datetime=2009-03-17 09:58:02">tiistaina, 17. maaliskuuta 2009 klo 09:58 Patrik
Borg kirjoitti::
Minä ehdotan että jokainen hyväksyy
viikolle 5-10 keltaista/punaista pallukkaa. Niitä on kuitenkin viikolle jaossa 28
kappaletta. Se on hyvää syömistä ja paaaljon parempaa syömistä kun suomalaisilla
keskimäärin. Mutta olennaista olisi minusta myös että pallukoiden paikat vaihtuvat
ettei joka päivä ole sama asia pielessä joka kielisi että jossain on
systeemaattisempi ongelma.

Kaikki vihreänä joka päivä ei kuulostaa ollenkaan hyvältä.
Kuulostaa juuri siltä monesta tuntuukin. Pakonomaiselta, ahdistavalta ja tavalla tai
toisella pykälän häiriintyneeltä syömisen kannalta.

keskiviikkona, 18. kesäkuuta 2008 klo 12:30 Patrik Borg kirjoitti::
Hei,

ei tuo ihan hirveästi auta terveyttä sillä auringonkukkaöljy on öljy, joka ratkaiseen huonosti terveysongelmiamme.

Suomalaiset tarvitsevat enemmän kertatyydyttymättömiä ja monityydyttymättömiä omega-3 rasvahappoja, mutta auringonkukkaöljy on kovin omega-6 painotteinen. Sitä saamme jo nyt yllin kyllin ja terveyden kannalta voisi olla jopa ongelma saada sitä enemmän, sillä omega-3/omega-6 rasvahappojen suhde on eräs terveystekijä ja se on nykyiselläänkin liikaa kallellaan omega-6 suuntaan.

Rypsiöljy olisi omega-3 painotteinen öljy ja oliiviöljy taas kertatyydyttymättömiin painottunut ja näistä on meille enemmän iloa.

class="author">keskiviikkona, 24. tammikuuta 2007 klo
12:19 Patrik Borg kirjoitti::
Hyvin todennäköisesti
ei ole kaikkia ravinteita. Mutta laatupallukoiden tehtävä ei ole taata
kaikkia vitamiineja ja mineraaleja - niiden tehtävä on pitää huoli, että syödään
sellaista ruokaa josta normaaleilla syömismääräillä tai kohtuullisilla
energiavajeilla saadaan ravinteikasta ruokaa - sekä vitamiineina ja mineraaleina
sekä sellaisina hyötyaineina joita mistään muualta ei saa (esim. pillereinä).
Samalla laatupallukoissa korostuu painon kannalta keskeiset asiat.

tiistaina, 12.
toukokuuta 2009 klo 11:05 Patrik Borg
kirjoitti::
Metsään menee jos hedelmiä välttelee fruktoosin vuoksi.

Fruktoosi on
havaittu tutkimuksissa haitalliseksi SUURISSA määrin ja Amerikassa se on helppoa
sillä heidän käyttämänsä makeuttaja sokerin sijasta on pääsääntöisesti
fruktoosipohjainen sokeri. Muistaakseni 90-95% amerikkalaisten fruktoosista tulee limuista ja
muista kuin hedelmistä. Ja ne ongelmalliset määrät on yli 15% energiaa
fruktoosista joka on aika mieletön määrä mutta kyllä se amerikkalaista limua juomalla
täyttyy.

Hedelmistä saatua fruktoosia ole saatu kiinni terveysriskeihin vaan hedelmät
liittyvät terveyshyötyihin. Älkää nyt ihmeessä siis hedelmiä kartelko. Se 1-3
hedelmää päivässä on aina järkevää.

class="author">tiistaina, 12. toukokuuta 2009 klo
15:51 Patrik Borg kirjoitti::
En kyllä keksi oikein
yhtään hedelmää, mitä pitäisi rajoittaa jos käyttö on yhteensä vaihtelevasti
hedelmiä luokkaa 1-3 hedelmää päivässä - edes avocadoa. Tulee vähän mieleen vanhat
ajat jolloin banaania ei suositeltu laihduttajalle lihottavana hedelmänä... Tuo
on tuollaista kaloripohjaista ajattelua joka ei ota huomioon monia muita
painoon vaikutavia tekijöitä.

sunnuntaina, 16. huhtikuuta 2006 klo 15:59 Patrik Borg kirjoitti::


Kuitu on tietynlainen yleismittari kuvaamaan elintarvikkeissa olevia lukuisia terveydelle, hyvinvoinnille ja laihdutuksille olennaisia ainesosia - vitamiinien- ja mineraalien määrää, matalaa glykeemistä indeksiä, antioksidatiivisuutta jne. Eli vaikka kuitua ohjelma laskee, niin pelkästään kuitua ei oikeasti haeta vaan paljon muutakin. Noin yleisestikin kun puhutaan kuitupitoisten viljatuotteiden terveysvaikutuksista niin suurin osa hyödyistä ei tulle kuiduista vaan muista komponenteista - asia on vain helppo ilmaista kuidun kautta.

