Tulin vaan kertomaan, että eilen annoin itselleni luvan syödä toisenkin 50gramman pussin lakua, kun teki niin kovasti mieli. Viikko sitten olisin sanonut sortuneeni herkutteluun mutta nyt on toinen ääni kellossa. Söin sen pussin sitten oikein hyvällä mielellä, enkä soimaa itseäni ja kas kummaa, tänään ei vaaka näyttänyt yhtään lisää kiloja eikä tarvinnut myöskään itsesäälissä kieriskellen aloittaa päivää huonoilla tavoilla. Pystyin jatkamaan siitä mihin jäin, kun aiemmin olisin ajatellut että huonostihan tässä nyt menee jokatapauksessa niin antaa mennä.

Moikka!

Minä olen miettinyt tälläistä systeemiä omaan karkinsyöntiini, ettö joka viikko, kun en osta karkkia laitan pari euroa pankkiini. Eli suurinpiirtein tuon summan mikä minulla esim. irtokarkkeihin menee yhdellä kerralla. Ajattelin aloittaa tämän jutun tällä viikolla. On hienoa seurata kuinka paljon rahaa on kertynyt pankkiin vuoden lopussa.

MiaMaria,

itseasiassa sallivuuden kohdalla onnistujia (= syövät vähemmän herkkuja kuin ennen mutta enemmän nauttien) on asiakastyössä valtaosa niistä jotka ovat opetelleet sitä edes joitakin kuukausia. Melkein tekisi mieli sanoa liki kaikki, mutta kun en ole pitänyt kirjaa niin pidetään tuo valtaosa.

Eli ne joilla riittää pitkäjänteisyys ovat kyllä löytäneet sallivuudesta avun. Osa kokonaan, osa vasta osin mutta ovat matkalla vielä opettelussa. Osa ei usko sallivuuteen ja jättävät homman jo melko alkumetreillä. Mutta kokemuksen mukaan sallivuus on toiminut oikeastaan aina kun maltti ja tuki oikeiden asioiden tekemiseen on riittänyt. Yksin tuo homma olisi todella hankalaa - jossain vaiheessa loppuisi usko tai keinot luulisin. Mutta asiakastyössä ja toivottavasti täällä KKssakin asia on työstettävissä.

Eli vain yksi on onnistunut sallivuudessa niin että heti seuraavana päivänä on homma luonnistunut ja sen jälkeenkin Mutta kyllä siihen saa yleensä muutamia kuukausia varata, että pääsee kiinni siihen että homma toimii. Ja siitä etiäpäin se sitten vaan paranee oivallusten mukaan nopeammin tai hitaammin.

Siksikin kun tuo on hidasta niin sallivuudesta ei kannata lähetä liikkeelle ekana. Ensin ne muut asiat kuosiin.

maanantaina, 19. tammikuuta 2009 klo 10:57 MiaMaria kirjoitti::

sunnuntaina, 18. tammikuuta 2009 klo 20:52 SHA kirjoitti::

Nyt kun tulin tänne Kiloklubiin ja tutustuin Patrik Borgin aatoksiin, hämmästyin ihan. Voisiko tosiaan mennä niin, että jos antaa itselleen oikeasti luvan syödä herkkuja, joku kontrolli säilyykin?

Voi olla että siihen tarvitaan pakkoa, kiduttamista, masennuslääkkeitä, mielialalääkkeitä, unilääkkeitä jne.

Ei tarvita, voin vakuuttaa aivan omasta kokemuksestani. Olen ollut aivan järkyttävän makeanhimoinen jo pikkulapsesta, joten minulla on kanttia sanoa. Ikinä ennen eivät ole kaksi palaa tai rivi riittäneet.

