Juuso kirjoitti::
Elintarvikkeiden ravitsemus- ja terveysväittämät ovat Euroopan Unionin lainsäädännön alaisia. Lainsaadäntö etenkin terveysväittämien suhteen on tiukentumassa lähivuosina. Väitteitä saa käyttää vain silloin, kun elintarvikkeen laatuominaisuudet täyttävät kunkin väittämän lakisääteiset kriteerit.

VÄHÄSOKERINEN
Väite elintarvikkeen vähäsokerisuudesta ja kuluttajan kannalta oletettavasti vastaavan sisältöinen muu väittämä voidaan esittää vain, mikäli tuote sisältää sokeria enintään 5 g/100 g tai /100 ml. Mikäli elintarvike on luonnostaan vähäsokerinen, termi 'luonnostaan' voidaan liittää väittämään.

SOKERITON
Väittämä elintarvikkeen sokerittomuudesta ja kuluttajan kannalta oletettavsti vastaavan sisältöinen muu väittämä voidaan esittää vain, mikäli tuote sisältää sokeria enintään 0,5 g/100 g tai /100 ml. Mikäli elintarvike on luonnostaan sokeriton, termi 'luonnostaan' voidaan liittää väittämään.

EI LISÄTTYÄ SOKERIA
Väittämä, jonka mukaan elintarvikkeeseen ei ole lisätty sokeria, tai kuluttajan kannalta oletettavasti vastaavan sisältöinen muu väittämä voidaan esittää vain, mikäli tuotteeseen ei ole lisätty mono- tai disakkarideja tai muita makeutusaineita.

Juuso kirjoitti::
Lisäravinne on yleistermi, jolla
tarkoitetaan erityisruokavaliovalmisteita ja ravintolisiä. Molemmat ovat lakisääteisiä
termejä. Proteiini- ja hiilihydraattivalmisteista puhuttaessa tarkoitetaan
tarkalleen ottaen siis erityisruokavaliovalmisteita.

Lisäravinteet eivät ole
ensisijainen ratkaisu ruokavaliossa havaittuihin käytännön ongelmiin ja puutoksiin.
Nimensä mukaisesti ne ovat pikemminkin lisäravintoa sellaiselle liikkujalle, joka
on jo onnistunut pääpiirteittäin viilaamaan ruokavalionsa perusteesit
kuntoon. Mikään ei siis estä niitä ruokavaliossaan suosimasta, mutta niillä ei ole
tarkoitus pyrkiä kiertämään ruokavalion ongelmakohtia, kuten esimerkiksi
epäsäännöllistä ateriarytmiä tai selvästi puutteellista
ravintoaineensaantia.

Lisäravinteet soveltuvat parhaiten liikunnan tueksi - lähinnä harjoitusta ennen tai sen
jälkeen nautittaviksi. Harrasteliikkujan osalta kyse on aina henkilökohtaisten
tavoitteiden asettamisesta - usein kuitenkin tasapainoinen ja kattava ruokavalio
täyttää myös esimerkiksi kuntoliikkujan proteiinintarpeen. Lisäravinteiden hyöty
näkyy lähinnä tilanteissa, joissa saanti on ruokavaliosta liian vähäistä ja
liikkujan kuntoilumäärät todella tavallisesta poikkeavia. Kokonaisuudessaan
Kiloklubin laatupallot tukevat kuitenkin myös aktiivisen kuntoliikkujan
tavoitteita.

Lisäravinteiden sovittaminen omaan ruokavalioon vaatii suunnittelua siinä määrin missä
myös kiinteän ravinnon sovittaminen päivittäisiin ruokavaliorutiineihin.
Lisäravinteet voivat parhaimmillaan tukea arjen kiireen keskellä ja kovassa kulutuksessa
/ painonpudotuskaudella, mutta täsmäaseiksi painonhallintaan ei niistäkään
ole. Sen enempää, kuin yksittäisistä ruoka-aineista tai elintarvikkeista.
Lisäksi, kun kyse on tavoitteesta muuttaa elintapoja pysyvästi, on syytä miettiä,
mikä ratkaisu soveltuu parhaiten toteutettavaksi lähes päivittäin vuositasolla
tarkasteltuna.

Lisäravinteiden käyttö ateriankorvikkeina sen sijaan ei ole yhtä suositeltavaa, kuin
liikunnan yhteydessä. On hyvä tiedostaa, että etenkin juomavalmisteiden
kylläisyysvaste on aina suhteellisen heikko kiinteään pienen energiatiheyden ruokaan
verrattuna.

