Olen miettinyt viime päivät enenevissä määrin voisiko jumitukseni olla kiinni kilppareista. Arvoni olivat rajoilla joskus sata vuotta sitten kun ne viimeksi otettiin. Kaikilla sukui naisilla on diagnoosi. Minusta on hieman huolestuttavaa, että kaikesta jatkuvasta mittailusta huolimatta kilpirauhasarvoja ei ole tarkistettu koko laihdutusaikana kertaakaan.

Olen toisaalta hyväksynyt, että kropalla on oma normaalinsa mutta on se nyt toisaalta kumma, ettei yli 8 kuukauteen tule mitään tuloksia. Yritän jotenkin ymmärtää ja rajata mahdollisia vaikuttavia tekijöitä. Käsittääkseni rajulla laihdutuksella voi olla negatiivinenkin vaikutus kilppareihin vaikka yleisemmin puhutaan siitä, että lääkutystä voidaan hoikentuessa vähentää. Olenko aivan hakoteillä?

Varmaan kannattaisi tarkistaa.
Ja on noin kuten sanoit isommasta laihdutuksesta. Tai ainakin minulla nousi Thyroxin-annostus useampi vuosi sitten 125mcg:sta 175:een mcg:aan kun laihdutin 12kg.
Muuten ei ongelmia lääkkeen eikä laihdutuksen kanssa, en tarvitse mitään muita nappeja kilpirauhaseen kunhan nuo muistan ottaa. Toisaalta viime aikoina on otettu vain tsh, jonka lukema oli edellisestä mittauksesta samalla lääkeannoksella tippunut hiukan viitearvon alle (0,11). Lääkärin mielestä ei kuitenkaan kannattanut yhden mittauksen takia tehdä lääkitykseen muutoksia.
Olen itsekin vähän laiska säätämään tuota koko ajan, kun muutenkin tuntuu enemmän ominaisuudelta kuin miltään vakavammalta taudilta. Paitsi että vatsa toimii vähän huonosti, mutta mistäpä tuon tietää, vaikka selkäydinkanavan ahtauma lannerangassa aiheuttaisi häiriötä suolenkin toimintaan...

p.s. onko kukaan kilpirauhasen vajaatoiminnasta poteva kokeillut vähentää gluteenia ruokavaliossa? Onko ollut mitään vaikutusta?

Sain tänään lähetteen, pitää vielä odottaa räkätauti loppuun että kokeet kannattaa ottaa.

Minulla todettu kilpirauhasen vajaatoiminta 2011, oikean lääkityksen löytämiseen meni reilu vuosi ja lopulta sain painon putoamaan oikealla lääkeannoksella sekä gluteenittomalla ruokavaliolla. Gluteenitonta jatkoin reilu puoli vuotta mutta tullessani raskaaksi tämä jäi, painon kanssa ei sittemmin ollut ongelmia ennen viime kevättä kun suurien elämänmuutosten ja samaan aikaa ajoitetun e-pillerikokeilun myötä kaikki meni taas sekaisin..

Liikun viikottain 6-10h (tanssia ja maastopyöräilyä) ja hyötyliikuntaa tulee harrastettua päivittäin sillä kuljen jokapuolelle pyörällä tai kävellen. Silti paino on noussut nyt 3-4 kk 6-8 kiloa, tarkkaa lukemaa en edes tiedä enää sillä vaaka ahdistaa. Paino ei lähde millään putoamaan vaikka olen ollut jo muutaman kuukauden jatkuvasti maltillisesti miinuskaloreilla. Mieli on maassa, keskittymiskyky huono ja aloitekyky entistäkin huonompi, olen jatkuvasti ärtynyt ja väsynyt. Elokuussa kuitenkin kilppariarvot olivat suhteellisen hyvät joten olen tässä aika neuvottomana.

Nyt päätin palata jälleen gluteenittomaan/semipaleoon jospa tämä saisi jotain vaikutusta aikaan. Ahdistavinta vajaatoiminnassa on ehdottomast se että kroppa ei tottele ollenkaan ja minulla ei ole mitään kontrollia. Jopa tanssitunnit jotka ovat olleet henkireikäni monta vuotta tuntuvat nyt pakkopullalta..

