Leipä VOILLA ja esimerkiksi pannulla paistetut pallo-perunat! Kummastakin tulee melkein samanlainen euforinen olo/huuma, kuin vaikka polttaisi tupakan pitkästä aikaa. Aivan sama onko syönyt hyvin vai vähän kevyemmin. Ja sitten sen leivän jälkeen tekee mieli ottaa vielä yksi...ja vielä yksi..ja vielä pari... voi mennä pakettikin(4-8kpl) Muiden ruokien kanssa ei ole sitä ongelmaa.

sunnuntaina, 19. heinäkuuta 2009 klo 14:02 Erihanna kirjoitti::
Liian paljon hiilaria, liian vähän rasvaa.

Juuri tuo liian hiilari pitoinen kuten joku muromysli tai sen tapainen!
Kun vetäsee aamulla rasvaa ja rasvapitoista jne.ei tuu niitä tilanteita mulla nykyää aivan outo ilmiö,en suorastaan pysty mässäileen kun maha ei vedä kaikkea moskaa ja kun ei ole nälkä ei ole himojakaan!

perjantaina, 8. tammikuuta 2010 klo 04:26 Chott kirjoitti::
Leipä VOILLA ja esimerkiksi pannulla paistetut pallo-perunat! Kummastakin tulee melkein samanlainen euforinen olo/huuma, kuin vaikka polttaisi tupakan pitkästä aikaa. Aivan sama onko syönyt hyvin vai vähän kevyemmin. Ja sitten sen leivän jälkeen tekee mieli ottaa vielä yksi...ja vielä yksi..ja vielä pari... voi mennä pakettikin(4-8kpl) Muiden ruokien kanssa ei ole sitä ongelmaa.

__________________________________________________________
Näin siinä tuppaa käymään. Ja itseään ei saa pitää liian tiukoissa rajoissa vaikka kuinka haluaisi nopeasti tuloksia, vaan syö makeaa esim. keksin viikonloppuna. Itselläni on keksipaketti kotona, siitä sitten viikonloppuisin otan yhden jos tuloksia on tullut.

perjantaina, 8. tammikuuta 2010 klo 07:46 nanikka kirjoitti::
(olenkohan minä ainoa, jonka ruokavaliossa pitää olla riittävästi hiilareita että nälkä menee ja pysyy poissa eikä tule "yhtään-ei-ole-nälkä-mutta-tekee-mieli-syödä-jotain" -kohtauksia?)

Et ole.

Ja mielenkiintoista kyllä, olin huomaavinani joulun aikaan, että erityisen rasvapitoisen päivän jälkeen jäi mättö päälle erityisen herkästi.

Mulla syömishimon laukaisee sellaiset illanvietot, jossa on nyyttärimäisesti kaikkea naposteltavaa pöydällä monen tunnin ajan. En kerta kaikkiaan pysty lopettamaan syömistä, vaikka maha olisi jo poksahduspisteessä. Kaikki samantyyppiset piknik-asettelut tai dippailu tekee saman efektin.
Sipsit on ehdottomasti minun pahin vihollinen, sillä jos niitä on, en voi lopettaa ennen kuin on paha olo.

Niinpä koitan välttää kaikkia tuollaisia tilanteita, jossa ruokaa on tarjolla pitkään. Normaali kahvipöytä, pullat, keksit, kakku tms sujuu ihan ok, sillä onneksi en pysty syömään makeaa paljon kerrallaan. Buffetruokailukin on aikalailla hallussa, ei tule törpöteltyä tai vedettyä napaa ihan kireälle. Suklaa voi joskus saada ahmimaan, mutta onneksi ei usein =)

On vain vaikeaa välttää koko ajan tilanteita, jossa syödään jotain hyvää/kivaa ystävien seurassa!! Enhän voi myöskään muurautua kotiin, koska pelkään repsahdusta. Jos kutsun omaan kotiini ystäviä, teemme miehen kanssa nykyään mielummin jotain kivaa oikeaa ruokaa ja jonkun jälkiruuan kuin esim. suolaista pirakkaa, koska sen kanssa tulee helposti tarjottua juustoja ja suolakeksejä.

Pitää vain koittaa opetella sietämään kiusauksia, tai siis kun niitä on tarjolla, niin antaa itselleen luvan ottaa vähän.... mutta sitten pitää tosiaan pinnistellä, ettei ota monta kertaa lisää pikkunaposteltavaa, se kun sujahtaa suuhun ihan itsestään, varsinkin jos tarjolla on suolaista ja makeaa. Vuorotellenhan niitä mahtuu mahaan järkyttävä määrä.

Onneksi kotona ei yleensä himota mikään erityisesti, ja nyt olen oppinut syömään pähkinöitäkin vain ruokalausikallisen päivässä!!