Kun syömisrytmi ja -laatu sekä myös määrä ovat kunnossa, ja jos sitten todella kuuntelee itseään ja mielitekoaan sekä toteuttaa juuri sen mieliteon eikä korvaa sitä jollain toisella, vähäkin riittää. Ja idea on juuri se, ettei aseta itselleen rajoitusta, että kahden suklaapalan on riitettävä vaan että kun sallii itselleen vaikka koko levyn, jos se on mennäkseen, silloin esimerkiksi rivi riittää.

Minä tiedän aivan tarkkaan, kuinka rauhalliselta ja tasapainoiselta tuntuu, kun kohtuullinen määrä riittää. Valitettavasti en saa tätä mekanismia vielä "pysymään päällä". Luultavasti pelkään alitajuisesti repsahtavani niin runsaaseen syömiseen, että yhtä alitajuisesti asetan itselleni koko ajan rajoitteita. Lisäksi olen laiska kuuntelemaan tarkasti, mitä kehoni pyytää. Syydän sille vain jotain ja saan sen tällä tavalla sekaisin.

maanantaina, 19. tammikuuta 2009 klo 10:53 lode kirjoitti::

täysjyvävehnäjauhopohjaan kotona tekemääni jauhelihatomaattijuustopitsaa

Heip,
antaisitko Iode reseptin tuohon pizzaan, kuullostaa hyvältä, kiitos! Oletko laskenut siihen kalorit?

P.s. Ilmoittaudun tähänkin ketjuun, irtokarkkeja kun on aikaisemmin kulunut ainakin 300 g lauantai-iltaisin ja kaikki muut karkit päälle. Pahimmat houkutukset salmiakki, suklaa ja pulla!

Yksi karkkihiiri ilmoittautuu! Mulla myös on nuo karkit "heikko kohta", jopa sen verran heikko, että puoli kiloa menee päivässä helposti, joka päivä. Ja vaikka muuten syönkin suht terveellisesti paino tietysti nousee, koska päivittäiset kalorit menee yli että romisee. Oon pitkään yrittänyt päästä laihdutuksen alkuun ja se ei oo yksinkertaisesti onnistunut, kun on tosi vaikea olla syömättä karkkia joka päivä, tai siis olla syömättä ja samalla tuntematta, että rankaisee itseään.

Nyt päätin viime perjantaina ottaa tämän sallivuus-teeman ihan tosissani ja samalla miettiä syömistäni muutenkin. Joku tuolla aikaisemmin kirjoitti, että puolikiloa irtareita menee helposti, vaikka alun jälkeen maku onkin jo poissa. Juuri tästä yritän nyt päästä eroon, eikä pelkästään karkkien kanssa vaan kaiken ruuan kanssa. Periaatteena siis, että mitä vaan voi syödä ja koska vaan, mutta ns. ahmimis/ylensyömishetket (eli ne kerrat kun syö vaan siksi, että ruokaa/karkkia vielä on) pitää oppia tunnistamaan ja syöminen lopettamaan ajoissa. Ei ole mitään järkeä mättää suuhunsa ruokaa, joka ei enää maistu miltään ja joka päätyy pehmusteeksi jo ennestään piukkoihin housuihin.

Varalle en karkkia osta (esim. tuo 50 g päivässä), enkä rajoita päivän tai viikon karkkihetkiä. Testattu on. Ei toimi mulla. Yritän puhua itselleni järkeä kussakin yksittäisessä tilanteessa aina tilanne kerrallaan ja olla masentumatta siitä, jos aina ei mene putkeen. Toivottavasti saan tällä pelillä ainakin painonnousun taittumaan. Nyt vasta kolmatta päivää mennään, mutta hyvin tuloksin toistaiseksi.

