Kiitos Patrik ja Johna vastauksista.
Vaikka pelkoni oli siis turha, tuskin meidän perheen makeutusaineiden käyttö tästä lisääntyy. Lähinnä aihe kiinnosti siksi että asiasta on ollut puhetta kavereiden kesken.

Palstoilla on ollut monenlaista puhetta makeanhimosta. Meitä on siis monta kohtalotoveria. Olen kokenut saaneeni apuakin Patrikin viiden kohdan luettelosta, jossa mainitaan siis 5 syytä makeanhimoon. Mutta entäs tämä sitten ! :roll: Käsiini sattui Bitten Jonssonin kirja "Sokeripommi", jonka luin kursorisesti. Siinä makeanhimo rinnastetaan mihin tahansa riippuvuuteen, siis samanveroiseksi kuin alkoholismi tai huumeriippuvuus!!! Kirjassa voi oikein testata itsensä, täyttääkö sokeriaddiktin kriteerit.
Kirja on todella pelottavaa luettavaa: sen mukaan sokeririippuvuus toimii johdantona vaikkapa nikotiiniriippuvuudelle. Jos siis lapsena on aina pitänyt makeasta, voi ensimmäinen tupakkakokeilu merkitä jo suoraan koukkuun jäämistä. Ja siitäpä voi hypätä sitten huumeisiin jos huonosti käy. Ainoa lääke tähän sairauteen on sokerin jättäminen pois kaikesta ruuasta. Siis kaikesta. Ei riitä että jättää karkit ja pullat syömättä, sillä - kuten kirjassa surullisen monisivuisesti todetaan- sokeria on lähestulkoon kaikessa. Eikä ruokavalion muutos vielä auta, vaan täytyy hoitaa myös riippuvuuden takana olevat syyt.
Kirja sai minut kauhistumaan. Onko makeanhimoni siis sairaus??! En tietenkään usko kaikkea mikä on painettu, mutta kyllä tämä on aika vakuuttavaa puhetta. Tunnistin itsessäni monia "oireita". Esim. ettei kykene lopettamaan yhteen suklaapatukkaan, tai että syöminen (makean) on aina ajatuksissa. Siksi kohdallani ei toimi esim. Carloksen käyttämä "hallittu sortuminen". Viimeksi kun päätin sortua hallitusti muutama viikko sitten laivaristeilyllä, se aiheutti kahden viikon totaalisen pieleenmenon syömisissä.

Toivoisin Patrikin tai jonkin toisen asiantuntijan kommenttia tähän ennen kuin teen omatekoisen diagnoosin

mä olen huomannut samoja piirteitä itsessänikin. olen sokerikoukussa ja -kierteessä. pitis saada se katkaistua. mutta on aika vaikeaa, kun eka ajatus aamulla herätessä on joku makea ja ajatus pyörii mielessä tauotta.
tiedän, että jos kitkutan jonku aikaa ilman, se helpottaa. kyllä se tästä taas.

Tuo väite kuulostaa siltä, että sokeririippuvuus olisi fyysistä, mitä se ei tietääkseni ole nykylääketieteen käsityksen mukaan toisin kuin huume- ja nikotiiniriippuvuus.

Minulla on ollut hirveä makeanhimo aivan pienestä lapsesta asti. Sitä "hoidettiin" niin, ettei makeaa saanut kuin juhlissa, jolloin makeasta muodostui tabu. Sallimisen oivaltamisen ja Patrickin listan noudattamisen kautta olen tullut siihen johtopäätökseen omalta osaltani, että suurempi osa himosta on ainakin tällä hetkellä korvien välissä. Kyllä siinä jotain fysiologista on, liittynee hormoneihin, mielihyväkeskuksen toimintaan tms., mutta se jokin pysyy aika hyvin kurissa näillä eväillä.

Johna:
Tuo väite kuulostaa siltä, että sokeririippuvuus olisi fyysistä, mitä se ei tietääkseni ole nykylääketieteen käsityksen mukaan toisin kuin huume- ja nikotiiniriippuvuus.

Minulla on ollut hirveä makeanhimo aivan pienestä lapsesta asti. Sitä "hoidettiin" niin, ettei makeaa saanut kuin juhlissa, jolloin makeasta muodostui tabu.

Kyllä siinä jotain fysiologista on, liittynee hormoneihin, mielihyväkeskuksen toimintaan tms., mutta se jokin pysyy aika hyvin kurissa näillä eväillä.

juu, en kyllä jotenki uskois, että tämä nyt ihan sama on kuin nikotiiniriippuvuus. entisenä polttajana tiedän, että mitä himarit voi olla.

tuo tabu juttu on totta minullakin, salaa söin sitten pienenä, kun en muuten voinut. eihän se mitään tervettä voi poikia. ops:
ja tuohan hormoneihin liittyvä on nyt päivän selvää, ainakin kerran kuussa :lol:
mutta kierre kuin kierre. ainakin mulla tällä hetkellä se on makeat. huoh.
olen kyllä miettinyt myös elämäntilanteeni vaikutusta.. silläkin on ehkä näppinsä pelissä. vasta oli kamalaa stressiä ja sitten rauhoittui, mutta nyt taas on epävarmuutta tietyissä asioissa, niin huomaan lääkitsevän itseäni herkuilla. eli kaiken mahdollisen yhteissumma siis minulla, näemmä.

mutta olisi mukava lukea patrikin kommentit afroditen kysymykseen.

Afrodite:

Kirja on todella pelottavaa luettavaa: sen mukaan sokeririippuvuus toimii johdantona vaikkapa nikotiiniriippuvuudelle. Jos siis lapsena on aina pitänyt makeasta, voi ensimmäinen tupakkakokeilu merkitä jo suoraan koukkuun jäämistä. Ja siitäpä voi hypätä sitten huumeisiin jos huonosti käy.

