Komppaan oh dearia
Itse oppii tosiaan huomaamaan milloin olo on sellainen ettei lääkitys riitä. Itselläni lisätty sitä vuosien aikana tosi paljon. Aloitin varmaan jostain puolikkaasta pilleristä/päivä ja nyt menee jo 2/pvä.

Mulla vei kyllä useamman vuoden, että arvot ja varsinkin olotila saatiin normaaliksi. Kärsin vielä pitkään väsymyksestä ja uniongelmista, vaikka arvojen piti olla ok. Nyt kuitenkin vointi erinomainen. Toivottavasti sulla vointi kohenee nopeesti

hmmh mua kiusaa kovasti tämä jatkuva väsymys ja masennus. Vaikea selittää, mutta tuntuu et uni on niin painavaa, etten vain yksinkertaisesti pysty heräämään. Tietääkö joku mitä tarkoitan? :/ Lääkärillä käydessä mainitsin myös BEDistä, jota epäilen sairastavani, mutta hän sanoi, et se voi olla yksi juttu joka liittyy masennukseen, joka mulla taas on kilpirauhasen vajaatoiminnan takia. ---> ei hoitoa. Mulla on tällä hetkellä aika lailla toivoton olo, keväällä alkaisivat kirjoitukset. Tiedän etten tällä olotilalla niitä jaksa, koska jo pelkkä kouluunmenokin on suuri saavutus.

Ajattelin kerjätä jostain apua BEDiin koska ei masennus ole = syömishäiriö, kyllä siinä luulisi monta tekijää vaikuttavan. Mun vanhemmat eivät myöskään tunnu uskovan, mitä kaikkee tää sairaus aiheuttaa. "Kun vain yrität ja haluat niin kyllä sinä siitä virkistyt, meet kuule piiloon tuon sairautesi taakse!" Näin, juuri niin...

Blaah ollapa terve tai omistaisimpa aikakoneen.

a-mari: Kilpirauhasen vajaatoiminnan oire on masennuksen kaltainen haluttomuus, mutta se EI ole masennusta. Johtuu vaan väsymyksestä. Mionesti määrätään masennuslääkkeitä turhaan, kun syynä vajaatoiminta. Miksi, et muuten ole saanut lääkitystä kilpirauhasongelmiin? Ei noista lääkkeistä mulle ole ainakaan tullut mitään sivuvaikutuksia ja halpojakin ovat.

Tsemppiä kovasti kaikille kilpirauhasen kanssa painiville ! Olkaa lujana ja kertokaa aina vaan uudestaan lääkärille jos on huono olla. Mullakin verikokeet näytti aikaa sitten jo hyviä arvoja, mutta vointi ei vain ollut kohdallaan.Kiva lääkärini kuitenkin yhä vain korjasi lääkitystä ja nyt on jo ihan hyvä olla eikä arvot ole menneet toiseen suuntaan huonoiksi. Aikaa tämä vei useamman vuoden joten oma aktiivisuus lääkärillä käynneillä on varmasti tarpeen.

kiitos kaikille vastauksista!

Idaliina, on mulla lääkitys, mut se on ollut vasta vähän aikaa...

a-mari ja muut kilpparistaan kärsivät !
a-mari, olet ihan lääkityksen alussa vasta. Ei ole thyroxin mikään nopea hokkuspokkus-lääke. Valitettavasti, kokemusta on. Minun vajis huomattiin vähän yli 20 ikäisenä. Turvotuksen takia lääkäriin. Nyt olen viisikymppinen ja arvot on kyllä kohdallaan, olokin hyvä.

Monenlaista on matkan varrella ollut. Ääretöntä väsymystä, jos jotain putosi lattialle niin nostaminen melkein mahdoton tehtävä... Luulen ymmärtäväni painavan unesi! (Äitini ymmärsi väsymyksen vasta sitten kun vuosien kuluttua sairastui itse myös vajaatoimintaan!)
Itku oli herkässä, meteliä en sietänyt, hälinä teki pahaa...ja se ääretön väsymys!

