keskiviikkona, 27. toukokuuta 2009 klo 12:01 Helinä81 kirjoitti::
Siis haluat oppia rennon asenteen, että otat silloin kun tekee mieli, mutta et kuitenkaan anna itsesi ottaa, jos tekee mieli? Ei millään pahalla, mutta kuulostaa hieman epäloogiselta.

Arvelen, että lua tarkoitti sitä, että haluaa syödä makeaa silloin kun tekee mieli, mutta lounaan jälkeinen makean syöminen on vain paha tapa, josta hän haluaisi luopua. Tunnistan itselläni vähän samanlaisia piirteitä ja olen lisäksi huomannut, ettei minulla kovin usein jää se pieni makea siihen yhteen pieneen.... Olenkin huomannut, että olen jonkinlainen sokeriholisti - minun on helpompi olla, kun olen päättänyt, etten arkisin nauti makeita herkkuja ollenkaan. Viikonloppuisin voin herkutella VÄHÄN. Se on kyllä jännä juttu, että usein lauantaisen herkuttelun jälkeen minulla onkin sunnuntaisin selvä sokerin himo ja makeaa pitäisi saada herkutteluillan jälkeen lisää. No, kun voitan omat makeanhimoni sunnuntaina voin taas helpommin jatkaa arkea aina seuraavaan lauantaiseen. Totaalikieltäytyjäksi minusta ei ainakaan vielä ole, eli jatkan näin.

Minulta ei onnistu mikään napostelu ja tänään päätin alkaa totaalikieltäytyjäksi suklaasta ja jäätelöstä.
Pystyn syömään jopa 86% suklaan koko levyn.

Tai onko tuo nyt mikään pystyminen , ahneutta se on.

Olen totaalikieltäytyjä, koska jos anna himoille periksi niin VAIN yksi suklaapala johtaa koko suklaalevyn syömiseen. Usein myös koen, että "samahan se on vielä muutama ottaa, kun kerran aloitin" Parhaiten hallitsen herkkujen syömisen, kun en syö tiettyjä asioita ollenkaan. Haluaisin osata pitää ns. herkuttelupäivän, mutta se menee aina överiksi. Kokeiltu on Tiedostan myös, että tällainen totaalikieltäytyminen tuskin onnistuu pidemmällä ajalla, mutta ehkä (toivottavasti) joskus saan pidettyä itseni kurissa ja osaan nautiskella kohtalaisen määrän herkkuja ilman omantunnon tuskia...

Oon ite myös ajatellu välillä tota että "sallinpas itselleni pari palaa suklaata päivässä". Mutta oon sillon ihan ihan yhtä epätyytyväinen koska en saa silloinkaan syödä mieleni mukaan. Sen sijaan jos päätän etten syö ollenkaan vaikka jotain piirakkaa, niin se on paljon helpompaa kun ei edes tarvitse miettiä, että otanko vai enkä, minkäkokoisen palan ja santsaanko ehkä vielä?

Tosin synttärit, joulu vappu ym. on asia erikseen, silloin saa ja pitääkin ottaa, vaikka myöhemmin vähän oisi huono omatunto

Mun mielestä pointti on just tuossa, että jos sallii itselleen pari palaa suklaata päivässä, se tarkoittaa edelleen sitä, että kieltäytyy jostain. Ja mun mielestä se kieltäytyminen ei johda mihinkään positiiviseen pitkällä aikavälillä, sillä mitä kieltäytyminen opettaa? Sen että voit kieltäytyä herkuista. No aiotko kieltäytyä herkuista koko ikäsi? Ööh... En mä ainakaan

Eli tavalla tai toisella sitä on opeteltava ei-kieltäytyvä suhtautuminen herkkuihin ja se kohtuus on löydettävä jostain. Mä en usko, että se normaali, rento ja kohtuullinen herkkusuhde syntyy kieltäytymisen kautta. Eli yritän sitkeästi sitä toista keinoa, eli sallimista. Se on tietenkin plajon hankalampaa, mutta mä uskon, että loppupeleissä se on kuitenkin ainoa pitkän linjan ratkaisu.

Ei oikeastaan mitään lisättävää edelliseen. Itsekin mietin että liian usein salliminen käsitetään muutaman suklaapalan tai pastillin syömisenä. Sallimisen opettelussa kyse on siitä, että syödään aina niin paljon kuin tekee mieli ja hyvällä omallatunnolla - alussa se määrä on suurempi mutta pikkuhiljaa alkaa vähemmänkin riittämään.

