torstaina, 2. toukokuuta 2013 klo 22:29 minh kirjoitti::
Loppujen lopuksi herkutteluna on ollut kaksi ruisleipää meetvurstilla (jota en yleensä muuten syö), lasi mustaherukkamehua, mustikoita vaniljarahkalla ja pari riviä pähkinäsuklaata. Kalorit paukkuu, juu, mutta olen kuitenkin aika tyytyväinen, kun ei oo kamalaa ähkyä ja herkut ainakin ihan osittain oli normaalia ruokaa

Jos herkut ovat tuollaisia kuin sinulla, niillä voi herkutella hyvällä omallatunnolla vaikka päivittäin. Ainoa vähemmän terveellinen tuossa on suklaa, ja sitäkin mahtuu mukaan kun muu ruokavalio on kunnossa. Mehu, mustikat ja rahka ovat osa terveellistä ruokavaliota, ja niitä voi syödä vaikka päivittäin. Mehuakin, kun sen ja muiden korkeaenergisten juomien (maitotuotteet eivät kuulu näihin) määrä pysyy alle 5 dl/päivä.

Pape, sehän se juuri olikin niin hienoa huomata, että herkuttelessa tekikin mieli aika normaaleja eikä mitenkään erityisen epäterveellisiä ruokia! Herkutteluksi sen teki, että normaalisti en juo mehuja tai syö meetvurstia tai muita liheleikkeleitä, ja suklaa tietty on herkku. Ja rahka oli vaniljalla maustettua sokeroitua rahkaa, eikä sitä arkisyömisiin kuuluvaa perusmaitorahkaa. Herkuttelusta oli kyse myös siksi, etten välittänyt kaloreista.

Me sanotaan mun pt:n kanssa tota tankkauspäiväksi. Mulla on normaalisti 1700-1800 kcal/päivä. Lepopäivinä 1400 kcal ja sitten tankkauspäivä joka toinen viikko ja silloin 2500 kcal. Hän sanoo, että normiruualla pitäisi tankata, mutta kyllä mä oon herkkujakin ottanut esim. pienen suklaapatukan. Ja huomenna on taas tankkauspäivä ja avokadopastaa tiedossa. Se on NIIN hyvää!

Avokadopasta ON aivan taivaallista. Taidanpa ottaa minäkin repertuaariini tankkauspäivät

Pidinpä sitten eilen hartaasti odotetun herkkupäivän.

Päätin jo etukäteen "toimia järkevästi" (eli epäluonteenomaisesti) ja syödä ihan normaalit ateriat ja herkutella sitten niiden lisäksi, etten tule eläneeksi koko päivää pelkillä karkeilla. Loppujen lopuksi niitä herkkuja ei sitten tullut kauheasti syötyä. Annos omenapaistosta soijajäätelöllä, hedelmäsalaattia ja ruissipsejä. Enempää ei tehnyt edes mieli ottaa, mikä oli kummallista ottaen huomioon, että aiemmin on helposti mennyt jättipussi sipsiä ja pelottavat määrät leivonnaisia sun muita herkkuja yhdessä illassa. Paha olohan siitä on aina lopulta tullut, mutta siihen saakka ihan hyvin on alas mennyt.

Illalla tsekkailin kokonaiskalorimäärää ja hämmennyin. 1959 kcal. Herkkupäivänä.

Suurin herkku koko päivänä taisi olla se, että käytiin puolison kanssa syömässä päivällinen luonnon helmassa. Pakattiin kotona evästä reppuun ja patikoitiin kissan kanssa piknikille. Jostain syystä ihan tavallinen arkipöperö maistuu rutkasti paremmalta kalliolla istuen nautittuna. Tästä pitää ehdottomasti tehdä tapa.