Olo koheni pikkuhiljaa, raskausaikoina tehotarkkailu.
Lääkitys aloitettiin aikoinaan liiankin isolla annoksella liian nopeasti, tuntui että ihan sekoan! Nyt lääkitys joka toinen päivä 1,5 ja joka toinen 2 tablettia 0,1mg. Tai itseasiassa otan sen pilkottuna joka päivä 1,75 tablettia että elimistö saisi lääkkeen tasaisesti. Tyhjään vatsaan heti aamulla. Tiesithän?
( Vuosikausia nielin kokonaisina tabletit mutta nyt pureskelen ne hienoksi. Ovatkin ihan hyvän makuisia)

Kymmenkunta vuotta olen pikkuhiljaa painoa saanut pois. Pahimmillaan olin vuosituhannen vaihteessa 112kg
Nyt kiepun 82 kilon paikkeilla.

Mainitsit aikaisemmin sen lihavan ja kaljun. Minulla se toteutui kahdeksantoista vuotta sitten. Pälvikalju vei hiukset, ripset, kulmakarvat... Peruukin kanssakin voi elää, huomasin. (hyviäkin puolia siinä on, usko tai älä)

Masennuskausia on myös ollut, syksyt pahimpia väsymyksineen. Kerran kokeiltu mielialalääkitystä syysalakuloon mutta se vei elämästä muutkin tunteet. En halunnut jatkaa sitä. Valohoidon syksyisin koin hyväksi kuten myös sitkeän liikunnan. Parempi vaihtoehto kuin lääkitys, ainakin minulle.
Vajaatoimintani on autoimmuuni tyyppiä kuten myös tuo pälvikalju. Elimistöhyökkää itseään vastaan. Myöhemmin samaan sarjaan kuuluvana autoimmuunisairautena sain keliakian. ( Toivottavasti ei tule reumaa tai muuta kivuliasta autoimmuunijuttua vielä, näille pärjää kun ei tarvitse särkyä kärsiä)

Toivottavasti saat arvosi pian tasapainoon. Muista että lääkitys on otettava säännöllisesti. Dosetti on hyvä apuväline, siis se lääkelokerikko. Siitä näkee että on varmasti ottanut lääkkeen.

Voi tietäisivätpä vanhempasi mitä minä tiedän! Tätä ei ihan yrittämisellä ja halulla voiteta! Kuitenkin on hyvä kun tietää oireiden syyn.

Toivon Sinulle kaikkea hyvää ! Jos et jaksa kaikkea kirjoituksiin kevääseen niin eikös niitä voi jättää syksyyn osan? Ei peli ole menetetty, olet nuori, aikaa on.

Olishan se aikakone ihan mukava...

Ilmoittaudunpa tähän ketjuun mukaan, sain vajiksen dianoosiksi tiistaina! Oireina juuri tuo hirvittävä väsymys, mikään ei kiinnosta, paino nousee vaikka liikun paljon ja ruokavaliokin ollut useamman kuukauden todella tarkka. Edellisen kirjoittajan kirjtoituksesat tunnista tuon melunsietokyvyn alenemisen, lisäksi jatkuva ärtyisyys juuri sen kamalan väsymyksen vuoksi! Kun talossa on kolme vilkasta poikaa, voitte kuvitella ettei viime kuukaudet ole olleet helppoja. Aloitin Thyroxinit siis tällä viikolla ja toivon että pikkuhiljaa saisin elämänlaadun jälleen kohdilleen.

Tsemppiä kaikille saman asian kanssa painiville, jospa se päivä paistaa vielä risukasaankin

Toivottavasti en pelästyttänyt a-maria eilisellä sairaskertomuksellani!
Ota rauhallisesti päivä kerrallaan, muista säännöllinen lääkitys. Olemassa myös erikoislääkäreitä kilpirauhasongelmiin (endokrinologi tai jotain sinnepäin?)

Kuki76:lle jaksamista poikien kanssa! Omat jo isoja, kotona kuitenkin vielä. Kuuntelevat musiikkinsa kuulokkeillä kun tietävät ettei äiskän hermot kestä...
Työ asiakaspalvelussa ehkä myös tekee sen että vapaapäivinä ja lomalla nautin hiljaisuudesta. Taidan tänäänkin piipahtaa metsässä vähän mustikoita hakemassa. ( Hirvikärpäset vain mokomat heränneet, ei kovin kivoja kavereita siellä)

Jaksamista kaikille

Mulla kanssa töissä aina kamalan meluisaa ja kotona haluan olla hiljaisuudessa. En ole kuitenkaan koskaan osannut yhdistää sitä kilpivaivaan vaikka sellainen ollutkin toistakymmentä vuotta.
Voi se tosiaan olla sitäkin, pidän ainakin hiljaisuudesta