Ei uskoisi, että tämä on ongelma, mutta paljon liikkuvalle se sitä kuitenkin on. Eli minulla on nyt ensimmäinen viikko takana ja huomaan, ettei enää tee mieli syödä. Minulla on ollut muutenkin vaikeuksia saada päivittäistä energiatavoitetta täytettyä, koska syön kasvispainotteista ruokaa (en lihaa ollenkaan, aniharvoin pastaa, perunaa tai riisiä), eikä rasvaakaan viitsi loputtomasti pullosta lisätä. Puuro on pakkoruoka, koska siitä saa energiaa ja siihen voi kätevästi lisätä margariinisilmän energiaa tuomaan. Rasvaista kalaa ja tonnikalaa (öljyssä) syön salaattien kansssa, koska siitäkin saa hyvin energiaa. Nyt ostin myös avokadoa, joka energiapitoisuutensa ansiosta varmaan pelastaa muutaman päivän, ja juustoa käytän kyllä, muttei sekään paljon käytettynä mikään terveellinen ratkaisu ole. 

Näläntunteen puuttuminen tekee ruokahetkistä pakkopullaa. Tiedän, että hiilareita lisäämällä varmaan herättäisin nälän, mutta olen rajoittanut niitä nimenomaan siksi, että nälän herättämisen lisäksi ne aiheuttavat ahmimista. Onkohan tähän jotain taikakonstia vai pitääkö vain jatkaa itsensä pakottamista?

   

Elät tosi terveellisesti, voit olla ylpeä siitä!. Tunnut tietävän ratkaisun ongelmaasi, ja toivottavasti voit sitä käyttää ennen kuin menet liian heikkoon kuntoon, kun vielä liikutkin paljon.

Minulla on myös menossa ruokahaluttomuuskausi, tai oikeastaan yökötyskausi, vissiin jo viidettä päivää. Ennen ei ole kestänyt näin pitkään. Olen niin lihava, etten jaksa huolestua, niitä on ollut ennenkin ja ne menevät ohi. Johtunevat lääkityksestä. Syön silti väkisin vähintään tuhat kaloria päivässä. Peruna, makaroni ja riisi, ja samoin kasvikset ja hedelmät ja näkkileipä menevät alas ilman suuria taisteluja, mutta pieninä annoksina. Ehkä jo huomenna maistuvat myös sokerit ja rasvat ja kastikkeet ja lihatuotteet, ja saan olla taas tarkkana suositus- ja kulutuskaloreiden kanssa .

Hyvä puolihan näissä tietysti on, että paino putoaa hyppäyksen.

keskiviikkona, 10. heinäkuuta 2024 klo 08:33 Janiella kirjoitti:
Elät tosi terveellisesti, voit olla ylpeä siitä!. Tunnut tietävän ratkaisun ongelmaasi, ja toivottavasti voit sitä käyttää ennen kuin menet liian heikkoon kuntoon, kun vielä liikutkin paljon.

Minulla on myös menossa ruokahaluttomuuskausi, tai oikeastaan yökötyskausi, vissiin jo viidettä päivää. Ennen ei ole kestänyt näin pitkään. Olen niin lihava, etten jaksa huolestua, niitä on ollut ennenkin ja ne menevät ohi. Johtunevat lääkityksestä. Syön silti väkisin vähintään tuhat kaloria päivässä. Peruna, makaroni ja riisi, ja samoin kasvikset ja hedelmät ja näkkileipä menevät alas ilman suuria taisteluja, mutta pieninä annoksina. Ehkä jo huomenna maistuvat myös sokerit ja rasvat ja kastikkeet ja lihatuotteet, ja saan olla taas tarkkana suositus- ja kulutuskaloreiden kanssa .

Hyvä puolihan näissä tietysti on, että paino putoaa hyppäyksen

Nuo kastikkeetkin olisivat hyvä tapa saada energiaa ruokaan, mutta minä en niitäkään juuri syö. Tänään tein kauraruoasta (kermankorvikkeesta) ja Härkis kaurajauhiksesta kastikkeen tapaista, jota söin salaattikastikkeen tapaan. Aina kun haluan päästä helpolla, kumoan vain kaupan valmissalaatin (perhesalaattia) 150g ja vähän kurkkua ja paprikaa lautaselle ja lyön päälle tonnikalaa currykastikkeessa (tai soijarouhetta) ja desin raejuustoa. Tällä kertaa näin vähän enemmän vaivaa, kun suvaitsin jopa lämmittää 'kastikkeen' 😄

Kärsitkö sinä kovastikin makeanhimosta? Jos se on sinulle iso ongelma, suosittelen luopumaan noista hiilaripitoisista ruuista. Itse en siis millään tavalla kammoksu hiilihydraatteja. Liikun niin paljon, etteivät ne mikään punainen vaate ole. Mutta joskus kun söin enemmän pastaa ym. hiilihydraattipitoista, se lisäsi sokerinhimoa aivan valtavasti. Sain sokerihampaan kuriin poistamalla ruuasta kaikki ylimääräiset hiilarit. Suosittelen ainakin kokeilemaan!

Kyllä, Mahavalas, todellakin kärsin sokerinhimosta! Tuo on varmasti totta, mitä sanot, mutta haluan kuitenkin syödä "tavallista" ruokaa, eli niin kuin voisin kuvitella syöväni koko loppuikäni. Samaa mitä teen muulle perheelle. Esim. perunasta tai leivästä en voisi kuvitellakaan luopuvani. Ja olen siinä uskossa, että ihmisen elimistö tarvitsee hiilihydraatteja, mutta ei sitä kuuluisaa lisättyä sokeria.

Kunhan tämä tämänkertainen yökötys päättyy, alan opetella nautiskelemaan myös pieniä määriä lisättyä sokeria, vaikka pari keksiä, pienen pullan tai muutaman karkin ilman, että pitää ahmia kaikki, mitä kaapeista löytyy. Ehkä opin, ehkä en. Sadan kalorin makean päiväannoksen ei luulisi edes muuttavan herkkusektoria minkään väriseksi.