Joskus kun on käynyt ulkona/ juhlittu ja on nauttinut vähän alkoholia, seuraavana päivänä tekee kyllä mieli rasvaista ruokaa ja jotain hyvää.(vaikka en juokaan paljon eikä krapulaa ole kuin joskus harvoin)

Selkeästi siis liikunta tuo hyvää oloa ja vie pois makeanhimoa. Hyvät unet ja raikas ilma saa hyvälle tuulelle, joten kunnon ruoka riittää eikä yleensä ole mitään mielitekoja.
Liikkumattomuus saa aikaan kaiken päinvastaisen, eli eikun salille, kävelylle, lenkille jne!!

itse olin tunne-syöppö (lähinnä makean suhteen). mutta en enään nyt jos harmittaa koitan keksiä tilalle muuta ja muutenkin kun tuo sokeri on jäänyt ja tsemppi päällä kun on paino lasku suunnassa niin mieluummin tavoittelee päämääräänsä kun syö mitään kuvaan kuulumatonta

perjantaina, 8. tammikuuta 2010 klo 08:23 Hyvä olo päästä varpaisiin kirjoitti::
Sipsit on ehdottomasti minun pahin vihollinen, sillä jos niitä on, en voi lopettaa ennen kuin on paha olo.

Suklaa voi joskus saada ahmimaan, mutta onneksi ei usein =)

Pitää vain koittaa opetella sietämään kiusauksia, tai siis kun niitä on tarjolla, niin antaa itselleen luvan ottaa vähän.... mutta sitten pitää tosiaan pinnistellä, ettei ota monta kertaa lisää pikkunaposteltavaa, se kun sujahtaa suuhun ihan itsestään, varsinkin jos tarjolla on suolaista ja makeaa. Vuorotellenhan niitä mahtuu mahaan järkyttävä määrä.

Ah, en siis ole yksin! Mulle sipsit ja suklaa ovat juuri ne pahimmat. Eikä mun itsekuri oikeasti riitä siihen, että ottaisin vain vähän ja jättäisin sen siihen. Siksipä aloitin sipsilakon jo joulukuun alussa ja suklaalakon nyt tämän vuoden alusta. Täyskieltäytyminen toimii mulla parhaiten, ei ole edes mahdollisuutta ottaa liikaa, kun ei ota ollenkaan. Nuo kyseiset herkut olen korvannut muilla herkuilla (pieni määrä hedelmäkarkkeja tms.), jotka eivät aiheuta ahmimista.

Sipsit jätän kauppaan, ja kierrän hyllyt kaukaa, se on paras taktiikka välttää niitä. Niissä on se huono puoli, että silloin kun joskus iskee sipsihimo, sitä ei pysty oikein korvaamaan millään muulla suolaisella.
Karkkia mun ei tee koskaan mieli enkä ostakaan niitä koskaan. Miehen karkkipussilla voin käydä jos on jotain extrahyvää esim lakumix.....hih, sen takia pyydän miestäni (joka on todella karkkipeffa ja sokerihiiri) ostamaan sellaisia karkkeja, joista minä en tykkää, niin en syö hänen karkkipussistaan yhtään.
Tumma suklaa on sellaista, jota pystyn syömään 2 palaa ja sitten laittamaan lopun kaappiin. Siksi vältän myös maitosuklaan ostamista, sillä sitä ei ole niin helppo ottaa vain pari palaa. Myös minulla kieltäytyminen toimii parhaiten.
Jos oiikein tekee hirveästi mieli, ostan mieluummin tummaa suklaata ja syön pari palaa, sillä jos en syö silloin kun tekee oikeasti mieli, seuraavien päivien aikana mieliteko on yltynyt jo tuplasti, ja silloin ei enää pari palaa riitä.
Eli mielummin vähän silloin kun oikeasti tekee mieli, kuin se, ettei saisi ottaa ollenkaan.

Mites muilla menee mielihalujen kanssa? Mulla tekevät kiusaa jatkuvasti.. Jopa silloin kun olen syönyt hyvin ja riittävästi.. Yleensä väitetään, että mielihalu menee ohi 15-20 minuutissa, mutta ei täällä ainakaan. Jos sattuu niin, että alkaa tehdä mieli vaikka sipsiä, niin minullahan tekee mieli sipsiä vaikka viikon jos en niitä saa. Enkä myöskään pysty huijaamaan itseäni esim. syömällä kuivattuja aprikooseja, jos mieli tekee suklaata. Voin syödä vaikka kilon, mutta edelleen tekee mieli suklaata.. Määrät ei yleensä kerralla ole sentään mahdottomia, mutta napostella tekee sitten vastaavasti tosiaan mieli jatkuvasti... Mikä avuksi?

Ajattelin ihan samaa kysellä, sillä itsellä on salmiakki-pahe. Vaik' ei sais kun on tuota verenpainettakin.. Mutta kohtuullisessa määrin on Pakko saada - ainakin vähän. - Täytyy kai se yksi pahe olla. kunhan on vaan kohtuullinen.

Tosin olen huomannut että kieltäytymään pystyn pidemmällekin ajalle mutta kun antaa pikkusormen niin sitä enemmän vain mieli tekee.