Niin se aika muuttuu,ettei herkut enään tule mieleen jopa joku vispipuuro arveluttaa onkohan tuo herkku,silti sitä teen kun on paljon omenoita,puolukoita! nyt meen kaikkien herkkuhyllyjen ohi!
eikä tee mielikään mitään herkuja,keksin otan jos jos on kahvin kanssa tarjolla muut pullat jätän toisille!

Muoksis Pahan ja Hennen viestejä - koodivirheitä - nyt pitäisi näkyä taas.

":
2008-09-03 17:04:11 Minz kirjoitti:"]Muoksis Pahan ja Hennen viestejä - koodivirheitä - nyt pitäisi näkyä taas.

KIITOS! Ei sitä itte huomaa jos joku koodi siellä on vähä niin ja näin ;-) Onneksi on Minz joka korjaa

Minulla on ongelma herkuista kieltäytymisen kanssa. Nimenomaan kieltäytymisen kanssa, sillä esimerkiksi kaupassa pystyn kyllä helposti kiertämään karkkihyllyn, enkä muitakaan herkkuja osta.

En kuitenkaan osaa kieltäytyä herkuista, jos joku niitä tarjoaa. Jos ihana poikaystäväni ostaa vaikka karkkipussin ja tarjoaa minullekin, en osaa kieltäytyä! Ja jos otan sen ensimmaisen karkin, otan myös toisen ja kolmannen ja... Tai jos hän ehdottaa, että syödäänkö jäätelöä elokuvaa katsoessa, on vaikeata sanoa ei. Näemme usein vain viikonloppuisin, joten silloin tulee helposti ajateltua, että kyllähän minä nyt voin syödä karkkia/jäätelöä/herkkuja kun on viikonloppu!

Poikaystäväni kyllä tukee minua painonpudotuksessani, mutta välillä tuki tuntuu jäävän vain liian henkiselle tasolle... Enkä minä haluaisi aina olla se ilonpilaaja, joka kieltämällä herkut itseltään kieltää herkut myös kullaltaan!

Miten te kieltäydytte herkuista, tai miten pidätte herkuttelun kohtuudessa? Minulle se tuottaa vielä hieman vaikeuksia...

Olisiko hyvä idea ottaa sinulle vertaisherkuksi jotain terveellistä? Niin ettei poikaystäväsi tarvitsisi syödä yksin ja katsella kun sinä kärvistelet vieressä, tai ettei hänenkin tarvitse luopua koko napostelusta. Jäätelön tilalle rahkaa, karkkien tilalle hedelmiä jne.

Sinun pitänee selvittää poikaystävällesi, että henkisen tason tuki ei riitä silloin kun suklaalevyä ojennetaan kohti.

Oma poikaystäväni on hetkittäin vähän samanlainen, nyt olen pikkuhiljaa oppinut että vaikka hän söisikin puoli levyä suklaata, niin minulle riittää se kolme palaa. Kolmentoista palan kirjaaminen kiloklubiin kun tuntuu niin tuskaiselta ajatukselta... saatikka kolmenkymmenen

Nämä ovat hirmu hankalia tilanteita... Olen ajatellut niin, että tällaiset tilanteet kuuluvat elämään jatkossakin, sillä en aio loppuelämääni kieltäytyä muiden tarjoamista herkuista. Olen siissitkeästi yrittänyt opetella syömään kohtuudella. Yritän toki tilanteessa ajatella, tekeekö minun juuri sillä hetkellä mieli syödä tätä kyseistä asiaa, etten vain tavan vuoksi napsisi puolikasta jäätelöpakettia Herkuttelun kohtuudessa pitäminen onkin isompi asia, josta on keskusteltu monissa ketjuissa.

Kokonaan toinen juttu on sitten se, jos kokee, ettei voi kieltäytyä herkuista, koska pilaa silloin toisenkin ilon. Jos poikaystäväsi tukee sinua, hän varmasti ymmärtää, vaikket haluakaan aina osallistua hänen herkutteluihinsa.

keskiviikkona, 5. marraskuuta 2008 klo 19:01 Paella kirjoitti::
Minulla on ongelma herkuista kieltäytymisen kanssa. Nimenomaan kieltäytymisen kanssa, sillä esimerkiksi kaupassa pystyn kyllä helposti kiertämään karkkihyllyn, enkä muitakaan herkkuja osta.