Toisaalta lisäravinnekeskustelua leimaavat usein negatiiviset ennakko-oletukset,
jopa pelot. Erityisruokavaliovalmisteet ovat elintarvikelainsäädännön alaisia
tuotteita siinä missä perinteisetkin elintarvikkeet. Niinpä hysteriaan tai
ylenmääräisen negatiiviseen asenteeseen kyseisiä valmisteita kohtaan ei ole - ne ovat
elintarvikkeita siinä missä muutkin.

Juuso kirjoitti::
Mikroaaltokuumennus kuuluu tyypillisiin
dielektrisiin kuumennusmenetelmiin. Mikroaallot saavat erityisesti elintarvikkeen
vesimolekyylit värähtelemään voimakkaasti, ja tästä aiheutuva kitka kuumentaa uunissa
olevan vettä sisältävän elintarvikkeen nopeasti. Näin ollen etenkin tuotteen ja
menetelmän vesipitoisuus säätelee mikroaaltojen vaikutusta itse
tuotteeseen.

Pääsääntöisesti voidaan sanoa, että mikroaaltokuumennuksella on tyypillisistä
kuumennusmenetelmistä vähäisimpiä vaikutuksia ruoan ravitsemukselliseen laatuun ja kemiallisiin
ominaisuuksiin. Tämä johtuu lähinnä lyhyestä kuumennusajasta.

Mikroaaltokuumennus
saattaa säilyttää etenkin vitamiini- ja hivenainepitoisuudet paremmin kuin
esimerkiksi keittäminen. Niiden mahdollinen parempi retentio johtuu veden määrästä:
vesiliukoiset antioksidanttiyhdisteet siirtyvät helposti kuumennusmenetelmän
vesifaasiin. Koska mikroaaltokuumennus onnistuu vähäisellä vesimäärällä, saattavat
kyseiset tappiot (lähinnä C-vitamiini ja tiamiini) olla pienempiä kuin esimerkiksi
keitettäessä vedessä. Toisaalta tuotteen vesipitoisuus vaikuttaa myös näiden
yhdisteiden hävikkiin (esim. kasviksissa suurempi kuin
kuivatuotteissa).

Mikroaaltokuumennus on siis nopea ja tehokas menetelmä, joka soveltuu erinomaisesti etenkin
ruokien uudelleenlämmittämiseen ja pakasteiden sulattamiseen. Raakatuotteista
etenkin siipikarjanlihan kypsentämiseen mikroaaltouuni soveltuu heikommin, koska
se lämmittää elintarviketta epätasaisesti. Epätasaisen lämpenemisen vuoksi
epätoivotut mikrobikontaminaatit saattavat säilyä
lopputuotteessa.

Pääravintoaineisiin asianmukaisella mikroaaltokuumennuksella on hyvin vähäisiä vaikutuksia -
pääsääntöisesti samantyyppisiä kuin muillakin menetelmillä.

Juuso kirjoitti::
Tyypillisimmin käytetyt keinomakeuttajat
ja niillä lakisääteisesti makeutetut juomat nähdään Kiloklubissa
kohtuukäytettyinä täysin sopivina Kiloklubi-ruokavalioon. Yleisimmin käytetyt
intensiivimakeuttajat, kuten aspartaami ja asesulfaami-K ovat todettu useissa tutkimuksissa
täysin turvallisiksi.

Mitä makeutusaineiden käyttöturvallisuuteen tulee,
jokaiselle tyypilliselle makeutusaineelle on määritetty ns. ADI-arvo (Acceptable
Daily Intake), joka määrittää lisäaineen turvallista päivittäistä saantimäärää,
nautittuna läpi elämän. ADI-arvoa on käytännössä hyvin vaikea ellei mahdoton ylittää
keinomakeutettujen juomien osalta. Esimerkiksi aspartaamin ADI-arvon perusteella laskien ja
olettaen, että juomaan on käytetty suurin sallittu määrä aspartaamia, saa
60-kiloinen henkilö turvallisesti käyttää joka päivä aspartaamilla makeutettua juomaa
neljä litraa.

datetime=2009-03-03 10:14:27">tiistaina, 3. maaliskuuta 2009 klo 10:14 Patrik
Borg kirjoitti::
Eivät viljatuotteet ole välttämättömiä.
Kuten ei oikein mikään muukaan ruoka-aineryhmä ole välttämätön. Kuitu ei
ylipäätään ole ihan niin tärkeä kuin se ihmisten mielissä on ja sitä saadaan kyllä
kasviksistakin riittävästi. Ja oikeastaan ainoa vitamiini-mineraali josta tulee isoja
ongelmia ilman viljatuotteita on magnesium - raudan kanssakin käytännössä tulee
joskus probleemia. Toki nuo on helppo korvata lisillä tai tietoisilla
ruokavalinnoilla.

