Masennuslääkettä vähennettiin taas viime vuonna ja lienen laihtunut ja kylläisyyden tunne palasi ja mielialat vaihtelevat vähemmän nykyään.

Juu olen laihtunut 6 kg eli painan nyt 110 kg.

Ja nyt painoni on 108 kg eli olen laihtunut 8 kg. :

Hyvä suunta, MissDarcy! Minulla ongelma ei ole psyykenlääkkeet, vaan sitkeä masennus. Puoli vuotta taas ollut huonompaa kautta. Nukkumiseen ja paniikkihäiriöön minulla on hyvät pitkäaikaislääkkeet, mutta masennukseen ei valitettavasti toimi nykyään mikään. Olen koko syksyn viettänyt töitä lukuunottamatta sängyn pohjalla. Viime kevät meni hyvin ja toukokuussa olin suorastaan pirteä. Jospa nytkin valo auttaisi.

Mullakin on masennusta, mutta myös manioita ja silloin olen suorastaan hyperaktiivinen ja liikunkin enemmän mm. ulkona, koska mania iskee lähes aina just kesällä.
Mutta kyllä mä masiksessakin ahdistun sängyssä eli kyl puuhaan jotain, vaikka olisin alavireinen, mutta en mitään suuria. Sekamuotoisessa vaiheessa taas olen masentunut, mutta touhukas, enkä saa siitä touhuilusta mielihyvää, kuten maniassa.

Minullakin käytössä psyykelääke perazin.Tämä lääke ei ole kylläkään lihottanut minua niinkuin edellinen olantsapiini teki,mutta en tiedä miten tämä vaikuttaa yritykseeni laihtua.Koska lääkkeen sivuoireena voi olla painon vaihtelu kuulemma.Itselläni paino pysynyt nyt aika samana tässä pidemmän aikaa.Toivottavasti onnistun pudottamaan painoani! ..no nyt ei enää sipsejä,kaljaa ja jäätelöä mitä minulla meni runsaasti ennen tähän prokkikseen ryhtymistä että eiköhän silläkin laihdu kun jättää ne jo pois...

Painonhallintaprojekti on edistynyt hitaasti, mutta varmasti. Tämä korona-aika on lisännyt liikuntaa, koska kuljen kävellen täällä lähiössä eli 6 km ulkoliikuntaa viikossa (käyn vanhemmilla), lisäksi käytän portaita, enkä hissiä ja tanssahtelen ja venyttelen kotona. Luontoliikuntalenkki (pitkä) tuli kans miesystävän kans tehtyä. Ja vanhempani käyvät puolestani kaupassa, niin he ostavat vain terveellisiä ruokatarvikkeita jne. Nyt siis paino 106 kg. Sais sen tossa pysymään jonkin aikaa ois hyvä. Pikkasen pidemmän tähtäimen tavoite on toi 100 kg. En oikein enää usko, että pääsen siihen painoon, joka mulla oli 18 vuotta sitten eli ennen psyykkistä sairastumistani eli 72 kg. Onhan kai kalorien kulutuskin hitaampaa näin kohta 39-vuotiaana kuin 21-vuotiaana.Mutta siis tärkeää ois,että ei tulis fyysisiä sairauksia ja haluaisin kyllä jotain 70-vuotiaaksi (ainakin) elää.
Kyllähän ylipaino kuormittaa niveliä ja verisuonetkaan eivät tykkää jne.

torstaina, 19. joulukuuta 2019 klo 10:26 Pieni & pyöreä kirjoitti::
Hyvä suunta, MissDarcy! Minulla ongelma ei ole psyykenlääkkeet, vaan sitkeä masennus. Puoli vuotta taas ollut huonompaa kautta. Nukkumiseen ja paniikkihäiriöön minulla on hyvät pitkäaikaislääkkeet, mutta masennukseen ei valitettavasti toimi nykyään mikään. Olen koko syksyn viettänyt töitä lukuunottamatta sängyn pohjalla. Viime kevät meni hyvin ja toukokuussa olin suorastaan pirteä. Jospa nytkin valo auttaisi.

Olen näköjään kirjoittanut puoli vuotta sitten. Jälleen keväällä on ollut virkeämpi ja terveempi olo, ei kuitenkaan ylikierroksille ole mennyt. Stressinsieto on kohtalainen, olosuhteisiin nähden. Positiivisesti ajatellen sentään karanteeniin olla jouduttu.

Aloittelen itse täällä juuri siksi, että Cipralex on tuonut painoa 30kiloa viidessä vuodessa  Mietin tässä että miten sitä laihtuisi kun lääkitys on yhä päällä (20mg) eikä sitä voi lopettaa koska ole huononee aika nopeasti