En kuitenkaan osaa kieltäytyä herkuista, jos joku niitä tarjoaa. Jos ihana poikaystäväni ostaa vaikka karkkipussin ja tarjoaa minullekin, en osaa kieltäytyä! Ja jos otan sen ensimmaisen karkin, otan myös toisen ja kolmannen ja... Tai jos hän ehdottaa, että syödäänkö jäätelöä elokuvaa katsoessa, on vaikeata sanoa ei. Näemme usein vain viikonloppuisin, joten silloin tulee helposti ajateltua, että kyllähän minä nyt voin syödä karkkia/jäätelöä/herkkuja kun on viikonloppu!

Poikaystäväni kyllä tukee minua painonpudotuksessani, mutta välillä tuki tuntuu jäävän vain liian henkiselle tasolle... Enkä minä haluaisi aina olla se ilonpilaaja, joka kieltämällä herkut itseltään kieltää herkut myös kullaltaan!

Miten te kieltäydytte herkuista, tai miten pidätte herkuttelun kohtuudessa? Minulle se tuottaa vielä hieman vaikeuksia...

Asennekysymys kuka on ilonpilaaja. Minä ajattelen niin, että miksi minun pitää syödä toisen mieliksi ja jos hän todella tukee minua niin miksi sitten ei voi syödä niitä karkkeja viikolla, kun emme näe silloiin.

torstaina, 6. marraskuuta 2008 klo 14:42 Paulina kirjoitti::
Nämä ovat hirmu hankalia tilanteita... Olen ajatellut niin, että tällaiset tilanteet kuuluvat elämään jatkossakin, sillä en aio loppuelämääni kieltäytyä muiden tarjoamista herkuista. Olen siissitkeästi yrittänyt opetella syömään kohtuudella. Yritän toki tilanteessa ajatella, tekeekö minun juuri sillä hetkellä mieli syödä tätä kyseistä asiaa, etten vain tavan vuoksi napsisi puolikasta jäätelöpakettia Herkuttelun kohtuudessa pitäminen onkin isompi asia, josta on keskusteltu monissa ketjuissa.

Kokonaan toinen juttu on sitten se, jos kokee, ettei voi kieltäytyä herkuista, koska pilaa silloin toisenkin ilon. Jos poikaystäväsi tukee sinua, hän varmasti ymmärtää, vaikket haluakaan aina osallistua hänen herkutteluihinsa.

Se on se antamisen ilo tapa osoittaa vieraanvaraisuutta.

Äidilleni sain vihdoin menemään perille, etten kaipaa kahvitarjoilua, kun hänen luonaan käyn. Etenkin kun viikottain käyn kurkkaamassa, mitä kuuluu. Vanhoille tädeille en kyllä edes yritä selittää mitään, otan kahvipöydästä yhtä tai kahta sorttia, ja sen jälkeen kieltäydyn kohteliaasti santsaamasta.

Poikaystävälle ja tutuimmille voi varmasti asian selittää ihan rauhallisesti. Ja minusta tuntuu, ettei nuoremmat tuon tarjoamisen kanssa yleensä olekaan niin yltiöpäisiä kuin vanhemmat ihmiset.

torstaina, 6. marraskuuta 2008 klo 15:37 hilla kirjoitti::
Se on se antamisen ilo tapa osoittaa vieraanvaraisuutta.

Niinpä Tämä on varmaan se syy, miksi otan aina edes sen "vähän", vaikka ei tekisi mieli syödä ollenkaan. Tasapainottelua kohteliaisuuden ja omien toiveiden välillä.

Kohtuullisesti herkkujakin voi mielestäni syödä. Voi ottaa vähemmän, ja jos tarjolla on useampaa laatua, valita mitä niistä haluaa syödä. Jos yrittää pysyä kokonaan erossa herkuista, niitä alkaa tekemään mieli yhä enemmän ja enemmän. Vihreäänkin herkkupalloon mahtuu pieni herkku useamminkin kuin kerran viikossa, kun sen sovittaa suosituskalorimäärään mukaan. Tarjotusta herkusta ei tarvitse kieltäytyä, jos ei halua tehdä niin.

Jos haluaa herkutella, aina niiden korvaaminen terveellisemmillä ei välttämättä ole paras vaihtoehto (voi olla joskus). Korvike ei välttämättä tunnukaan sitten olevan sen alkuperäisen korvike, jos siitä ei nauti yhtä paljon. Söisin mieluummin vähemmän oikeaa tuotetta, paitsi niissä ruoissa/juomissa joiden kevyemmän version mausta pidän. Esim. light-limsaa juon oikeasti mieluummin kuin tavallista.