Banaanissa on hiilihydraatteja, ja tarkoitin sitä että sekään yksinään ei ole täyttävä välipala. Ja sen vuoksi illalla tekee sitten mieli keksejä ja muuta. Tottakai parempi pelkkä banaanikin on kuin pullat ja karkit. Kiloklubin ravitsemusasiantuntija Patrik on täällä usein kirjoittanut, että hedelmän lisäksi välipalalla olisi aina hyvä olla jokin täyttävämpi osuus, eli yleensä proteiinia ja rasvaa.

Oletko täyttänyt ruokapäiväkirjaa? Vaikka oletkin normaalipainossa, nuo kertomasi ruoat näyttävät melko vähäisiltä. Paitsi jos pähkinöitä on reilusti. Siksi olen edelleen sitä mieltä, että illan leipien tai keksien syöminen kaakaon kanssa ei ehkä ole pelkkää mielitekoa.

Tämä on ilmeisesti vähän vaikea asia Kiloklubin ohjeistuksella ymmärrettäväksi, jos painonhallinta tarkoittaa täällä vain ylipainosta laihduttamista.
Ensinnäkin normaalipainon sisällä pysyminen tai laihduttaminen ei onnistu samalla kalorimäärällä kuin ylipainosta laihduttaminen.
Toiseksi proteiinin tarve on pienempi pienemmillä kiloilla, ja varsinkin niillä joilla siitä aiheutuu ummetusta. Sen takia esim toinen rahka ei käy iltapalalle eikä ylipäätään saman päivän sisälle.
Kolmanneksi karkkien ja pullien pakkolisääminen johonkin muuhun aikaan päivästä ei ole yhtään sen perustellumpaa kuin kaakao näkkärin kanssa illalla.Hiilihydraatit on kuitenkin työni takia paras sijoittaa iltaan ellei aamupäivällä ole liikkumista enemmän. Insuliinihoitoinen diabetes kun vaatii lisähiilareita liikunnan yhteydessä.

Zardi, insuliinihoitoisen diabeteksen kanssa tilanne voikin olla hyvin erilainen kuin muilla. En huomannut, että olisit maininnut sen aikaisemmissa viesteissäsi joihin vastasin, en lukenut ketjua muutamaa sivua enempää taaksepäin. Anteeksi, jos se siellä oli ja jäi minulta huomaamatta. Kirjoitin vastaukseni sellaisen henkilön näkökulmasta, jolla diabetestä ei ole.

Karkeissa ja pullissa verrattuna kaakaoon kuitenkin on yksi olennainen ero, ainakin tilanteessa jossa diabetestä ei ole: Kaakao on veteen keitettynä vähäkalorisempi kuin nuo muut, ja vastaavasti maitoon valmistettuna siinä on maidon proteiinit mukana. Silti, vaikka se korkeaenergiseksi juomaksi Kiloklubissa lasketaankin. Maito, vaikka muiden juomien pohjanakin, pitää kylläisyyttä paremmin yllä kuin muut juomat.

Ja tuohon kun mainitsit että Kiloklubin painonhallinta tarkoittaisi vain ylipainosta laihduttamista: Niin ei ole, vaan normaalipainon sisälläkin on kyllä mahdollista pudottaa. Kiloklubin antamiin kalorisuosituksiin normaalipaino vain vaikuttaa niin, että suositusvaje pienenee ja kalorimäärä saattaa siksi joillakin jopa nousta siitä mitä se oli reilusti ylipainoisena.

Kiloklubin suositukset perustuvat siihen, että mitä enemmän pudotettavaa on, sitä suurempaa vajetta voi kestää ilman häiritsevää näläntunnetta. Mitä lähemmäs normaalipainoa tai sen sisälle mennään, sitä pienemmäksi ohjelman laskema tavoitepudotus viikolle muuttuu. Ohjelman laskeman tavoitteen voi päätellä päivän energiavaje-kohdasta ruokapäiväkirjan suositus-kohdassa: 500 kcal vaje päivässä tarkoittaa noin puolen kilon pudotusta viikolle, jokainen 100 kcal ylöspäin tai alaspäin muuttaa tuota sadan gramman verran samaan suuntaan.

Eilen repesi, kun lähdin töistä suoraan ajelemaan erääseen tapahtumaan jonne sain yllättäen vapaalipun. Työhuoneen kaapista löytyi jouluksi saamiani mustavalkoisia lakritsikuvioita, ja niitä meni kolme kourallista autokarkeiksi juhlistamaan mukavaa iltaa.
Eipä tuossa taaskaan tarvittu kuin vapaalle vaihtaminen, niin kaapissa seisonut laku maistuikin yhtäkkiä uskomattoman hyvältä.

perjantaina, 3. helmikuuta 2017 klo 21:03 Merelle* kirjoitti::
Eikös sen ns. syömähimon noin yleisellä tasolla laukaise alikaloreilla eläminen eli nälkävelka, jonka on päästänyt pahaksi?
Onko mitään eroa, jos syö oikeaa ruokaa riittävästi aterioilla?

Mitäs ruokaa olet keksinyt minun syövän aterioilla? Onko aamupuuro, 2x päivässä lihaa ja kasviksia, välipalahedelmät ja pähkinät, rahka, raejuusto ja marjat väärää ruokaa?