Hei, kiitos kokemuksista, Mtlda!
Luulen, että omalla kohdallani parasta gluteenittomuudessa olisi se, jos vatsa alkaisi käyttäytyä vähän normaalimmin ja sietäisi myös päivällä pienen määrän hiilihydraatteja. Nyt onnistuu vain pieni määrä puuroa aamulla ja kaikki muu vilja sen jälkeen aiheuttaa turvotusta ja ilmavaivoja iltaan asti. Sokerilla sama vaikutus, mutta sitähän ei periaatteessa tarvita ollenkaan. Muita hiilihydraatteja ja kuituja kuitenkin tarvitsisin siihen että vatsa toimisi proteiinin saannista huolimatta.
On myös mietittytänyt kuinkahan paljon gluteiinittomuuden laihdutusvaikutus perustuu siihen, että sillä ruokavaliolla yleensä syödään muutenkin vähemmän hiilihydraatteja, mikä on usein kokonaiskalorimäärästä pois...?

Tervehdys kaikille :)

Olen 43 vuotias, 185cm pitkä mies ja painon kanssa jojoillut vähän koko elämäni.
Suurimmat painonpudotukset oli 2005 110kg-->80kg 6,5kk:ssa sekä 2013 105kg-->90kg 5kk:ssa
Viime vuonna kun paino oli taas hivuttautunut epäterveellisten elämäntapojen takia lähemmäs 100kg jo ihmettelin kun paino ei enää laske grammaakaan kalorivajeella ja kuntoilulla ja tänä kesänä sitten sain hashimoton diagnoosoin eli vajaatoiminta selkeillä TSH 22 T4V 10 TPOAb 1400 arvoilla.
Tupakoinnin lopetin 23 vuoden jälkeen tämän vuoden alussa, liekö sitten vauhdittanut tätä vajaatoimintaa tai osaltaan savuttelu sitä peittänyt aiemmin, kovaa väsymystä kuitenkin valitin jo 2,5 vuotta sitten työterveydessä mutta arvot oli viitteissä.

Nyt olen vuoden vuorotteluvapaalla sen uupumuksen takia ja tarkoitus oli kohentaa kuntoa ja pudottaa painoa alaspäin, paino oli tammikuun lopussa 101kg, päivänä jona lopetin myös tupakoinnin (alkoholia en käytä).

Heinäkuussa alkoi lääkitys suoraan 100mcg annoksella ja nyt ollut 150mcg kymmenisen viikoa, arvot oli viimeksi TSH 0,11 ja T4V 17 eli ihan hyvät paitsi TSH jo lääkärin mielestä liian alhaalla, olo tosin ei juuri ole piristynyt niin katsotaan seuraaviin labroihin jossa otetaan myös ferrit ja D-vitamiini.

Ruokatottumuksia aloin hieromaan syyskuun alussa enemmän kohdilleen vaikka tässä toki menty koko ajan ehkä liiankin pienellä kalorimäärällä/vrk ja kuntoilua kertynyt miltei 150 tuntia helmikuun alusta tähän päivään, 70% sykkeellä ja paita märkänä. Sokeria olen vältellyt ja viime aikoina myös siirtynyt miltei kokonaan gluteenittomaan ruokavalioon.
En sen takia että netin keskustelupalstat ja ravintotieteilijät näin kehottavat vaan pakosta, vatsa kesästä asti turvonnut välillä kuin 9kk:lla raskaana olevan, pahoja hengenahdistuskohtauksia (sen suhteen astma, keuhkoahtauma ja keliakia poissuljettu kokein).
Kuukauden nyt syönyt aamupuuron mustikkakeitolla ja parapähkinöillä, päivällä salaatista puolet jossa kanaa tai kalaa sekä kananmunaa ja oliiviöljyä joukossa ja illan suussa puolet siitä. Illalla ehkä banaani tms iltapalaksi tai porkkana pari.

Kovasta kuntoilusta ja kurinalaisesta syömisestä huolimatta paino oli vielä syyskuun lopulla 99,5kg eli siis normaali +/- 2kg/vrk huomioiden oli kaikki se monen kuukauden työ ja tuska mennyt tavallaan hukkaan.
(heinäkuussa lääkityksen alussa paino putosi muutamassa päivässä 4kg mutta tuli takaisin miltei kokonaan)
Motivaatiota on edelleenkin, ihme kyllä ja uskoa siihen että tämä keho tästä vielä Thyroxinilla toipuu jos ei entiselleen niin ainakin paremmaksi.
Nyt noin kuukauden salaattikuurin aikana olen saanut painoa alas ja nyt painan aamulla noin 95kg, tosin se humpsahti parin ekan viikon aikana jo tuohon ja nyt taas junnannut paikallaan pari viikkoa.

