Kiitti pahvinaamari, on tosi mukava kuulla, ettei ole yksin näiden tapojensa ja ajatuksiensa kanssa!
Olen kala-kasvissyöjä. Varsinainen ruokavalioni on kunnossa - siis se RUOKA. Sanotaanko vaikka näin, että tiedon puutteesta ei tämä tilanteeni johdu. Eikä kokemuksen puutteesta: olen entinen Painonvartija ja silloin tuli urakoitua ensimmäisellä kerralla 17kg ja toisella kierroksella 10kg. Muutaman kilon pudottelua on niin paljon, ettei niitä lasketa. Tiedän kaikki perusasiat säännöllisestä ateriarytmistä ja proteiinin vaikutuksesta nälän loitolla pitämiseen ja hyvien rasvojen tärkeydestä...voisin varmaan toimia ravintonettivalmentajana jollekin

Vaan tuo sokerikoukku ei mun kohdalla ole mitään pientä makeanhimoa. Kroppa on tottunut siihen, että runsaankin aterian jälkeen on otettava "pienet". Vaikka söisin kuinka kunnon ruokaa on jälkiruokavatsa typötyhjä. Kun kaikkien ohjeiden mukaan pitäisi sallia itselleen pieni herkku silloin tällöin, johtaa se minun kohdallani järkyttävään mässäämiseen.Ja kun kieltää itseltään totaalisesti jotain...no, kaikkihan sen tietää, ettei pääkoppa muuta huudakkaan kuin kiellettyä. Ja kyllä, kromi on testattu - ei auta.

Innostuin kaksi vuotta sitten ensimmäistä kertaa elämässäni liikunnasta. Nyt tilttasi jalat sellaiseen kuntoon (kantakalvonjänteen tulehdus) että siitä ainoasta mukavan tuntuisesta lajista - zumbasta - piti luopua. Tilalle jäi puntin vääntö, johon motivaatio ei ole kovin hyvä. Sekin tässä nyt mättää...

Ajankohta uuteen tsemppiin ei voisi olla meikäläiselle huonompi, sillä olen intohimoinen harrastajaleipuri ja jouluksi tässä putiikissa tehdään vähintään sen seitsemän sortin herkut. Mutta en edes viitsi ajatella mikä tilanne on joulun jälkeen, jos nyt en ryhdistäydy. Siis "havuja prkle".

Otan alkavan viikon tavoitteeksi olla täysin ilman makeaa ja juoda sitä vettä niin, että saan merkattua nuo ruokapäiväkirjan lasit täyteen. Ja kyllä, tavoistani poiketen aloitan jo tänään sunnuntaina enkä vasta huomenna

Kolmas päivä kohta plakkarissa. Veden juonti taitaa olla yllättäen heikoin lenkki, jos sitä pitäisi tissutella pitkin päivää. Silloin kun ehtii ja muistaa niin tulee tempaistua useampi lasi peräkkäin. Kalorit olen saanut pysymään alle 1800:n, joka olisikin varsin hyvä tavoite pidemmällä tähtäimellä.

Näinhän tämä alkuviikko on aikaisemminkin sujunut, mutta jo nyt hirvittää perjantai, jolloin on vähintäänkin ansainnut kuun taivaalta, kun on puolikuntoisena jaksanut töissä ahertaa. Viikonloppuna pitäisi aloittaa joululeipomiset ja kuin Pavlovin koiralla herahtaa vesi kielelle kun ajattelen kaikkia niitä makuyhdistelmiä, mitä taikinoista syntyy. Haastetta siis riittää. Rehellisesti sanottuna minulla ei ole aavistustakaan miten viikonlopusta voi selvitä ilman herkuttelua - mikä ihmeen viikonloppu se sellainen on? Silloin aikoinaan Painonvartijoissa ei tahtia haitannut, jos yhtenä päivänä viikossa söi kaiken minkä käsiinsä sai, mutta iän myötä on tilanne muuttunut. Nyt painonpudotus on hitaampaa ja sen nouseminen nopeampaa ja jollain tavalla "pysyvämpää". Viiden kilon tiputushaaveeni voi kuulostaa mitättömältä, mutta 10 voipakettia vaikuttaa ja tuntuu.

Tuloksia olen tottunut saamaan ja niitä tekemään. Siksi onkin ollut outoa rimpuilla päivästä ja kuukaudesta ja varmaankin kohta vuodesta toiseen saman asian äärellä. Moni tuttu pitää minua aikaansaavana ja määrätietoisena. Tietäisivätpä vaan...

Minulla pieni herkku päivässä ehkäisee isompaa repsahtamista. Aikoinaan myös ravitsemusterapeuttini sanoi, että lihomisen ja laihtumisen kannalta on aivan sama, syökö yhden vanukkaan tai pullan päivässä, jos kalorit eivät mene yli energiankulutuksen. Tällä linjalla minä ole mennyt jo jonkin aikaa ja minun kohdallani toimii )

Mites täällä sujuu?

Mulla on yleensä vesipullo koululla mukana ja täytän sen myös kotona sit näkyvälle. Siitä tulee hyvin juotua.