Hyvä juttu, toivoinkin että tällaisiin gallup-tyyppisiin ketjuihin voi vastailla ilman häirintää

Hei,
Ei ihan niin hyvät lukemat sentään pituus on163,5, ja edelleen joulukilojen kanssa painoa 60kg. Eikä tuo lähdekään ennenkuin liikkumaan pääsee. Kyllä se liikunta vain vaikuttaa, vaikka kuluttaisi vain 300-400kcal/päivä.
Mulle liikunta on itsessään tärkeä, en tunne voivani hyvin ellen pääse liikkumaan, mutta sen verran kevyttä kuitenkin liikunta on, ettei se ruokahalua juurikaan lisää. Enemmänkin huolta verensokerin laskusta.

Ei minulla yleensä ole nälkä, ja tähän ketjuun liittyvät ei-niin-tarpeelliset syömiset liittyvät aina vapaalle ja seuraan. Eikä noita juttuja voi ihan vakavissaan yhdistää mihinkään kertyneeseen nälkään.

Taitaa olla enemmänkin impulssikontrollin heikentymistä vapaalle vaihtaessa pitäisköhän kuvauttaa otsalohko...
ei vaan, on mulla ihan oikeitakin ongelmia tämänhetkisen sairastelun kanssa.

Paljon puhutaan kerrytetystä nälästä. Tiedä hänestä, tosin tunnistan kyllä itsessäni psykologisen efektin: jos olen ollut monta päivää niukalla syömisellä, tulee fiilis että kärsii syödä nyt sitten enemmän. Eli kynnys on matalammalla.

Mutta syöpöttelyn lähtemiseen lapasesta minulla tarvitaan oikeastaan kaksi laukaisevaa tekijää: v**utus ja liikkumattomuus. Yhtä aikaa.

Esimerkiksi eilen oli tympeä päivä töissä, ja muutenkin ketutti koko maanantai, ja tieto siitä että tällä viikolla on normaalia enemmän ikäviä velvollisuuksia odottamassa. Tympeä viikko siis tiedossa.

Lisäksi alamaha oli kipeänä sen verran (normielämään kuuluva naistenvaiva, ei vakavampaa) etten voinut oikein kävellä suorassa. Enkä siis voinut urheilla vaan köllöttelin enimmäkseen sohvalla.

Nämä kaksi asiaa yhdistettynä johtivat siihen että koko illan oli hällä väliä -meininki. Söin juustoa suoraan paketista, kolusin keksit ja pähkinät ja hapankorput, sen lisäksi että hain kunnon satsin noutoruokaa thaimaalaisesta jne. Paino nousi sivumennen sanoen tasan kilon eilisen aikana, tietysti se on "biomassaa" ja turvotusta, mutta ei se silti ilahduttanut aamulla, jos nyt ei yllättänytkään.

Mutta JOS maha ei olisi ollut kipeänä, olisin lähtenyt hiihtämään, mieliala olisi kohentunut, illalla olisi ollut reipas ja urheilullinen olo, olisin syönyt jotain kevyttä ja terveellistä jne.

Olen monta vuotta yrittänyt laihduttaa. On ollut karppausta, Jutan superdieettiä, personal trainerin neuvoja sun muuta ja olen yhä samassa ylipainoisessa tilanteessa.

Eniten huollettaa jo vuosia jatkunut herkkuriippuvuus. Mun on siis pakko saada joka päivä jotain herkkua, koska en vaan yksinkertaisesti pärjää ilman! Syön päivittäin vähintään kaksi suklaapatukkaa ja usein haen illalla vielä pienen suklaalevynkin. Syöpöttelen salaa mieheltäni. Jos mies lähtee kotoa pois, niin silloin vasta käsistä lähteekin ja syön yleensä kaupan uunipitsan, pienen juustonaksupussin, pienen karkkipussin, pienen cokiksen ja ahmin suklaamuroja (yhden päivän/illan aikana).

Tiedän ja osaan syödä myös terveellisesti. Mutta vaikka söisin terveellisesti, niin herkkuhimo nousee silti sen verran, että haen vähintäänkin sen pienen suklaalevyn terveellisen ruoan kylkeen. En vaan saa millään katki herkkukierrettä! Siihenkin olen kokeillut jo vaikka ja mitä (mm. ruokapäiväkirjaa, pankkikortin jättämistä kotiin, hedelmiä, pähkinöitä, proteiinivanukkaita...)

Kaikista pahin viholliseni on suklaa ja sitä on saatava joka päivä...

Mihinkään terapiaan ei tällä hetkellä voimavarani riitä.

Viestini saattaa kuullostaa todella epätoivoiselta, mutta mitä ihmettä tekisitte tilanteessani? Mulla on myös jo melkein 30kg ylipainoa ja terveys reistailee.

Laihdutin 35 kiloa kahdessa kuukaudessa, mulla oli samoja vaikeuksia, kohtalo puuttui peliin, sain erittäin vakavan keuhkokuumeen, vielä DNR-päätöksen, do not recover, eli Ei elvytetä-päätös. Ole onnellinen kiloinesi, kukaan ei vie henkeäsi, voisin kertoa seikkoja pitkän noin neliviikkoisen hengityskonejaksoni varrelta, mitkä veisivät sinulta suklaanhimon vähäksi aikaa. Ryhdy toimiin, ennen kuin on liian myöhäistä! Onko se suklaa niin tärkeätä? Eikö elämässäsi ole muuta tärkeää, ihmissuhteet, some, harrastukset, työ ja toimeentulo?