöisesti olen oppinut tekemään parempia ja järkevämpiä valintoja. Esim. jos menen hesburgerille, niin en ota isompaa ateriaa, enkä majoneesia, enkä isointa mahdollista hampurilaista ja valitsen light-juoman. Kun ennen olisin tehnyt juuri päinvastoin ja ottanut vielä donitsin ja jäätelön kylkeen.. Nälkä kun lähtee vähemmälläkin. Meillä ei myöskään säilytetä mitään herkkuja kotona. Ainakaan vielä, kenties sitten kun omaan paremman itsekurin.

Tiedän myös pystyväni syömään 500g irtokarkkia yhden illan aikana (järkyttävää, tiedän!), mutta saavani kuitenkin vain pahan olon ja morkkiksen. Joten pyrin siihen, että en osta mitään älytöntä säkkiä kun makeannälkä lähtee paaaaljon vähemmälläkin. Vaikka joskus tästä edelleenkin lipsun..

En myöskään lähde ikinä nälkäisenä kauppaan ja kyläilyreissutkin pyrin ennakoimaan niin, etten istu kahvipöydässä nälkäisenä. Eipähän tule turhaa kiusausta syödä siitäkin pöydästä kaikkea mahdollista.

Niinkuin anneli66 tuossa jo totesikin, kannattaa olla itselleen armollinen.

-+- puhui asiaa. Usein käy just niin, että jos on joku juttu mennyt överiksi, niin sit ajattelee, että antaa mennä vaan kun on alamäki. Tuo on tärkeä oivallus itselleen, että tajuaa ja tiedostaa sen, että normaali elämään kuuluu myös nämä "repsahdukset". Itse sanakin on väärä, koska se on elämää. Ja juuri kiloklubin mukaista elämää. Kukaan ei voi ajatella, että olisi loppuelämän "repsahtamatta", pitää vain ajatella, että se on elämää. Sorry, jos toistan itseäni. Ajatus ei varmaan ole kovin kirkas enää tähän aikaan yöstä.

Tuo oli erittäin tärkeä havainto edellisessä viestissä, että ei missään nimessä kannata jäädä kierimään syyllisyyden tunteen parissa. Jos nyt tänään (tai aamupäivällä) ei kaikki sujunut niin kuin oli aiemmin ajatellut, niin siitä vaan eteenpäin. Syyttelyt on turhaa, tehtyä ei saa tekemättömäksi, mutta " uusi " päivä voi alkaa jo seuraavasta hetkestä.

Itse pyrin myös siihen, etten säilö turhia herkkuja kotona. Tsemppiä pippadaduu Kyllä se siitä vielä iloksi muuttuu

Mulla oli eilen vähän samantyylinen päivä; pizzaa ja suklaata. Tosin sillä erolla, että söin muut ruoat normaalisti, ja nuo "mässytkin" olivat suunniteltu juttu. Eikä yhtään morkkista

Kannattaa aina pyrkiä siihen, että syö muuten normaalisti, vaikka jotain extraherkkua söisikin. Näin minimoi riskin siihen, että "putki" jatkuu. Tänään on uusi päivä, joten uuteen nousuun vaan. Ja muistahan, että älä yritä kompensoida eilisiä syömisiä syömällä tänään vähän! Se nimittäin kostautuu varmasti.

Voi kuinka tuttuja ajatuksia... Minulla särähti pahasti korvaan tuo "Tänään en muuta enää syö". Mistä sitten saat ne päivittäin tarvittavat vitamiinit? Terveellisiin elämäntapoihin kuuluvat herkut - mutta niillä EI SAA KORVATA TERVEELLISIÄ RUOKIA!

Silloin, kun minulla iskee makeanhimo, teen itseni kanssa diilin: sitten saa karkkia, kun päivän kasviskiintiö on täynnä. Syön siis sen 600 g kasviksia, ja jos sen jälkeen vielä mahtuu, niin antaa mennä. Aika usein ei tee enää kovin paljoa mieli, mutta muutama maistuu ihan hyvältä. Kannattaa kokeilla.

Kasviksissa on varsin vähän kaloreita, joten se ajatus, että kalorit tuli jo karkeista, enää ei kärsi syödä paljoa, on tosi hölmö. Kurkkua mulla on aina kotona, ja sitä menee aina silloin, kun kasvispallo on vielä keltaisella, mutta kalorit täynnä.

Samoin mulla toimii yleensä se, että kun sen pienen hetken kaupassa pitää tiukasti itseään niskasta kiinni EIKÄ OSTA NIITÄ HERKKUJA KOTIIN, niin repsahdus vaatii oikeasti työtä. Usein melko lailla juoksen maito-osastolta kassalle ja vielä mieluummin jotain muuta kuin karkkikäytävää... Pieniä valintoja, jotka auttaa paljon.

Muuten komppailen aiempia kyllä siinä, että älä jää murehtimaan eilistä, vaan syö tänään fiksusti.

Ahmimisesta on kokemusta minullakin sekä sen tuomasta morkkiksesta. Olen ahmittuani tuntenut ajoittain myös halua oksentaa syömäni moskan. Onneksi järki on kuitenkin sanonut siinä kohtaa tiukan "EI" muutoin olisi ollut suuri vaara sairastua bulimiaan.