Täällä yksi karkkihiiri ilmoittautuu mukaan ketjuun

Mulla on toiminut jo jonkin aikaa semmonen systeemi ton karkin syönnin suhteen, että syön vaan karkkipäivänä, joka on siis perjantaisin. Aikaisemmin saatoin kyllä syödä perjantaisin vaikka 500 g:n irtsaripussin tai jonkun jumbo-karkkipussin, mutta nyt oon pienentänyt karkkipussin kokoa ja saman nautinnon saan silti Missään nimessä en haluais luopua kokonaan karkinsyönnistä

Tän ketjun ym. lukemani perusteella tää karkkipäiväsysteemi ei sitte ilmeisesti olekaan niin hyvä systeemi? Miksköhän lapsille sitte opetetaan, että karkkipäivä kerran viikossa

Pullaa sallin itselleni n. kerran viikossa, koska töissä on tarjolla pullaa/leivoksia/herkkuja lähes poikkeuksetta joka päivä, joten muuten tulis syötyä päivittäin joku viineri tms. Poikkeuksena tietty, jos on jotku juhlat, joissa on kakkua ja pullaa, niin sillon syön, mitä on tarjolla, mutten ahmimalla

Niinpä, Viivi! Mitä ihmeen järkeä on syödä, vaikkei enää maistu? Siihen minäkin kompastun koko ajan. Pitäisi ehdottomasti keskittyä syömiseen ja maistamiseen ja nauttimiseen. Eikä pitäisi ikinä syödä sellaista makeaa, jota ei itse asiassa tee mieli. Vähemmän ja laadukkaampaa.

Minulla on muuten sellainenkin tapa, etten osaa millään valita, minkä herkun ottaisin. Tiedän kyllä, että yksi riittäisi, mutta kun jos se toinen on sittenkin parempi. Ja taas tuli ostettua kahta tai kolmea laatua. Idiootti!

Hirveitä ongelmia - nelikymppisellä!

maanantaina, 19. tammikuuta 2009 klo 15:18 Johna kirjoitti::

Minulla on muuten sellainenkin tapa, etten osaa millään valita, minkä herkun ottaisin. Tiedän kyllä, että yksi riittäisi, mutta kun jos se toinen on sittenkin parempi. Ja taas tuli ostettua kahta tai kolmea laatua. Idiootti!

Hirveitä ongelmia - nelikymppisellä!

Joopa, mulla kävi eilen just noin. Teki mieleni suklaata ja kun kaupassa oli muusta syystä pakko käydä, ostin itselleni entisen suklaalevyn sijaan kaksi suklaapötköä, mikä oli mielestäni hyvä suoritus. Toista aloittaessani totesin, että olis se yksikin plaatu piisannut. No, menköön opettelun piikkiin. Ens kerralla sitten paremmin.

Ja ihan tosi: hirveitä ongelmia. Onneksi on elämä niin mallillaan, että on aikaa pohtia ja pähkätä karkinsyömisen jalon taiteen kanssa, eikä tarvi tämän kummosempien ongelmien kanssa painia

Kyllähän tuo karkkipäivä kerran viikossa voi olla ihan hyvä vaihtoehto, jos se tuntuu itselle sopivalta. Ehkä sellainen, että herkkuja kerran viikossa on liian askeettista, mutta kun monilla ne herkut ovat paljon muutakin kuin karkkia niin vaikka sitä karkkia on kerran viikossa niin muinakin päivinä saa sitten sen herkutteluhetken jollain muulla asialla vaikkapa pullalla. Mutta toisaalta, jos se herkku on nimenomaan vaikka joku tietty suklaapatukka niin mieluummin sallisin sitten viikolla, jos mieli tekee niin syödä sellaisen, kuin korvaisin sen jollain muulla, joka sitten ei kuitenkaan ole se ihan mieleinen.

Muuten olen kuullut, että monet hammaslääkäritkin saattaa nykyään suositella, että mieluummin karkkia vaikka parina päivänä viikossa pieni määrä aterian jälkeen, kun että ostettaan sellainen jättisatsi, jota lapset mussuttavat sitten koko lauantaipäivän.

joku kyseli pitsaohjetta: ajattelin aloittaa oman päikyn, jos vaan kerkeän tänään niin laitan sen vaikka sinne sitten...