Lääkäriltä kysyin että koska tämä rasva-aineenvaihdunta palaa normaaliksi, niin sanoi että se on kovin yksilöllistä ja siinä voi mennä aikaa jopa vuosi, onko todella näin?
Eipä siinä vaikka menisi kaksi vuotta jos se vaan palaa takaisin.
Ehkä tämä tupakoinninlopetus omalla kohdalla vielä "pahentaa" tilannetta eli tätä perusaineenvaihdunnan alentumaa.

Ostin muuten huvikseni Omron BF-511 kehonkoostumusmittarin joka testin mukaan ei taida olla ollenkaan hassumpi kotilaitteeksi
https://www.trainer4you.fi/blogi/trainer4you-testasi-kehonkoostumusmittaukset-nain-tulokset-poikkesivat-rasvaprosentin-osalta/
Tuon mukaan rasvaprosenttini on noin 25% ja lihasprosentti noin 34%, peruskulutus mukamas yli 1900kcal/vrk, tähän en kyllä yhdy. Tuolla energiamäärällä paino nousee kyllä melko nopeasti.

Siis tässä omia kokemuksiani ja mietteitä, otan osaa ja samalla toivotan voimia kaikille jotka painivat samojen ongelmien kanssa.
Henkisesti tämä on välillä aika raskasta joka kyllä ehkä heikentää tuloksia, stressittömyys painonhallinnassakin olisi kyllä lähtökohta pysyvien tuloksien ja elämäntapojen muuttumiselle.
Sitä olen myös miettinyt omalla kohdallani että mitä tämä rääkki tekee keholle, mistä se keho repii sen kalorivajeen jos ei rasvasta, ehkä se kuusi kiloa lähti lihaksista.

Palautumisen heikkeneminen ja jänteiden jäykistyminen jotka kuuluvat tähän vajaatoimintaan ei kyllä auta tässä projektissa yhtään.
Venyttelen ja jumppaan parhaillaan/pahimmillaan kolmekin kertaa päivässä ja tuntuu että reisien takaosatkaan ei ole venynyt yhtään tässä yhdeksässä kuukaudessa ja kyllä, venyttelen vasta pari tuntia lenkkeilyn (reipasta kävelyä tai ergometrillä kotona) jälkeen.

Ehkä neuvona omien kokemusten kautta antaisin uudelle vajaatoiminnan diagnoosin saaneelle ja painonhallintaa harrastelevalle että älä ota liian suuria paineita tästä ainakaan aluksi, on ihan turha tapella tuulimyllyjä vastaan jos kerran keho ei toimi niin se ei toimi.
Paino voi pysyä samassa tai jopa aavistuksen laskea, mutta sellaista aivan verenmaku suussa touhua ehkä välttelisin, aiheuttaa vain stressiä ja pettymystä.
Sitten kun se keho alkaa toimia (koska, en tiedä?) niin sitten vetää sen 110% ja nauttii tuloksista.

Ihan koko keskusteluketjua en lukenut, mutta aika paljon ja mukava huomata että täällä on myös vajaatoimintapotilaita jotka ovat onnistuneet painonpudotuksessa, suuret onnittelut heille ja toki tsemppiä kaikille jotka ei vielä ole onnistuneet, vika tuskin on yrittämisen puutteessa, laiskuudessa tai itsensä huijaamisesta. Turha sairauttaan on liikaa surkutella, menee vaan elämä piloille. Hyväksyy sen mikä on ja yrittää parhaansa.
Miksi itse yritän saada painoindeksini tasolle 25 tai sen alle ei suinkaan ole muiden ihmisten takia, vaan että olisi taas kevyempi olla ja etenkin välilevyrappeuman / pullistumien oireiden lieventämiseen, niin ja vaikka itsetunto melko terve onkin niin ei olisi pahitteeksi jos se olisi vielä pykälän vahvempi

Jeps, mutta voimia kaikille kohtalotovereille

Niin tosiaan erilaisia ollaan
1900kcal on mun mielestä paljon ja todellakin sillä määrällä paino nousee, toki silläkin merkitystä mistä sen energian saa.

