Sohvin kanssa melki sama herkku: sitruunarahka!

Rasmus, kah, enpä ole vielä tuota sitruunarahkaa maistanutkaan. Paino siis sanalla vielä, kun noin vinkkasit.

Olen myös tehnyt niin, että nautin aina joskus välipalaksi ihan kermaviilin banaanin kera. Aiemmin meni aina rasvaton viili, mutta se alkoi maistua niin "rasvattomalta viililtä". Sitten ajattelin, että ei voi olla ihan paha, vaikka valitsisin vaikka 3%:n kermaviilin tuon 0%:n sijaan. Makuelämys on kuitenkin aivan toista.

Tämä kaikki on niin totta minunkin elämässäni, ja oikeastaan ydinongelmani koko syömisessä. Etenen pikkuriikkisin askelin, mutta parin edellisen viikon aikana olen huomannut yhden konkreettisen edistysaskeleen. Työpöydän laatikkoon oli jostakin ilmestynyt keksipaketti, joka ennen olisi tyhjentynyt parissa päivässä. Nyt olen kuitenkin ajatellut ihan tietoisesti joka kerta, kun keksit tulevat mieleen, että voin hyvin syödä muutaman, ja olen syönytkin. Enkä yllättäen edes muista keksien olemassaoloa läheskään joka päivä. Parin viikon aikana olen syönyt paketista ehkä neljäsosan. Keksien takia herkkupallukka ole valittanut, ja kun tarkemmin ajattelen, keksipäivinä en ole tainnut herkutella kotonakaan sen kummemmin. Valitettavasti tämä ei tarkoita, etten olisi muina päivinä saanut herkkupalloa kirkumaan punaisena

Moikka vaan, joku ehkä muistaa minut ja taisteluni makeishirmua vastaan tällä klubilla kevään aikana...

Eli ongelmani oli todellakin tuo herkkujen syönti ja mielettömät ahmimiskohtaukset. Vaikka järjellä ajattelin etten halua syödä niin silti ahmin aivan mielettömiä määriä herkkua, ja syyllisyys oli valtava

Sitten luin Patrikin kirjan " syö hyvin ja laihdu " ja itse sain siitä todellakin vastauksen ongelmaani. Olin pitkään luullut olevani riippuvainen sokerista, ( luin sokeripommi kirjan ) ja kuvittelin että joudun taistelemaan makeishirmun kanssa lopun elämääni.
Kirjan luettuani ymmärsin että nuo ainaiset rajoitukseni herkkuja kohtaan laukaisivat nuo ahmimiskohtaukset; päätin että herkkuja vain vihreän pallon rajoissa, vain painonvartijan pisteiden puitteissa, ainoastaan kerta viikossa jne. Ja sitten alkoi ahdistamaan että mitäs sitten kylässä, entäs laivalla, enkö koskaan saa syödä enään kokonaista suklaalevyä kerralla ja siinä sitten herkut alkoivat pyörimään mielessä ja ahmimiskohtaus iski jossain vaiheessa

Kun aloin kokeilemaan sallimista niin huomasin aluksi että asetin taas kerran rajoja itselleni, max. 200kcal päivä ym. Kunnes luin moneen moneen kertaan kirjasta että kun aletaan kokeilemaan sallivuutta niin sitten sallitaan ja syödään juuri niin paljon kuin tekee mieli eikä niin paljon kuin on esim. painonpudotuksen kannalta sopivaa
Kieltämättä ensimmäiset viikot menivät ristiriitaisissa tunteissa ja pelko painonnoususta oli koko ajan läsnä. Nyt on kuitenkin kulunut jo reilu 2 kuukautta ja paino on pysynyt samoissa lukemissa eli n. 62 kg ( lähtöpaino jouluna n.70 kg )

Nyt kun makean syönti on täysin sallittua ja saan itse valita määrän niin tarvetta ahmimiseen ei ole. Nykyään syön herkkuja hyvällä omallatunnolla hyvin mielin, ja sopivia määriä

Elämästä tulee nauttia ja herkuista myös, sopivassa suhteessa.
Olen opetellut kuuntelemaan kehoani ja nyt on hyvä olla

Tsemppiä teille muillekkin ja kiitos Patrikille ihanasta kirjasta

":
2008-09-05 13:24:05 Patrik Borg kirjoitti:"]Johna, kysymykseni ei tosiaan ole vastaus kaikkiin ongelmiin mutta silti kysyn mielenkiinnosta: Syötkö kaiken hyvällä omallatunnolla?