Eli ei salliminen ole vain kohtuuannoksen syömistä, se on syömistä sen verran kuin tekee mieli ja oikealla mielentilalla.

Mä en kieltäydy totaalisesti mistään tää on periaate.Olen joutunut kuitenkin vähentämään makeisten syöntiä jo ihan terveyssyistä eli sokeriarvot olivat pahaenteisesti koholla mutta iloisesti eilen selvisi että olen saanut ne laskettua

Ainoa mistä olen nyt parin kuukauden ajan kieltäytynyt totaalisesti on hampurilaisella käynti, eikä ole ollut edes vaikeaa Olen ennenkin harrastanut tämän alan totaalikieltäytymistä ja tiedän että hetken päästä rasvaiset ranskalaiset ja hamppari eivät edes maistu hyvältä. Tämäkin on lähinnä siitä syystä että veriarvoja pitää seurata, samaan kastiin kuuluvat myös pitsat ym. rasvaiset herkut.

Muuten nautin herkuista, yritän pitää kiinni karkkipäivästä eli kerran viikossa mutta ei se kohdallani ole mikään ehdoton. Lisäksi voin ainakin näin kesäisin nauttia jäätelön tai mehujään silloin kun huvittaa mutta vain yhden päivässä

Niin ja näin kesällä tietty mansikat ja kirsikat ovat suurta herkkua ja sit myöhemmin vadelmat ja mustikat.

Mukavaa ja makoisaa kesää kaikille!

Mullakin toimii tämä totaalikieltäytyminen karkista oikeen loistavasti sokerittomia pastilleja sillon tällöin syön ja purkkaa. Niillä saa makeanhimon kuriin vaikka ei sellasta oikeen enää olekkaan. Kun pysyy verensokeri tasasena ni ei tule sellaisa himojakaan

Voi hitto.

Eilen piti juoda lasi viiniä ja syödä 50 grammaa sipsejä elokuvaa katsoessa.

No, mopo lähti käsistä täysin

Pullo valkoviiniä ja puoli pussia sipsejä kurkusta alas.

Harmittaa niin paljon, että tekisi mieli kirkua

Miksi, oi miksi oon tämmönen selkärangaton läskipaska?!?


Avun pyytäjälle: kukaan ei laita ei-toivottuja asioita väkisin suuhusi. Kyse on käsien koordinaatiosta.


No hei ihanko tosi?! Luuletko, ettei kukaan meistä tuota tiedä?
Ongelma ei ole käsien koordinaatiossa, vaan ainaki mulla totutuissa tavoissa ja korvien välissä.
Tuollainen näsäviisastelu ei mun mielestä auta elämäntaparemontissa ei sitten yhtään.

perjantaina, 5. kesäkuuta 2009 klo 08:22 HoppaDoo kirjoitti::
Voi hitto.

Eilen piti juoda lasi viiniä ja syödä 50 grammaa sipsejä elokuvaa katsoessa.

No, mopo lähti käsistä täysin

Pullo valkoviiniä ja puoli pussia sipsejä kurkusta alas.

Harmittaa niin paljon, että tekisi mieli kirkua

Miksi, oi miksi oon tämmönen selkärangaton läskipaska?!?....

Opettelu vie aikansa, toisinaan mopo karkaa, mutta aina se palaa takaisin. Jos tekee mieli kirkua, anna palaa, niin paljon kuin ääntä lähtee ja niin kauan kuin henkeä riittää. Sitten kun kirkumistarve on tyydytetty, henkäise ja istahda miettimään miks kävi niin kuin kävi.
Minulla pysyy mopo parhaiten hanskassa, kun on vatsa täysi. Eli, kun tiedän, että illalla on herkuttelua luvassa, niin pidän entistä tarkemmin huolen, että olen syönnyt päivällä riittävästi. Kun alkaa herkutella, ei saa missään nimessä olla yhtään nälkä. Ensin riittävästi kunnon ruokaa ja vasta kylläisenä niitä sipsejä ja viiniä.
Kun olet tapahtunutta aikasi rakentavasti, et itseäsi syytellen, pohtinut. Sanot itsellesi: "Tehty mikä tehty, mutta menneet on menneitä. Niistä otetaan opiksi, mutta ei jäädä piehtaroimaan syyllisyyteen." Etkä sitten missään tapauksessa rankaise itseäsi millään kitukuurilla. Olet varsin selkärangallinen ja hieno selkärankasi ansaitsee tänäänkin hyvää ja monipuolista oikeaa ruokaa.