lauantaina, 21. maaliskuuta 2015 klo 10:37 arbuusi71 kirjoitti::
Täällä yksi, jolla ollut vajaatoiminta 10 vuotta, ei kilpirauhasta ollenkaan ja olen nyt laihtunut 38 kiloa, joten vajaatoiminta ei ole este laihtumiselle.

Pidin sitä kyllä hyvänä tekosyynä olla lihava . En voi laihtua, koska minulla on vajaatoiminta...

No, nyt en enää voi siihen vedota, sillä olen todistanut ainakin itselleni, että kyllä voin laihtua.

Lääkitystä on jouduttu kaksi kertaa vähän ( ½ pilleriä viikossa) laskemaan laihtumisen myötä.

Tosi kivat sulle. Toivottavasti julistat tätä myös jokaiselle yleislääkärille, että pääsevät taas seuraavan kerran mullekin sanomaan, että oot vaan niin vanha ja laiska. Lääkitys kyllä on ihan kohdallaan, potilas pitää vaan suunsa kiinni. Tosin itse olen pystynyt elämään ennen kilpparin poistoa yli 40v lihomatta yli kymmentä kiloa normipainosta ja lapsiakin on sinä aikana hankkinut 5. Itseasiassa ennen kilpparin poistoa viidennen raskauden aikana laihduin (painoni vauvan synnyttyä oli pienempi kuin odotuksen alkaessa). Kilpparin poiston jälkeen liikuin apinan raivolla 6-12h viikossa ja lihoin 15kg puolen vuoden aikana. Elimistö ei kestänyt enempää treeniä, kun maitohapot ei poistuneet.
Juu, unohdin ihan, yksi yleislääkärihän valistikin minua siitä, että tyroksiini ei ole laihdutuslääke. Mutta se on hyvä, että kaikki, joilla itsellään on käynyt tuuri tietää nää hommat paremmin. Pitää varmaan taas lähteä lenkille purkamaan päätään. Juoksuvauhti on vuodessa parantunut 2min/km kympin lenkillä, joten aina voin lohduttautua sillä, että vaikka olenkin lopunikäni vanha laiska läski niin olenpahan ainakin radalla nopea ja salilla vahva.

Eikö kilpparin poiston jälkeen tosiaan hoideta erikoissairaanhoidossa?

lauantaina, 21. maaliskuuta 2015 klo 18:31 kriisi kirjoitti::

Tosi kivat sulle. Toivottavasti julistat tätä myös jokaiselle yleislääkärille, että pääsevät taas seuraavan kerran mullekin sanomaan, että oot vaan niin vanha ja laiska. Lääkitys kyllä on ihan kohdallaan, potilas pitää vaan suunsa kiinni. Tosin itse olen pystynyt elämään ennen kilpparin poistoa yli 40v lihomatta yli kymmentä kiloa normipainosta ja lapsiakin on sinä aikana hankkinut 5. Itseasiassa ennen kilpparin poistoa viidennen raskauden aikana laihduin (painoni vauvan synnyttyä oli pienempi kuin odotuksen alkaessa). Kilpparin poiston jälkeen liikuin apinan raivolla 6-12h viikossa ja lihoin 15kg puolen vuoden aikana. Elimistö ei kestänyt enempää treeniä, kun maitohapot ei poistuneet.
Juu, unohdin ihan, yksi yleislääkärihän valistikin minua siitä, että tyroksiini ei ole laihdutuslääke. Mutta se on hyvä, että kaikki, joilla itsellään on käynyt tuuri tietää nää hommat paremmin. Pitää varmaan taas lähteä lenkille purkamaan päätään. Juoksuvauhti on vuodessa parantunut 2min/km kympin lenkillä, joten aina voin lohduttautua sillä, että vaikka olenkin lopunikäni vanha laiska läski niin olenpahan ainakin radalla nopea ja salilla vahva.

En nyt oikein ymmärrä, että miksi raivoat minulle? Joku kysyi tuolla aiemmin ja vastasin kysymykseen omasta puolestani.

Olen ollut sairaalloisen lihava tuon kilpparinpoistoleikkauksen jälkeen ja terkkari, yleislääkäri ja työterveyslääkari ovat kaikki sanoneet minulle, että on vaikeaa laihtua kun on vajaatoiminta. Että joutuu tekemään tuplasti töitä sen eteen.

Itse olen laiska, en pidä liikkumisesta ja paino on lähtenyt lähes kokonaan ruokavaliomuutoksella.
Jokainen on oma yksilönsä, enkä voi muiden puolesta puhua, tämä oli minun tarinani eikä siitä pitänyt olla epäselvyyttä!

Halusin vaan kertoa, että se oli vaikeaa, mutta ei kuitenkaan mahdotonta.

Anteeksi kovasti, että olen lukuisten epäonnistuneiden yritysten jälkeen siinä onnistunut....

