Ei oikeastaan mitään lisättävää edelliseen. Itsekin mietin että liian usein salliminen käsitetään muutaman suklaapalan tai pastillin syömisenä. Sallimisen opettelussa kyse on siitä, että syödään aina niin paljon kuin tekee mieli ja hyvällä omallatunnolla - alussa se määrä on suurempi mutta pikkuhiljaa alkaa vähemmänkin riittämään.

Eli ei salliminen ole vain kohtuuannoksen syömistä, se on syömistä sen verran kuin tekee mieli ja oikealla mielentilalla.

Mä en kieltäydy totaalisesti mistään tää on periaate.Olen joutunut kuitenkin vähentämään makeisten syöntiä jo ihan terveyssyistä eli sokeriarvot olivat pahaenteisesti koholla mutta iloisesti eilen selvisi että olen saanut ne laskettua

Ainoa mistä olen nyt parin kuukauden ajan kieltäytynyt totaalisesti on hampurilaisella käynti, eikä ole ollut edes vaikeaa Olen ennenkin harrastanut tämän alan totaalikieltäytymistä ja tiedän että hetken päästä rasvaiset ranskalaiset ja hamppari eivät edes maistu hyvältä. Tämäkin on lähinnä siitä syystä että veriarvoja pitää seurata, samaan kastiin kuuluvat myös pitsat ym. rasvaiset herkut.

Muuten nautin herkuista, yritän pitää kiinni karkkipäivästä eli kerran viikossa mutta ei se kohdallani ole mikään ehdoton. Lisäksi voin ainakin näin kesäisin nauttia jäätelön tai mehujään silloin kun huvittaa mutta vain yhden päivässä

Niin ja näin kesällä tietty mansikat ja kirsikat ovat suurta herkkua ja sit myöhemmin vadelmat ja mustikat.

Mukavaa ja makoisaa kesää kaikille!

Mullakin toimii tämä totaalikieltäytyminen karkista oikeen loistavasti sokerittomia pastilleja sillon tällöin syön ja purkkaa. Niillä saa makeanhimon kuriin vaikka ei sellasta oikeen enää olekkaan. Kun pysyy verensokeri tasasena ni ei tule sellaisa himojakaan

Voi hitto.

Eilen piti juoda lasi viiniä ja syödä 50 grammaa sipsejä elokuvaa katsoessa.

No, mopo lähti käsistä täysin

Pullo valkoviiniä ja puoli pussia sipsejä kurkusta alas.

Harmittaa niin paljon, että tekisi mieli kirkua

Miksi, oi miksi oon tämmönen selkärangaton läskipaska?!?


Avun pyytäjälle: kukaan ei laita ei-toivottuja asioita väkisin suuhusi. Kyse on käsien koordinaatiosta.


No hei ihanko tosi?! Luuletko, ettei kukaan meistä tuota tiedä?
Ongelma ei ole käsien koordinaatiossa, vaan ainaki mulla totutuissa tavoissa ja korvien välissä.
Tuollainen näsäviisastelu ei mun mielestä auta elämäntaparemontissa ei sitten yhtään.

perjantaina, 5. kesäkuuta 2009 klo 08:22 HoppaDoo kirjoitti::
Voi hitto.

Eilen piti juoda lasi viiniä ja syödä 50 grammaa sipsejä elokuvaa katsoessa.

No, mopo lähti käsistä täysin

Pullo valkoviiniä ja puoli pussia sipsejä kurkusta alas.

Harmittaa niin paljon, että tekisi mieli kirkua

Miksi, oi miksi oon tämmönen selkärangaton läskipaska?!?....

Opettelu vie aikansa, toisinaan mopo karkaa, mutta aina se palaa takaisin. Jos tekee mieli kirkua, anna palaa, niin paljon kuin ääntä lähtee ja niin kauan kuin henkeä riittää. Sitten kun kirkumistarve on tyydytetty, henkäise ja istahda miettimään miks kävi niin kuin kävi.
Minulla pysyy mopo parhaiten hanskassa, kun on vatsa täysi. Eli, kun tiedän, että illalla on herkuttelua luvassa, niin pidän entistä tarkemmin huolen, että olen syönnyt päivällä riittävästi. Kun alkaa herkutella, ei saa missään nimessä olla yhtään nälkä. Ensin riittävästi kunnon ruokaa ja vasta kylläisenä niitä sipsejä ja viiniä.
Kun olet tapahtunutta aikasi rakentavasti, et itseäsi syytellen, pohtinut. Sanot itsellesi: "Tehty mikä tehty, mutta menneet on menneitä. Niistä otetaan opiksi, mutta ei jäädä piehtaroimaan syyllisyyteen." Etkä sitten missään tapauksessa rankaise itseäsi millään kitukuurilla. Olet varsin selkärangallinen ja hieno selkärankasi ansaitsee tänäänkin hyvää ja monipuolista oikeaa ruokaa.

Kiitos, motivo

Tuli tosi paljon parempi mieli, ku luin sun viestin.

Prkl, minä en anna periksi! Huomenna on uusi päivä ja sentään jos 6 päivää 7 menee hyvin, niin on se aina voiton puolella!

olen suht normaailipainoinen..

(64 kiloa, bmi 23.2, vyötärö 73)

haluaisin laihduttaa suunnilleen 5 - 10 kilo, mileummin 10.. mutta olen suklaa addiktio!! syön sitä joka päivää, voi jopa sanoa että olen siitä riippuvainen..miten pääsen siitä eroon?? onko kellään samoja ongelmia??

Samaa ongelmaa ei minulla ole, mutta yritä ensin siirtää suklaan syönti vasta aterian jälkeen, jolloin sitä ei tee niin paljoa mieli.

unohdin kertoa että olen kärsinyt syömishäiriöistä, olen ollut anorektikko vuonna 2000 ja sen jälkeen tuli bulimia vuonna 2004, ja vuonna 2006 tulin raskaaksi ja painoa tuli sitten 30 kiloa lisää, nyt se 30 kiloa on mennyt mutta kroppa on muuttunut enkä voi sitä hyväksyä..ja yritän koko ajan syödä vähemmän ja vähemmän noin 300- 500 kaloria päivässä..mutta sitten tulee ihan hirveä suklaahimo...tuntuu siltä että olen niin monta vuotta sanonut itselleni että suklaa on ISO ei, ei. ja nyt olen kun pieni lapsi, kun sanotaan ei niin on pakko saada...

Alkuun kannattaisi ehka ruveta syomaan enemman...Kun ei ole hirvea nalka koko ajan, ei sita suklaatakaan ihan aina jaksa syoda. Itsekin olen suklaa-addikti, mutta nyt en enaa syo sita paivittain, vaan ehka pari-kolme kertaa viikossa. Mielihan sita tietysti tekee, mutta ilmankin parjaa vahan aikaa, kun syo tarpeeksi oikeaa ruokaa. Ja ruoan pitaa oikeasti sitten olla hyvaa, eli hakea sellaiset tavat valmistaa terveellista sapuskaa, etta myos makuhermot saa tyydytyksen, ei vaan mahalaukku. Eikohan se auta jo pitkalle.. Ja tietysti taytyy lakata tuo kieltaminen, siita himo vaan kasvaa. Ei se helppoa ole, mutta pikku hiljaa totutellen. Ja valilla herkutellen, ei ole olemassa repsahduksia on vain uusia alkuja