Olen aloittanut täällä Kiloklubissa 2/2012. Puoli vuotta oli yhtä juhlaa, paino putosi, kunto nousi, terveydentila koheni, elämä hymyili. Sitten alkoi kremppaamaan jalka innokkaan liikunnan seurauksena. Liikunta loppui, ahmiminen ja makean mässyttäminen palasi kuvioihin. Ja minä kun jo niin luulin "syntyneeni" uudestaan ja oppineeni halitsemaan syömiseni. Kaikki silloin pudotetut 11 kg istuvat nyt uudelleen vartalossa.

Olen ymmärtänyt itseni kanssa, että tämä syömis- ja painotaisteluni on sellainen elämän mittainen projekti. Koskaan ei ole valmis ja vanhat tavat hyökkävät heti kun ne saavat tilaisuuden. Olen kuitenkin päättänyt onnistua! Jos kompastuu ja kaatuu niin ei kun ylös vaan ja eteenpäin! Itseään ei kannata rankaista eikä inhota. "Repsahduksia" joskus sattuu mutta olen ilokseni huomannut, että niistäkin tulee hallitumpia ja hillitympiä ajan myötä.

Itselleni selviytymisen kannalta tärkeitä löytöjä ja oivalluksia ovat olleet osin samat asiat kuin muillakin kirjoittajilla. Minäkään en osta/ säilytä kaapeissani suklaata, karkkeja, pullaa jne. Vaatii viitseliäisyyttä lähteä niitä kaupasta mieliteon hetkellä ostamaan. Mieliteko on tunnetila joka menee kyllä ohi kunhan jaksaa taistella ja vastustaa sitä vastaan n. 20-30 min.
Toinen tärkeä tekijä on, että ennakoi nälän. Tasaisesti kevyesti syöminen n. 2-3 tunnin välein auttaa hillitsemään nälkää ja makeanhimoa. Proteiinia sisältävät elintarvikkeet ja hedelmät ovat oiva apu siihen tehtävään.
Pitää muistaa myös juoda riittävästi. Raikas vesi on minusta paras.
Liikunta on keino hallita syömisen tunnetta/tarvetta ja se vaikuttaa mielialaan positiivisesti.

Kilot ovat karttuneet vuosien kuluessa niitä ei tarvitse saada hetkessä pois.
Jokainen ihminen on ainutlaatuinen yksilö ja siten myös tämä elämän-painon- ja syömisenhallinnan polku on kuljettava yksilölisesti. Aikaa, hikeä, iloa ja kyyneleitä sille matkalle mahtuu paljon mutta aina siellä lopussa on kuitenkin se onistumisen "MAALI"!! jonne voittajina selvitään. Periksi ei anneta!!!

Minusta herkkupäivistä ei kannata ottaa morkkista. Itse pyrin siihen, että jos herkuttelen, samana päivänä vastaavasti harrastan enemmän liikuntaa ja/tai loppupäivän syön enemmän kasvispainotteisesti.Kyllä jokainen normaali ihminen herkuttelee joskus, kunhan ei joka päivä.

Kuulostaa tutulta myös täällä! Ahmiminen alkaa aina ensin jostain pienestä, vaikka minikarkkipussista, sitte tulee sellanen että "jos sitä vielä vähän", ja sitten kun pääsee vauhtiin niin ajattelee että mitä sitä enää laskemaan kun joka tapauksessa on jo menny överiks. Sitte kaksin käsin kaikkea kauheeta naamaan ja sitä seuraa "en syö enää ikinä"-morkkis, joka on kyllä huonoin idea ikinä, yleensä siitä seuraa vaan uusi ahmimiskohtaus hetkellisen paaston jälkeen. Ainoo asia on just se tässä ketjussa mainittu, että syö OIKEETA KUNNON RUOKAA tarpeeks usein ja tarpeeks paljon, niin ei tällästä tapahdu. Mutta ei se valitettavasti ihan noin helposti käy...

Mulla tulee välillä suunnitelluista mässypäivistäkin huono fiilis joten voin samaistua. Olen niin sipsinarkki kun vaan voi olla ja on ollut aika vaikeaa vieroittautua niistä ja vieläkin jos ostan pussillisen sipsiä herkkupäivänä niin yleensä koko pussi menee ja yhdeltä istumalta ja sitten on morkkis että miksi nyt menin tuollasta syömään ja enhän mä tollasta oikeesti tarttis kehooni. Mutta pitää vaan olla positiivinen ja ajatella että no huomenna syön sitten oikein! Ei muuten kannata mässypäivän jälkeen mennä heti puntarille koska jos syö suolaisia herkkuja niin ne paisuttaa, varsinkin jos ei ole muistanut juoda tarpeeksi vettä herkuttelun lomassa. Mullakin on usein herkkupäivän jälkeen paino noin kilon korkeammalla kuin mitä oikeasti on tuon turvotuksen takia Ja pitää myös muistaa se että kilo läskiä on noin 7000 kaloria joten yksi tai kaksi mässypäivää kuussa ei oikeasti vaikuta painonpudotukseen paljonkaan, jos vaan muistaa muuten syödä oikein