Ja nyyti91, minä ainakin siirryin heti kilpparinpoiston jälkeen yleislääkärin hoitoon, enkä ole sen jälkeen ollut missään yhteydessä erikoissairaahoitoon.

Arbuusi71, mukavaa että olet laihtunut, kilpirauhasen poistosta huolimatta. Se mikä ehkä saattoi aiheuttaa närää on, että kerroit omalla kohdallasi kilpirauhasenpoiston olleen aiemmin tekosyynä sille, ettet laihdu. Niille joile se ei ole tekosyy vaan totista totta ja hoitotasapainon löytäminen on kiven alla, (varsinkin jos lääkäri on haluton nostamaan annoksia) voi ajattelumalli ottaa kupoliin. Ymmärrän kyllä tästä viimeisestä tekstistäsi ettei tarkoituksesi ollut yleistää vaan kertoa omakohtaisesta kokemuksestasi.

Itse ainakin olen toiveikas että vajaatoiminnasta huolimatta voin laihtua, mutta työtä ja tyroksiinia se vaatii. Ja kuten tähänkin asti, niin ruokavalio kuin liikuntakin pyrkii tukemaan tätä tavoitetta. Motivoivaahan se ei ole kun noudatat tiukkaa ruokavaliota ja paino vain nousee. Sen varmasti moni kilpparivajis tunnistaa Itse odotan lääkkeen nostoa kuin kuuta nousevaa, kun tuo pieni aloitusannoskin toi positiivisia muutoksia

Hei! Kirjottelen tänne jos jollakulla olisi ajatuksia! Kysyisin luontaistuotteista, l-tyrosiinista ja seleenistä apua kilppariin.
Olen koko aikuisikäni (nyt 26v) kärsinyt alakuloisuudesta, ylipainosta, paniikkihäiriöistä, väsymyksestä, kuivasta ihosta jne. Suvussa ollut struuma ja toinen vajaa toiminta.
En lääkärissä juoksusta huolimatta ole saanut kokeilua lääkitykselle, arvoni olivat pari v sitten 0,5 / 11 ja nyt 1,7/8.
Haluaisin jtn apua olooni ja jos noilla luontaiatuotteilla saisi hieman oaviitta auttaako oloa. En laihdu millään, vuoden aikana oli pt ja ravitsemusneuvoja ja sain kiloja pois 7. En hikoile saunassa kuin pienen ohimo noron ja salilla saa rehkiä tiukan setin että tulee hiki pintaan.
Apua

Olinko minä ainoa, joka (luullakseni) ymmärsi arbuusin pointin? Minä ainakin käsitin hänen kirjoittamansa niin, että piti itse vajaatoimintaa tekosyynä sille, ettei laihtuminen onnistunut. Eli jos luin rivien välistä oikein, niin arbuusi ajatteli, että laihtuminen on mahdotonta, koska on vajaatoiminta, sitä myöten oli jo valmiiksi ikään kuin luovuttanut, jonka vuoksi sitten taas ei kiinnittänyt kunnolla huomiota syömisiinsä ja liikkumisiinsa, koska "eihän se kuitenkaan mitään auta". Sitten kuitenkin, kun otti itseään niin sanotusti niskasta kiinni ja alkoi oikeasti elää terveellisesti, kilotkin alkoivat kadota. Käsitinkö arbuusi oikein?

Itselläni on hypotyreoosi ja olen kyllä huomannut, että se tekee tästä prosessista huomattavati haastavamman. Mun kroppani reagoi herkutteluun eri tavalla kuin monen terveen, siis ei-kilppariongelmaisen, jonka vuoksi joudun olemaan tuplasti tarkempana syömisten suhteen ja koska olen vain ihminen, niin lipsahtelen välillä ja siitä seuraa välittömästi painon jumiminen/nouseminen. Eli kyllä, hankalaa on välillä, mutten silti usko, että mahdotonta. Tsemppiä kaikille!

Muistakaa kilppari-ihmiset lisäillä väliin vähän reilummasti hiilaria, niin paino ikäänkuin humpsahtaa alaspäin. Itse 15 vuotta thyroksinlääkityyksellä olen tavoitteellista kuntosaliharjoittelua harrastanut hyvin tuloksin. Laihduttaminen ei ole sen vaikeampaa, kuin muillekkaan, kun vaan tosiaan saa sen ajatuksen pois päästään.
Paras keino on laittaa vaaka pariksi viikoksi lukkojen taakse. Ottaa kunnon ruokaohjelma (JOTA NOUDATTAA!) ja liikkua apinan raivolla. Ja sellaista, josta tykkää, ei sellaista, jota tekee vain laihtumisen vuoksi.
Jos kroppa esim vähillä hiilareilla jumii, niin puuroa lisää aamupalaan. Hienosäätöä siis. Kaikki ollaan erilaisia, toisille ei tehoa samat konstiti, kuin toisille. Tsemppiä!!
Ja sen verran vielä, et alakuloa ja turvotusta, sekä väsymystä aiheuttaa myös viljan syönti (vehnä, ruis, ohra pois). Kantsii kokeilla. ja muistakaa rasvat!