Mutta minusta tämä kysymys pitäisi asettaa toisinpäin. Onko täysjyväviljassa
jotain mitä muualta ei saa ja niitä kannattaa syödä? Näyttäisi olevan. Kuten
kasviksissakin niin nuo kuidut, vitamiinit ja mineraalit on helppo korvata mutta kun
siellä näkyy olevan muitakin vaikuttavia ainesosia joita ei saa oikein mistään.
Vähän kuten kasvisten antioksidanttikapasiteetti koostuu pääosin ihan muusta
kuin c- ja e-vitamiinista - on fenoliyhdisteitä jne.Tässä olisi pääperuste
minusta.

Tuota sitten vain tukee se, että täysjyvätuotteiden käyttö yhdistyy pienempään
riskiin keskeisissä kansantaudeissa tutkimuksissa lähes järjestään. Toki voi
miettiä ettei ole tutkittu juurikaan viljatonta ruokavaliota mutta sanoisin silti
että jos joku haluaa täysjyväviljaa syödä niin ei siitä kyllä terveysriskiä saa
oikein millään. Päinvastoin.

Summa: ilman viljatuotteitain pärjää aivan
mainiosti jos muut asiat (etenkin kasvikset) ovat kunnossa mutta voisi olla hyväksi
jos täysjyväviljaakin olisi jonkin verran mukana.

torstaina, 19.
maaliskuuta 2009 klo 22:12 Patrik Borg
kirjoitti::
Voi. Liika kuitu heikentää merkittävästi ravintoaineiden imeytymistä.
Nyrkkisääntönä voisi sanoa että jos ns. "isompi hätä" on jatkuvasti kovin ripulinomaista,
kuidun saantia pitää laskea. Muuten voi puutostiloja olla edessä, kun ravinteet
eivät ehdi imeytyä.

maanantaina, 1. joulukuuta 2008 klo 11:16 Patrik Borg kirjoitti::
Näissä sokerin tilalla olevat sokerialkoholit (maltitoli, sorbitoli, yms.) lasketaan osittain kuiduksi koska ne eivät imeydy kuin osittain. Minkä varsin helposti huomaakin vatsanväänteinä ja ilmavaivoina jos vetäisee kerralla pussillisen sokerittomia karkkeja

En nyt sanoisi aineksia terveellisiksi kuiduiksi vaikka kuituja ovatkin.

lauantaina, 1. maaliskuuta 2008 klo 14:01 Juuso kirjoitti::


Malacon vähäenergisemmät ja –sokerisemmat makeiset tosiaan sisältävät ravintokuitua. Niiden kuitu on polydekstroosia, joka on tyypillisesti peräisin maissista tai vehnästä. Polydekstroosi on Suomessa ja useassa muussakin maassa hyväksytty elintarvikelisäaine. Sitä käytetään yleisesti funktionaalisissa ja muissa muokatuissa elintarvikkeissa korvaamaan sokerin ja toisinaan myös rasvan ominaisuuksia, tuomatta silti energiaa yhtä runsaasti. Se ei ole makea, mutta se on hyvin viskoosi joten se kasvattaa tuotteen tilavuutta.

Polydekstroosi sisältää noin kilokalorin energiaa grammaa kohti. Polydekstroosi on siis tässä tuotesovellutuksessa eräänlainen täyteaine, jolta ei niinkään tavoitella niitä ravintokuidulle yleisesti miellettyjä terveysetuja. Polydekstroosilla tosin on myös vähäisempiä itsenäisiä ravintokuiduille miellettyjä terveysvaikutuksia, kuten aterianjälkeisen verensokerin tasaaminen ja suoliston mikrobilfooran kasvun edistäminen. Mutta kuten Kiloklubissa pyritään opettamaan, ravintokuitu itsessään on usein etämittari kokojyvätuotteiden monipuolisille edullisille terveysominaisuuksille ja –vaikutuksille. Pelkkä ravintokuidun lisääminen ruokavalioon itsessään ei siis yksinään usein auta saavuttamaan kaikkia näitä kokojyvän terveysetuja.

Positiivista mielestäni on se, että tässä kohtaa polydekstroosia on käytetty tuottamaan vähäenergisempiä makeisia, sen sijaan että kyseistä tuotetta markkinoitaisiin ravintokuidun lähteenä ja terveysetuja omaavana ainesosana, saati tuotteena. Tuotekehityksen ohjaaminen myös terveysnäkökulmasta on tietysti useimmiten positiivista. Toisaalta makeisen ei tietystikään tarvitse olla kiloklubimaisessa ruokavaliossa millään tavalla modifioituja. Ne kirjautuvat joka tapauksessa herkkupalloon – tärkeintä että kohtuullistaa makeisnautintonsa ja nauttii juuri sellaisia makeisia, jotka nautinnollisilta maistuviksi kokee.

maanantaina, 23. maaliskuuta 2009 klo 22:24 Patrik Borg kirjoitti::
Rasvan riittävän saannin pääasialliset syyt löytyvät terveydestä ja normaalista hormonaalisesta toiminnasta.

