Stressi, loppuun palaminen ja masennus ovat kolme eri asiaa. Kaikki stressaantuneet eivät pala loppuun, kaikki masentuneet eivät ole loppuun palaneita.
Nyky-yhteiskunta ei odota ihmiseltä mitään. Ihmiset kuvittelevat yhteiskunnan odottavan heiltä kaikenlaista ja siksi vaativat itse itseltään liikaa. Nyky-yhteiskunnalle sopii ihan hyvin, että joku erakoituu keskelle korpea elämään maan antimilla.
Parisuhteessakin voi olla läsnä juuri niin paljon tai vähän, kuin siinä parisuhteessa on sovittu läsnä oltavan. Jotkut asuvat ja työskentelevät yhdessä, toiset tapaavat kerran kuussa.
Lapsia ei tarvitse hankkia, jos niitä ei oikeasti halua ja loppuun ruoskittu työntekijä voi ryhtyä yrittäjäksi. Itsensä loppuu ruoskinut yrittäjä voi sitten katsoa peiliin ja miettiä, joskos se vika olisikin siellä, eikä työnantajassa.

Vaihtoehtoja on, jos niihin uskaltaa tarttua. Kaikkeen ei tarvitse suostua.

^ Allekirjoitan Helinän viestin täysin. Hyvin sanottu krijoitettu.

Nälkä nykyisin, ennen kiire.

Tähän riittää yksi sana: VÄSYMYS.

Hyvin sanottu Helinä. Ihminen saa katsoa itseään peiliin jos syyttää yhteiskuntaa (ketä se oikeasti edes tarkoittaakaan?) oman elämänsä kovista paineista. Kukaan muu kun ihminen itse ei voi vaikuttaa omaan tyytyväisyyteensä, onnellisuuteensa eikä tasapainoisuuteensa. Minulla on otsaa sanoa, koska olen raivannut tieni onnelliseen aikuisen elämään syömishäiriöisen, masentuneen ja ahdistuneen 10 vuotta kestäneen koko nuoruuteni jälkeen.

Tänään tähän on helppo vastata. NÄLKÄ!!!

Kävin tänään tyttären kanssa kaupungilla. Olimme sopineet, että käymme samalla Hesellä. Olisin ottanut katkarapu salaatin. Ystävätär soitti tyttärelle, että hänkin on kaupungilla. Niinpä tytär sanoi äidilleen heipat ja häipyi. Ajattelin, etten viitsi yksin mennä Heselle, vaan käyn ruokaostoksilla ja lähden kotiin.

Tähän asti kaikki oli hyvin. Ostelin ruokia ihan mukana olevan lapun mukaan kunnes pääsin kassalle. Siihen oli tullut uusi jäätelöallas. No mukaan yksi tripla-suklaakuorutettu puikko. Ai, ja tuossa näyttäisi olevan suklaata. Siis yksi levy hihnalle.

Niitä olen nyt tässä mussuttanut. Melkein oksettaa. Voin loput suklaat jo "piiloon", mutta puoli levyä ehti mennä.

Vastaa saman;
NÄLKÄ!

se että jos olen yksin kotona, niin silloin tulee kaupasta haettua kaikkea hyvää ja sitten kun mies tulee kotiin niin sitten piiloitetaan kaikki todisteet..

torstaina, 2. huhtikuuta 2009 klo 16:18 Helinä81 kirjoitti::
Stressi, loppuun palaminen ja masennus ovat kolme eri asiaa. Kaikki stressaantuneet eivät pala loppuun, kaikki masentuneet eivät ole loppuun palaneita.
Nyky-yhteiskunta ei odota ihmiseltä mitään. Ihmiset kuvittelevat yhteiskunnan odottavan heiltä kaikenlaista ja siksi vaativat itse itseltään liikaa. Nyky-yhteiskunnalle sopii ihan hyvin, että joku erakoituu keskelle korpea elämään maan antimilla.
Parisuhteessakin voi olla läsnä juuri niin paljon tai vähän, kuin siinä parisuhteessa on sovittu läsnä oltavan. Jotkut asuvat ja työskentelevät yhdessä, toiset tapaavat kerran kuussa.
Lapsia ei tarvitse hankkia, jos niitä ei oikeasti halua ja loppuun ruoskittu työntekijä voi ryhtyä yrittäjäksi. Itsensä loppuu ruoskinut yrittäjä voi sitten katsoa peiliin ja miettiä, joskos se vika olisikin siellä, eikä työnantajassa.

Vaihtoehtoja on, jos niihin uskaltaa tarttua. Kaikkeen ei tarvitse suostua.

Ymmärrän kyllä eron masennuksen ja muiden välillä, siksi korostinkin masentuneina niitä joilla se on pysyvä tila. Se oli vain oman elämäni syy siihen miksi maailma ei pysynyt kasassa. En siis yleistänyt kaikkien ylipainoisten olevan masentuneita.

Olen silti aivan eri mieltä. Sinun maalaamasi kuva ei ole kaikille mahdollinen. Kaikki eivät halua valita joko-tai. Kaikilla ei ole varaa siihen. Nyky-yhteiskunta odottaa ja paljonkin minulta. Minun pitää valmistua tietyssä ajassa, en "saa" sairastua tiettyihin sairauksiin rahojen puutteen takia, en saa mennä kirkossa naimisiin naisen kanssa yms. Yhteiskunnalla tarkoitan sitten niitä kaikkia instituutioita ja yhteisöjä, jotka tukevat ja rajoittavat toimintaani.

Kun puhuin läsnäolosta, puhuin lähinnä median luomasta kuvasta (joka uskokaa tai älkää vaikuttaa monen suomalaisen maailmankäsitykseen, including me). Otsikoissa hämmästellään missä isit ja äidit on kun lapsi ammuskelee kavereitaan koululla. Yh-äidit nähdään vieläkin jotenkin "epäonnistuneina" ja yh-isät sankareina.

Ihminen ei elä yksin maailmassa, joten hän ei voi välttyä paheksunnalta.

Onnea sinulle jos voit saada elämältäsi kaiken, kaikki eivät valitettavasti pysty toteuttamaan itseään.

Hennelle pahoittelut rankasta nuoruudesta, mutta pakko sanoa että kovin on individualistinen näkemys maailmasta. Itse sitten varmaan tulen leimatuksi, mutta näen että yhteisöllä on yhtä suuri vastuu jäsenistään kuin yksilöllä itselläänkin.




MUTTA ihmiset hyvät ollaan eksytty aiheesta, joku jota kiinnostaa yhteiskuntamme ongelmat voisi perustaa sille sitten vaikka oman ketjun.

Omasta puolesta pahoittelen palstatilan valtaamistani.

Itse olen huomannut, että jos saan liian vähän proteiinia ruuasta, niin tulee väsymystä ja sitä kautta makeanhimoa. Selvästikään pelkkä suuri määrä hiilihydraattia ei riitä, kun liikun aika paljon lähes päivittäin. Tänään taas reilusti yli sallittujen kaloreiden, joka pilaa sitten monen päivän hienon suorituksen ruuasta saadun energian suhteen