tiistaina, 24. maaliskuuta 2015 klo 09:37 haukansilmu kirjoitti::
Hei! Kirjottelen tänne jos jollakulla olisi ajatuksia! Kysyisin luontaistuotteista, l-tyrosiinista ja seleenistä apua kilppariin.
Olen koko aikuisikäni (nyt 26v) kärsinyt alakuloisuudesta, ylipainosta, paniikkihäiriöistä, väsymyksestä, kuivasta ihosta jne. Suvussa ollut struuma ja toinen vajaa toiminta.
En lääkärissä juoksusta huolimatta ole saanut kokeilua lääkitykselle, arvoni olivat pari v sitten 0,5 / 11 ja nyt 1,7/8.
Haluaisin jtn apua olooni ja jos noilla luontaiatuotteilla saisi hieman oaviitta auttaako oloa. En laihdu millään, vuoden aikana oli pt ja ravitsemusneuvoja ja sain kiloja pois 7. En hikoile saunassa kuin pienen ohimo noron ja salilla saa rehkiä tiukan setin että tulee hiki pintaan.
Apua

Mitä arvoja noi luvut on? Jos toi jälkimmäinen on t4v niin toihan on reippaasti vajaatoiminnan puolella.

tiistaina, 24. maaliskuuta 2015 klo 11:53 Jessie83 kirjoitti::
Olinko minä ainoa, joka (luullakseni) ymmärsi arbuusin pointin? Minä ainakin käsitin hänen kirjoittamansa niin, että piti itse vajaatoimintaa tekosyynä sille, ettei laihtuminen onnistunut. Eli jos luin rivien välistä oikein, niin arbuusi ajatteli, että laihtuminen on mahdotonta, koska on vajaatoiminta, sitä myöten oli jo valmiiksi ikään kuin luovuttanut, jonka vuoksi sitten taas ei kiinnittänyt kunnolla huomiota syömisiinsä ja liikkumisiinsa, koska "eihän se kuitenkaan mitään auta". Sitten kuitenkin, kun otti itseään niin sanotusti niskasta kiinni ja alkoi oikeasti elää terveellisesti, kilotkin alkoivat kadota. Käsitinkö arbuusi oikein?
Tsemppiä kaikille!

Jessie83
KYLLÄ, voi KYLLÄ!!!
Kiitos sinulle! Juurikin tätä tarkoitin.

Mulla oli vuosia erilaisia vaivoja, verikokeet kuitenkin normaalit. 2 vuotta sitten multa poistettiin kilpirauhaset ja 3 lisäkilpirauhasta. Leikkauksen seurauksena kalsiumaineenvaihdunta oli epäkunnossa 1,5 vuotta (olin aluksi sairaalassa kalsiumtipassa 2 vk), nyt olen ollut 6 kk ilman lisä kalsiumia, d vitamiiniä ja magnesiumia(en asu suomessa). Kilppariarvot saatiin kuntoon muutamassa kk. Tällä hetkellä kilppariarvot, kalsium jne tsekataan 6 kk välein.

Kysyin mun kilpparilääkäriltä että miten vaikuttaa painoon kilpirauhasen vajaatoiminta/ei kilpirauhasta(olin jo ennen leikkausta ylipainoinen), lääkäri vastasi että ei mitenkään, lopeta syöminen...Mulla kanssa herkujen syöminen(esim. leipä näkyy suoraan painonnousuna..)

Olin/olen aina kuvitellut että kilpirauhasen vajaatoiminta hidastaa aineenvaihduntaa/laihduttaminen on vaikeaa, jopa mahdotonta. Nyt tammikuussa en enää jaksanut peilikuvaani. Painoa tuli hyvin pian leikkauksen jälkeen vielä 12 kg lisää vaikka tarkkailin syömisiäni ja näin paino hujahti yli 100 kiloon.

Aloitin tammikuun puolessa välissä ruokapvkirjaan merkinnän ja olen pitänyt kalorit suosituksien sisällä ja vihreää palloriviä metsästän päivittäin ja useamman kerran viikossa se onnistuu. Liikuntaa en harrasta ollenkaan, mitä nyt muutaman kerran olen pidemmän kävelylenkin tehnyt. Paino on tippunut hitaasti mutta tasaisesti 8 kg. Ikää on tasan 40.

Vähitellen elättelen toivoa/haaveilen että ehkä sittenkin pystyn pudottamaan 10,20, 30 kiloa... sinnikkäästi jatkan ja toivon ettei ala jumittamaan, toivon ettei mun kilpparivaiva estä laihtumista.

Tsemppiä meille kaikille, kärsivällisyyttä ja itsehillintää.