Mulla on kyllä sama ongelma. Miten viikonlopusta ja elämästä selviäisi ilman herkkuja? Tosin pitäisi vain keksiä syömisen tilalle muuta tekemistä, sillähän se ratkeaisi. En kyllä siltikään haluaisi jättää leipomisia ja herkkuja kokonaan. Jos joskus onnistuisi tasapainottamaan. : )

Tsemppiä!

Se on moro PN!

Uskallan jo julistaa, että viisi päivää putkeen on menty ilman herkun herkkua, vaikka tilaisuuksia sortumiseen olisi ollut. Flunssa on tällä kertaa ollut apuna, sillä ruokahalu ei ole kovin hyvä ja kun ei ole päässyt liikunnankaan pariin niin ei ole ollut mitään kummempaa kulutustakaan. Vettäkin on lotrattu ja saatu tuo vähimmäismäärä täyteen. Huomenna aion mennä vaakaan ja katsoa sitäkin kautta totuutta silmiin. On nyt saatu pahin mässyturvotus pois.

Viikonloppu on edessä. Olisipa kiva ottaa rennosti lasi viiniä ja katsella vaikka joku hyvä elokuva...jep jep. Nuo ovat vain murto-osa niistä sudenkuopista mitä viikonloppuun voi kuulua. Mulla on niin käsittämättömän huono viinapää nykyisin, että yksi lasi riittää täysin pätevään ruotsin kielen puhumiseen ja muutaman harmittoman suolapähkinän tai suolakeksin tai digestiven ohella lähtee prätkä käsistä korkealta ja kovaa. Onhan viikonloppu

Minäpä siirryn nyt tuonne päiväkirjan puolelle pohtimaan miten tätä elämää oikein eletään Sokerikoukun ja mässäämisen taltuttamista voi siis halutessaan seurailla sieltä.

Iloa kaikille - ja tsemppiä omien projektien kanssa.

Olen nyt kokeillut sisäistää tuota sallivuutta ja syödä riittävän paljon oikeaa ruokaa. Tulokset on erittäin rohkaisevia

Olen syönyt kunnon ruokaa entiseen verrattuna todella paljon. Olen huono muistamaan syömisen ja nälkä on kertynyt. Olen saattanut mennä viikkojakin jollain 500 kalorilla kun en vaan muista syödä. Ja sitten on tietysti ollut aika urakka ahtaa ne vajekalorit nassuun....

Eilen meillä oli karkkia, jaoin namit itselle ja lapsille ja panin kippoon. Unohdin syödä ne Äsken muistin ja otin kipon eteen. Söin neljä karkkia ja sitten alkoi jo ihan iljettää!!!

Että kyllä tässä joku vinha perä on oltava. Toivottavasti saisin äkkiä tavaksi tämän riittävän syömisen, koska muisti minulla on niin kehno että sen varassa ei pitkälle pötkitä.

sunnuntaina, 1. maaliskuuta 2015 klo 23:33 Villihamsteri kirjoitti::
Toivottavasti saisin äkkiä tavaksi tämän riittävän syömisen, koska muisti minulla on niin kehno että sen varassa ei pitkälle pötkitä.

Kun täällä Kiloklubin sivuilla olet, ota samalla käyttöön ruokaosiosta sen valmiit menut. Niitä pystyy muokkaamaan jos ei halua sellaisenaan käyttää, mutta niistä saa hyvän käsityksen kalori- ja ruokamäärästä joka päivän aikana pitäisi joka päivä syödä. Samoin ateriarytmistä aamupalasta iltapalaan.

Kun vähän aikaa syöt riittävän monta kertaa päivässä (vaikka ei olisi nälkäkään), elimistö alkaa vaatia ruokaa riittävän usein. Olet jo hyvässä vauhdissa sitä kohti.

On tämä napostelu mahdotonta. Ihan vaan kunnon ruoan jälkeen sitä nappasee lihapullapakkauksesta vain yhden lihapullan, himo yltyy syömpä toisenkin. Joo no ei se kolmaskaan nyt maata kaada. Seuraavaksi havahtuu että lihapullia on niin vähän paketissa ettei niistä riitä enää perheelle ruokaa, joten syömpä loput pois etteivät tiedä niiden olemassaolosta mitään.
Voi että kun voi ihmispolo voi olla heikko. (ja se ei päde seksiin pätkääkään)

On se kumma motivaattori tuo vaaka! Eilen oli alhaisin paino mitä pitkään aikaan on ollut. Aamulla sitten vessassa käynnin jälkeen ajattelin että jo vain tulee enkat, oikeen kuule punnasin kaiken ylimääräisen painon ulos kehosta ja sitten puntari näkyviin. Voi sitä pettymyksen määrää kun oli tullutkin 300g lisää painoa! No nestetttähän se on kun painoa onkin jo 108 kg. Mutta miten se voikin vaikuttaa henkisesesti. Eilen leijui ilmoissa ja nyt on taas raskaat saappaat jalassa.

Vieläkö oppis liikkumaan! Siitä saisi kyllä oman tarinansa