Eli rasvan saanti alle 25 % energiasta on liittynyt tutkimuksissa huonompaan terveyteen monellakin sen osa-alueella. Myös painonhallinnassa tuon rajan alle menevä rasvan saanti on liittynyt heikompaan painonhallintaan - etenkin laihdutuksen jälkeinen takaisin lihominen on yelistä liian vähärasvaisella, mikä voi olla yhtä hyvin signaali sekä liian tiukasta laihdutuksesta että ongelmallisista fysiologisista muutoksista - ja niitä piisaa. Liian vähärasvainen ruokavalio johtaa liian aikaiseen verensokerin laskuun eli makeanhimoon ja huonoon kylläisyyteen syömisen jälkeen. Samassa tulee sitten heikompi jaksaminen, keskittymiskyky ja mielialamuutokset, jotka verensokeriin liittyvät.

Myös hormonaalinen toiminta muuttuu epäsuotuisaan suuntaan, jos rasvaa saadaan liian vähän. Tämä tuntuu pätevän etenkin sukupuolihormoneihin, joissa liian vähäiseen rasvan saantiin liittyy mm. kuukautisten epäsäännöllisyyttä naisilla ja testosteronin vähäisyyttä miehillä. Mutta myös muut hormonit kärsivät ja tutkituin alue lienee edelleen liikunta, jossa liian vähäinen rasvan saanti liittyy selvästi heikompaan kehittävään hormonaaliseen tasapainoon ja vastaavasti heikompaan kehitykseen liikunnassa. Nuo ovat lähinnä signaaleja siitä, että keho ei toimi enää kovin hyvin liian vähärasvaisessa ruokavaliossa.

Syyt ja mekanismit ovat monia, mutta tuossa nyt joitakin Kiloklubin näkökannalta keskeisiä. Mutta perusteita löytyisi pilvin pimein lisää ihon kunnosta lähtien.

Ja ei noissa havainnossa sinällään ole mitään ihmeellistä. Kaikki olemassa oleva ravitsemustutkimus ihmiskunnan alkuvaiheista kertoo, että ihmiset ovat tottuneet saamaan ruokavaliossaan rasvaa 30-50 % ja vähärasvaisia ruhon osia on nimenomaan vältetty liian proteiinin saannin ja liian vähärasvaisen ruokavalion ehkäisemiseksi. Kehomme on tottunut toimimaan tietyllä määrällä rasvaa.

perjantaina, 21.
huhtikuuta 2006 klo 09:34 Patrik Borg
kirjoitti::
Hei,

Kiloklubin ruokavalion laatukriteerit auttavat suoraan myös korkeaan kolesteroliin.
Olennaisia tekijöitä ruokavaliossa rasva-aineenvaihdunnan (eri kolesterolit ja
triglyseridit) kannalta ovat rasvan määrä ja laatu ja hiilihydraattien määrä ja
laatu.

Kolesterolin parantamisen kannalta ja laatukriteereiden täyttymisen kannalta olennaisia
asioita ovat kasviöljypohjaisten rasvojen (tyydyttymättömiä rasvoja) riittävä
käyttäminen öljyinä, salaattikastikkeina, margariinina, pähkinöinä jne.,
vähärasvaisempien liha- ja maitotuotteiden valinta, kuitupitoisten viljatuotteiden valinta
ja erilaisten sokeristen herkkujen kohtuullistaminen. Eli kolme Kiloklubin
laatukriteeriä kohdistuu painovaikutusten lisäksi suoraan myös korkeaan kolesteroliin. Ja
painon laskiessa kolesteroliarvot paranevat myös runsaasti, mikä taas korostaa
kasvisten merkitystä, joten se neljäskin ruokavalion laatupallukka on lopulta
kolesterolille olennainen.

Eli ihan perusruokavalion yleisparannuksesta lähtee
myös kolesteroliarvojen petraaminen.

perjantaina, 16. kesäkuuta 2006 klo 12:14 Patrik Borg kirjoitti::
Ruuan kolesterolilla (jota mm. keltuaisissa on) on melko marginaalinen vaikutus veren kolesteroliin - perimästä riippuen. Joten keltuaisten, katkarapujen yms. välttely ruuan kolesterolin vuoksi ei ole kovin olennainen asia. Ainakaan totaalikieltoihin ei kannata ryhtyä. Kananmunia voi varmasti syödä viikoittain ainakin 2-3 kpl jos niin haluaa.