Mistä tullaankin siihen käytännön johtopäätökseen, että vaikka leseillä ja muunlaisilla kuitulisillä kuidun päivittäisen saannin kattaa helposti, niin sitä ei tarkoiteta. Toki leseissä on joitakin haetuista ominaisuuksista, mutta ei kaikkea - joten ihan normiruuista tuo sopiva määrä olisi tarkoitus hakea. Jos se ei tule täyteen, niin ehkä se indikoi vielä pieniä parannuksen paikkoja kasvisten tai kuitupitoisten viljatuotteiden määrässä.

Leseet ovat hyvä lisäys, jos tarkoitus on hakea pelkästään kuitua esim. ummetuksen ehkäisyyn.

torstaina, 25. tammikuuta 2007 klo 15:19 Patrik Borg kirjoitti::
Riippuu herkkupäivästä. 4000-5000 kcal herkkupäivä syö helposti koko viikon vajeet. Olennaisesti maltillisempi herkkupäivä ei estä laihtumista.

Herkkupäivien ongelma tuppaa olemaan usein se että niihin latautuu niin paljon odotuksia ja ruokahimoja, että tuo 4000-5000 voi mennä helposti. Siksi useammin viikossa herkkuja, mutta sallivammin ja kohtuullisemmin on harkinnan arvoinen vaihtoehto. Ja useimmille parempi.

sunnuntaina, 12. heinäkuuta 2009 klo 13:39 Patrik Borg kirjoitti::
Kahvin jälkeen itse asiassa ei tarvitse juoda mitään kummempaa. Kahvin nestettä poistava vaikutus on enimmäkseen myytti - se poistaa sitä hyvin vähän ja kahvi lasketaankin täysin päivittäiseen nestemäärään.

Lisää tietoa juomista uusissa juomasuosituksissa täällä:
Ylläpitäjä on poistanut tästä rikkinäisen linkin

sunnuntaina, 16.
syyskuuta 2007 klo 12:47 Patrik Borg
kirjoitti::
Lähtisin siitä, että nutripatukat ovat samalla viivalla muiden
"herkkujen" kanssa ja niihin pätee herkkupallukan max 100 g päivässä raja. Eli 2
patukkaa päivässä menisi jo yli.

Ja herkkuhan tuo on, vaikka hiukan
proteiinia ja vitamiineja onkin lisätty. Mutta silti pääasialliset valmistusaineet
ovat glukoosisiirappi ja suklaa eli ei tuotetta terveelliseksi tai kevyeksi voi
sanoa.

sunnuntaina, 16.
syyskuuta 2007 klo 13:05 Juuso
kirjoitti::

Itseasiassa kaikki vastaavat makeistyyppiset, joskin ravintoaineilla rikastetut
suklaa- ja välipalapatukat kirjautuvat Kiloklubin ohjelmassa herkkupalloon. Patrik
tuossa jo kertoilikin syitä.

Keskustelupalstoilla on jonkun verran
ihmetelty nestemäisten tuotteiden/juomien kirjautumista ns. herkkupalloon.
Oikeastaan mainittuja suklaapatukoita koskevat pitkälti samat pääperiaatteet: kyse on
kuitenkin hyvin energiapitoisista, kylläisyysvaikutukseltaan melko heikoista
elintarvikkeista, joiden raaka-aineissa on tehty usein monia kompromisseja säilyvyyttä ja
makua parantaakseen (sokerit, tyydyttyneet ja trans-rasvat jne).

Osa
asiakkaista on ihmetellyt herkkupallon ehdottomuutta, mutta eipä se oikeasti sitä ole.
Herkkupallo ei niinkään jaa elintarvikkeita "hyviin" ja
"huonoihin", vaan toimii pikemminkin käyttömäärien ohjaajana sallien sen 100 g /pvä.
Ruoan laatu näkyy sitten muissa laatupalloissa. Kulutuksen ohjaamisen kautta
laatupallo siis ohjaa kohti suurempaa kylläisyysvaikutusta ja usein myös
laadukkaampaa ruokavaliota.