Jostain syystä nämä porttiteoriat haisee mun nenään ihan kamalalta. Jos pidät sokerista, sinusta tulee huumeriippuvainen?

Huihai, sanon minä. :roll:

Jokin aika sitten oli Iltasanomissa juttu sokeririippuvuudesta. Siinä kerrottiin amerikkalaisen ravitsemustutkijan väitteestä, että esim. osa suklaariippuuudesta on fyysistä ja näin rinnastettavissa alkoholi- nikotiini- ja huumeriippuvuuteen. Väitteen tukena oli eläinkokeissa saadut aivotutkimukset, joissa osalla koe-eläimistä todettiin suklaariippuvuuden aiheuttavan aivojen välittäjäaineiden puutosta ja muutoksia, samoin kuin käy noissa muissa riippuvuuksissa.

Harmi, ettei lehteä ole enää tallessa, tulee näin epämääräistä tietoa. Siinä samaisessa jutussa joku suomalainen professori kyllä omalta osaltaan kiisti tuon tutkimuksen tulokset.

Viimeisimmässä KELAN sanomissa (28.8. - 8.9.2006) on erikoistutkija Paula Hakala kommentoinut juuri kyseistä kirjaa Bitten Jonsson, Nordströn Pia: SOKERIPOMMI - IRTI SOKERIRIIPPUVUUDESTA. Hakalan mukaan suuri osa kirjassa esitetyistä väitteistä perustuu uskomuksiin. Kirjassa luetellaan yli 70 sairautta, joita sokerin väitetään aiheuttavan, mutta joista ei ole tutkittua näyttöä. Hakala suosittelee aiheesta kiinnostuneille tutustumista mieluummin Syömishäiriöiden ravitsemushoito -nimiseen kirjaan. Siitä saa asiantuntevaa osviittaa siihen, mistä tarpeella syödä massoittain makeaa saattaa olla perimmiltään kysymys sekä miten siitä voi päästä eroon. Näin siis Paula Hakala.

Toisaalla lehdessä samainen Hakala on kirjoittanut artikkelin "Makeat herkut - hyväksi vai pahaksi?" Väliotsikoina on "Kohtuukäyttö on riittävä tavoite" ja "Mielihyvää muustakin kuin makeasta".

KELAN sanomat on hyvä lehti - kannattaa lukea, sillä se jaetaan tietääkseni jokaiseen kotiin.

Lehdessä on lisäksi mm. Marjut Reivilän kirjoitus "Tunnista ruokailutottumusten sudenkuopat" ja valtion ravitsemusneuvottelukunnan suositus "Seitsemällä teesillä terveellisempiin tottumuksiin".

Lehdessä on paljon, paljon muutakin hyödyllistä asiaa :lol:

Sanottakoon että kohdallani tupakanpolton jättäminen oli helppo nakki tuosta makeannälästä pääsyyn verrattuna!

Ehkä siksi että syömistä ei kuitenkaan voi kokonaan lopettaa niinkuin tupakointia. Ehkäpä siitä makeanhimosta ei koskaan pääsekään kokonaan irti, mutta ainakin sitä pystyy nyt ihan tietoisesti hallitsemaan...

Tärkeään asiaan kommentti:

paljon on pelottelua ja liioittelua mukana noissa väitteissä. Syömisen vaikeuksista ja etenkin makeanhimosta on pyritty aina tekemään jokin hyvin biokemiallinen tapahtuma - kuten se Hillevinkin mainitsema suklaa ja opioidiyhteys. Niitä biokemiallisia mekanismeja on juuri sen verran että niistä voidaan paisuttaa iso ja vakuuttava teoriakokonaisuus. Voidaan pohtia opioideja, verensokerin heilahteluita ja kaikenlaista muutakin syynä - ja on/voi olla niillä jokin rooli, mutta kyllä se kokemukseni mukaan käytännössä sieltä syömisen perusasioiden puutteellisuuksista (määrä, rytmi, laatu) ja korvien välistä tuntuu kuitenkin lähtevän tämä makeanhimo/sokeririippuvaisuus.

Lyhyesti totean että tiedän lukuisia "sokeririippuvaisia" joiden riippuvuus on kadonnut niiden neljän ravintoseikan parantamisen jälkeen vaikka ruokavaliossa olisikin sokeria ja herkkuja välillä syötäisiin kohtuudella. Tiedän paljon vähemmän sellaisia joille kieltäytymys on ollut pitemmän aikavälin ratkaisu - lyhyen aikaa kieltäymys kyllä toimii mutta harvoin ratkaisee ongelmaa. Joten aika vaikea olla muuta mieltä kuin sitä, että kyseessä on enemmän ihan ruokailun perusasioihin ja kieltäytymykseen perustuva kurimus kuin varsinainen riippuvuus. En kiellä jonkinasteisen riippuvuuden mahdollisuutta, mutta en pidä sitä todennäköisenä - siksi ehdotan ensin sisäistää ja toteuttaa niitä neljää keinoa. Jos on syönyt hyvin ja suhtautunut rennosti ilman suuria kieltäymyksiä syömiseen ja makeisiin useita viikkoja ja himot eivät vain katoa, niin sitten voi alkaa miettimään näitä riippuvuusasioita uudestaan.

Se porttiteoria sokerista kaikenlaisiin muihin riippuvuuksiin on seikkaillut jo vuosikymmeniä erilaisissa kirjoissa vaikkei sille ole mitään näyttöä.