Mäkin olen taistellut tän herkuttelun kanssa pitkään ja vaikka nyt on aikaa kulunut vuosi ja -13 kg niin tätä en vieläkään ihan hallitse

Eilinen hyvä esimerkki, olin Pumpissa, jonka jälkeen menin kauppaan ("palautusjuoma" alla tosin) ja siellähän oli namiale. Normaalisti herkkupäivä on Makuunin/Filmtownin karkit ja kallis kilohinta usein rajottaa itsestään. Mutta pitipä sitten köyhänä opiskelijana ajatella, että täytyy nyt käyttää tilaisuus hyväksi ja ostaa sama määrä halvemmalla. Siltipä se namialeasenne sumensi mielen ja ihan tottuneesti lappasin 400g pussiin eli puolet enemmän kuin piti. Ajattelin että syön silti vaan puolet siitä illalla. Myöhäseks päivälliseksi söin sitten vain salaatin (ei mitään lihaakaan), ja kummasti kuulkaas sen jälkeen pussi tyhjeni kokonaan
Tästä jotenkin heti huomas, että kun ei (lihas)treenin jälkeen syöny kunnolla niin hiilarit "piti" ottaa karkista. Ja huomasin myös, että se karkin syöminen oli just sellast sumeeta ahmuamista ku ennen vanhaan, ei siis tietoista nauttimista.

Pahinta kuitenkin on ehkä taas se syyllisyyden tunto, varsinkin kun piti pitää herkkupäivä vasta tänään Oon muuten myös huomannut, että jos syön herkkuja perjantaina, niin usein myös lauantaina. Siks oon yrittäny nyt viime viikkoina jättää suosiolla sinne lauantaille. Aiemmin mulla on siis ollu tapana herkutella aina melkein koko viikonloppu.

Kyllä täs hommas on vielä opettelemista, täytyis jotenkin löytää se oma tapa. Pohdin myös tota herkkupäivä vs. pitkin viikkoa pieni herkuttelu kun mieli tekee. Omalla kohdalla tuntuu, että se jää tosi helposti päälle jos viikolla herkuttelee, ja väkisin tulee syyllinen olo varsinki jos pallot ei oo täysin vihreitä. Luulen etten oo vielä täysin saanu sisäistettyä tota sallivaa ajattelutapaa ja varsinkaan nyt kun merkkailen syömisiä ylös. Jossain vaiheessa aion luultavasti pitää taukoa merkkailusta ja kattoa kantaako siivet

Tuo "sumeeta ahmimista" palautti kyllä tuttuja tunteita. Just noin minä nuoruudessa vedin kaikkia herkkuja.

Viikonloppuna oli karkkia tarjolla ja söinkin, mutta ei sitä kuitenkaan mennyt enempää kun max. 100g. Ja ihan itse tietoisesti lopetin, kun kaikkein paras nautinto siitä karkista oli saatu. Jos olisin jatkanut olisi jo mennyt sinne sumean puolelle eli siihen asti olisin pahan olonkin uhalla vetänyt, ettei pusseissa varmasti olisi mitään enää ollut.

Minua tässä "sumean ahmimisen" taistossa on herkkupäivä auttanut todella paljon. Herkutteluni määrä tosin oli sitä luokkaa, ettei edes joka viikko pystynyt herkkupäivää pitämään vaan pidin sen n. kerran kuussa. Silloin ei ollut mitään rajoja laaduille ja määrille. Siis aluksi ihan hirveää mässyä, mutta jotenkin ne sitten vaan itsestään alkoivat asettumaan järjellisemmälle tolalleen. Nykyisin en varsinaisia suunniteltuja herkkupäiviä pidä vaan n e tulee kohdalle kun on tullakseen. Pitää vaan se edellinen muistaa, ettei liian tiuha ole tahti.

Minulle näissä herkkupäivissä oli tärkeää, että ilman mitään tunnontuskia tai syyllisyyttä nautin herkkuja just niin paljon kun huvitti. Ja väliajat jaksoin pitää aika tiukkaa linjaa, kun tiesin sen autuaan herkkupäivän olevan edessä.

Se vähän herkkuja koko ajan ei vieläkään sovi minulle. Lähinnä siksi, että tuo herkuuttelu on minulla osittain "olkapäässä". Olen työllä ja tuskalla opettanut käteni olemaan automaattisesti kurottamatta kohti herkkuja kahvipöydissä, kaupassa, vieraisilla jne. Ei pysy käsi kurissa, jos sille päivittäin antaa vapauksia ottaa vähän. Se "vähän" niin helposti muuttuu muotoon "monta kertaa päivässä vähän" tai jopa niin, että vähän ei enää edes ole vähän vaan suorastaan jo paljon. Eli huomaamatta tulee sitä kättä ojeneltua herkkukasan ja suun väliä.