Suklaapatukkaesimerkissä tämä voisi tarkoittaa
esimerkiksi sitä, että kun usea patukka on painoltaan reilusti alle 100 grammaa ja
mikäli vielä esimerkiksi vaikkapa runsasproteiininen ja vähäsokerinen,
vihertänevät laatupallot kokonaisuudessaan varsin mukavasti. :) Laatupallo siis kertoo,
että vaikka patukka saattaakin täyttää laadulliset kriteerit ja saada muut
laatupallot vihertämään, ei ole kovinkaan mielekästä nauttia päivittäin useampaa
patukkaa (>100 g). Loogista, eikö?

tiistaina, 10.
lokakuuta 2006 klo 14:09 Juuso
kirjoitti::

Kun puhutaan pelkästään rasvan laatuominaisuuksien muuttumisesta ja
lämpöoksidaatiosta, oliiviöljyn voi sanoa pääsääntöisesti olevan paistamiseen paremmin
soveltuva, kuin esimerkiksi rypsiöljy. Tämä johtuu lähinnä siitä, että oliiviöljy
sisältää eniten kertatyydyttymättömiä rasvahappoja, jotka ovat suhteellisen
stabiileja kuumennettaessa. Rypsiöljyn monityydyttymättömät rasvahapot taas
hapettuvat herkimmin. Rasvojen laatuominaisuuksia suojaavat myös kasviöljyjen
luontaiset antioksidantit, kuten mm. tokoferolit, sterolit ja polyfenolit.
Oliiviöljyn runsaat antioksidanttiyhdistepitoisuudet suojaavat sitä lämpöoksidaatiolta
merkittävästi.

Kuumennuksessa muodostuvia aldehydejä on havaittu muodostuvan
rypsiöljystä enemmän, kuin useista erilaisista oliiviöljyistä. Öljyn
monidyydyttymättömien rasvahappojen suhteellista osuutta voidaan pitää aldehydien muodostumisen
yhtenä keskeisenä indikaattorina. Rasvahappoprofiililla lienee kuitenkin siis
suurempi vaikutus lämpöoksidaatioon, kuin öljyn sisältämillä
antioksidanttipitoisuuksilla.

Yksinkertaistettuna, oliiviöljyn on usein havaittu olevan
lämpökäsittelylle erittäin stabiili ja useista kasviöljyistä
stabiilein.

Mikroaaltokuumennuksella taas on minimaalisia vaikutuksia polyfenolipitoisuuksiin.

Yleisesti
ottaen, tutkimuksissa käytetyt lämpötilat ja etenkin kuumennusajat ova olleet
suhteellisen pitkiä verrattuna perinteisiin kotikeittiömenetelmiin. Usein puhutaan
useiden tuntien kuumennusprosesseista. Monet useampaan potenssiin
epäsuhteellisesti korostuneet johtopäätökset kuumennuksen vaikutuksista öljyjen
laatuominaisuuksiin ovatkin ekstrapoloitu näistä tuntikausien mittausten datasta.


Pääsääntöisesti tyypillisillä ~kymmenminuuttisilla kuumennuksilla on hyvin vähäisiä
vaikutuksia öljyn laatuominaisuuksiin. src='https://d292tbxow9twtg.cloudfront.net/gfx/icons/smileys/smile.gif' alt=':)' title=':)' /> Näin ollen kannattanee pitäytyä Maijan
suosittelemissa makuaspekteissa - käyttää siis kutakin öljyä siinä tarkoituksessa, joissa
kokee sen makuominaisuudet miellyttävimmiksi.

sunnuntaina, 10. joulukuuta 2006 klo 18:57 Patrik Borg kirjoitti::
Tilanne on tietysti vaikeampi. Mutta ei tässä oikein ole oikotietä vaan kasviksien syöntiä kannattaa pyrkiä lisäämään omien mahdollisuuksien puitteissa. Eli pyri syömään niitä kasviksia, hedelmiä ja marjoja joita pystyt - kuumenettuna tai tuoreena. Kuulostaahan tuo vähän naiivilta, mutta eipä siihen oikein muuta vastausta ole.

Vähäisempi käytettävissä oleva valikoima toki hankaloittaa arkea ja lisää kyllästymisen riskiä - mutta tästä ei kannata masentua sillä toisaalta voi ajatella että jokaisella on oma erikoisvaikeutensa painonhallinnassa. Sinulla se on laaja-alainen allergia, jollakin liikuntarajoite ja jollakin jokin muu. Ja silti aina voi onnistua painonhallinnassa.

Painonhallinta ei ole kuitenkaan pelkästään kasviksista kiinni vaikka tärkeitä ovatkin. Ehdotankin, että panostat alussa siihen että saat muut laatupallukat vihreiksi ja hiljalleen kartoittelet myös keinoja joilla se kasvispallukkakin jonain päivänä vihertää.