Kuntoilussa ergometrin mukaan lähtee 600-800kcal /suoritus jonka mukaan olen säätänyt myös Sports Trackerin kulutuksen vastaamaan lähemmäs todellisuutta eli määrittämällä ohjelmaan pienemmän painon kuin se onkaan, toki siinäkin datassa mukana Polarin sykevyö.
(100 000kcal kulutus kuntoilussa helmikuun alusta 2016 tähän päivään ylittyi juuri )
Uskon tuohon enemmän kuin sykemittareiden arpomaan kulutukseen, Tunturi E40 ergometrissä kulutuksessa on sentään mukana ikä, paino, sukupuoli, syke ja ennen kaikkea teho eli watit, sähkömagneetilla kun on toimiva.

Jäi mainitsematta että olen jo ehtinyt lukemaan liikaakin näitä ravintotieteilijöiden tulkintoja kilpirauhasen hoitoon, kuin myös erinäisillä kilpparikeskusteluissa on tullut oltua mukana, mutta kun niissä usein jutut kääntyvät epätieteellisiin tai ainakin Suomen lääketieteen yleistä linjaa eri mieltä oleviin kannanottoihin mm. rT3:sta ja DIO2:sta joilla ei ole sairaudenhoidon kannalta mitään merkitystä tänä päivänä potilaalle (ehkä vielä joskus on, toivon mukaan hoito kehittyy), niin se aiheuttaa vaan epätietoisuutta ja tuskaa kun sen sairauden kanssa tahtoo välillä olla muutenkin niin ja näin.
Siis en tämän enempää ala keskustelemaan itse kilpirauhasen hoidosta ja hoitomenetelmistä.

Energiavaje ja säästöliekit on toki asia erikseen, nämä liekit on näillä aiemmilla painonpudotuskerroilla tullut todettua ja tiedossa on miten homma toimii, olenhan painon kanssa vatkannut varmaan ala-asteen ekoista luokista lähtien, ehkä siinä on syy miksi nyt olen sairastunut + epäterveelliset warrior tyyliset syömistottumukset aiemmassa elämässä.

Nyt olen saanut kuitenkin muutettua syömistapoja säännöllisemmäksi ja terveellisemmäksi, ehkä siinäkin menee aikaa että elimistö hokaa että nyt ei tarvitsekaan odottaa sen viiden tupakan ja kolmen mukillisen aamukahvia jälkeen klo 18 saakka ennen kuin saa ruokaa jota sitten saikin ison satsin kerralla ja mutustelua loppuilta.
Kahvinjuonnin olen myös lopettanut kokonaan, se kun vaikuttaa Thyroxinin imeytymiseenkin:
https://www.terveysportti.fi/xmedia/duo/duo12919.pdf

Toki jatkossa syön muutakin kuin salaatteja, mutta hiilareiden välttäminen ja miksei gluteeninkin tuntuisi elimistölle sopivan paremmin kuin se tumma makaroni ja ruisleipä jota nykyään en voi syödä enää lainkaan tai haukon happea kuin pallokala kuivalla maalla!

Osaisko joku auttaa? Et mitä mieltä arvoista?

Kilpirauhaskokeet: t4v oli 13.9 ja tsh 1.5
Sinänsä hassua et sairaanhoitajaystävä sano et ei voi olla vajista, koska toi tsh noin matala, mutta moni saanu lääkityksen jo tolla et t4v matala. Monilla lääkityksen saaneilla ollu korkeempiki ku mulla tai lähelle tota.

Hemog oli 131 eli ilmeisesti ihan hyvä.

Ei ne kyllä varmaan terkkaris ota mua tosissaan, mut jospa kattelisin jonku hyvän erikoislekurin täältä Pirkanmaalta.

Ei ole vajaatoimintaa, neitiJ. T4 v on normaali. Samoin TSH

RT3 on vanha testi ja käytössä stressin mittarina joissain tutkimuksissa. Ei kerro kilpirauhasen hoidosta mitään, vaikka kuinka toivoisi että kertoo

Kilpirauhasen vajaatoiminnan korjaus valitettavasti ei yleensä laihduta yhtään. Vain jos se on ollut todella vakava, se näkyy myös painossa.
Harvoin muuten.