Eli edelleenkin tavallaan herkuttelen enemmän kerrallaan, mutta harvemmin. Minulle yksi suklaapala tai "pari" karkkia on määrä, joka on sama jättää syömättä. En viitsi itseäni kiusata. Mutta toisaalta yritän myös syödä herkkuni hitasti nauttien ja määrällisesti vain sen verran, kun vielä se oikeasti maistuu hyvältä ja antaa nautintoa.

Toisiahan taas ahdistaa suunnattomasti, jos joku on kiellettyä. Silloin ei herkkupäivä ehkä ole paras mahdollinen keino herkuttelun hallintaan.

Mä niin toivon, että pääsisin eroon koko herkuttelusta. Niin, että herkkuja söisi vain erikoispäivinä, kuten synttärinä, jouluna jne. Ja muulloin voisi elää rauhassa ilman, että niitä tekee edes mieli. Siksi nyt on sokeriton ruokavalio testissä. Viikon suurensuurella kokemuksella tuntuu todella hyvältä, ja toivottavasti jatkossakin. Ei tosiaan tee yhtään mitään mieli. Terveellistä proteiini- ja kasvispainoitteista ruokaa syön kaloreista välittämättä, mutta olen lisäillyt iltaisin mielenkiinnosta päivän syömiset, ja sinne n.1800kcaliin tuntuvat asettuvan luonnostaan. Enempää ei pystyisikään syömään, eikä kertaakaan ole ollut nälkä eikä tosiaan mitään himoja.

Mä siis suosittelen, että sokerikoukun kanssa taistelevat yrittäisivät alkuun irtaantua siitä kokonaan (sis. valtaosa hiilareista, makeutusaineet...), ja sen jälkeen jos palauttaisivat pikkuhiljaa makeaa ruokavalioon jos siltä tuntuu. Ehkäpä sitä ei enää niin kaipaakaan pienen paussin jälkeen? Minun ruokavaliooni on lasten ja raskauden takia kuulunut päivällinen, joka on saattanut sisältää tummaa pastaa/riisiä ja pari hedelmää päivässä, muuten vältän kaikkea makeaa, myös keinomakeutusaineita eli aamiaisrahkasta ei tehdä makeaa keinostikaan. Mun paussin pitäisi kestää kuukausi, joten tulenpa myöhemmin ilmoittamaan miten kävi ja missä mallissa herkkuhimot sitten ovat.

Toi sokeriton ruokavalio on mulla onnistunut oikein hyvin sitä nyt on menty kohta 7-vuotta,joitain tekomakeita yleensä steviaa käytän jossain,hyödynnän hedelmien ja marjojen sokerit,jos on ongelmia sokeripitoisista niin ehdoton stoppi,jos sitä jossain syö sokeria sitä syö sitten muuallakin,pitää kuitenkin muistaa on elintarvikkeita olemassa missä on lisättyä sokeria,ns.piilosokeria,eli olen sokeriton ja suolatonkin,kalan laitan suolaa,en juuri muuhun yrtit ja muut mausteet ovat maustaneet ruuan etten tarvi suolaa enkä sokeria,saati jauhoja tai leipää,leivonnaisia!
Olen muutenkin gluteeniton ja sokeriarvot aikoinaan hujelsi vaaravyöhykkeellä,otin itseäni niskasta ja sokerit pois,muuten ja ne einekset kans,joskus ostan maksalaatikon kun yksinäisen ihmisen ei kannata itse tehdä maksalaatikkoa!
Hyvin on menny ja elämä jatkuu huomattavasti terveellisemällä linjalla!

Olen kyllä ymmärtänyt, että sokeriton ruokavalio vaikuttaa makean himoon ja siihen liittyvään ahmimistarpeeseen vain jos kaikki makealta maistuva karsitaan ainakin joksikin aikaa. Siis kyse ei ole pelkästään sokerista vaan myös makeutusaineista tms. Idea kait on siinä, että makuaisti tottuu pois makeasta ja sitähän ei tapahdu, jos korvaa sokerin esim. makeutusaineella.