Syömishetki voi olla ihan nautinnollinen ainakin minulla eli voin ajatella, että kyllä on ihanan makuista tai miten tämä voi olla näin hyvää tai jotain vastaavaa samalla, kun syö, mutta entäpä sitten joskus myöhemmin, kun housut kiristää tms. niin silloin aina ajattelee, että oliko ihan pakko tänäänkin ja / tai eilen syödä kaikki ne pullat, kakut, karkit ja vielä jäätelötkin.

Minulle on auttanut vain tiukka ateriarytmi ja hiilihydraattien rajoittaminen erityisesti eläinperäisten rasvaisten tuotteiden kanssa. Proteiini ja hiilihydraatti sopivat yhteen eivätkä aiheuta syömisenhimoja, kuten eläinrasva ja hiilihydraatti. Hyvä esimerkki runsaalla voilla leivottu leivonnainen saa aikaa sen, että tekee mieli koko ajan syödä.

Olen vakavsti miettinyt, että pitäisiköhän mennä syömisterapeutille, kun tänä päivänä on paljon hyviä psykoterapeutteja, jotka ovat erikoistuneet syömishäiriöihin ja syömishäiriötähän sellainen hallitsematon liikasyöminen on.

Hei, Kylläpä tämä ketju tuli sopivaan aikaan! Minulla ongelma on juuri tuo alkuperäisen kirjoittajan kaltainen, muistan laihdutusajatukset jo ala-asteelta. Mitä pieni puolihuolimaton kouluterkkarin kommentti painosta voikaan saada pikkutytössä aikaan...

Muistan myös nuorena ihmetelleeni ystävääni, jolla oli aina herkkuja kotona. Miten hän pystyi jättämään karkkipussin pöydälle ja ottamaan siitä vain pari karkkia? Itse olisin ahminut ne heti, jos olisin kehdannut. Tämä ketju ja tuo muistikuva saivat aikaan pienen pienen ahaa-elämyksen, että ehkä tässä onkin jotain minulle

Yritin keväällä ja kesällä olla huolettomasti ja en merkannut. Yritin siis sallivuutta. Mutta se ei oikeasti ollut sitä, merkkasin vain hyvinä hetkinä ja aina herkkujen kanssa mietin "otampa tuota kevyt-versiota jne." Siis korviketta. Enkä oikeasti nauttinut ruuasta, edelleenkin se on vaikeaa. No, tämä tie on nyt tuttu, kiloja tuli 6 lisää. Eli vika ei ollut merkkaamisessa / merkkaamattomuudessa tms. vaan siinä, että en todellisuudessa nauttinut ruuasta enkä sallinut itseni syödä.

Miten ihana olisikaan tilanne, jossa ruuasta voisi nauttia ilman syyllisyyttä. Miten ihanaa olisikaan syödä sitä mitä haluaa ja voida hyvin. Ja miten ihanaa olisikaan olla välittämättä taas siitä uudesta laihdutusvalmisteesta / laihdutustuotteesta / kevyemmästä vaihtoehdosta...

Kiitos, keskustelu jatkukoon

Tuolta artikkeleiden Ruoka&Ravitsemus osiossahan on oikeastaan alusta asti ollut artikkeli "Tunnesyömistä.. vai nälkää" jossa tätä luvalla syömistäkin on käsitelty.

Tämän postin tarkoitus on vain hahmottaa sitä, että liki aina kun asiakkaille kertoo kohtuudelle välttämättömistä asioista eli

1) Riittävä syöminen
2) Tasainen syöminen
3) Ruuan laatu
4) Lupa syödä

niin nuo tekniset asiat (1-3) ovat sellaisia joissa suostutaan helposti näkemään parannettavaa ja niitä kyllä helposti lähdetään parantamaan - mikä osin aina auttaakin mutta ei koskaan ratkaise asiaa jos nelonen on pielessä. Esim. Milla-Riikalla vaikuttaisi olevan tällainen tilanne sillä lupa syödä ajattelun pitäisi toimia koko ajan. Morkkikset lisäävät syömistä.

Mutta tuota lupaa syödä eli kohtaa 4 ei kovin helpolla uskota syyksi ja mieluummin etsitään kaikenlaista - usein monimutkaisempaa - muuta syyksi. Ihan kuin mielemme olisi rakennettu niin että tämän syyllisen syömisen syyllisyyteen ei uskota ennenkuin kaikki muu on kokeiltu ja ollaan ihan selkä seinää vasten. Eli jokainen hyväksyy aika äkkiä että jos syö liian vähän niin tulee himoja, mutta paljon vaikeampaa on uskoa että kieltäymys ja syyllisyys lisää himoja - vaikka molemmat aiheuttavat aivan väistämättä ongelmia jokaiselle.

Tämä posti lähinnä siis muistuttamaan että omalla kohdalla tämä"Lupa syödä" ajattelu on hirveän helppo ohittaa monellakin syyllä ("ehkä toimi tuolla mutta ei varmasti minulla" jne..). Mutta ei kannata ohittaa jos tiedostaa siinä olevan ongelman.

Kuitenkin on niin että vaikka aidosti annan mahdollisuuden varsin monille tekijöille syömisen kohtuuttomuuksissa niin toistaiseksi on käytännön asiakastyössä jäänyt tulematta vastaan se asiakas joka on hoitanut nuo kaikki kuntoon ja ahmisi silti.

Mutta kuten aiemmin sanottua niin vaatii paljon rohkeutta luopua kontrollista ja alkaa sallimaan aidosti. Jokainen joka siihen pystyy voi olla varsin tyytyväinen. Joten paljon onnea Matkallekin

Ja uskallusta kaikille muillekin asian kanssa painiskeleville!

Muoks. Sohvi kävi. Laitoin Patrikin mainitseman artikkelin linkiksi.

Mun mielestä tuo 'Lupa syödä' ei saa tarkoittaa sitä, että lupa syödä ihan mitä vaan ja koska vaan....Vaikka niin sen helposti ajattelee ja valitettavasti ehkä toteuttaakin.

Vaan, että on lupa syödä jos on nälkä. Ja oikeaa ruokaa.

Olen osittain samaa mieltä kanssasi. Lisäksi tuo tarkoittaa minusta kuitenkin myös sitä, että välillä voi syödä niitä herkkujakin, niinkuin Patrik sanoo. Eli siis "mitä vain" voisi syödä mutta ei "miten paljon vain" tai "miten usein vain". Noin minä Patrikin viestin ymmärsin. Helpommin sanottu kuin tehty kuitenkin, siitäkin olen samaa mieltä kuin sinä.

":
2008-09-16 15:43:05 Sea kirjoitti:"]Mun mielestä tuo 'Lupa syödä' ei saa tarkoittaa sitä, että lupa syödä ihan mitä vaan ja koska vaan....Vaikka niin sen helposti ajattelee ja valitettavasti ehkä toteuttaakin.

Toki lupa syödä pitää yhdistää muihin tekijöihin: riittävään kunnon ruuan syömiseen, ateriarytmiin ja yritykseen syödä järkevää ruokaa enimmäkseen. Kuka tahansa ahmii jos noissa on isoja ongelmia. Jälkimmäisessä ei kannata tosin olla liian tiukkana - muuten voi olla aika hankalaa yrittää olla joviaali ja salliva. Eli kaikki neljä kuosiin samaan aikaan ja kolme ekaa on syytä olla kunnossa ennenkuin aloitellaan sallivuutta.

Mutta kyllä lupa syödä pitää ulottaa myös herkkuihin ja kiellettyihin ruokiin jos ne ovat kääntyneet kohtuuttomiksi. Ei niin että terveellistä ruokaa saa syödä luvalla mutta herkkuja ei. Näinhän oli hiljattain käynyt tässäkin ketjussa esim. Johnalle - ja kuten yleensä se ei oikein ratkaissut ongelmaa.